Olipas tämä marraskuun ensimmäinen viikko aika raskas. Sen päälle on kiva palata muistelemaan kesälomaa. Heinäkuussa olin ystäväni Jonnan kanssa Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa luontomatkailemassa. Nyt vihdoin viimeinen postaus tuohon matkaan liittyen.
Palaan vielä matkan safariosuuteen Etelä-Afrikan Pilanesbergissä. Meillä kävi hyvä tuuri! Kansallispuistossa oli käynnissä useamman päivän kestävä sarvikuonojen sarvien poisto. Puiston henkilökunta yhdessä eläinlääkärin kanssa poistaa sarvet mahdollisimman monelta sarvikuonolta, jotta salametsästäjillä ei olisi taloudellista motiivia sarvikuonojen tappamiseen. Tuntuu uskomattomalta, että vielä tänäkin päivänä ihmiset pitävät sarvikuonon sarvesta tehtyä jauhetta taika-aineena. Etenkin Aasiassa sen uskotaan auttavan lähes kaikkeen päänsärystä syöpään ja se on jonkinlainen statussymbolilääke. Salametsästyksen ehkäisemiseksi mm. WWF kampanjoi Aasiassa lisätäkseen tietoa, että sarvijauhe on kuin omia kynsiään söisi, se ei sisällä minkäänlaisia parantavia ainesosia.
Oli helppo huomata tuona aamuna, että jotakin erikoista on käynnissä kansallispuistossa. Taivaalla pörräsi pieni helikopteri. Sarvikuonoja jäljitettiin siis ilmasta käsin. Tuona päivänä työtä tehtiin kahdella helikopterilla. Pienessä helikopterissa oli vain yksi henkilö kuljettajan lisäksi. Muu operaatioon osallistuva henkilökunta liikkui autoilla.
Meitä oli pieni porukka autossa ja opas ehdotti, että yrittäisimme päästä mahdollisimman nopeasti helikopterin laskeutumispaikalle, jos vaikka pääsisimme katsomaan autosta käsin, kuinka sarven poistaminen etenee. Paikalle jäämiseen tarvitsimme luvan operaation henkilökunnalta.
Aloimme seuraamaan helikopteria aika moista vauhtia. Sen hurjastelun jälkeen sisäelimeni saattoivat olla uudessa järjestyksessä.
Nykyaikaiset hermostonsalpaajalääkkeet mahdollistavat nopean eläimen taintumisen ja myös nopean palautumisen. Sanoisin, että sarven poistoon ja eläimen aktivointiin meni 10-15min. Tainnutetun sarvikuonon silmät peitetään operaation ajaksi. Sarven sahaamisen kanssa pitää olla tarkkana, jotta sarvea jää jäljelle mahdollisimman vähän, mutta liikaakaan ei saa leikata. Sarven pääaines on keratiini, sitä samaa, jota on ihmisen kynsissä, eikä sarvessa ole tuntoaistia. Sarven leikkauskohta desifioidaan lopuksi. Eläimen selkään laitetaan näkyvä merkki, jotta samaa yksilöä ei hätyyteltäisi enää uudestaan.
Pikku Kepponen: Safarilla Etelä-Afrikan Pilanesbergissä
Pikku Kepponen: Ryhävalaita bongaamassa Mosambikissa
Pikku Kepponen: Mosambik on rantaparatiisi
Pikku Kepponen: Mosambik ja sen pääkaupunki Maputo
Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Afrikasta
Aika karua meininkiä. 🙈 Itse en olisi välttämättä halunnut päästä näkemään tätä. Sen poikasen hätääntynyt pyöriminen olisi todennäköisesti saanut minut jopa itkemään. 🙄
VastaaPoistaMinusta tämä oli erittäin mielenkiintoista. Prosessi on nopea ja sarvikuonolle kivuton. Mutta onhan se aika brutaalin oloinen. Tokihan se on hirveintä, että sarvikuonot metsästetään sukupuuttoon sarvien takia nopeasti, jos sitä ei yritetä kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla estää.
PoistaKiitos tietopläjäyksestä! Todella toivon, että salametsästykset saataisiin loppumaan! Leppoisaa lauantaita!
VastaaPoistaSalametsästys on köyhässä Afrikasssa houkuttelevaa, koska sarven kilohinta ylittää kullan ja myös kokaiinin kilohinnan. Jos kolmisen kiloa kultaa on mahdollisuus korjata omiin taskuihin niin kiusaus on suuri. Surullista tässä on se, että sarvihan on ihan arvotonta tavaraa. Omia kynsiään pureskelemalla saa saman hoitotuloksen.
PoistaMelkein vaikutti vitsiltä tuo otsikko mutta raporttisi sisälsikin mitä painavinta asiaa.
VastaaPoistaMaailmassa on paljon pahaa, mutta löytyy ihmisryhmiä jotka haluavat ja osaavat auttaa ❤️
Köyhässä Afrikassa on iso kiusaus salametsästää, koska siitä saatavat tulot ovat vähän kuin pieni lottovoitto. Jopa Etelä-Afrikan keskimääräisellä palkkatulolla sarven arvo voi olla noin 10 vuoden keskipalkkaa. Sitten toiset popsivat sarvijauhetta ihmelääkkeenä. Koko kuvio on sivusta katsottuna ihan absurdi ja surullinen.
Poistaminä jäin pohtimaan, mihin päätyvät laillisesti poistetut sarvet? etteivät päädy kauppojen tiskien alle myytäväksi tavaraksi?
VastaaPoistaAfrikan valtioilla on omat näkemyksensä siihen, mitä sarville tehdään. Etelä-Afrikassa sarvet hävitetään. On maita, joissa sarvet ovat valtion omaisuutta ja niille halutaan saada myyntilupia. Siellä missä hallinnossa rehottaa korruptio, niin varmasti luvallisia sarvia päätyy pimeille markkinoille. Mutta homman etuus on kuitenkin se, että sarvikuono sai pitää henkensä.
PoistaWOW - once a lifetime kokemus, kiitos kun jaoit!!
VastaaPoistaYhden ainoan sarvikuonon elämässäni nähnyt - julman Kevin-uroksen, joka oli tappanut naaraansa, kun tämä ei ollut suostuvainen....
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2019/12/kevin-ei-mikaan-kiltti-sarvikuono.html
Pilanesbergissä on hyvä sarvikuonopopulaatio. Näimme todella monta ja myös edellisellä päiväretkelläni sinne näin sarvikuonoja. Toivottavasti suojelutyö onnistuu ja sarvikuonoja on jäljellä vielä vuosikymmenienkin päästä.
PoistaJopas on Kevin ärhäkkä tyyppi :( Minä olen vuosia katsellut Gambiaa ja jos sinne olisi päässyt, niin olisin tehnyt retken Fathalaan ehdottomasti. Minulla hidasteena oli se, että reissu vaatii malarialääkityksen. Kesällä malarialääkityksen kanssa ei ollut ongelmia. Jos Gambia palaa suorilla lennoilla valmismatkaksi, niin pitää vakavasti harkita reissua. Tammikuinen Kap Verde osoittautui tosi kivaksi. Etukäteen mietin, että pitkästynköhän pahasti. Mutta talvikaudella ulkona uiminen tuntuu niin ihanalta, että siitä nautiskellessa en tarvitsekaan pitkää listaa lisätekemistä :)
Hurjaa touhua ja varmasti kallista, jos sarvi kerran kasvaa takaisin. Teidän matka oli tosi eksoottinen muutenkin. Mietin, että näkyykö noissa parissa kuvassa jonkun päälaki vai erikoisenkuvioinen musta pipo? :)
VastaaPoista