Upeita eläinbongauksia Etoshan kansallispuistossa

Vihdoin palaan kesällä tekemääni Afrikan matkaan ja Etoshan kansallispuiston osuuteen.

Etosha on erikoinen alue, sen keskiössä on jättimäinen suolapannu. Suolapannu on alue, joka sadekautena täyttyy virtaavista vesistä isoksi suolajärveksi. Kuivalla kaudella järvi kuivuu ja jäljelle jää pölyävä suolatasanko ja ehkäpä muutama juomapaikka. Suolapannu on niin iso alue, että se näkyy avaruudesta.

Me majoituimme kaksi yötä karttakuvan keskellä olevan Okaukuejon kohdilla puiston ulkopuolella ja teimme sieltä käsin itse puistoajeluita. Viimeisenä päivänä ajoimme puiston oikeassa laidassa olevalla Namutonin sisäänkäynnille ja majoituimme jälleen puiston ulkopuolella. Yhdellä ajolla meille kävi niin, että eläinbongaukset jäivät aika vähäiseksi. Huonon ajon lisäksi meillä oli myös mahtavaa tuuria.

Aloitan niistä mahtavista bongauksista. Yhtenä aamuna näimme jonkun petoeläimen selän korkeassa heinikossa. Siellä oli naarasleijona! Onneksemme leijona tuli meitä kohti eikä kadonnut heinikkoon.

Leijona bongattu!

Kun leijona oli kohdallemme huomasimme, että sillä on todella turpeat nisät. Ajattelimme, että leijonalla on varmasti pennut jossain lähellä piilossa. Halusimme hetken aikaa seurata sitä. Leijonalla oli kuono eri suntaan kuin meillä auton nokka, joten minun ei auttanut muu kuin peruuttaa leijonan perässä. Harmi etten pystynyt samaan aikaan kuvamaan peruutuskameran kuvaa. Todennäköisesti ensimmäistä ja viimeistä kertaa elämässäni katselin peruutuskamerasta leijonaa. Leijona päätti nostaa vauhtia ja luovuimme perässä peruuttamisesta. Olisi ollut niin upeaa nähdä pennut, mutta hieno kokemus oli tämäkin.

Instagram-upotuksesta lähikuva leijonasta sekä videomatskua kuinka hienosti peruutan leijonan perässä

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Satuimme löytämään norsujen kylpypaikan. Katselimme siellä kaikessa rauhassa vedessä ilakoivia norsuja. Sitten paikalle tuli iso uros norsu. Olimme oppineet aikaisemmin, että norsut kulkevat sukupuolen mukaan naaras- ja urosporukoissa ja koska joukossa oli vain aikuisia se oli äijäporukka. Kylpemisen sijasta iso urosnorsu päätti alkaa lähestyä tietä. Paikalla ollut toinen auto reagoi nopeasti ja ajoi pois. Me jäimme tietenkin tuijottamaan tuota komeaa ja hyvin kuraista eläintä. Harmi vaan, että meistä alkoi tuntumaan, että norsu tuijotti meitä agressiivisesti. Sitten se alkoi hitaasti lähestyi meitä. Lopulta tuli Kepposkan peruutuskurssi numero kaksi, kun jouduin peruuttamaan norsua karkuun ja miettimään, että missä kohtaa saan auton käännettyä ympäri.

Kylpevät norsut

Tässä norsu näyttää jotenkin symppikseltä söpöläiseltä, mutta sitten kun puskin ja norsun välillä on joku 3-5m niin ei se sitten enää näytäkään niin söpöltä.

Tässä sitten video, kuinka peräpohjolan rouvat alkavat pelkäämään norsua ja Kepposka löytää taas ripeän sisäisen pakittajansa

Sitten jatkan jälleen suurilla petoeläin bongauksilla

Kaksi shakaalia

Kakkaava shakaali. Tuota ilmettä ehdimme nauramaan monta kertaa. 

Sitten muutama mielenkiintoinen lintubongaus

Kuvassa on sihteerilintuja, ne olivat uusi ja varsin vekkulibongaus

Komea pienikokoinen paikallinen haukka

Alla olevassa kuvassa on jättimäinen linnunpesä ja kaksi pienempää pesää. En ole ikinä ennen nähnyt tuollaista kommuunipesää. Kyseessä on kutojalintujen pesä. Netin mukaan pesän sisällä on useita pesäkammioita. Samassa isossa pesässä voi asua jopa useita satoja lintuja ja pesää rakennetaan usean sukupolven ajan.

Kutojalintujen kommuuni

Netistä löytämäni kuva pesästä, kuva https://animals.sandiegozoo.org/animals/sociable-weaver

Tekoälyn luoma kuva siitä, miltä pesän poikkileikkaus voisi näyttää

Kolmas mainitsemisen arvoinen lintubongaus oli strutsit. Niitä näkyi joka päivä, juomapaikalle niitä oli kertynyt useampia

Satuimme juomapaikalle varsinaiseen ruuhka-aikaan. Näitä kuvassa näkyviä springbokeja on myöhemmi ruokalautasellani.

Kirahveja näkyi hyvin

Näimme, kuinka nämä lapsukaiset juoksivat hädissänsä emonsa luokse. Niin söpöjä!

Ystäväni Jonna toivoi näkevänsä seepralaumoja. Se toive todellakin toteutui. Ennen norsujen kylpypaikan löytymistä löysimme seeprojen juomapaikan. Satoja seeproja vaelsi kohti juomapaikaa parista eri suunnasta tulevassa jonossa ja odotteli eri puolilla vuoroaan juomaan. Niin pitkälle kuin kiikari näytti, näkyi seeprojen jonoa. Ihan käsittämätöntä!

Seeproja juomapaikalla ja taustalla näkyy Etoshan suolapannu

Alla video seeprojen jonosta juomaan

Näkymiä suolapannun reunalta

Sitten vielä vähän kuvia majoituksesta. Ensimmäisessä majapaikassa oli illallisella tarjolla ainakin paria riistaruokaa. Niinpä sitten söimme päivällä bongaamiamme eläimiä. Harmi, että unohdin kuvata ruokien sisältölaput.

Tässä on lautasella stir and fry, jossa lihana springbokia eli hyppygasellesia. Aikaisemmassa juomapaikkakuvassa norsun edessä oli juurikin näitä hyppygaselleja. Ehkä hieman makaaberia tässä kohtaa sanoa, mutta ne ovat varsin maukkaita

Erilliset vuoteet olivat tälläkin reissulla ihan tuntematon käsite, mutta hyvä oli sänky aina.

Söimme pari kertaa lounaat puistossa. Siellä on portin lähellä pikku kylä, jossa on ravintola, minikauppa ja vessat. Palvelut olivat asialliset. Etelä-Afrikkalaiset matkailijat söivät koko perheen voimin jäätelöitä, niin minä seurasin perässä. Vatsa kesti hyvin. Porttien sisäpuolella oli myös majoitusta, ne vaikuttivat ihan hyviltä, mutta ovat ilmeisesti erittäin suosittuja ja ne pitää varata ajoissa.

Tiet puiston sisällä olivat vaihtelevassa kunnossa. Yksi pääteistä oli korjauksessa ja jouduimme kiertotielle. Se oli pelkkää kuoppaa. Yhtä kuoppaa kiertäessäni vetäisin auton kyljen kevyesti piikkipuskaan. Siitä ei seurannut mitään maksuja, koska juurikin se kylki oli valmiiksi ihan naarmuilla. Jos onnistuin saamaan pari naarmua lisää, ei se muuttanut tilannetta mihinkään. 

Etosha oli minulle sekä ystävälleni ensimmäinen itse ajettu safaripuistokokemus. Meistä itse ajaminen oli ihan toimiva ja mielenkiintoinenkin ratkaisu. Toki safariretkien oppaat kommunikoivat keskenään ja ovat hyvin perillä siitä, mitä puistossa on nähty. Ensimmäiseksi safarikokemukseksi kannattaa minusta ottaa opastettuja ajoja.

Olen niin onnellinen, että sain matkarahat säästettyä, uskalsin lähteä omatoimireissulle Afrikkaan ja kaikki meni vielä niin hyvin. Namibia on kyllä luonnosta kiinnostuneelle kerrassaan huikea kohde!

Nyt on kesän Afrikan kierros melkein raportoitu. Vielä tähän loppuun muutama lyhyempi juttu reissusta.

Sossusvlein hiekkadyynien jälkeen saavuimme majapaikkaamme ja siellä respa esitteli meille iltaretkiä. Olisi tarjolla puolivillien leopardien bongausta ja upea auringonlaskupaikka. Päätimme ottaa sellaisen. Solitairen kaupan ja majapaikan omistaja oli pelastanut omille mailleen leopardin, jota oli ammuttu. Eläinlääkäri sai eläimen pelastettua ja myöhemmin selvisi, että naaras oli raskaana. Naaras ei kuntoutunut luontoon palautettavaksi ja jäi pentujensa kanssa elämään Solitaireen omalle sähköaidatulle alueelleen. Leopardit on sterilisoitu, emo on kuollut, mutta aikuiset poikaset elävät alueella edelleen. Lähdimme autolla etsimään niitä. Aika nopeasti ne löytyivät. Joskus leopardi voi innostua leikkimään sille heitetyllä pallolla ja opas heitti pallon leopardille. Yhden kerran opas kävi hakemassa pallon ja heitti sen uudestaan. Leopardi äänteli ja näytti kulmahampaitaan, joten pallo jäi maahan. Että eivät nyt aivan ole ihmiseen tottuneita eivät palloleikkiin lähde kuin satunnaisesti. Minulle riitti ihan se, että lähietäisyydeltä sain katsella noita upeita eläimiä.

"Ai heitit tälläisen pallon, ei kuule paljoa kiinnosta. Näytän sulle kohta kulmahampaitani, että menee viesti perille"

Sama respan mies kertoi meille olevansa kotoisin pääkaupungista Windhoekista ja asuneensa aika lähellä Martti Ahtisaari primary schoolia. Tästä saimme idean, että voisimme käydä ulkopuolelta katsomassa koulua paluumatkallamme lentokentälle. 

Kyseessö oli viikonloppupäivä, joten koulu oli kiinni ja alue on aidattu. Huomasimme portinvartijan ja päätimme yrittää jututtaa häntä. Kerroimme, että Martti Ahtisaari oli meidän presidenttimme ja hieno mies, jonka elämäntyötä ihailemme ja siksi tulimme tänne katsomaan koulua. Pieni lahjus kouraan ja portinvartija lähti esittelemään meille laajaa koulualuetta.

Martti Ahtisaarella oli olennainen rooli Namibian itsenäistymisessä. Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana ja johti ja valvoi Namibian itsenäistymisprosessiin johtaneita vaaleja. 

Saataiskohan portti aukenemaan?

 

Näiden huikeiden reissun jälkeen iskee aina pieni haikeus, riittääkö kuntoa ja terveyttä tulevaisuudessa tälläisiin matkoihin ja saanko matkabudjetin kasaan. Haaveissa olisi vielä muutama pidempi reissu

Afrikka 2026 matkan edelliset postaukset:
1. Pikku Kepponen: VIktorian putoukset
2. Pikku Kepponen: Zimbabwen hotellit ja muut aktiviteetit
3. Pikku Kepponen: Safaripäivä Botswanan Chobessa

4. Pikku Kepponen: Automatkailua Namibiassa
5. Pikku Kepponen: Sarvikuonoja ja upeaa Namibian luontoa
6. Pikku Kepponen: Sossusvlei ja Deadvlei