14. joulukuuta 2014

Kieliopintoja ja arvonnan voittaja

Esikoisella ja keskimmäisellä on kielenopiskelukuume. Miten upeaa olisikaan osata...
Haltiakieltä.

Pojat tarvitsevat kiihkeästi haltiakielenoppitunteja tai edes oppikirjoja. Hätätapauksessa kelpaa myös peikkojen kieli. Sillä on jo ensimmäiset kirjoitusnäytteet tehty.

Ketäköhän tässä herjataan?

Voi kun saisi joskus tuon poikien innon ja tohinan kohdistettua johonkin hyödylliseen!

Minä olen yrittänyt aivopestä poikia, että saksa käy peikkokielestä vallan erinomaisesti. Toistaiseksi tuloksena on, että näsäviisain osaa sanoa minulle saksaksi "ole hiljaa".

Menisiköhän ranska läpi haltiakielenä?

***

Sitten siihen todella hitaasti tapahtuneeseen arvontaani. Mielettömän hyviä vastauksia teillä kaikilla. Piristi pimeää syksyä lueskella niitä. Osallistujia oli kaikkiaan 19 ja kaikki pääsivät mukaan kolmella arvalla.

Random number generator suosi vastaajaa numero 6. Onnea Katjalle blogiin Nainen talossa. Sinulle lähtee puikot.

Päätin samalla pistää leivontakirjankin menemään. Onni suosi vastaajaa P eli Pinkkiä. Onnea!

Voittajiin otan yhteyttä saman tien. Joulukiireiden vuoksi postittelu tapahtunee välipäivinä tai alkuvuodesta. Onnea molemmille!

14 kommenttia:

  1. No hei! Onhan haltijakieli ja peikkokieli nyt paljon jännittävämpiä kuin joku saksa, jota itsekin opiskelin pitkän oppimäärän silti nykyään osaamatta sanaakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että haltia- ja peikkokieli on jännitävämpiä kuin vaikka saksa :) Itse olen lukenut lyhyen ranskan, enkä pysty tuottamaan puhetta lainkaan. Jos kieltä käytä aktiivisesti, niin nopeasti se rapautuu :(

      Sen verran ranskasta on ollut hyötyä, että Pohjoisen-Afrikan ranskankielisten asiakkaiden kanssa käydään palavereja sillä lailla, että he puhuvat minulle ranskaa ja minä takaisin englantia :) Jonkin aikaa luulin, että kielitaidolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa vaan terminologian perusteella ajattelin arvaavani kysymykset. Sitten yritin seurata venäjän kielisiä kysymyksiä ja hommasta ei tullut yhtään mitään.

      Poista
  2. Oi ihanaa! Nyt tuli viimein puikot tähän taloon. Jälkikasvu on sellaisia odottanut jo pitkään. :)
    Kiitos! Innoissani laitoin sinulle jo sähköpostia. Mutta ei mitään kiirettä postituksen kanssa. Kinkkua on kuitenkin parempi pistellä haarukalla ja veitsellä. :D
    Ps. Hienoa, että ovat kielimiehiä. Eihän sitä tiedä mihin tuokin vielä tässä alati kansainvälistyvässä maailmassa johtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puikot voivat lähteä hyvinkin nopeasti postiin, koska ne mahtuvat tavalliseen kuoreen :) Meillä on lähin posti tuossa kauppakeskuksessa, johon on joulun aikaan aivan mahdoton saada autoa parkkiin.

      Olen nähnyt kun kiinalainen ystäväni paloittelee kokonaisen kalan ja kanan pelkillä puikoilla. Aivan varmasti kinkun viipaloinnin kohdalla hyytyisi hänkin :) Mutta voisihan se tuota kinkun syöntiin uutta fiilistä laitella viipaleita puikoilla suuhun. Katsotaan, että tuleeko teille tälläistä mahdollisuutta.

      Esikoinen on laimeasti vastustellut A2-kielen (joka olisi saksa tai ruotsi) aloittamista. Mielestäni saksa on edelleen hyvä askel peikkokieleen :D Noissa kielissä on sellainen hyvä puoli, että mies voi hoitaa kaiken tarvittavan tukiopetuksen ja kuulustelun sinne kirjoituksiin saakka. Ellen sitten itse intoudu aloittamaan saksan opintoja ala-asteen oppimäärästä. Jos olisi ollut mahdollista valita espanja, portugali tai venäjä, niin sitten olisi pojalle napsahtanut pakkonakki ja äiti olisi aloittanut kieliopinnot samalla :D

      Poista
  3. Mulla on nyt menny ihan ohi silmien koko arvonta :P

    VastaaPoista
  4. Pääasia, että sitä intoa on. ;-) Joskus oikein toivon, että sitä voisi aikuisenakin innostua kaikennäköisestä samalla tavalla kuin lapsena - ja uppoutua siihen hommaan tuntikausiksi ja unohtaa muun maailman ihan kokonaan. Harmi kun on näitä velvollisuuksia, jotka estävät sen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa: pääasia on innostuminen! Itse olen joskus harmitellut sitä, että näin keski-ikäistyvänä sitä jaksaa innostua täysillä varsin harvasta asiasta. Sitten jos joskus kävisi tuollainen harvinainen todellinen innostuminen, niin velvollisuudet tosiaankin rajoittavat käytettävissä olevaa aikaa :(

      Poista
  5. Vai haltiakieltä :) Hienoa! Merkit näyttivät hiukan riimukirjoitukselta, jota meillä harjoiteltiin viime kesänä. Latina tai muinaiskreikka voisi toimia myös :D

    Meillä ollaan innostuneita salakirjoituksesta yleensä. Katselin joululahjoja miettiessäni, että oppi ja ilo -sarjassa on jonkinlaiset salakirjoituskotit. En ole vielä kirjakaupaan saakka ehtinyt. Keskitymme sairastamiseen oikein huolella, jo kolmatta viikkoa, jotta olisimme aattona terveitä...
    -Laura

    VastaaPoista
  6. -Laura:
    Salakirjoitus on meidänkin pojista varsin cool. Salakirjoituskortit voisivat olla meilläkin hitti. Täytyy pitää se mielessä myöhempää käyttöä varten. Nyt alkaa pukinkontti pullistella äidin mittapuulla aivan liikaa, mutta keväällä on keskimmäisen synttärit tai tuollainen voisi olla kiva ottaa kesälomapuuhaksi.

    Pikaista paranemista sinne ja tervettä joulua! Meillä puolestaan esikoinen on sairastanut kaksi jouluaattoa, appi yhden ja nyt näyttää siltä, että anoppi ei välttämättä ehdi parantua jouluksi niin hyvin, että jaksaisivat kulkea mihinkään.

    VastaaPoista
  7. JEEEEE. Mä voitin jotain. Wuhuu! Jee vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea! Jos et ole vielä laittanut, niin laita yhteystietosi mailiosoitteeseen pikkukepponen (at) live.com. Voi olla, että joudun käymään kirjan takia postissa, joten menee varmaan ensi vuodelle. Älä aloita sitten heti kehokuuria, kun pukkaa leivontaohjeita :)

      Poista