29. marraskuuta 2024

Zakynthoksen upein maisema ja hieno retkipäivä

Säästelin syyssateille tämä postauksen kirjoittamista. Ajattelin, että olisi kiva palata aurinkoisiin ja huikean kauniisiin merimaisemiin jonain synkkänä syyspäivänä. Enpä arvannut, että siihen menee näin pitkään.

Tämä on siis kolmas ja viimeinen matkapostaus kesäkuun alkupuolen Zakynthoksen matkasta. Reissussa olin kuopuksemme kanssa. Matka oli hänen rippilahjansa sekä pitkän saksan tahkoamisen palkinto.

Teimme yhden kokopäiväretken, jossa ajelimme pikkubussilla toiselle puolelle saarta. Ensin ihailimme merimaisemia rannalta käsin. Sitten hyppäsimme veneeseen ihailemaan merimaisemia ja uimaan. Kauniita merimaisemia Zakyntoksella riittää aivan joka puolella, mutta halusin erityisesti retkelle, jossa pääsee ihailemaan shipwreck beach lisänimellä kulkevaa Navagion rantaa. Suomeksi tuo lisänimi kääntynee parhaiten hylkyrannaksi. Nimensä se on saanut sinne haaksirikkoutuneesta laivasta.

Ensimmäiseksi kävimme ihailemassa hylkyrannan maisemaa ylhäältä kalliolta. Virallisella näköalapaikalla on verkkoaidat turistien turvallisuuden takaamiseksi. Jos on kasvot päin rantaa, niin oikelta puolelta menee polkuja hieman alemmas ja sieltä on erinomaiset näkyvät ja sieltä saa kivoja kuviakin. Toki riippuen siitä, että kuinka lähelle reunaa uskaltaa mennä. Me pelasimme varman päälle ja siitä huolimatta kännykkäkuvat onnistuivat mukavasti. Polut eivät sovi liikuntaesteiselle, heikkopolvinen pärjää juuri ja juuri.

Kohti hylkyrannan näköalapaikkaa


Voi jestas mitkä värit! Rannalla olevasta hylystä näkyy osa


Mieluummin hengissä ja vähän huonommat kuvat :)

Näiden upeiden maisemien jälkeen ajelimme kauniille pikkurannalle, josta hyppäsimme veneen kyytiin ja keula kohti hylkyrantaa uudestaan. Hylyn lähelle ei saa sortumisvaaran vuoksi mennä ja jotta turistit pysyisivät hylystä poissa, on veneiden rantautuminen kielletty. Uimalla saa mennä rannalle. Me uimme rannalle, mutta minä jäin veteen kellumaan. Kuopus sentään kävi rantautumassa.



Seuraavaksi retki jatkui white bechille, joka oli hyvin samankaltainen kuin hylkyrantakin. Kalliot rannan ympärillä olivat hylkyrantaa vaaleammat. Tämänkin rannan kohdalla oli uimapysähdys ja tietysti uimme taas.


Vesipokkarikameralla otettu uimaräpsy

Ja toinen vesipokkariräpsy

Rannikolla on useita söpöjä rantapoukamia, joihin pääsee vain veneellä. Tai tarkemmin sanoen loppumatkan uiden. Alla kuva rannasta, jossa pariskunta sai nauttia kahdestaan.

"yksityisranta"

Seuraavaksi veneretki jatkui sinisille luolille. Osaan luolista pystyy ajamaan sisään pikkuveneellä. Meidän retkiveneemme täytyi kokonsa takia jättää ankkuriin luolan ulkopuolella ja siirtyä luolaan uimalla.

Vene ajamassa sisään siniseen luolaan, huomaa kuvasta kuinka luolan suuaukko heijastaa veden sinistä väriä ja näyttää hennosti vaalean siniseltä.

Tässä lähikuvaa luolan sinisestä hehkusta
 
Ensimmäisen meidän retkiveneestämme uivat jo kohti luolaa

Kuopus luolassa

Luolan sisällä voi nousta rannalle ja aukosta tulee valoakin sisälle

Retkilaivan työntekijä auttoi retkeläisiä nousemaan luolan "rannalle". Kuvassa esikoinen nousuvuorossa. Minä en huonojen polvieni takia viitsinyt nousta ylös vaan kelluttelin luolassa.

En ehkä kestä kuinka ihanalta tuo meri näyttääkään. Oli niin hieno retki!

Veneretken jälkeen oli taas vuorossa bussimatkailua, tosin ensin syömään. Sitten oli taas vuorossa rantakohde. Kyseessä oli Xigian sulfuuriranta, jossa on lämpimiä lähteitä. Sulfuurilähteitä koimme Hra Kepposen kanssa retkeilessämme Santorinilla. 

Xigian kohdalla tein sellaisen päätöksen etten lähtenytkään jyrkkää tietä alas rantaan vaan jäin näköalabaariin drinkille ja jäätelölle. Tämä on aika harvinaista, koska yleensä olen uimainnokkaana aina menossa veteen.

Xigia beach

Bussimatkalla pysähdyttiin ihailemaan Zakyntoksen pengerrettyjä oliivipuuviljelmiä. Nekin maisemat olivat viehättävät.



Retkibussi pysähtyi myös Zakyntoksen vanhimman oliivipuun luona. Väitteen mukaisesti puulla olisi ikää noin parituhatta vuotta. 

Oliivipuuvanhus

Pakotin teinin vielä poseeraamaan oliviipuun alle

Zakynthoksen retket olivat niin hienot, että kohde ponkaisi minulle ykköseksi Kreikan lomistani. Välimeren lomalle odotukseni ovat: hyvät uimamahdollisuudet sekä meressä (mieluiten hiekkaranta) että altaassa, hienoja maisemia, kivoja retkiä maisema/luonto/historia/kultuuri sekä hyvää ruokaa. Mieluummin hiljaisempi kohde. Zakyntos oli sopivasti tätä kaikkea! Netin perusteella Zakynthos on myös brittinuorison bilekohde, joten siitä voi olla aivan erilaisiakin kokemuksia. Olimme matkalla niin sesongin alussa, että brittiläinen bilejengi oli vielä kotimaassaan. 

Vielä tämän postaussarjan lopuksi se Zakyntoksen ykkösjuttu eli kilpikonnabongaus. Ne olivat todella kookkaita

Carretta Carretta kilppari eli valekarettikilpikonna Agios Sostisin satamassa


Zakynthoksen reissun kaksi edellistä postausta:

10 kommenttia:

  1. käsittämätöntä! Olen ollut tuolla hylkyrannalla, ja se kuhisi turisteja! Silloin sinne sai rantautua isollakin aluksella, ja vietimme maissa (sekä uimassa) hyvän tovin.
    Heittämällä yksi hienoimpia retkiämme kyllä - mutta onpa tosiaan jännittävää, että rannalle ei enää päästetä laumoittain ihmisä. (Varmasti ehdottomasti hyvä ja oikea päätös)
    Zakynthos on meillekin ollut yksi mieleenpainuneista lomakohteista - vaikka emme onnistuneetkaan bongaamaan kilpikonnia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zakynthoksen turkoosina hohtavat merimaisemat valkoisine korkeine rantakallioineen ovat hieno näkymä! Aluksen raadon kunto heikkenee vuosi vuodelta ja uteliaat turistit eivät meinaa pysyä poissa hylyltä, niin parempi tehdä vaikeammaksi hylylle pääseminen.

      Meillä onnistui kilpparibongaus kivasti. Tokihan toiveena oli se, snorklatessa olisimme nähneet kilpparin. Mutta se satamassa nähty kilppari oli melkein yhtä hyvä :)

      Poista
  2. Kilpikonna, ihanaa!
    Upeat silmää hivelevät veden värit, sinistä ja turkoosia, ai että.
    Kannatti säästää nämä kuvat katseltaviksi pimenevänä vuodenaikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zakynthoksen rantojen värit ovat upeat. Oih, olisinpa tuolla nyt polskimassa.

      Kilpparit ovat minun suosikkejani. Snorklaus on aina onnistunut, jos bongaan kilpparin. En kyllästyisi niiden katselemiseen varmaan ikinä. Se tosin täytyy sanoa, että kyllä se manaatti ohitti kiinnostavuudessaan kilpparinkin.

      Poista
  3. Veden väri on käsittämättömän upea!!! En ole itse käynyt Zakynthoksella, mutta olen toki nähnyt kuvia hylystä. Niitä kuvia katsellessa on usein tullut mieleen, kuinka monet menevät kuvaamista varten niin lähelle reunaa. Hullua! Kuten sanoit, niin varovaisuus kannattaa.
    Olin joskus kauan sitten uimassa jossain luolassa ja meinasin nousta reunalle. Onneksi joku ehti mainita kallioiden olevan täynnä hämähäkkejä!?
    Rauhallista vaihtuvaa kuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zakynthoksen merimaisemat ovat huikaisevia väreiltään. Todella hyvän valinnan teimme. Kyttäsin nimittäin edullisen äkkilähdön.

      Joka vuosihan noita innokkaita somekuvaajia muutama kuolee pudotessaan jostain korkealta kuvatessaan. Minä en edes uskaltaisi mennä niin reunalle kuin moni menee enkä todellakaan kääntää selkääni reunaa kohti ja poseraata ja liikkua siinä. Olin kaverin kanssa muutamia vuosia sitten Kreikan Meteorassa ja menimme katsomaan auringonlaskua ylös vuorelle. Venäläiset turistit menivät todella todella reunalle eväitten kanssa ja kiskaisivat siinä lähemmäs pullon viiniä per nenä auringonlaskua odotellessaan. Olin ihan kauhuissani.

      Kivaa alkavaa joulukuuta!

      Poista
  4. Kiitos näistä ihanista kuvista, jotka toivat tosiaan väriä ja valoa harmaaseen päivään!

    Miten muuten uskallat kuvata vedessä? Mä varmaan pelkäisin kännykän putoamista veteen niin paljon, että se putoaisi jo ihan sen takia. 🤣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo Zakynthoksen värit ovat niin upeat! Olisipa ihana päästä lämpimään mereen uimaan.

      Minä ostin vesitiiviin pokkarikameran lähemmäs 10 vuotta sitten. Kuvaan sillä uidessa ja snorklatessa. Siinä on näppärä rannelenkki. Minuakin pelottaisi kuvata kännykällä korkealla reunan yli tai vedessä, ihan varmasti känny putoaisi.

      Poista
  5. Onpa upeita kuvia sekä ihanaa turkoosin väristä merivettä. Näitä kuvia katsoessa tulee kyllä kaukokaipuu kun ulkona sataa juuri nyt vettä ja päivä on muutenkin lonkeronharmaa.

    Tuollainen vesitiivis pokkarikamera on varmasti hyvä ostos koska kestää vettä, roiskeita ja kovempaakin menoa. Järkkärin kanssa aina olla aina tarkkana ettei "erikoisemmissa olosuhteissa" satu jotain ikävää.

    Täytyypä laittaa Zakynthoksen maisemat muistiin jos joskus matkaisi tuonne.
    Mukavaa viikonloppua Rva Kepponen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ihan hirveä kaipuu valoon ja uimaan lämpimään mereen. Avanto olisi tuossa vieressä, mutta ei houkuttele yhtään :D

      Tuolla pokkarilla on ollut yllättävän paljon käyttöä. Se on vesitiiviyden lisäksi myös iskun kestävä ja kestää pakkastakin hyvin. Siinä missä kännykamera on hyytynyt, niin pokkari porskuttaa edelleen. Minulla on ollut tavoitteena päivittää kamera sellaiseen, jolla saisi videota. Tuo pokkarini ei ota videota lainkaan. Uusi on vuosittaisessa tarjousmetsästyslistalla. Tänä vuonnakin budjetti loppui jo reippaasti ennen kuin pääsin kameraan saakka. Mutta saatiin vihdoin aikaiseksi vaihtaa tiskikone!

      Minusta Zakynthos oli tosi kiva paikka. Meidän Laganas kylä ei kyllä ollut kummoinen, historiallisia nähtävyyksi saarella on vähäisesti - muutama kirkko ja luostari. Molemmat meriretket olivat niin upeat, samoin oma retkemme Cameon saarelle! Veneretkeilystä ja upeista merimaisemista innostuvalle. Meillä oli viikon aikana 1 todella pitkän päivän retki ja 2 puolipäiväretkeä. Tekemättä jäi auringonlaskun veneretki ja retki saaren pieniin kyliin. Minua olisi kiinnostanut myös kokopäiväretki Kefalonian saarelle.

      Poista