17. tammikuuta 2016

Kuka niitä all inclusive hotelleja rakastaa?

Meillä eletään pienessä matkavalmistelukuumeessa :)

Olen aikoinaan luvannut, että koululaiseksi pääsemisen kunniaksi, vien jokaisen pojan kanssani matkalle. Tarkoituksenani oli viedä jokainen ekaluokkalainen vuorollaan pitkäksi viikonlopuksi johonkin pienehköön eurooppalaiseseen kaupunkiin. Kaksi vanhempaa ovat jo matkansa saaneet ja ekaluokkalainen kuopus on kärsivällisesti odottanut, odottanut ja odottanut. Vihdoin toukokuussa tulee olemaan hänen vuoronsa ja lomaa on varattuna kokonainen viikko.

Esikoisen kanssa Nizzassa

Koska toukokuun säät Euroopassa ovat arvaamattomat, suunnittelin kohdevalintaa sen mukaan, että siellä olisi paljon tekemistä, joka sopii sekä aikuiselle että lapselle. Enimmäikseen katselin valmiita pakettimatkoja niiden helppouden ja suorien lentojen vuoksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli Madeira ja ohjelmaksi suunnittelin seuraavaa: puolen päivän saari kierros, helppo levadakävely, käynti kasvitieteellisessä puutarhassa kaapelihissillä ja alasajo "koriautoilla", laivareissu Kolumbuksen Santa Maria kopiolla ja vesipuisto.

Lokakuussa merivesi oli vielä mukavan lämmintä Nizzassa

Olen ahkerasti selaillut matkatoimistojen matkamessutarjouksia ja sattumalta löysin itselleni uuden matkakohteen, jossa olisi tarjolla all inclusive hotelli. Toki tiesin, että kaikki pojat tykkäävät all inclusive hotelleista. Kesän perhematkan suunnittelun yhteydessä pojat toiveikkaina kysyivät heti, että onko all inclusive hotelli. Pojat intoutuivat muistelemaan, kuinka hyvää pizzaa Kreikan hotellissa oli ja kuinka sitä pystyi itse hakemaan aina, kun halusi. Poikien naamat menivät myttyrälle, kun selvisi, että majoitus onkin tavallisessa vuokra-asunnossa ilman mitään hotellimukavuuksia. Lupaus pizzaillallisista palautti lomasuunnitelmat hyväksyttäviksi :D

Keskimmäisen kanssa retkellä Jordanian Petrassa

Kysyin kuopukselta, että kumman hän valitsisi: Madeiran vain All Inclusiven. Ehdottomasti All Inclusiven, jos sieltä saa pizzaa. Asia piti tarkastaa. Saa pizzaa. Pizzaa saa lounaaksi, illalliseksi sekä välipalaksi, vain aamiaisella ei ole pizzaa (eikä jäätelöä), mutta silloin saa lettuja. Hotelli sijaitsee aika syrjässä ja mahdollisuudet retkeilyyn ovat selvästi Madeiraa rajatummat. Kävimme matkakohteeseen tutustumisesta varsin tyhjentävän keskustelun.

Minä: Se AI hotelli on syrjässä ja sieltä voi olla aika vaikea lähteä kaupungille katselemaan paikkoja. Retkien tekeminenkin voi olla vaikeaa.
Kuopus: Äiti, ei se haittaa mitään.
hetken hiljaisuus...

Kuopus: Äiti hei, ei kukaan tarvitse retkiä, jos voi olla hotellissa ja syödä pizzaa, jätskiä ja juoda limsaa aina kun haluaa.

True All Inclusive lover :D :D

Keskimmäisen kanssa Eilatissa

Tässä vaiheessa selvisi, että koko poikakolmikkomme mielestä paras loma on sellainen, että on all inclusive ja iso uima-allas. Paikalla ei ole väliä eikä sen tarvitse olla ulkomailla. Muutama ystäväkin kertoi, että heidänkin lapsensa rakastavat all inclusivea ja se saattaa olla jopa määräävä tekijä lomakohdetta valittaessa. Eli ne AI rakastajat taitavat olla alakoululaisia kaikki. Onko sinun perheessäsi All Inclusiven rakastajia?

Hra Kepposen kanssa mietimme, että mikä saa lapset rakastamaan all inclusivea. Tulimme siihen tulokseen, että rasvan, suolan ja sokerin lisäksi se tärkein ainesosa on vapaus. 

Meidän perheessämme vanhemmat päättävät 95% mitä syödään ja milloin syödään. Ruokailu, jolloin joku ei ole tyytymätön ruokaan, on lähinnä harvinaisuus. Kasvikset menevät alas vain pakottamalla. Viime kesän lomamatkalla pojat hoitivat päiväruokailunsa allasbaarista itse, joten heillä oli vapaus syödä täysin oman mielensä mukaan. Eikä ollut äiti nalkuttamassa, että toista jäätelöä ei tänään tule, kun yksi jäätelö päivässä riittää. 

Esikoinen Nizzassa

Ravitsemuksellisesti AI-viikko on potentiaalisesti katastrofaalinen. Buffet-pöydistä pystyy tietenkin koostamaan terveelliset annokset, mutta riski epäterveellisiin ja liian kaloripitoisiin annoksiin on suuri. Itse olen ajatellut niin, että jos lapsemme viettävät nuoruudessaan pari-kolme AI-lomaviikkoa, niin niiden ruokailuilla ei ole mitään väliä. Panostetaan siihen, että ne parisataa muuta viikkoa ovat ravitsemuksellisesti järkevät.

Kun lapset olivat taaperoita ja leikki-ikäisiä, suosin itsekin AI-kohteita niiden helppouden takia. Koululaisten kanssa haluaisin mennä ja nähdä enemmän, sekä tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Olin ajatellut, että emme enää koko perheenä matkustaisi AI-lomille (emmekä välttämättä edes pakettimatkoille). Olen paitsiossa: pojat rakastavat AI:ta ja Hra Kepponen rakastaa sen tarjoamaa loman helppoutta. Ensi kesän koko perheen Balttian autolomalla punnitaan, että onko meistä vieläkään mihinkään muuhun kuin pakettimatkalomailuun.

Keskimmäinen Siq-solassa Petrassa

Hitusen jännittää tuleva matka kuopuksen kanssa. Jos säät ovat rantaelämäkelvottomat, voi lomailumme muuttua varsin riitaisaksi. Kuopus haluaa istua kököttää hotellilla syömässä pizzaa (ja vaatii jatkuvasti lautapelikaveria) ja minun olisi päästävä kiertelemään kohdetta. 

Kaksi edellistä koululaismatkaa ovat menneet erittäin hyvin. Niistä on jäänyt juuri sellaisia huippumuistoja pojille sekä minulle, joita toivoinkin tulevan. Esikoisen kanssa kiertelimme Nizzan aluetta ja vietimme päivän Marinelandissa. Hän on myös aina osannut arvostaa hyvää ruokaa ja hänen kanssaan söimme hyvin. Keskimmäisen kanssa vietimme rantalomaa Eilatissa ja teimme unohtumattoman retken Petraan. Molemmat reissut ovat olleet hyvin antoisia minulle. Meillä perhe-elämä on kiireistä ja meluista, siksi on erityisen hienoa viettää aikaa rauhassa yhden lapsen kanssa. Tuohonhan ei mitään matkaakaan tarvita, vaan sen voi toteuttaa kotipaikkakunnallakin. 

Mukavaa sunnuntaita!

15. tammikuuta 2016

Grande somepaasto

Enpä ollutkaan aikaisemmin tajunnut, kuinka tiukasti kännykkä oli kasvanut käteeni kiinni. Olen nimittäin viimeisen vajaan kahden viikon aikana potenut kännykästä irtautumisahdistusta.

Voisin jopa väittää, että tunnen eroahdistuksen fyysisinä oireina. Useasti päivän aikana tulee sellainen tunne, että nyt pitää vilkaista kännykkää: skannata sähköpostiotsikot, piipahtaa Instassa tai Facessa tai vilkaista whatsappia. Sitten kun sitä kännykkää ei enää olekaan, iskee hetkellinen hermostus. Silloin tekee mieli kiemurrella tuolilla ja mielessä jyllää ajatus: "Mitä minä nyt teen??" Aika tiukkasti istuu siis tapa vilkuilla kännykkää, vaikka kännykkä puuttuu.

Somepaastoni ei lähtenyt sisäisestä tarpeesta tarkkailla käytöstäni tai halusta muuttaa sitä. Maanantaina 4.1, tuona kohtalon päivänä, tuo käteni luonteva jatke pimeni täysin ilman ennakkovaroitusta. Huolto totesi, että sekä toivo että kaikki data on menetetty :(

Päätöksen tekeminen uudesta käden jatkeesta osoittautui hyvin vaikeaksi. Olen suuresti pähkäillyt kolminaisuutta hyvä kamera - hinta - appsit. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen somepaastostani irti. Varapuhelimena olen käyttänyt luokkansa huippua vuodelta 2006. Kyseessä on todella köyhä malli, jossa on vain yksi pää appsi: sillä voi puhua. Niin 2000-lukua :(

Pimennyt puhelin (elinikä n. 2v 2kk) ja köyhä puhelin

Olen oppinut tästäkin episodista kaksi asiaa:

1) Kannattaa tarkkailla, että kuinka tiukasti elektroninen laite on kädessä kiinni tai sen ulottuvilla. Kannattaa välillä pistää laitteet syrjemmälle ja viettää aluksi vaikka laitteeton tunti keskittyen vain yhteen asiaan ilman, että huomiota pitää välillä pirstoa laitteen vilkuiluun. Tai jos mielestäsi et ole lainkaan laitekoukussa, niin kokeilepas viettää laitteeton ilta.

2) Kaikki data puhelimesta kannattaa synkronoida johonkin pilveen tai omalle tietokoneelle. Ne asetukset kannattaa tsekata moneen kertaan, että kaikki olennainen tulee synkatuksi. Kadotin tässä rytäkässä aivan kaikki kontaktitiedot puhelimestani, kenenkään yhteystietoja ei jäänyt jäljelle.


PS. Jos olen soittanut/tekstannut sinulle vuoden 2015 aikana ja toivoisit minun tekevän niin myös vuonna 2016, laita tekstari nimelläsi tai sähköpostia.

13. tammikuuta 2016

Mitä blogissani luetaan eniten

Bloggausvuosieni aikana olen kiinnittänyt hyvin vähän huomiota siihen, mitkä postaukseni ovat suosittuja tai millä hakusanoilla blogiini tullaan. Ensimmäiset mieleen jääneet havaintoni tein viime kesänä juhannukselta ja heti joulun jälkeen jälkeen jatkoin havainnointia.

Pakkaslunta sunnuntaina 10.1

Aloitetaanpas joulun jälkeisestä havainnoinnista. Kahden viime viikon viidenneksi suosituin postaus on ollut "Halloween inspiraatiota". Siis, juuri kun jouluruuat oli syöty, alkoi kiinnostus 10kk päässä siintävään Halloweeniin. Täytyy tunnustaa, että olen ollut hiukan hämmentynyt.

Se, että olen vain hiukan hämmentynyt johtuu juhannukselta alkaneesta havainnostani. Silloin kyllä hieraisin silmiäni useammankin kerran. Juhannuksesta saakka jokaisen viikon top 10 luetuimpien listaan on kuulut postaukseni "Joulukalenteri 2011". Ihan säästä riippumatta :)

Luettavaksihan postaukset on tehty, mutta silti haluan ehdottaa, että laajamittainen juhlakauteen varautuminen aloitetaan max. kuukautta ennen. Ettei mene suorittamiseksi ;)


Kun nyt innoistuin manuaalisesti seurailemaan tätä yllättävien postausten lukemista, keräsin myös ensimmäistä kertaa top-10 listan vuositasolla:

1. "Työ ja kolme lasta" yhtälö
2. Matkaharmia - kun passi varastetaan/katoaa
Nämä kaksi postausta olivat aivan omassa kategoriassaan, todennäköisesti siksi, että molemmat oli linkitettynä toiseen blogiin.

3. Askarteluvinkki hiihtolomaan: Minecraft
Tämä hönki kuitenkin aika lähelle kärkikaksikkoa. Tästä eteenpäin olikin aika tasaista.

4. Kohti matkaunelmaa
5. Antishoppaajan toinen vaate
Antishoppaajan toinen vaate oli itselleni todellinen yllätys listalla


6. Halloween vinkit
Kaikki Halloween aiheiset postaukset ovat aina hyvin suosittuja. Tämä ei kuitenkaan pärjää lainkaan ensimmäiselle isolle vinkkipostaukselleni vuodelta 2012 Halloween inspiraatiota

7. Lomapalapelin rakentelua
8. Koulu on tylsää ja hyödyntöntä
9. Lisää säilytystilaa
10. Pojille kouluun

Sellaisen päätelmän voisi tehdä, että eniten lukukertoja saa perhe-elämästä ja lapsista kertovat postaukset. Listan häntäpäähän jää itselleni viime aikoina tärkeiksi asioiksi noussut retkeily, kulttuuri ja matkailu.

Noh, muuttuuko mikään tämän suuren tilastoanalyysin vuoksi? Tuskin. Suollan samalla tajunnan virta tyylillä ilman oikolukuohjelmaa tarinoita elämästäni.

Mutta sellaisen ajattelin heittää ilmaan, että otan postaustoiveita vastaan. Tai jos mielessäsi on jotain kysyttävää niin kysy pois :)


Pokkarissani on makrokuvausmoodi ja ensimmäiset kokeet on nyt tehty. Vihdoin löysin lisävalon, joten toivottavasti seuraavaksi pystyn tarjoamaan vielä laadukkaamman tutkielman lumihiutaleista :)

11. tammikuuta 2016

Hetkessä: treffisunnuntai

Siitä on todella pitkä aika, kun meillä on viimeksi ollut lastenvahti. Voimme käydä kävelyllä, hoitamassa asioita ja vaikka pizzalla Hra Kepposen kanssa kahdestaan ja pojat pärjäävät sen aikaa keskenään. Se oli suorastaan vapauden riemuvoitto, kun tajusimme syksyllä, että todellakin voimme poistua kotoa kahdestaan :)

Sunnuntaille meillä oli sen verran paljon ohjelmaa, että pyysimme paikalle luottobabysitterin. Jos babysitteri ennen joutui meillä vaipanvaihtourakkaan, niin nykyisin onkin vuorossa lautapeliurakka. Suosikkipelien jälkeen urakka jatkuu Singstarilla :) Minulla ja Hra Kepposella oli ohjelmassa perinteisen illallisen ja leffan lisäksi myös Lux Helsinki.

Miehen toiveesta kävimme katsomassa Star Warsin. Alkuperäisestä trilogiasta tykkäsin todella paljon, mutta vuosituhannen vaihteen uusi triologia oli minusta todella puuduttava. Nyt sarjaan oli saatu takaisin vauhtia ja seikkailun tuntua. Tykkäsin paljon.

Sunnuntaisin Helsingin keskustassa ruokapaikaksi valikoituu usein mutkaton, järkevästi hinnoiteltu ja maukas Sante Fe. Edellisestä vierailusta olikin vähintään puoli vuotta. Maistui :)

Todella herkullinen naudan fileesalaatti. Uskomatonta, että söin sitä ensimmäistä kertaa.

Pedro's blackened stake - Hra Kepposen vakiovalinta. 
Hänen mielestään kaupungin paras annos. Se on todelle maukas, mutta minun vatsani ei kestä sitä cajunin, chilin, valkosipulin määrää. Onneksi pääsen aina vähän osille :)

Lux Helsinki 2016 oli kerrassaan upea! Olen käynyt kahtena aikaisempana vuotena ja pidin Luxista silloinkin, mutta nyt Lux päihitti edelliset vuodet kirkkaasti. Aikaisempina vuosina olen pitänyt paljon niistä töistä, joissa käytetään hyväksi rakennuksen julkisivua. Tänä vuonna sellaisilla hemmoteltiin kävijää. Ateneum oli hieno, Suurkirkko vielä hienompi, mutta minusta paras oli Suurkirkon kellotapuli.

Lux Helsinki on minusta vuoden paras tapahtuma Helsingissä. Ihanaa piristystä tammikuuhun. Hyvin ihmiset ovat Luxin löytäneet, viimeisenä aukiolopäivänä väkeä oli todella paljon liikkeellä. Tässä vähän makupaloja Luxista:

Valokuvauksellisesti Suurkirkko oli helpoin ikuistettava. Sen pintaan valaistiin kuvia ja värejä, jotka saivat majesteettisen kauniin rakennuksen entistä upeammaksi.

Suosikkikuvioni



Kellotapulin seinän työtä oli paljon vaikeampi kuvata, koska se muuttui koko ajan.





Sitten muita kohteita:


Esplanadia valaisi jättiläismäiset pöytävalaisimet :)

Ruttopuisto oli muuttunut melkein kuin Narniaksi. 






Miten voi olla näin ihana liikkuva kahvikiska. 
Tuota katsellessani tunnen ihan älytöntä vetoa kahvilan pyörittämiseen.

Olipa ihana treffisunnuntai ja upea Lux.

Iloa viikkoon!