1. maaliskuuta 2012

Messuilua

Urakka messuilla alkaa lähetä loppuaan ja meno on jo aika hiljaista. Kohta pakataan. Ei tämä oikein meinaa enää olla vanhalle naiselle sopivaa hommaa. Päivät ovat 9-19. Matkat päälle. Seisot ja puhut päivän. Pahimpaan ruuhka-aikaan lämpötila on sellainen, että otsalla on hikikarpaloita ja paita selästä märkä.

Väsyneenä pienet asiat merkkaavat yllättävän paljon. Nyt on pienet asiat olleet huonolla tolalla. Työnantaja jaksaa aina yllättää: tällä kertaa nimeni on "väärällä" listalla, joten en saa lounasta enkä mitään lukittavaa tilaa tavaroitteni säilytykseen. Seriously -joudun tulemaan tänne eväiden kanssa, kun oven toisella puolella tarjotaan lounasta (josta ylijäämät heitetään roskiin).

Espanjalaiset ovat innostuneet mielenosoituksista. Maanantaiaamuna meno sisäänkäynnin kohdalla oli aika hurjaa, koska osa jengistä kiskoi kommandopipoja kasvojensa peitoksi ja poliisijoukko juoksi aukion toiselta laidalta. Tiistai-iltana paikalla oli mellakkapoliisit. Meno näytti onneksi sivistyneeltä. Tosin myöhemmin oli kuulunut laukausta muistuttava ääni. Keskiviikkona koko aukio ja metroasema oli suljettu mielenosoituksen takia. 10 tunnin seisomisen jälkeen ylimääräinen kävely usean kilon repun kanssa ei ilahduta. Etenkään siinä vaiheessa, kun huomaan eksyneeni ja muistan tarinat kuinka joka vuosi joku porukasta on ryöstetty -eikä mitenkään huomaamatta vaan voimalla. Onneksi mieli kirkastui, kun pysähdyin vähän tankkaamaan tapasbaariin.

Hotellikaan ei täysin selviä moitteitta. Patteria ei saa pois päältä eikä pienemmälle. Jos en halua saunoa yöllä, jää vaihtoehdoksi pistää ilmastointi viilennykselle ja asteita alle +10. Pieni flunssa ei ole enää pieni ja nenästä tulee vihreää kamaa ulos.

Mutta kohta alkaa vapaa ja jos jalat vielä kantavat suuntaan shoppailemaan. Ja huomenna ulos nauttimaan keväästä ja auringonpaisteesta (toivottavasti).

Kävin nopeasti katsomassa miltä näyttää Nokian messuosasto. Henkilökunnalla oli päällä sini-valkoraidalliset Marimekon paidat, joissa oli selässä tuotteisiin liittyvä painatus. Osalla oli vielä lipallinen tupsupipo päässä :) Mä olin heti myyty, paidat olivat niin raikkaat ja iloiset

Sinänsä olen aina kyllä vaikuttunut siitä, että kuinka mielettömiä rakennelmia tyhjään halliin kehitellään. Androidin osastolla on jopa jättikokoinen putkiliukumäki (jokaisen liikemiehen unelma?)

Hauska näky on kun astuu ulos messuhallista, jossa ei tiedä vuorokauden ajasta mitään, on joka paikassa  pukumiesparvia mustissaan -kuin naakkojen muuttolento :) lounasaikaan tuo suihkulähteen reunus oli mustanaan "naakkoja".

Kävelyurakka alkoi hienolla näkymällä

5 kommenttia:

  1. Voi sua raukkaa! Ne on ne pienet jutut, jotka useimmiten merkitsevät enemmän. Mutta se, ettei saa lounasta, eikä edes tavaroille lukollista kaappia, se on todella kökköä!

    Onneksi jaksoit tsempata loppuun asti. Nyt lepoa vähän ja sitten nautit huomenna rauhallisesta menosta vapaapäivänä. Toivottavasti flunssa rauhoittuu sen verran, että jaksat.

    VastaaPoista
  2. Siis mä en tajua, miksi et saa lounasta??? Ihan käsittämätöntä. Hauska toi kuva noista naakoista =) Mulla on jossain arkistoissa vähän samanlainen Italiasta, siinä tosin naakat ovat nunnia =)

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa raskaalta työltä, mutta minusta olisi upeaa päästä edes joskus työmatkalle. Omassa työssäni voi hyvällä onnella päästä parin päivän koulutukseen työpaikan ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  4. No jopas jotain! Kyllä mun käsittääkseni tuollaisissa hommissa pitäisi putiikin kustantaa edes lounas (tai ainakin huolehtia, ettei tuollaisia kämmejä käy), eikä pakottaa toista istumaan voileipäpakettinsa kanssa jossain messukeskuksen nurkassa tauolla. Oleellisinta kai on se hieman hapan sivumaku, joka tuollaisista jutuista jää.

    Työmatkat on joskus kivoja, mutta enimmäkseen ne ovat vain ... TYÖTÄ - ja yleensä raskasta sellaista!

    VastaaPoista
  5. Hetkellisesti työantajan touhu välillä muistuttaa verovirastoa tai autokatsastusta viime vuosituhannen puolella :(

    Mä olisin ryhtynyt kapinaan lounaasta muuten, mutta kaikki siihen oikeutetut haukkuivat sitä huonoksi. Ajattelin, että voinpahan ainakin sentään istua eväsleipäni kanssa ulkona auringossa. Mutta Mirka on oikeassa, jäi happaman puoleinen sivumaku tuosta kuviosta.

    Kyllä nuo työmatkat ovat lähes poikkeuksetta raskaita. Yleensä päivät ovat tosi pitkät ja olen yksin liikenteessä. Nytkin olin yhtenä iltana niin väsynyt että nukahdin hotellihuoneeseen kesken iltapalan. Yhtään ei helpota se, että kun palaat raatona yöllä kotiin ja seuraavana aamuna lapset herättää kuudelta kärttäen tuliaisia ;) On noissa matkoissa se kiva puoli, että onhan se selvää vaihtelua perusarkeen.

    VastaaPoista