Monet ovat kummastelleet päivähoitovalintaamme. Moni haluaa lapsensa pieneen ryhmikseen tai perhepäivähoitajalle. Me olemme valinneet 100 lapsen ison päiväkodin.
Valtaosaksi olemme olleet erittäin tyytyväisiä päivähoitoon. Keskimmäisellä ja kuopuksella hoito on sujunut aina erittäin hyvin. Iso yksikkö ei tietenkään takaa toimivaa työyhteisöä ja laadukasta hoitoa, mutta isossa yksikössä on tietyt hyvät puolet (ainakin meidän päiväkodissamme).
-Ammattitaitoinen johto
Päiväkodissamme on täysipäiväinen ja erittäin pätevä johtaja, joka suhtautuu henkilöstön ja päiväkodin kehittämiseen ammattitaitoisesti. Päiväkodissa on ollut erilaisia kehityshankkeita ja henkilöstö on päässyt osallistumaan koulutuksiin. Se pitää henkilöstön vireänä ja edesauttaa työssä viihtymistä. Viihtymistä lisää myös se, että hoitoryhmien suunnitteluun panostetaan ja hoitajien mahdollista halutessaan myös vaihtaa pienten puolelta isojen puolella ja päinvastoin.
Mahdollisissa ristiriitatilanteissa vanhempien on helppo halutessaan keskustella asiasta johtajan kanssa. Johtajan tehtävänä on yhdessä henkilöstön (ja vanhempien) kanssa laatia yleiset linjaukset. Vanhempien ajatuksia kuunnellaan päiväkodissamme. Eipä tarvitse vääntää kättä vaikkapa ruokailusta, kun sovittu päätös on, että lapsen tulee ainoastaan maistaa ruokaa, näkkärin ja jälkiruuan saa maistamisen jälkeen.
Ihan sujuvasti johtajakin osaa tarvittaessa vetää kurahousuja jalkaan ja annostella puuroa :)
-Päiväkotiapulaiset
Päiväkodissa on useampi päiväkotiapulainen, jotka osallistuvat myös lasten hoitamiseen. Se tuo lisäjoustavuutta resurssointiin ja talossa on aina vain lapsille tuttuja aikuisia.
-Keittiö
Perhepäivähoitajan pitää pari kertaa päivässä revetä lasten hoidon ohella myös keittiöhommiin. Päiväkodissa on erikseen henkilökunta huolehtimassa siitä. Siihen aikaan, kun keittiöhenkilökunta ei vielä kuulunut Palmialle, he olivat varsin integroitu osa päiväkodin työyhteisöä ja toteuttivat lasten kanssa erilaisia projekteja, kuten joka syksyisen kasvistorin. Nykyisin ilmeisesti Palmian keittiöön ei ole pikkuapulaisella mitään asiaa ellei ole hygieniapassia hankittuna :(
-Vakituinen sijainen
Päiväkoti jakaa alueen toisen ison päiväkodin kanssa yhteisen täysipäiväisen työntekijän. On aika luksusta, jos sijaiseksi tulee tuttu hoitaja verrattuna siihen, että sijaisena on kielitaidoton vieras aikuinen (valitettavasti heitäkin on tavattu).
-Tilat
Isossa rakennuksessa on jumppasali ja lisäksi paljon tiloja ryhmien eriyttämiseen. Piha on myös iso.
-Työyhteisö
Arvostan korkealle niitä, jotka jaksavat vaativaa hoitotyötä yksikseen tai pienessä porukassa. Henkilökohtaisesti arvostan työyhteisöä ja haluan itsekin kuulua johonkin porukkaan, vaihtaa ajatuksia ja motivoitua toisten motivaatiosta. Lisäksi jotenkin tuntuu, että isompi porukka tasaa "kausivaihtelut", joskus jokaisella on niitä huonojakin päiviä.
-Henkilökemia
Rakastan lapsiani, mutta he ovat välillä rasittavia ja ärsyttäviä. Entä jos lapseni ja sen ainoan aikuisen välinen kemia toimii huonosti? Kun aikuisia on enemmän, todennäköisyys kemioiden natsaamiseen nousee.
-Suurempi lasten määrä helpottaa sopivan kaverin löytämistä ja leikkien sujumista
Mitäs jos pallohullu, hyperaktiivinen keskimmäiseni olisikin päätynyt perhepäivähoitajalle kolmen prinsessakauttaan elävän tytön kaveriksi. Kuka olisi pelannut fudista, beybladennut tai möyrinyt mudassa?
-Mahdollisuus retkiin
Pääkaupunki tarjoaa ihan ilmaista tekemistä ja nähtävää lapsille, mutta usein esteenä osallistumiseen on turvallisuus. Jos henkilöresurssit joustavat, retkeilykin on helpompaa kun lisäturvaksi voi lähteä vaikka päiväkotiapulainen. Päiväkodistamme on vuosittain tehty jonkun verran vanhempien kustantamia retkiä. Retket ovat lapsille ikimuistoisia, mutta varmasti tuovat mukavaa vaihtelua myös henkilöstölle.
Entäs ne huonot puolet
-Pienelle lapselle voi olla hankalaa sopeutua isoon ryhmään
Isossa ryhmässä on toki raskaampaa olla kuin pienessä, pelkästään äänitaso voi väsyttää ja jopa pelottaa lasta. Lapsen pitää sopeutua toimimaan heti useamman aikuisen kanssa.
Näin jälkeenpäin on helppoa sanoa, että pienenä päivähoidossa aloittaneen esikoiseni olisi kannattanut aloittaa "hoitouransa" pienemmässä ryhmässä. Nämä kaksi nuorempaa ovat syntyneet lauman jatkoksi ja tottuneet siihen, että ympärillä on menoa ja meininkiä ja tottuneet pitämään puolensa. Ja he ovat tottuneet jatkuvaa meteliin.
-Kodinomaisuus on aika kaukana isosta päiväkodista
-Aina on joku tauti kierrossa
Kuten jo kirjoitin, omat kokemukseni päivähoidosta ovat valtaosin positiivisia. Henkilöstö on koulutettua, työnsä hyvin hoitavaa sekä suurelta osin varsin pysyvää,. On jumppaa, musiikkia, askartelua, satuja, tehtäviä ja retkiä. Päiväkoti hyödyntää loistavasti lähellä olevaa luontoa. Lapseni ovat olleet hyvin kiintyneitä omahoitajiinsa ja ovat saaneet hyviä ystäviä.
Valitettavasti olen omakohtaisesti myös nähnyt sen, että henkilöstöresurssointi on vedetty niin tiukalle, että se ei meinaa kestää mitään ylimääräistä. Kun lapset ovat keskivertoja kehitykseltään ja käytökseltään, nenä pysyy pinnan päällä, mutta koko pakka menee aivan sekaisin, jos ryhmässä on yksi lapsi, joka ei sopeudu ja oireilee voimakkaasti.
Esikoiseni kärsi pitkään siitä, että hänen ryhmässään oli lapsi, joka käyttäytyi väkivaltaisesti ja kiusasi. Henkilöstö tuntui olevan aika voimaton tilanteen edessä, koska lapsi olisi tarvinnut oman aikuisen. Lapselle tuntui kehittyvän taito tönäistä, potkaista tai lyödä, kun aikuisen katse oli jossain muualla. Tilannetta ei muuttanut mitenkään se, että lapsen vanhemmat olivat yhteistyökykyisiä ja yrittivät ainakin tukea käytösmallin muuttamista.
Mutta tällä hetkellä päivähoitomme on erinomaisella malilla. Molemmat pojat menevät hoitoon mielellään ja viihtyvät siellä. Itselläni on turvallinen ja hyvä mieli hoidosta. Samaa toivon kaikille muillekin päivähoitolaisille hoitomuodosta riippumatta.
Hei!
VastaaPoistaMielenkiintoinen teksti. Entisenä opettajana rohkenen kuitenkin olla eri mieltä kanssasi erilaisista päiväkodissa tai koulussa toteutettavista projekteista. Niin mainioita kuin ne ovatkin, ne valitettavasti vievät aikaa ja voimavaroja perustyöltä. Projektit ovat usein lisätyötä oman työn lisäksi, jolloin jompikumpi kärsii.
Kirjoitin pitkän kommentin ja se hävisi :/
VastaaPoistaHyviä pointteja sinulla, täyttä asiaa!
Itse haluaisin poikien pääsevän ryhmikseen aikanaan, siinä yhdistyy mielestäni pph:n ja päiväkodin hyvät puolet ja minulle olisi tärkeää, että veljekset saisivat olla yhdessä. Muutenkin minusta on tosi hyvä juttu, että ryhmässä olisi eri ikäisiä.
Pph:lle en laittaisi ellen häntä tosi hyvin tuntisi.
Kylässämme on ihana ryhmis, jossa Johannes ehti hetken olla ennen Veikon syntymää. Pitäisikin laittaa varoiksi hakemus vuoden päähän sisään. :)
Meillä on tytöt yli 150 lapsen päiväkodissa, mutta musta se on saatu hyvinkin kodinomaiseksi. Kaikilla ryhmillä on omat eteiset, leikkihuone ja huone, jossa syövät. Myöskin vessat on joka ryhmässä erikseen. Vähän kuin pieniä omia yksiköitään saman katon alla..
VastaaPoistaRyhmät on aika pieniä ja kaikki työntekijät mukavia.
Mulle on aina ollut ihan ehdotonta laittaa lapsen päiväkotiin, ei missään nimessä perhepäivähoitajalle. Olen itse ollut myös pph:lla ja muistot on vain hyviä, joten en tiedä mistä tää mun tuntemus kumpuaa, mutta tosiaan en ole edes ajatellut koskaan muuta vaihtoehtoa..
Hyvä teksti, olen itse töissä lastentarhanopettajana lähes 150 lapsen yksikössä ja paljon pienempään en työntekijänä missään tapauksessa haluaisi. Iso talo tuo niin paljon joustoa ja lisäresursseja työntekijälle. Voi niin sanotusti keskittyä siihen olennaiseen.
VastaaPoistaRyhmiksestä meillä yliopistolla sanottiin muuten aina että siinä yhdistyy perhepäivähoidon ja päiväkodin huonot puolet... Työntekijöiden matala koulutustaso ja iso ryhmä. Ryhmis siis mun mielestä kaikkein huonoin vaihtoehto lapsen kannalta.
Anonyymi:
VastaaPoistaYmmärrän hyvin mielipiteesi projektien raskaudesta ja kuormittavuudesta. Hyvä ystäväni on opettaja ja aikaisemmin hän opetti koulussa, jossa oli suorastaan liikaa erilaisia projekteja. Siinäkin on helppo lipsahtaa siihen, että tehdään projekteja, jotta tehtäisiin projekteja - ja henkilöstö väsyy jatkuviin hankkeisiin :(
Olen silti kanssasi eri mieltä projektien ja koulutushankkeiden tärkeydestä. Perustyö vie kuitenkin aina kategorisesti kaiken työajan. Hyvin harva pystyy perustyön ohella miettimään, että mitä voisi tehdä toisin tai mitä voisi kokeilla tai parantaa. Pelkästään kokemuksien vaihto samankaltaista työtä eri yksikössä tekevien välillä voi olla hyvin avartavaa. Projektit ja koulutukset ovat juurikin niitä tilanteita, jotka saavat työntekijät miettimään asioita ja tarjoavat erilaista perspektiiviä ja uusia mahdollisuuksia.
Päiväkodissamme on ollut Muksuopin päiväkotiin soveltamisprojekti ja jonkun metodin X mukaisen vuorovaikutusliikunnan projekti. Molemmat henkilökunta nimesi sen lukuvuoden parhaimmiksi jutuiksi. Vuorovaikutusliikunta on jäänyt vakikäyttöön ja lapset rakastavat sitä ja vanhempain illassa siitä kertonut hoitaja oli itsekin siitä todella innoissaan.
Itse olen älyttömän pettynyt, että oma työnantajani on säästösyystä ajanut alas "perushenkilöstölle" tarkoitetun koulutuksen lähes kokonaan. Olen viimeksi ollut koulutuksessa vuonna 2005 :(
Zirk:
Meidän keskimmäinen ja kuopus olivat 2 lukuvuotta samassa ryhmässä. Heistä oli turvaa toisilleen ja hoidon aloitus sujui ihan heittämällä vaan. Nyt keskimmäinen siirtyi yhdysryhmään, jossa on eskarilaisia ja 5-vuotiaita ja kuopus jatkaa vanhassa ryhmässään. Päiväkodin remonttihommista johtuen kuopus siirtyi 2-vuotiaana isojen puolelle ja hän ei puhunut mitään. En tiedä olisiko hoito sujunut yhtä jouhevasti, jos tulkki ei olisi ollut paikalla.
Minulla on ystävillä upeita kokemuksia pph:sta. Joukkoon tuntuu mahtuvan aivan uskomattomia helmiä. Pääkaupunkiseudulla ensimmäiseksi itseäni aina mietityttää pph:n käytettävissä olevat tilat (täällä asutaan ahtaasti ja kaikki eivät halua/voi antaa hoitolasten käyttöön koko asuntoaan) ja minkälaiset ulkoilumahdollisuudet ovat (taloyhtiöt voivat olla lähes pihattomia ja puistoon pitkä matka). Lisäksi itseäni jännittäisi se, että jos hoitosuhteeseen tai yhteistyöhön tulee mutkia, kuinka niiden ratkaiseminen onnistuu.
Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Erityisesti siitä, et kun on paljon aikuisia niin edes jonkun kanssa kemiat natsaa.
VastaaPoistaJa isossa talossa varmaan löytyy kavereita.
Mutta lapsissakin on eroja. Mun keskimmäinen aikanaan olis voinut paremmin pienemmässä päiväkodissa kuin missä oli.
Junnu aloitti päiväkodissa, jossa kuulemma on nykyään huono maine. Et hlökunta ei viihdy. Mut arvaas mitä, ei mua haittaa. Junnu on puolipäiväinen ja ISO eli se ei "ehdi" kärsiä jos jotain oliskin. KAMALA äiti! :) Junnun ryhmä on kivan oloinen ja tädit mukavia. Itselle talo tuttu kun olen siellä joskus tehnyt keikkaa.
Pirjo:
VastaaPoistaMukava kuulla, että teilläkin on toimiva päiväkoti ja mukavat hoitajat.
Meidänkin päiväkodissa jokaisella ryhmällä on oma eteinen, aula, 2 huonetta ja wc-tilat. Viihtyisyyteen on panostettu. Meillä ryhmässä on 3 aikuista ja sen mukaisesti se 21 lasta. Jossakin ryhmässä voi olla ilmeisesti enemmänkin lapsia, jos riittävän moni heistä on osapäiväinen. Mutta on se 21 lasta iso määrä minusta.
Perhepäivähoidossa kaikki on sen yhden aikuisen varassa - hyvässä ja huonossa.
-stine-*
Jäin miettimään tuota yliopistolla kuulemaasi kommenttia ryhmiksestä. Toisaalta itse ajattelen, että on varmasti hyvä olla edes se pieni työyhteisö tai edes työpari. Voi jakaa töitä ja on mahdollista, että aikuinen on jatkuvasti läsnä. Lisäksi se, että ryhmikset usein toimivat jossain muualla kuin yksityishenkilön kotona on minusta positiivista. "julkisesta tilasta" on helpompi tehdä lapsille turvallinen eikä siellä tarvitse huomioida muuta käyttöä, kuten yksityisasunnossa. Yleensä pihojen turvallisuus myös tarkastetaan.
Oman lapseni on yksityisellä perhepäivähoitajalla. Hoitaja on superihana, taitava ja asuu isossa vanhassa puutalossa. Heillä leivotaan, hoidetaan kasvimaata, puistoillaan ja kesällä leikitään vesileikkejä. Tiedän, että meillä on käynyt tuuri, mutta lapsellani ei voisi olla parempaa hoitopaikkaa! Pieni ryhmä ja leppoisa päivä on juuri sitä mitä me halusimme.
VastaaPoistaT: pienen tytön äiti
Pinkki:
VastaaPoistaOnhan se ihan eri asia olla 5v ja päiväkodissa osapäiväisesti kuin vaikka olla 2v olla päiväkodissa vähintään 8 tuntia - että ymmärrän hyvin :)
Päiväkotien ja koulujen maineenmuodostuminen on varmaan oma salatieteensä. Kyllähän se, jos henkilökunta vaihtuu jatkuvasti kertoo jostain, mutta välillä se voi kertoa myös siitä, että osa henkilökunnasta ei halua sitoutua. Meillekin on sattunut muutama, jotka eivät ikinä hae virkaa vaan sijaisuuksia. Syynä oli se, että silloin voi viettää omien lastensa kanssa kesän työttömyyskorvauksella eikä tarvitse ryhtyä vaikeisiin ja kalliisiin järjestelyihin esim. pienien koululaisten osalta. Tämä oli ihan pysäyttävä kokemus, kun olin ajatellut, että nämä toukokuussa päättyvät työsuhteet ovat kaikille hankalia ja työntekijälle pettymys.
Pienen tytön äiti:
Ihanan kuuloinen hoitopaikka. Kuten jo kommentoin aikaisemmin, minullakin on tuttavapiirissä niitä, joilla on helmi perhepäivähoitaja.
Minäkin katson maailmaa vaaleanpunaisien päiväkotilasien läpi... :) Meillä on myös käynyt tuuri, koska olemme olleet aina tyytyväisiä lastemme hoitopaikkaan, joka on Ihan Tavallinen Kunnallinen Päiväkoti. Toisaalta joskus tuntuu, että olemme ehkä sellaisia perustyytyväisiä ihmisiä, koska lähipiiristä löytyy myös niitä, jotka löytävät kaikesta jotain negatiivista.
VastaaPoistaLuulen, että lastenhoidossa kyse on ennen kaikkea henkilökemioista ja tuuristakin. Samoin tietty lapset on erilaisia persoonia, ja se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole yhtään hyvä toiselle. Isommassa porukassa erilaiset haastavat persoonat eivät saa niin suurta painoarvoa, ja joukosta löytyy usein jokaiselle lapsellekin se oma mieluinen aikuinen.
Onneksi olen välttynyt sellaisilta perhepäivähoitajilta, joita sain kerran sivusta seurata eräässä hampurilaisravintolassa. Olivat porukalla tulleet hoitolapsineen viettämään sinne päivää. En muista että olisin ikinä aiemmin nähnyt lapsille niin rumasti puhuvia ja ikävästi käyttäytyviä hoitotätejä. Selvästi olivat kovin kyrsiintyneitä työhönsä. Suretti niiden lasten puolesta ja mietin, mitä heidän vanhempansa mahtaisivat asiasta tuumia.
Samoin sain kerran seurata sivusta erästä hoitajaa, joka hoiti kaksivuotiaita tyttöjä heidän omassa kodissaan. Nainen luki naistenlehteä koko päivän ja tytöt katsoivat telkkaria. Hoitaja ei myöskään puhunut tytöille halaistua sanaa ainakaan, kun minä olin kuulolla.
Mutta. Nämä ovat vain yksittäistapauksia, joiden pohdalta ei voi tehdä yleistyksiä. Onneksi on paljon hoitajia, niin pph:n kuin päiväkotienkin puolella, jotka ovat todellisia aarteita!
Hei, olipa kiva lukea tämä kirjoitus. Työskentelen itse päiväkodissa ja oli mukavaa, miten arvostavasti kirjoitit poikiesi hoitopaikasta. Joskus tuntuu, että vanhemmat pitävät päiväkotia vain säilytyspaikkana lapsilleen, toiminnalla sun muulla ei niin väliä. Projekteista sen verran, että minua ne motivoivat kovasti kehittämään päiväkotiamme ja sen tarjoamaa hoitoa ja kasvatusta paremmiksi, samoin ne antavat intoa omaan työhön.
VastaaPoistaSeuraan blogiasi säännöllisesti, vaikka omat pojat ovat jo lähes aikuisia:)!mari
lähes kaikki hoitomuodot testanneena, olen kyllä kaikkein tyytyväisin ollut kunnalliseen päiväkotiin. Kohdalle osuivat ihanat, omistautuneet hoitajat.
VastaaPoistaRyhmis oli hyvä ja aktiivinenkin, mutta vähän ehkä epäammattimainen.
Yksityinen pph oli kyllä ihana täti, mutta jokseenkin siisteyskasvatusorientoitunut: soitti kesken päivän kun lapsi oli astunut koirankakkaan ja istutti yhtä pientä aina (oikeasti!) potalla. Ja vain ja pelkästään perushoivaa, hyvin ja hartaasti, mutta lapsi oli niikertyä omaan luovuuteensa, jota ei päässyt hoidossa toteuttamaan.
Päiväkodissa on pystytty huomioimaan ihan eri tavalla lapset yksilöinä, niin yllättävää kuin se onkin. Jokaiselle on löydetty haasteita ja mielekästä tekemistä, jokaisen ovat hoitajat ihan oikeasti tunteneet, eivät pelkästään osana massaa.
Väittäisin että juuri tällainen ammattimaisuus on isompien päivähoitoyksiköiden etu: on välineitä lasten seuraamiseen, on koulutusta siinä miten asioita otetaan vanhempien kanssa esiin, on työnohjaus jne. Kyllä nekin asiat ovat lapsen etu.
Mirka:
VastaaPoistaMeilläkin lapset ovat ihan tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa. Meillä lasit eivät ole aina olleet vaaleanpunaiset vaan välillä harmaan tuhruiset. Se lisää kunnioitusta pk:n henkilökuntaa kohtaan, kuinka helppo oli loppujen lopuksi hoitaa niitä ikävämpiäkin asioita.
Tämä oli nimittäin se asia, joka minua jännitti päivähoidossa eniten. (Vielä enemmän olisi jännittänyt jos lapsi olisi ollut pph:lla). Entä jos olen tyytymätön johonkin seikkaan? Jos otan asian puheeksi, niin saanko ikävän äidin maineen ja kostetaanko se pahimmassa tapauksessa lapselleni. Ihan turhaan mietin, että uskaltaako asiasta keskustella.
mari:
Toivottavasti yhä useampi vanhempi osaa arvostaa päivähoidon perustyön lisäksi sitä kehittävää, monipuolista ja hauskaa ohjelmaa.
Meidän keskimmäinen on muutaman kerran kysynyt, että voiko meidän äiti jäädä maalaamaan/askartelemaan, kun hän tykkää siitä niin paljon. Päiväkodista ovat toki luvanneet, että saa äiti tulla askartelemaan. Keskimmäinen on yrittänyt tinkiä mulle riisipuuroakin, kun se minusta tuoksuu niin ihanalta :)
Mukava kuulla, että juttujani lukee jo muukin kuin pienten lasten äiti :)
Marikan polut:
Tuo on muuten minustakin totta, että hoitajat tuntevat lapset hyvin myös päiväkodissa, vaikka lapsia on paljon. Lisäksi he tosiaan pyrkivät huomioimaan lasten yksilöllisiä tarpeita. Olen aivan samaa mieltä, että päivähoitoon liittyy myös niin paljon muuta kuin se hoitotyö ja sillä on iso vaikutus.