4. maaliskuuta 2012

Rähjäinen sunnuntai-idylli

Tiedättekö, kuinka ihanaa on herätä auringon paisteeseen ja leikkivien lasten iloisiin ääniin? Minä en tiedä. Tai ainakin siitä on niin kauan, että olen jo ehtinyt unohtaa tuon onnekkaan aamun, kun molemmat tapahtuivat yhtäaikaa.

Tarraudun kiinni idylliini. Täydellisen aurinkoisena talvipäivänä koko perheen kuuluu harrastaa yhdessä ulkoliikuntaa. Lapset ovat jämähtäneet lastenohjelmien ääreen ja ovat vahvasti eri mieltä päivän ohjelmasta. Onnistumme miehen kanssa kampeamaan heidät pihalle.

Käyn katsomassa luistinradan kunnon. Tänään on vielä mahdollisuus todennäköisesti talven viimeiseen luisteluun. Lähden hakemaan perhettä ja pakkaan pienet eväät mukaan. Hurautamme kentälle ja juuri kun parkkeeraan auton kuopus oksentaa rajusti ja paljon. Eipä ole ennen matkapahoinvointi iskenyt näin lyhyellä matkalla. Eipä ole paperia. Hankaamme kuopusta ja autoa puhtaammaksi lumella. Auto ja turvaistuin ovat aivan järkyttävässä sotkussa. Kuopus kinuaa karkkia, koska suussa maistuu pahalta. Aloitamme eväät jo autolla.

Pääsemme kentälle ja saamme luistimet jalkaan. Esikoinen ja keskimmäinen luistelevat mukavasti ja pelaamme vähän lätkää. Kuopus on sitkeä kaveri, häntä ei saa pitää pystyssä, hän luistelee itse. Saan idyllini liepeestä kiinni. Hetken kuluttua mies huutaa minua - kuopus oksentaa jälleen. Heippa idylli, tervetuloa vatsatauti. Mikäköhän olisi minikiertoaika perheessä? Riittäisikö viikko? Viimeksi olemme olleet koko perhe terveinä ja molemmat vanhemmat kotona 10. helmikuuta.

Sillä välin kun isoveljet vaihtavat luistimia kenkiin pikku-potilas sammuu hankeen

 

8 kommenttia:

  1. Voi vitsi, teillä vaan sairastellaan =( se on kyllä kurjaa. Musta tuntuu et vuos sitten meillä oli kanssa ihan hirveetä sairastelua koko talvi. Nyt taas Noppa on ollut kipeenä syksyllä ja kerran talvella, olisko ollu tammikuussa, Eppu taas ollut koko talven terve! Ihan älytöntä. Ja tosiaan tauteja on kyllä ollut liikkeellä, kaks kierrosta influenssaa on kaatanut esim koko sen muun luokan matalaks, siis ihan jokaisen muun ja kaks kertaa. Vesirokko on myös kiertänyt, ja entero ja tietty perus vatsataudit, mut ei meille *koputtaa puuta*

    Paljon hyviä paranemisviboja kuopukselle =)

    VastaaPoista
  2. Voi ei:(
    Toivotaan ettei tauti kiertäiskään kaikilla!

    VastaaPoista
  3. Vera -olettepa olleet onnekkaita tänä talvena! Lucky you. Meillä ei ole onneksi ollut mitään sellaista, joka olisi vetänyt tosi huonoon kuntoon. Tasaisena virtana pukkaa vaan perusvirustartuntaa. Vieläkin odotan, että milloin meidän pojat oikein saavat sairasteltua itselleen paremman vastustuskyvyn. Meillä esikoinen on sairastanut todella paljon, pienemmät pojat onneksi selvästi vähemmän.

    VastaaPoista
  4. Olishan se ollutkin aika äklön siirappista, jos olisitte saaneet nauttia kevätauringosta iloisten poikain temmeltäessä hangessa norjalaisvillapaidoissa! Puukelkalla mäkeä laskien itseneulottujen kaulahuivien hulmutessa. Sitten kaakaot päälle sellaisista peltisistä perinnemukeista. Sitä mukia kuuluu pitää muuten kahdella tumppukädellä kasvojen lähellä ja nuuhkia sitä höyryä. Siitä saa hyviä tunnelmakuvia. :)

    Voimia!!!

    VastaaPoista
  5. Mirka taas onnistui sanavalinnoissaan :)
    Mutta kylläpäs teitä potkitaan. Ihan järkyttävä sairauskierre. :(
    Tällaista lukiessa tulee morkkis et jaksan kitistä tätä perusarkea.
    Mut kun kitisen.

    VastaaPoista
  6. Mirka: Ihana mielikuva. Sinänsä kuitenkin hyvä ettei ollut niitä norjalaisvillapaitoja ja kaulahuiveja, kyllä haalari on paljon helpompi siivota oksennuksesta ;)

    Pinkki: Mä kuulun itse siihen ryhmään, joka ei aina jaksa inspiroitua arjesta ja kitisen siitä itsekin. Ymmärrän sua oikein hyvin.

    VastaaPoista
  7. Voi itku, miten teillä on huono tuuri! Pidän peukkuja, ettei tauti kiertäisi ihan koko perhettä läpi. Lienee utopistista toivoa, että vain kuopus sen kärsisi?

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Leonida: Meillä on ollut hiukan onnea matkassa. Kuopus oksensi vain sunnuntaina ja selvisi maanantain toipilas päivällä terveeksi. Seuraava potilas oli esikoinen, jolle tauti tuli lievänä ripulina. Sen kanssa olemme pärjäilleet mukavasti. Nyt ei ole enää kuin keskimmäinen ja mies jäljellä :)

    Tosin viikonlopuksi suunniteltu reissu jätetään kyllä suosiolla väliin ihan varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista