7. syyskuuta 2022

Syksyn satoa ja kesän askarteluja

En arvannutkaan, että rentouttavasta mökkireisustani seurasikin reippaasti "raatamista". Normaalissa terveydentilassa, en luokittelisi tätä raatamiseksi, mutta olen vieläkin selvästi toipilas. Sellaista se on, kun saa metsästä ja pihalta saalista ;)

Saimme Ilonan kanssa kerättyä vajaan ämpärin mustikoita. Siitä tuli molemmille piirakkamarjoja kotiin ja mökille laitoimme pakkaseen puuromarjat. Piirakan sain leivottua vasta eilen tiistaina.  Piirakka tuoksui ja maistui todella herkulliselta. Sain kiristettyä jälkikasvun antamaan minulle palkintohalit ja kehut :)

Peltipiirakan tein K-ruokakaupan ohjeella sillä muutoksella, että piimän sijasta käytin luonnonjugurttia ja mustikoita on enemmän kuin ohjeen 500g. Tykkään tästä ohjeesta todella paljon, melkein mikä marja tahansa sopii tähän piirakkaan. Resepti on todella helppo ja piirakkaa tulee tosiaan pellillinen.

Resepti: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/pellillinen-mustikkapiirakkaa

Pellillinen mustikkapiirakkaa

10 min myöhemmin


Sitten oli vielä se varsinainen aarre paisteltavaksi eli kantarellisaalis. Hra Kepponen autteli paistamisessa. Tänään meillä syödään illalla kantarellipastaa. Oi nam nam!


Kolmas urakka meinaa mennä jo heti alusta pieleen. Poimimme mökiltä happamat valkea kuulas omenat mukaan. Ilona otti onneksi isomman osan ja hän jo omenansa soseeksi urakoinut. Minulla se on pahasti kesken ja minä onneton pudotin omenakassista puolet maahan ja ne ovat nyt kolhuisia ja tummuvat nopeasti. Tänään urakoin käytettävistä osista vielä sosetta pakkaseen.

Tänä kesänä säilöminen ja pakastaminen on sujunut hieman kangerrellen. Olen saanut pakastettua vain 5kg mansikoita (loppunee viimeistään tammikuussa, ehkä jo joululta), pari pussia mustikoita, yhden piirakan verran raparperia ja nyt pari pussia kantarelleja. Meillä marjojen kulutus on suurta. Esikoinen tekee usein marjasmoothieta ja syö mansikoita pakasteesta sellaisenaan. Minä syön myöskin mansikoita sellaisenaan ja välillä syön marjoja puuron päällä. Tarkoituksenani on lisätä kiisselien tekemistä, se kun on aika helppo ja terveellisempi herkku. Meillä on keskiviikkoisin jälkiruokapäivä ja lauantaina karkkipäivä. Aika usein lauantain karkkipäivästäkin tulee jälkiruokapäivä. Tyypilliset jälkiruokaherkut ovat letut, marjapiirakat, köyhät ritarit ja mokkapalat. Letut ja köyhät ritarit tekee melkein aina Hra Kepponen. Jos ei jaksetakaan leipoa mitään, niin silloin jälkiruokana on jäätelöä.

*

Sitten paluu kesälomaan ja ihanaan kesäiseen askartelupäivään. Kuulun askarteluporukkaan nimeltään Kätevät Emännät. Olemme tutustuneet toisiimme korttiaskartelun myötä noin 12 vuotta sitten. Välillä olemme askarrelleet ahkerammin, välillä olemme tavanneet kerran vuoteen. Välillä on retkeilty ja syöty ja jätetty askartelematta. Nyt monella meistä olisi paloa taas askarrellakin. Heinäkuussa tapasimme Katan luona. Harmillisesti kaikki eivät päässeet paikalle, mutta meillä oli hyvin onnistunut askartelusessio Katan ja Mirkan kanssa kolmistaan.

Päätettiin aloittaa päivä ihan käänteisessä järjestyksessä kakkukahveilla ja shampanjalla. Minä siinä mietiskelin, että voin juoda vaan toisen ja olin päätymässä kahviin. Mirka tokaisi, että harkitsepas nyt vielä, Katalla on tarjolla Bollingeria :)

 
 Paneudun antaumuksella Bollingerista nautiskeluun :) Hyvä valinta!

 
Sitten vähän korttiaskarreltiin. Omalta kohdaltani askartelu lähti todella tuskaisesti käyntiin ja ensimmäisen kortin olen varmasti purkanut ainakin kolmesti. Sitten pidimme terassilla ruokatauon ja sen jälkeen korttiaskartelu jatkui. Katan kanssa jatkoimme puolille öin.



Katan piha on todella kaunis, ihanan paljon erilaisia kukkivia kukkia

Kiva päivä kolmistaan, vaikka kaivattiinkin poisjääneitä naisia

Karvainen askartelutukihenkilö. En tosin uskalla lainkaan rapsutella tuota söpöläistä, kun vuosi sitten rapsuttelin ja selvisi, että olen erittäin allerginen kaneille.

Mirkan upeat kortit

Murheenkryyni korttini, jota purin ja kasasin monesti. Olisi pitänyt purkaa vielä kerta, koska tuollahan on keskellä se millin erottuva vinous ja sepäs vasta ärsyttää. Ilman vinoutta kortista olisi tullut lopulta ihan kiva.

Kaikkiaan sain tehtyä kolme korttia. Määr on kovin pieni verrattuna käytettyyn aikaan, mutta oli kivaa!

10 kommenttia:

  1. Määrä ei korvaa laatua, olen kuullut sanottavan ;) Kivoja kortteja, enkä huomaa mitään tuossa mainitsemassasi kortissa, vaikka kuinka syynäilen. Tuskin huomaa kortin vastaanottajakaan, etenkin, jos et mainitse.
    Teillä on tosi kiva ja pitkäikäinen (ryhmä) porukka. Samanhenkisyys on hienoa.
    No kestikö se vatsa...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahta onnenkantamoinen oli, että aikoinaan saimme askarteluporukan kasaan ja näin monta vuotta se on pysynyt kasassa.

      Vatsa on kestänyt monipuolisesti kaikenlaista, jopa vajaan kahvin iltapäivisin. Tilanne on siis hyvä. Sellainen heikkous on vieläkin, että vatsa ei kestä kuin yhtä ainoaa mikroruokaa. Menee tuo lounas aika yksipuoliseksi, etenkin kun salaattiakin vatsa kestää huonosti. Otan tässä sellaisen Snelmannin kermainen lohikeitto lounasputken :)

      Poista
  2. Ihana piirakka! Mä tykkään just tollaisista piirakoista, joissa on murusysteemiä päällä. Ja tehokkaita syöjiä siellä. ;-D

    Kiva askartelusessio, ja tuotokset olivat mitä upeimpia! Mukavaa ja tervettä loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla reseptillä tulee todella hyvää piirakkaa. Koska mustikkapiirakka meni hetkessä, teimme kuopuksen kanssa yhteistyössä uuden piirakan omenasta. Sen syömiseen meni sentään 20 tuntia :D Minulla on taudin jäljiltä hirveä nälkä ja herkkuhimokin ja kuopuksella aina herkkuhimo, joten nyt mietitään, että mitä leivottaisiin seuraavaksi.

      Kiitos ja kivaa viikonloppua myös sinulle ja puolisollesi!

      Poista
  3. Jälkkäripäivä - peukutan ♡ Herkullisen näköinen piirakka. Minä leivoin puolukkaomenapiirakan ja se hävisi nopeasti herkkusuihin. Hienoja askarteluita. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä 4/5 perheestä rakastaa kaikenlaista makeaa. Yritämme suitsia karkin ja muiden kaupan herkkujen syömistä, koska siitä tulee niin helposti helppo huono tapa. Ostetaas suklaapatukat tai keksejä ja ahmaistaan ne jo ennen ruokaa. Siksi olemme päätyneet jälkkäripäivään. Jälkkäripäivä tuo myös herkkua esikoisellemme, joka ei syö mitään karkkia ja syö aika harvakseltaan jäätelöäkään. Sitten välillä voi lauantaina ostaa suklaata ja vetäistä koko levyn todetakseen, että olihan se tosi hyvää, mutta letut marjoilla ovat parempia :)

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  4. Kätevät (ja MONIPUOLISET) emännät sentään....
    Ihanat postaukset, edellinen ja tämä. Ruokakuvia syön aina silmilläni...
    ideoita napsin mieleeni.... kuten esim. kanttarellipasta, miksen ole koskaan keksinyt sitä tehdä... kuullotin naapurin isännän "ylijäämä"-löydöt kesäkurpitsan ja sipulin kanssa pannulla ja laitoin tietenkin kaalin päälle, heh heh... Valittelin naapurille, että kaikki kanttikset pakoilee minua, niin jo seuraavana päivänä toi pussillisen, mutta eipä paljastanut paikkaa... heh heh!!
    On kyllä viruksesi ollut raju ja vei voimat pitkäksi aikaa, maltilla arkeen - mielestäni olet ollut kyllä todella ahkera ja saanut vaikka mitä aikaan!!
    Kortit kauniita ja luenko rivien välistä luonteenpiirteestä: tarkkuus??
    Hih...kukaan mitään vinouksia huomaa... Askartelu on kyllä niin-niin kivaa yhdessä... meilläkin keskiviikko kerho (lähikirkolla) ja sitten vielä muutama oma porukka jolla kokoonnumme silloin tällöin... tarttiskin saada treffit aikaan...
    tuntuu vain ettei viime aikoina ole ennättänut miettiä mitään ylimääräisiä
    - liikuntaharrastuksetkin käynnistyi, niin illat niin lyhyitä!!
    Voimaantumista sinulle toivottavasti pian muunkin kuin lohisopan kera!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään myös ruokakuvista ja etenkin ruokajutuista. On kiva lukea, että mitä ihmiset syövät tavallisessa arjessa ja jos haluavat laittaa vaikka vaan omalle perheelle jotain vähän parempaa ruokaa, niin mitä se on. Noista jutuista saa inspiraatiota myös omaan arkeen. Viiden hengen ruokatalouden pyörittämisessä meinaa usein inspiraatio loppua kesken.

      Minulle on yleinen ongelma millin heitto. Siinä korttia kasatessani en huomaa sitä, mutta kyllähän se sitten valmiissa kortissa näkyy ja jonkin verran jurppii. Yleensä pystyn elämään sen kanssa. Minä olen perusluonteeltani aika suurpiirteinen. Sinne päin on useassa jutussa ihan riittävä minulle, mutta ei aina korteissa.

      Minun pitäisi saada käyntiin jokin liikuntaharrastus, mutta sohvan vetovoima on osoittautunut liian suureksi :)

      Poista
  5. Yhden mustikkapiirakan olen tänä kesänä tehnyt mutta mustikoita en siihen ollut itse poiminut - laiska emäntä ei jaksanut mennä metsään :D Oli kyllä hyvää vaniljakastikkeen kera.

    Teillä on ollut ihan kunnon askartelupäivä ja ihana tuo karvainen askarteluapulainen. Kanit ovat ihania mutta ikävää toki jos olet sille allerginen. Kanin karva on todella "hienojakoista" ja kun pitää kania sylissään on ihan karvojen peitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole minäkään tehnyt kuin yhden mustikkapiirakan, mutta sitähän oli kokonainen pellillinen. Tosin se katosi silti hetkessä. Mustikkapiirakan jälkeen olemme tehneet jo kaksi omenapiirakkaa :)

      Tuo kani on söpö ja kovasti emäntänsä perään. Kani nukkuu emännän tyynyn vieressä. Minulle lehahti sellainen nokkosihottuma pitkin kroppaa ja alkoi nenä valumaan, kun hieman paijailin kania.

      Poista