Uskomaton illalliskattaus

Palaan vielä kerran Malediivien muistoihin.

Hotelli tarjosi erilaisia lisämaksullisia illallisia kuten tunnelmallinen illallinen rantahietikolla auringonlaskun aikaan tai laavakivillä grillailua. Me valitsimme "lobster dinner for couples". Kyllä meitä hihitytti, kun vastaanottovirkailija hehkutti meille, että illallisen jälkeen on mahdollista jatkaa tunnelmointia tanssien slovareita.

Illallinen tarjoiltiin ravintolassa, josta lähdimme usein päivisin snorklailemaan. Rakennus on laiturin päällä ja sieltä oli päivisinkin kiva katsella kaloja. Se on saaren paras paikka rauskujen bongaukseen. Illan pimennettyä laiturin alle sytytettiin valot, jotka houkuttelivat runsaasti kaloja paikalle.

Siinä sitten katselimme ruokailun lomassa kaloja. Ohitse ui useampi rausku sekä hai. Oli aivan uskomaton tunne katsoa kuinka kalat uivat pöydän vierestä. Kyllä nuo puitteet taisivat olla hienoimmat, jotka olen ikinä kokenut!

Ruuaksi oli erilaisia simpukoita, hummeri ja tonnikalapihvit. Ruokakin oli hyvää.

Lobster dinner for couples

Jälkkäriksi oli uunijäätelöä, marengin sisällä oli jotain sorbettia ja vaniljajäätelöä

Onko sinulla mieleen jääneitä upeita kattauksia?

Vielä uskomattomampi kattaus olisi varmasti Dinner in the sky, jossa nosturilla nostetaan illallisseurue korkeuksiin aterioimaan. Minulle se olisi jo liian extremeä :)

Irkkunachot ja muut arkiviikon ruuat

Nämä ruuat ovat viikolta 9. Sen viikon maanantaina ajattelin jälleen, että nyt tällä viikolla ehdin ja jaksan panostamaan arkiruokiin vähän enemmän. Maanantai lähtikin ruuan suhteen liikkeelle kunnianhimoisemmin, mutta torstaina lusikoitiinkin sitten jo pakastepinaattikeittoa :) Meille on edelleen haaste keksiä riittävän helppoja ja nopeita ruokia arkiviikolle.

Maanantaina kokeilin minulle aivan uutta ruokaa. En ole syönyt sitä sellaisessa muodossa missään aikasemmin. Jalankulkuonnettomuus-blogista bongasin reseptin irkkunachoille. Resepti sai kuolan valumaan, joten pakkohan sitä oli kokeille. Tykkään nimittäin perunoistakin paljon - nachoruuista puhumattakaan.

Irkkunachot

Tässä vielä ohje hiukan soveltaen Kukkiksen ohjetta
4 Rosamunda-perunaa
3 rkl oliiviöljyä
1-2 tl valkosipulijauhetta)
1tl paprikajauhetta
1tl chilijauhetta
1 oranssi paprika
1 pieni sipuli
suolaa ja pippuria
pekonia (Kukkis käytti 5 pekoniviipaletta, minä laitoin 100g rasian)
1 dl cheddarjuustoa raastettuna (minusta Emmental toimi hyvin ja käytin alle 1dl)
1 avokado
creme fraichea

1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
2. Leikkaa perunat korkeintaan puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Huuhtele viipaleet kylmässä vedessä ja kuivaa hyvin keittiöpyyhkeellä.
3. Laita viipaleet muovikulhoon sekä oliiviöljy sekä mausteet. Sekoittele hyvin jotta kaikki perunaviipaleet saavat öljyä pintaansa.
4. Asettele perunat uunipellille yhteen kerrokseen ja paista uunissa 30-40 min kypsiksi.
5. Perunoiden kypsyessä leikkaa paprikat ja sipuli ohuehkoiksi suikaleiksi ja kuullota kuullota paprikat ja sipulit paistinpannussa. Mausta suolalla ja pippurilla.
6. Paista pekonit pannulla rapeaksi ja laita talouspaperin päälle jäähtymään.
7. Mössöä avokado haarukalla
8. Kun perunat ovat kypsiä, ota pelti pois uunista. Lisää perunoiden päälle paprika-sipuliseos, pekoni sekä raastettu cheddar. Laita vielä uuniin muutamaksi minuutiksi. Sen aikaa riittää, että juusto sulaa.

Minä tein annoksen 5 perunalla ja käytin kahta peltiä ja uunin kiertoilmatoimintoa. Silloin pitää huolehtia, että alemman pellin perunat eivät rusketu liikaa pohjasta! Siinä vaiheessa, kun perunoiden päälle levitetään paprikasipulisekoitus, pekonut ja juustoraaste, perunat voi latoa osittain päälekkäin yhdelle pellille.

Kypsät perunaviipaleet ja mukavasti vähän väriä

Tässä kypsien perunoiden päällä on paprika-sipulisekoitus ja pekonit - juusto puuttu

Oli hyvää! Pidin aika vaivalloisena perunoiden viipalointia, huuhtelua ja etenkin kuivausta. Siksi tämä menee kategoriaan viikonloppuruuat. Maanantaina ruoka tuli pöytää huolestuttavan myöhään, koska päivän erikoisohjelmanumerona oli vaarin nouto operaatiosta sairaalasta.

Tiistaina perheen ruokahuolto sai uuden suunnan heti aamulla. Äitini vanhainkoti soitti ja rikkoi edellisen ennätyksensä varautumisessa äitini lääkkeiden loppumiseen. He soittivat sen jälkeen, kun äiti lääkkeet olivat jo loppuneet. Hra Kepponen lupasi taas lähteä asioille ja ajoi minut ensin Espoosta Helsinkiin kampaajalle, sitten apteekkiin ja Vantaalle viemään lääkket, sitten hakemaan minut kampaajalta ja sitten kotiin kokkaamaan.

Ruuaksi syntyi Chevrespagetti brutale. Alkuperäiseen reseptiimme kuuluu paistettuja kesäkurpitsan viipaleita, pinjansiemeniä ja välillä myös paistettuja herkkusieniä chevren lisäksi. Kuopus inhoaa kaikkia muita, mutta rakastaa palavasti chevreä. Ruuan valmisti Hra Kepponen.

Chevrespagetissa on pannulla paistettuja chevreviipaleita ja keitettyä spagettia. Spagetille ei ole kastiketta. Kostukkeeksi kattilaan on jätetty hieman keitinvettä ja iso loraus kermaa. Mausteena suolaa, pippuria ja valkosipulirouhetta.

Chevrespagetti brutale

Keskiviikkona olin menossa klo 8 yritysluennolle, mutta metrossa oli vikaa ja minun lisäkseni luennolta myöhästyi työkaverini Ilona, joka odotteli minua autossaan metron varrella. Päivä oli vähän epäonninen ja pitkä, lähdinhän jo seiskalta kotoa, joten päätin oikaista ruuanlaitossa. Työpaikkaruokalasta saa ostaa päivän ylijäämiä ja ostin kotiin kanan koipileikkeitä.

Työpaikkaruokalan jämät :)

Torstaina olimme Hra Kepposen kanssa vasta kuuden maissa kotona. Ruuaksi oli siistä syystä valikoitunut pakastepinaattikeittoa.

Perjantaiksi oli valittu helppo ruoka, jonka Hra Kepponen teki valmiiksi siksi, kun vihdoin pääsin töistä kotiin. Lohilaatikko on siitä hyvä ruoka, että se tulee kuin itsestään ja tarpeet löytyvät yleensä ihan jokaisesta kaupasta. Seurakseen se vaatii ehdottomasti etikkapunajuuria.

Kuinka tavallisesta lauantaista tulikin superpäivä

Heräsin lauantaina poikkeuksellisen aikaisin. Vastailin työkaverin Ilonan viestiin koskien ihan muuta asiaa ja sitten hän viestittikin minulle, että kiinnostaisiko minua lähteä teatteriin muutaman tunnin päästä. Ystäväni on yhdistysaktiivi ja heillä oli yhdistyksen virkistyspäivä. Valitettavasti jopa kaksi oli sairastunut ja siksi minulle oli tarjolla ilmainen lippu Helsingin kaupungin teatterin musikaaliin Myrskyluodon Maija.

Blogissa paljastuu bloggarista kaikenlaisia pieniä outoksia. Nyt minusta: olen katsonut mustavalkoisen, hidastempoisen Myrskyluodon Maijan televisiosarjan aikuisena kahdesti ja tykännyt todella paljon. Ajattelinkin, että en taida haluta nähdä teatterisovitusta, kun se ei kuitenkaan voi olla sarjan veroinen -ainakaan en halunnut maksaa siitä 78€. Ilmaisen lipun kannustamana singahdin kohti teatteria.

Tykkäsin musikaalista todella paljon. Ei se ehkä ole ihan parhaimpia, mitä olen HKTssä nähnyt, mutta hieno teos joka tapauksesa. Etenkin toinen puoliaika oli todella koskettava. Varmaan puolet salista pyyhki silmäkulmiaan. Pääosan esittäjä Laura Alajääski oli minusta hyvä.

Kuvat esityksestä: hkt.fi

Koska joudun ponnistamaan kaupungille, aloin houkuttelemaan Hra Kepposta sinne myö. Teatterin jälkeen treffasinkin Hra Kepposen ja esikoisen. Pienellä jonottelulla pääsimme syömään Kalliossa sijaitsevaan thaimaalaiseen ravintolaan Lemon Grassiin. Edellisestä kerrasta on useita vuosia. Paikka on pysynyt suosiossa, lähiseudun asiakkaat hakivat sieltä noutoruokaa tasaisena virtana. Pöytiähän ravintolassa on vähän ja heillä ei anniskeluoikeuksiakaan. En ollut syönyt ikuisuuteen thaimaalaistakaan ruokaa ravintolassa, joten kylläpäs maistui hyvältä! Jos ulkoisilla puitteilla ei ole hirveästi väliä, niin Lemon Grass on maukas ja kohtuuhintainen paikka.

Teinille on kasvanut puhelin käteen kiinni

Illalla kävin vielä vähän pokemonittamassa ja iltapalaksi söin esikoisen tekemää omenapiirakkaa Netflixiä katsellessa. Launtaita jolle ei ollut mitään suunnitelmaa sukeuituikin superpäivä :)

#metoo ja miesvaltainen työpaikka

Arvostan suuresti #metoo-kampanjaa. Sitä, että häirinnän uhrit ovat viimein rohkaistuneet kertomaan julkisesti kohtelustaan sekä heidän saamaansa vastaanottoa. Selvästikin aika on kypsä siihen, että varmasti aivan kaikki (paitsi häiriköt itse) ovat sitä mieltä, että kaikenlainen seksuaalinen häirintä on tuomittavaa. Toivon myös, että häiriköille on konkreettisia seuraamuksia teoistaan.

Minä työskentelen miesvaltaisella alalla. Usein olen ollut yksikön ainoa nainen. Tällä hetkellä minulla on naiskolleegoita ja se on minusta ollut todella kivaa. #metoo on varmaankin aiheuttanut sen, että minulta on kysytty usein työn ulkopuolella, että olenko kokenut työssäni seksuaalista häirintää? Millaista minulla oli töissä aloittaessani, kun tulin 25-vuotiaana miesporukkaan?

En ole ikinä työssäni kokenut seksuaalista tai minkään muuunkanlaista häirintää. En työkavereiden, en esimiesten enkä asiakkaisen puolelta. Vitsitkin ovat olleet aika korrekteja. Jos ne ovat lipsahtaneet navan alle, niin ne eivät ole sellaisia, jotka olisi kokenut loukkaaviksi tai edes vaivaaviksi. Tosin pitää tunnustaa, että vaikka en ole todellakaan ole porukan rääväsuu, ei oma huumorinikaan aina ehkä ole kaikkein korrekteinta. Osallistun lähes poikkeuksetta kaikkiin työnantajan järjestämiin tilaisuuksiin ja juhliin sekä myös työporukan omiin menoihin. Myöskin niissä tilaisuuksissa, joissa on juotu alkoholia, käytös on pysynyt asiallisena.

Olen miettinyt, että mitkä ovat tekijät, jotka ovat edesauttaneet erinomaista tilannetta. Mieleeni tulee heti kaksi seikkaa: korkea koulutus ja nollatoleranssi häirintään. Meillä henkilöstöosasto on läpi vuosien ajanut nollatoleranssia minkäänlaiseen häirintään. Siitä voi olla aivan varma, että he tutkivat tapauksen huolellisesti. Lisäksi meidän HR on täynnä naisia ;) Meillä on myös työsuojeluvaltuutettu, jonka puoleen kääntyä.

Työpaikallani on fiksuja ja hyvin koulutettuja ihmisiä töissä. Korkea koulutus ei tietenkään takaa sitä, että ei olisi törppö. Törppöjä löytyy kaikkialta ja kaikista ihmisryhmistä. Minusta kuitenkin tuntuu, että koulutetussa sakissa yksittäinen törppö saadaan helpommin kuriin. Lisäksi monivuotiset opinnot, joissa täytyy pärjätä ryhmissä, opettaa taitoja ja hioo särmiä.

Vaikka työpaikallani onkin erinomainen tilanne, että siellä ei häiritä, on sukupuolten välisen tasa-arvon osalta vielä työsarkaa jäljellä. Omasta mielestäni yleinen alaa koskeva ongelma on äitiys- ja perhevapaat. Koska niitä käyttää pääosin naiset, voi vapaa olla varsinainen kuolinisku uralle. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin täällä. Tilanne ei ole minusta kuuden vuoden aikana olennaisesti korjaantunut. Minusta asia on miesvaltaisen työpaikan suurin ongelma. Hyvänä kakkosena tulee palkkauksen yhdenvertaisuus.

Lisää tietoa häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä www.tyosuojelu.fi/