17. marraskuuta 2013

Lukeminen on ihanaa!


Olen rakastanut lukemista pienestä tytöstä saakka. Välillä lukemisessa on ollut pidempiäkin taukoja. Tenttikirjojen ohella ei ollut voimia muille kirjoille ja vauvavuosina keskittymiskyky kirjoihin ei riittänyt. Elämäni pisimmäksi lukutauoksi muodostuikin poikien vauva- ja taaperovuodet. Sen jälkeen olen puhallellut uutta henkeä lukuharrastukseeni. Miksi?

Minä rentoudun lukemalla.
Saan lukiessani ajatukseni omasta elämästäni ja sen ajoittaisesti hektisyydestä irti. Jos uni ei meinaa tulla illalla, kirja auttaa yleensä aina. Ja jos nukahtamisessa kestääkin hiukan pidempään, olen saanut itselleni jotain muuta kuin pelkkää sängyssä pyörimistä.

Rakastan tarinoita. 
Hyvä tarina imaisee minut vahvasti mukaansa. Pidän kielestäkin, mutta en kuulu niihin, jotka makustelevat sanoja tai jäävät ihailemaan lauserakenteita. Minä himoitsen tarinoita.

Rakastan kokea uusia paikkoja.
Aina ei voi matkustaa uusiin paikkoihin. Eikä etenkään sellaisiin, joita ei ole enää olemassa. Kirjoissa voi matkustaa. Hyvässä kirjassa melkein tuntee suolaisen merituulen kasvoilla tai mausteiden tuoksen basaarin auringon alla.

Lisäksi uskon, että lukeminen tarjoaa aivoille virikettä ja tarvittaa jumppaa. Yritän lukea kirjallisuutta monipuolisesti, vaikka suosikkigenreni dekkarit kattavat varmasti puolet lukemistani kirjoista.

Jotta saisin rakkaan harrastukseni aktiivisemmaksi ja muistaisin, että mitä olen lukenut ja mistä olen erityisesti pitänyt, aloitin vuoden 2010 alusta lukupäiväkirjan pitämisen kirjablogissani. Samaan aikaan aloin lueskelemaan muutamaa kirjablogia saadakseni lukuvinkkejä. Ennen blogini aloittamista luin noin kirjan kuukaudessa. Halusin lukea enemmän. Ensimmäisenä blogivuotena luin 20 kirjaa. Sitten 42, sitten 46. Lukemisen lisääntymiseen on kaksi syytä:

1) Pidän nykyisin aina kirjoja saatavilla
Lainaan pääsääntöisesti kaikki kirjat kirjastosta. Joskus kavereilta. Olen myös oppinut siihen, että kannattaa ottaa pari ylimääräistä kirjaa mukaan kirjastoreissuilta. Tuntemattomista kirjoista ei ikinä tiedä, että nappaako ne lainkaan. Valitsen kirjoja myös sen perusteella, miten ne on aseltu kirjaston hyllyihin. Ne jotka ovat kansikuva eteenpäin on tarkoituksella valittu kyseiselle paikalle. Kirjastonhoitajilla tuntuu olevan hyvä maku.

2) Tartun tuntemattoman kirjailijan kirjoihin
Mitä enemmän lukee uusia kirjailijoita, sitä enemmän muodostuu uusia suosikkeja. Jos pidän yhdestä kirjalijan kirjasta, lainaan yleensä heti perään jonkun toisen hänen teoksensa. Näin syntyy nopeasti uusia suosikkeja. Jopa sellaisia, joilla on jo julkaistuna suuri tuotanto.

Noin 40 kirjaa on ollut aikuisikäni lukuennätys. Tänä vuonna ajattelin, että nostan lukutahtini kirjaan per viikko eli 52 kirjaa vuodessa. Se täyttyi tänään! Syy menestykseen on ollut osittain runsaassa työmatkailussa. En pysty nukkumaan lentokoneessa, joten minulla on ollut kymmeniä tunteja aikaa lukea. Sen lisäksi tänään toteutui toinenkin merkkipaalu lukuhistoriassani. Yläasteikäisestä olen yrittänyt lukea venäläisiä klassikoita. Kertaakaan en ole päässyt loppuun saakka. Tänään sain luetuksi Anna Kareninan. Tämä vuosi on siis ollut melkoinen lukuvuosi minulle! Lukisin mielelläni vieläkin enemmän, mutta aika ei riitä.

Muutama lukuvinkki tämän vuoden lukemistani kirjoista:

  • Vuoden paras (tähän mennessä) Susan Fletcherin Tummanhopeinen meri
    Melkein yhtä hyvä on kirjailijan Noidan rippi.

  • Miksi en aikaisemmin uskonut, että Juha Itkonen on hyvä kirjailija
    viimeisin luettu: Hetken hohtava valo

  • Ruotsalaisen dekkarin kuningatar on Camilla Läckberg, heippa Liza Marklund!
    Helmikuussa luin ensimmäisen Läckbergin dekkarin ja nyt on kaikki uusinta kirjaa vaille luettuna.

  • Ihailuni Elif Shafakia kohtaan kasvaa kirja kirjalta.
    Tänä vuonna luin kirottu IstanbulRakkauden aikakirja vei sydämeni.

  • Aivan verraton kirja varsinaisesta antisankarista huippufysiikan äärellä on Ian McEwanin Polte

Sama kirjoitus on julkaistu molemmissa blogeissani: Pikkukepponen ja Kirjakepponen

9 kommenttia:

  1. Lukeminen on ihanaa ja hyvien kirjojen lukeminen vielä ihanampaa! Kiitos vinkeistä, tuo Elif Shafak kiiinnostaa erityisesti! Itkonen on tuttu, Camilla taas ei. Lukemisen iloa!

    VastaaPoista
  2. Elisa:
    Kiitos samoin - lukemisen iloa sinnekin päin! Mukaansa imaiseva kirja, jota ei malttaisi laskea kädestä, on aina hieno kokemus :)

    Elif Shafakin Rakkauden aikakirja oli minusta upea. Camilla kirjoittaa vetävää dekkaria. Parhaimmillaan sellaista, jonka haluaa ahmaista kerralla.

    VastaaPoista
  3. Minä rakastan myös lukemista. Lapsena (noin alakouluikäisenä) kävin kirjastossa tosi usein. Tiina -kirjat ja Lotta-kirjat luin useampaan kertaan. Kuin myös viisikot ja neiti etsivät. Yläkoulussa ollessa hevoset veivät kaiken aikani. Nyt kun tyttöni ovat 5ja8 v niin lukemiseen jäävää aikaa on yht äkkiä enempi. Ja uusi innostuskin on nostanut päätään. Tyttönikin rakastavat kirjastoa ja lukemista,ihanaa :) kävin muuten heti nettikirjaston kautta varaamassa sekä tuon "ja vuoret kaikuivat" että "leijapojan". Kiitos vinkeistä :) kirjakepposen puolelta ne bongasin. Oletko sinä lukenut Nicholas Evansin Tulisielut? Sain sen viime viikolla loppuun,siinä oli kirja jota ei olisi malttanut käsistään laskea!
    T.Sanniska

    VastaaPoista
  4. Lukeminen on yksi parhaimmista harrastuksista. Ajattelin seuraavaksi tarttua Mika Waltarin Joulutarinoihin, jota aina luen joulun aikaan, mutta en koskaan ehdi sitä lukea kokonaan. Jos aloitan sen näin hyvissä ajoin, niin ehkä ehdin :)

    VastaaPoista
  5. Sanniska:
    Kouluikäisenä minäkin olin varsinainen kirjaston suurkuluttaja. Lotta ja Neiti Etsivät ovat olleet minunkin suosikkilistallani. Omat lapseni eivät vielä juuri lue, vaikka esikoinen osaakin lukea ihan hyvin. Tosin meillä on melkein jokailtainen iltasatuperinne. Toivoisin, että omatkin lapseni olisivat innokkaita lukijoita.

    Nicholas Evans on aivan tuntematon kirjailija minulle, laitan lukulistalle :)


    Nonna:
    En muuten ole ikinä lukenut Waltarin Joulutarinoita. Laitanpa sekinkin lukulistalle. Lapsillekin pitäisi lainailla jotain jouluista lukemista.

    VastaaPoista
  6. Lukeminen on kyllä paras harrastus, jopa lasten ollessa pieniä oli aina kirja käsillä, on kätevä keskeyttää välillä tarpeen tullen... Tänä vuonna lukuvauhti oli 124 kirjaa/vuosi ja aina vaan kiihtyy:) tosin blogien luku vie aikaa kirjoilta.

    VastaaPoista
  7. Minna Manner:
    Voi mikä kadehdittava lukuvauhti sinulla on. Itse luulen olevani suurinpiirtein maksimivauhdissa tänä vuonna. Ensi vuonna olen päättänyt tehdä enemmän käsitöitä, joten se syö aikaa lukemiselta. Saisi olla vuorokaudessa enemmän tunteja!

    VastaaPoista
  8. Lukeminen on ihanaa ! Itselläni oli pitkä tauko, sillä tunsin että olen jo lukenut kaiken, no eihän se niin ole vaikka luettuja kirjoja on varmaan satoja ellei enenmän. Kesällä aloitin taas lukuharrastuksen mutta joudun rajoittamaan sen viikonloppuihin, sillä en voi jättää kirjaa kesken . . .

    VastaaPoista
  9. Sara Sfi:
    Olen joskus itsekin harmitellut, että miksi aloitin jonkun kirjan arki-iltana ja valvoin tolkuttoman myöhään ja sitten vielä harmitti, kun se jäi kesken. Että siinä viikonloppuna lukemisessa on kyllä hyvät puolensa. Nykyisin kyllä useinmiten nukahdan illalla lukiessa max tunnin sisään, joten tuollaista valvomisongelmaa ei yleensä tule.

    VastaaPoista