18. syyskuuta 2022

Pieni pihakatsaus - kasvoiko muuta kuin voikukkia?

Jokavuotinen tavoitteeni on ryhtyä puutarhaihmiseksi. Toteutuminen on aika lailla samalla tasolla säännöllisen ja kuntoa kohottavan liikunnan kanssa. Yllättävissä ja ennalta arvaamattomissa purskeissa tulee tehtyä jotain :)

Isäni on viherpeukalo ja isänäiti oli samanlainen. Ihailen kovasti ystävieni ihanasti kukkivia pihoja ja himoitsen samanlaista itselleni. Mukavuudenhalu, keväisin vaivaava raju koivuallergia, kesäisin runsas retkeily ja mökkeily ja ihan rehellinen laiskuus estävät upeasti kukkivan pihan saavuttamista. Lisäksi perennapenkistäni kuolee aina talvisin kasveja. Tiedän jotain kasveista ja osaan toki lukea kasvien lappuja, mutta olen kaukana kätevästä puutarhurista.

Olohuoneen ikkunan alla on ainoa perennapenkkini. Siinä menestyy parhaiten pionit, karpaattien kellokukka, akileiat ja pieni kukkainen tuntematon ruusulajike. Muutaman vuoden siinä pärjäilee milloin mikäkin perenna, kunnes se jonain talvena kuolee pois. Minun perennapenkkini ei kuki ilman jokakeväistä kunnon lannoitusta. Keväällä kitken penkin hyväksi ja pioneiden kukintaan saakka jaksan hoitaa sitä kohtuullisesti. Joka syksy suunnittelen hyvää kitkentää ja kenties jotain syyslannoitusta. Saan aikaiseksi kehnon kitkennän. Tänä vuonna jäi levittämättä uuden kuorikatteet, joten syksyn rikkaruohoshow on aikamoinen.

Tällä kaudella kukista nauttiminen ei mennyt aivan putkeen. Krookukset kukkivat silloin kun olin reissussa. Hra Kepponen vahvisti nähneensä muutamia värikkäitä kukkia nurmikolla. Pionit tekivät runsaasti kukkia ja kukat avautuivat juuri ennen Italian matkaamme. Koska lämpöä oli reilusti tiesin, että kukinnoista ei ole mitään jäljellä palatessani. Niinpä soitin naapurille ja kysyin, että haluaisiko hän pionini maljakkoonsa. 


Matala ja pienikukkainen ruusu aloittelemassa kukintaansa. Se tekee todella paljon kukkia ja kukkii pitkään.

Ruusu on ainoa, mistä olen kunnolla saanut nauttia tänä kesänä. Siitä on riittänyt maljakkoon.
 
Minun pioneita naapurin maljakossa

Keskinkertainen menestys oli isäni pihalta alunperin olevat liljat. Liljat viihtyivät pitkään hyvin toisella kulmassa perennapenkkiä ja siirsin sieltä ylimääräisiä vastakkaiseen kulmaan. Sitten se rehevä liljakulma kuolikin yllättäen.

Menneiden vuosien liljakulma

Minikokoinen mansikkamaa olisi tarvinnut lannoituksen ja paremman kastelun. Tänä kesänä ei maksanut vaivaa verkottaa taimia.

Tänä kesänä ostin edulliset kesäkukat: pelargonioita ja begonioita. Jonain kesinä olen heti keväällä ostanut orvokkeja, sitten kesällä vaihtanut ne muihin kesäkukkiin ja ihan kesän lopuksi ostanut vielä krysanteemit. Tänä kesänä on menty sillä mitä kesäkuun alussa hankin.

Uusiokäytän noita vanhoja muoviamppeleita. Tänä vuonna laitoin siihen kaksi begoniaa.

Vielä pienet ja nuppuiset pelargoniat ja hieman murattia

Juuri ruukkuihin laitettuina. Tummanpunainen on ollut ulko-oven edessä varjoisemmassa paikassa ja kukkii edelleen. Vaaleanpunainen kuoli mökkeillessämme.
 
Eniten olen jäänyt kaipaamaan noita upeita liljoja ja sitten valkoista korkeaksi kasvavaa syksyllä kukkivaa kukkaa, jonka nimeä en enää tiedä. Se oli perennapenkkiini aivan liian korkea, mutta se kukki usein syyskuun loppuun saakka.
 
Tätä kaipaan niin paljon, että olen miettinyt, että jos hankkisin ison ruukun ja yrittäisin saada sen menestymään siinä. Kunhan onnistun ensin googlaamaan, että mikä kukka on kyseessä

Perennapenkin lisäksi pihalla on havuallas, jonka tuija on hurahtanut aivan liian isoksi ja se pitäisi kyllä muotoilla. Tuijan alla on minimansikkamaamme. Ulkoterassilla on kaksi pientä istutuslaatikkoa. Yleensä olen kasvattanut niissä hieman salaattia ja yrttejä. Tänä kesänä niissä on kasvanut naapurilta saatua maa-artisokkaa. Saattaa olla että ensi vuonna maa-artisokkaa tulee kokonainen lavakauluksellinen. Se kasvaa hyvin.
 
Harmikseni lahjaksi saamani pensasmustikat eivät selvinneet talven ylitse tai sitten päätyivät jänisten suuhun. Pensasmustikoita olisin valmis yrittämään uudestaan. Kuinka ihanaa olisikaan saada puuron päälle mustikoita omalta pihalta. Samalla lailla olen haaveillut vadelmista, mutta nekin kuolivat ja sitä ennen tekivät vähäisesti marjoja.
 
Haavenani olisi helppohoitoisia, hyvin talvehtivia ja näyttäviä perennoja. Toistaiseksi ainoaksi varsinaiseksi menestykseksi voidaan lukea pioni. Tarvitsisin ainakin toisen vastaavan kukan. Tässä kohtaa otan kaikki vinkit vastaan.

Minun ei ole tullut juurikaan kuvattua pihaa kokonaisuutena. Muutama räpsy löytyy lähinnä pienemmistä tai isommista juhlista.

Minun synttäreiltä, kalusteita lainassa myös naapurista

Synttäribileet

Kotibrunssilla lasiterassilla

Lasitettu terassi, pari vuotta sitten vaihdoin tuolit keveisiin ja pinottaviin muovituoleihin. Ne ovat olleet mieleiset. Ne käyvät kivasti yhteen ruokailutilan pöydän ja tuolien kanssa, joten tarvittaessa nostamme ne sisään.

Afternoon tea lasiterassilla

Lasiterassin jatkeena oleva "sun deck", pihan aurinkoisin paikka

Pahimpaan korona-aikaan tavattiin vaaria ulkona. Vaari istui lasitetulla terassilla ja meidän perhe takit päällä ulkoterassilla ja vaarille tarjoiltiin hanskat kädellä ja maski naamalla nopeasti. Pystyimme kuitenkin tällä lailla tapaamaan.

Tämän kesän pihahankinta oli riippumatto. Se on ihana. Tosi vähän ehdin siinä olemaan. Joku oli aina häätämässä minua siitä tai koko pihalta pois.

Talon päätypihalla on vielä reilusti hyödyntämätöntä tilaa.

Suunnitelmia ensi kesäksi:
-maa-artisokan kasvatuspaikka
-lisää ainakin jotain komeita liljoja
-uusi yritys pensasmustikoiden kasvatuksessa
 
Sitten vielä se kysymys, että kukkiko voikukka? Toki, toki. Olen luopunut taistelusta voikukkien osalta. Elämme rauhanomaisesti rinnakkain. Nurmikomme leikkaa nykyisin robottileikkuri ja se on pitänyt kukkivien voikukkien määrää hillittynä.

14 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Minulla on vähän samanlaisia taipumuksia pihan suhteen. Suunnitelmia on, mutta ne pitäisi jonkun toteuttaa, eikä ne sitten aina menekään niin mallikkaasti. Ihan parasta on, jos joku oikeasti onnistuu!
    Te kerkesitte pitää teehetken Elizabethinkin kanssa.
    Ikävää, jos sinut häädetään omalta pihaltasi. Osta oma riippukeinu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta puuttuu sellainen säännöllinen viitseliäisyys kuoputtamiseen, kitkemiseen, kuolleiden kukkien nyppimiseen ja ihan jopa kasteluun. Vain sitkeät ja vähähoitoiset pärjäävät minulla. Onneksi tuo robottileikkuri katkaisi ruoholeikkuusta nahistelun. Kukaan ei olisi ikinä viitsinyt ja minä en saanut leikkuria edes käyntiin.

      Minut ajaa välillä nuorison huono musiikkimaku pois pihalta. Poreammeessa pitää aina soittaa suomiräppiä ja keski-ikäiset kääkät, jotka eivät osaa arvostaa sitä voivat evakoitua vaikka sisälle nurisemaan :D :D :D

      Naapurit ovat niin vähän kotona, että heidän kanssaan musiikista ei ole tullut ongelmaa.

      Poista
  2. näyttää kosmoskukalta tuo valkoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukinto muistuttaa tosi paljon kosmoskukkaa, mutta tuo minun penkissäni kukkinut oli monivuotinen perenna. Kasvoi muutaman vuoden, kunnes sitten yhtenä talvena kuoli pois. Googlaus jatkuu edelleen ;)

      Poista
  3. Oih - minä ihastuin lasitettuun terassiinne ja koivuverhoihin....
    Sinä olet potenssiin 100 puutarha/kukka - ihminen verrattuna minuun ja pihaamme. Kukkia on kyllä vaikka missä väreissä - wau... minä tunnistin vain pionin - klups... Eihän mulla kasvanut koko kesänä muuta salaattia ja yrttejä.
    Suloista myös kahvittelu vaarin kanssa korona-aikaan!!
    Syksyn suloisia värinautintoja toivottelen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lasiterassin makeover oli kyllä onnistunut juttu ja ensimmäisen koronakevään saavutuksia. Verhot ratkaisivat lopulta sen, että aurinko porottaa liikaa ruokailijoihin.

      Olisi ihana kun koko kesän kukkisi kukkia pihalla ja jotenkin se kitkentä ja kastelu hoitoisi kuin itsestään. Onhan sitä kaikenlaista tihkuletkua ja muuta, mutta innostus ei riitä niiden tutkimiseen. Mutta jospa ensi kesänä tulisi uusia hyviä kukkalöytöjä pihaan.

      Toivettelen takaisin päin värikkäitä ja aurinkoisia syyspäiviä. Nyt onkin ihan muutamassa päivässä tullut ihania sävyjä luontoon.

      Poista
  4. Minusta kukkasi näyttävät aivan upeilta! Itseltäni puuttuu viherpeukalo ihan totaalisesti, ja se johtuu suurelta osin ihan rehellisestä laiskuudesta. Mun mielestä kukkieni pitäisi kukkia jatkuvasti ilman että minun tarvitsee nähdä niiden eteen yhtään vaivaa (no okei, vettä voisin joskus muistaessani antaa). Liljat on mun lemppareita, ja varsinkin juuri nuo oranssit liljat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ihan samoilla linjoilla, että kukkien pitäisi pärjätä lähes ilman hoitoa :) Kitkeminen ja kaikenmaailman nyppiminen ei ole lainkaan mun juttu. Toi rikkaruohoshow on ärsyttävää ja huonon fysiikan tyypille myös sellainen harjoitus, jossa saa aina selkänsä kipeäksi. Ihanaa olisi, jos pihalla kukkisi aina jotain. Toivottavasti löydän ensi kesänä jonkun syksyllä kukkivan helppohoitoisen komistuksen pihalle.

      Poista
  5. Moikka! Julkaisin blogiini lyhyen tekstin "Mieti jos pankkitili täyttyisi yhtä nopeasti kuin pyykkikori" ja haastan sinut käymään vastaamassa tekstin alla olevaan kysymykseen, koska oon utelias! 😍

    Mukavaa Syyskuun jatkoa!🧡

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin vastaamassa haasteeseesi.

      Ei pääse meillä pyykkikori tyhjenemään. Joskus jos on oikein ahkeroitu, niin saattaa pohja näkyä :D Yritän myös tarkoituksellisesti kaikessa laskea palvelutasoa, jotta nuoret miehet oppisivat itse tekemään kodintöitä ja huolehtimaan siitä, että aamulla ei suihkun jälkeen tuskailla "miksei mulla ole yhtään puhtaita kalsareita?" :)

      Poista
  6. Onkohan tuo kukka joku syysvuokko tai keijunkukka. Kumpiakin on eri lajeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Tähän mennessä parhaiten tuntomerkkejä vastaa tuo syysvuokko. Kukka on saman mallinen, kukinta-aika loppekesästä pitkälle syksyyn ja useimmat lajikkeet kasvavat korkeiksi. Nyt tiedän ensi keväänä lähteä etsimään syysvuokkoa.

      Poista
  7. Ihania kesäkuvia ja kauniisti teidän pihalla on kukkinut tänä kesänä. Monille kukille kesä oli haasteellista kun oli niin kuuma ja jos sattui olemaan poissa vaikka juuri mökillä eikä kukille kastelijaa monet kasvit joutuivat koville. Itse jouduin kastelemaan meidän parvekekukat ihan päivittäin koska meillä eteläparveke ja paahteinen.

    Hyvä, että pystyitte pahimpana korona-aikana tapaamaan vaaria tuon lasiterassin välityksellä. Ja lasitetulla terassilla voi myös sitten iltojen viiletessä ja pimetessä istua vähän lämpimämmässä.

    Tuo kaipaamasi kukka on minusta TAR­HA­SYYS­VUOK­KO ‘HO­NO­RI­NE JO­BERT’
    Anemone x hybrida 'Honorine Jobert'. Löysin tämän elo-syyskuussa kukkivan perennan kuvan Viherlassilan sivuilta ja tästä linkistä löydät sen. https://viherlassila.fi/shop/kasvit/perennat/tarhasyysvuokko-honorine-jobert-1-lk/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä oli tosiaan aika haasteellinen auringon ja kuumuuden vuoksi. Minulla on perennapenkki sellaisessa paikassa, että siihen ei paista koko päivän ja se on sen verran iso, että siinä kukat yleensä selviävät vaikka ei olisi koko ajan kastelua. Ongelmana on se, että lähes joka talvi penkistä kuolee kasveja. En ole kyllä mitään talvisuojausta harrastanut. Harvemmin kasvit kuitenkaan kuolevat ensimmäisen talvena vaan jonain satunnaisena talvena.

      Kiitos linkistä Marjo! Ensi keväänä sitten menen tarhasyysvuokko ostoksille. Ehkäpä etsin silloin pinkin version kukkapenkkiini :)

      Poista