25. huhtikuuta 2022

Sydneyn keskusta

Laskeuduin tänä aamuna Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matka Sydneystä ystäväni Marjukan kotoa omalle kotiovelleni kesti noin 30 tuntia. Olen huono matkustamaan pitkiä lentomatkoja, koska en saa nukuttua koneessa ja kärsin jet lagista. Siksi en ikinä ajatellut kykeneväni matkustamaan Australiaan saakka. Pandemian aikana aloin ajattelemaan toisin. Onneksi lähdin reissuun ja kaikki meni nappiin! Matka onnistui erinomaisesti. Ihan huikea kokemus!

Matkapostauksissa minulle on haasteellisinta päästä alkuun ja miettiä, että missä järjestyksessä kokemuksiani listaisin. Aloitan Sydenyn keskustassa, jossa pyörin yksikseni muutamana päivänä. Aussit eivät kutsu keskustaa downtowniksi, kuten amerikkalaiset vaan CBD:ksi eli central business districtiksi. Amerikkalaisen puolestaan kutsuvat kannabidiolia eli kannabisöljyä CBD:ksi :) 

Minä saavuin keskustaan aina lautalla Manlysta. Ystäväni Marjukka kulkee lautalla töihin. Minusta lauttamatka työmatkana olisi aivan ihana. Lautta ajaa upean oopperatalon ohitse, joten siitä minulla on kuvia hyvin runsaasti. Onhan se ikoninen rakennus!

Keskustassa on paljon pilvenpiirtäjiä sekä puistoja. Kaikkialla on hyvin siistiä ja keskustassa on myös turvallista liikkua. Keskustassa kulkee sekä junia että raitiovaunuja. Sydneyn keskusta-alue on helppo ottaa haltuun kävellen ja julkisilla. Sen kerran kun olisin tarvinnut taksia tai uberia satuin olemaan katutyömaan takana, enkä saanut kumpaakaan.

Sydney CBD
 
Sydney CBD

Lautalla menossa keskustaan
 
Lautalla, takana Harbour bridge
 
Circular Quay

Näkymä Oopperatalolta Circular Quaylle

Oopperatalon lisäksi toinen keskustan kuuluisa maamerkki on Harbour Bridge. Suosittu elämys on mahdollisuus kavuta opastetussa ryhmässä turvavaljaissa Harbour Bridgen päälle. Lautalta katselin hieman kateellisina isoa joukkoa ihmisiä, jotka oli nousemassa kohti siltakaaren korkeinta kohtaa. Olisin tietysti voinut ostaa lipun itsekin moiseen elämykseen, mutta en olisi kuitenkaan uskaltanut kiivetä.


Kun tarkaan katsoo, niin pieniä hahmoja näkyy sillan päällä
 

Selfie Oopperatalolta Harbour Bridgelle

Sitten seuraavaksi kuvia siitä huikean hienosta Oopperatalosta



Australialaiset ovat varsinaista aamukansaa. Aamulla noustaan aikaisin urheilemaan ennen töitä, illalla mennään vastaavasti ajoissa nukkumaan. Ruokaravintoloiden suosikkiajankohta pöytävaraukselle on klo 18-19. Keittiöt menevät monessa ravintolassa kiinni klo 21. Minä onnistuin sopeutumaan paikalliseen aikaan yllättävän hyvin ja pilkin isäntäväen kanssa television ääressä heti iltakymmeneltä. Iltaisin ei siis tullut liikuttua myöhempään Sydneyn keskustassa kuin ainoastaan kerran, kun kävimme keskustassa syömässä ja drinkeillä. Muut ravintolaillalliset söimme Manlyn alueella.

Suurin osa Manlyn ravintoloista oli BYO eli asiakas tuo omat alkoholijuomat mukanaan. Se oli aika yllättävää!



Matkailijalle Sydneyn hintataso on eurooppalaista suurkaupunkitasoa. Kaikki maksaa melkein sen mitä maksaisi Helsingissäkin ja hotellit selvästi enemmän. Poikkeuksena se, että suurelta osin museot ovat pääsymaksuttomia. Ainakin Manlyssä oli paljon pienehköjä paikallisravintoloita, joiden hintataso oli edukas ja ruoka todella hyvää. Ne olit myös kaikki BYO-paikkoja, joten viinistä ei kertynyt kohtuutonta lisälaskua. 

Matkalijan kannattaa vältellä koululaisten lomakausia. Koululaisten lomat jokaisen jakson välissä aiheuttavat palvelujen kysyntäpiikin ja nostavat hintoja. Minä olin reissussa juuri Sydneyn alueen osavaltion koululaisten loma-aikaan. Kolmen tunnin lennot Sydney-Cairns-Sydney maksoivat melkein 450€, hotellimajoitukset oli loppuunmyyty ja tuurilla löysimme majapaikan. Huoneisto maksoi n. 240€ yö, vuokra-autot olivat kaikki loppuunmyyty jo kuukausia ennen.

Meidän kevät on Sydneyn alueella syksyä ja sää on yleensä pitkälle toukokuuhun aurinkoinen ja vedet vielä mukavan uimalämpöisiä - ainakin suomalaiselle. Tänä vuonna kesä ja syksy ovat olleet poikkeuksellisen sateisia. Minäkin sain osuuteni vaihtelevasta säästä. Onneksi reissuun osui monta kaunista ja aurinkoista päivää. Yhtenä päivänä kastuin kaupungilla kahdesti.

Anzac Memorial 
(Anzac -Australian and New Zealand Army Corps joka taisteli ensimmäisessä maailman sodassa)

Kaupungintalo

15 kommenttia:

  1. Tervetuloa koti-Suomeen ja KIITOS Sydney-postauksesta!
    Niin eritavalla saa irti reisusta, kun on "oma paikallisopas" täydentämässä elämänmenoa-tukka hulmuten lautalla jäi kokematta - sillan päällä sen sijaan tuli tepasteltua - hih...
    MUTTA siis oikeasti - miten selvisit lennoista ellet nukkunut? Apuuuuuuva...
    Kai jo paluumatkoilla ainakin????
    Nukkuminenhan on parasta koneessa, pääsiäisreisun lyhyilläkin lennoilla nukahdimme molemmat ennenkuin kone oli ilmassa ja se ihana hurina pitää niin tasaisessa unessa - siksi rakastankin lentää!
    Oopperatalo näyttää niin paljon valkoisemmalta - lienee pesty... hih.. meidän kuvissa keltaisempi. Joko kohta sukelletaan valliriutan koralleihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli aivan erilainen verrattuna niihin matkoihin, joissa asutaan hotellissa tai huoneistossa. Ystävien normaalielämä pyöri vieressä kokoajan, lapsilla kävi kavereita, käytiin ruokakaupassa, kokattiin kotona ja käytiin perheen kanssa uimassa, retkeilemässä ja lounastamassa.

      Mahtavaa, että uskaltauduit sillan päällä kävelyyn. Oliko se huikea kokemus? Pelottiko?

      Oopperatalon valkoisuuteen vaikutti myös sää. Auringossa se hohti valkoisempana kuin pilvisenä päivänä. Varmaan vaatii jotain jatkuvia pesuja.

      Minua haittaa ihan hirveästi lentokoneen humina ja pidemmillä lennoilla kuljetan mukana omia vastamelukuulokkeita. Minulla ei korvatulpat toimi, kun niiden kanssa kuuluu korvissa ilmeisesti verenpaineen kohina. Huminan lisäksi ahdistaa se ahtaus, ilmeisesti myös muut ihmiset ja istuma-asento. Joskus olen saanut kokonaisen penkkirivin itselleni ja pitkälläni olen saanut nukuttua jonkin verran. Pari kertaa olen saanut ostettua check inissä kohtuullisesti hinnoitellut upgraden bisnekseen ja siellä saan nukuttua aika hyvin, jos penkki menee täysin makuuasentoon. Tällä reissulla vetäisin oman ennätykseni turistiluokassa nukkumisessa ilman omaa penkkiriviä :D Menomatkalla minulla oli Finnairin uuden economy premium luokan paikka ja se istuin oli todella hyvä ja tilava. Olin lisäksi aivan poikki työsumasta ja pakkaamisesta ja avustin nukkumista melatoniinilla. Taisin nukkua lennolla yli 6 tuntia. Paluumatkalla minulla oli turistiluokan ensimmäisen rivin paikka isolla jalkatilalla, ikkuna oikealla puolella (vain se voi mahdollistaa unen) ja rivillä oli vain toinen paikka vieressäni. Sain nukuttua katkonaisesti reilut nelisen tuntia. Silloin kun asuin Tokiossa, matkustin paljon Tokio-Helsinki väliä ja kertaakaan en nukkunut edes minuuttiakaan yölennolla Helsingistä Tokioon. Sen sijaan nukahdin tosi usein heti Tokiossa lentokenttäbussiin :D Minulla kaukomatkailuintoa rajoittaa yölennot ja jet lag. Muutaman kerran olisi ollut todella hyvään hintaan viikon rantareissuja Thaimaahan, mutta olen toistaiseksi jättänyt ne väliin, koska pelkään olevani matkan jälkeen vain entistä väsyneempi. Länteen lentäminen sujuu minulta paremmin. Jenkeissä pääsen oikeaan aikaan yleensä heti ja kotiinpaluu on siinä mielessä helpompaa, että kotona nukkuu aina parhaiten. Tai no mökillä nukkuu vieläkin paremmin :)

      Minulla on vielä paljon kuvia ja jutunaiheita Sydneystä, mutta voisihan sitä harkita seuraavaksi sukellusta Suurelle Valliriutalle :)

      Poista
    2. Oih, pahoittelut että meinaan mennä asioiden edelle - siis ehdottomasti janoan lisää Sydneyn sykettä ja innolla odostan jatkoa valliriutaltakin Rakastan lukea matkakertomuksia ja kun täydennät niitä vielä niin aidoin kuvin - ihanaa!!
      Ei ollut silta pelottava, pelkokertoimia tuli testattua jo edellisellä viikolla Auckland Towerissa liki parissa sadassa metrissä kurotellen valjaissa yli reunojen sekä nenä, että selkä edellä tähyillen 40kerroksisten talojen kattoja ja lopuksi hypättiin alas. En muista sillan korkautta, mutta tuntui tornin jälkeen tosi matalalta, varmaan vaikutti sekin, kun alla oli vettä. Opas oli tiukka, ei antanut yhtään kurotella - jonossa mentiin kuin muurahaiset, hih...On ne nuo uni-asiat niin erilaisia, mieheni kärsi myös alkuaikoina lennoilla kipeistä niskoista jne. mutta siedättynyt kummasti - luulisi kyllä sinunkin jo olevan noin ahkeralla siedätyshoidolla - mutta ehtii sitä sitten kai nukkua kotonakin.... seikkailut on niin ihania!!
      Iloista Wapun aikaa teille kaikille!!

      Poista
    3. Siis "EN ALA" - eilen jos vastasin piiiiiiiiiitkästi, mutta missään ei näy, murrr...
      "Unenlahjat" on kyllä niin yksilöllisiä paikassa kuin paikassa. Joskin uskon ainankin hieman "siedätykseen" - sillä tuo ukkokultani oli ennen aina ihan jumissa, niskaa ja selkää sattui ja sitä/tätä/tuota... hih... me pojan kanssa kuorsattiin vieressä, on vanhemmiten hänkin "rentoutunut" ja nukahtaa jo ennen mua. Luulisi kyllä sullakin olevan siedätystä yllin-kyllin... Mutta ihanaa kun kuitenkin kestit/jaksoit reisun, niin me saamme nauttia sitten nojatuolimatkasta ja pahoittelut, ei todellakaan ollut tarkoitus mennä asioiden edelle ja sukeltaa jo riutalle... ehdottomasti "maistuu" lisää kuvia/juttuja Sydneystä!! Kiitos jo etukäteen.

      Silta oli oikeasti tosi simppeli, ei edes tuntunut kovin korkealta, ehkä sen teki se vesi siinä ja alla, sekä ärsyttävän ylisuojeleva opas... yhtään et saanut kurotella reunojen yli.... Vaikutti varmaan sekin, että reilu viikko aiemmin olimme testanneet pelkokerrointamme Auckland Towerin ulkorenkaan ympärikävelyllä liki parissa sadassa metrissä (silta ei taida olla kuin vähän yli 100m) ja silloin opas oikein kehoitti kurottelemaan niin selkä-, kuin vatsa edellä liki 40kerroksisten talojen kattoja... kierros kesti tunnin ja lopuksi hyppäsimme sieltä alas! Se oli kyllä upea kokemus... ranteessa GoPro-kamera, johon tallentui hauskoja ilmeitä.

      Iloisia ilmeitä myös Wappuunne!!

      Poista
    4. Kommenttien tai minkä tahansa hukkuminen bittiavaruuteen on aina yhtä ärsyttävää!

      Aika paljon on tullut siedätystä lentämiseen, mutta ei se ole helpottunut lainkaan. Toki pari vuosikymmentä sitten, taisi olla niin, että melatoniinia ei saanut ainakaan ilman reseptiä. Melatoniini on auttanut yölentoja. Työpaikkalääkäri on määrännyt joskus lentoja ja jet lagia varten nukahtamislääkettä, mutta sekään ei oikein toiminut. Minulla saattaa olla joskus muulloinkin vaikeuksia nukahtaa. Tosi usein kärsin vielä ensimmäisen yön syndroomasta, eli nukun useimmissa uusissa paikoissa huonosti ensimmäisen yön.

      Apua! Tehän olette varsinaisia korkeitten paikkojen huimapäitä! Minä pystyn menemään pilvenpiirtäjään ja ihailemaan ikkunan takaa maisemia sujuvasti. Minulla jäi kaikki kurottelut tuollaisella retkellä tekemättä. Voi olla, että jäisi maksettu elämys viime hetkellä väliin. Pahin skenaario olisi, että hyytyisin kauhusta kesken jonnekkin :D

      Kivaa vappupäivää!

      Poista
  2. Oi oi, ihanaa lukea näitä sun matkareportaaseja. Sulla pitäisi olla oma matkaohjelma...varmasti tarinaa riittäisi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ;)
      tarinoita kyllä riittäisi useammaksikin seasoniksi :D

      Poista
  3. Onpa ihana päästä lukemaan matkajuttujasi! Sulla on niin kiva tyyli kirjoittaa. <3

    En ole ikinä kuullutkaan tuommoisista ravintoloista, joihin tuodaan omat juomat mukana. Todella erikoista. En pysty mitenkään kuvittelemaan ukkeliani menossa ravintolaan viinipullo kainalossa. :-DD

    Mulla on ihan sama, että on tosi vaikea nukkua lentokoneessa. Bisneksessä onnistuu katkonaiset unet, mutta economyssa on turha haaveilla nukkuvansa minuuttiakaan. En kerta kaikkiaan pysty nukkumaan istuma-asennossa, vaikka olisi tyyny tukemassa niskaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Irlannissa ainakin on myös B.Y.O ravintoloita. Kerran vahingossa osuin sellaiseen ja hämennykseni oli aikamoinen kun usealla asiakkaalla oli viinipullo pöydällä ja ravintola sanoi, että heillä ei ole alkoholimyyntiä lainkaan :D

      Minä pystyn jotenkin nukkumaan autossa, vaikka on sekin hankalaa, mutta lentokoneessa istualtaan nukkuminen on about mahdotonta. Onhan tuossa huonossa nukkumisessa puolensa, vähentää meikäläisen hiilijalanjälkeä ja säästää rahaa, kun on pakko vähän vältellä kaukomatkoja :D :D :D

      Poista
  4. Oi miten upea reisu! Varmasti ikimuistoinen. Tuo pitkä lentomatka tuntuu minusta ihan kamalalta. Siinä on paikat jumissa ihan toden teolla.
    Kovasti ihmettelen, miksi kotimaassa ei ole ravintoloita, joissa omat juomat mukana ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli todella onnistunut :)
      Pitkät lentomatkat eivät ole minun juttuni lainkaan ja siihen nähden matka meni paljon odotettua kivuttomammin. Ennen matkaa sanoin, että voi olla, että tämä jää elämäni ainoaksi näin pitkäksi lentomatkaksi tai sitten hyvällä onnella jaksan ponnistaa vielä aivan eteläiseen Etelä-Amerikkaan. Nyt tuntuu, että ehkäpä pystyin useampaankin pitkään reissuun. Jos vaan pankkitili kestää :D
      Suomessa varmaan joku laki kieltäisi juomasta omia juomia ravintolassa. Toisaalta tiedän vain yhden ravintolan, jossa ei ole anniskeluoikeuksia :D

      Poista
  5. Varmasti ollut upea reissu ja menee aikaa ennen kuin kaikki tavallaan jäsentyy päässä niin, että seikkailuistaan voi kirjoittaa. Ystäväni, joka on asunut Sydneyssä jo yli 15 vuotta on kertonut juuri tuosta aamupainotteisuudesta ja siitä miten aikaisin mennään nukkumaan. Lauttamatka töihin voisi olla kyllä elämys.

    Sydney oopperatalo on kyllä huikea arkkitehtonisesti ja sen rakentaminen oli myös "vähän kimurantti juttu". Kun tanskalainen arkkitehti Jörn Utzon voitti oopperatalon suunnittelukilpailun oli hän ihan tuntematon nimi oman maansa ulkopuolella. Kerrotaan, että arkkitehti Eero Saarinen (Eliel Saarisen poika) olisi nostanut Utzonin kilpailutyön hylättyjen joukosta uudelleen esille ja Saarinen olisi saanut muutkin tuomarit hyväksymään sen voittajaksi.

    Sydney oopperatalon rakennustyöt aloitettiin 1957 ja sen piti valmistua 1963. Rahaa projektiin oli varattu 3,5 miljoonaan Australian puntaa. Rakennus oli valmis vasta 1973 ja rakennuskustannukset olivat lopulta 102 miljoonaan Australian dollarin. Valtio lopetti hankkeen rahoittamisen jo 1966.

    Kun Sydneyn oopperataloa oli vihkimässä kuningatar Elisabeth ei arkkitehti Jörn Utzonia oltu edes kutsuttu tilaisuuteen eikä Utzonia edes mainittu nimeltä seremoniassa. Utzon palkattiin kuitenkin vuonna 1999 uudistamaan rakennusta ja hän otti pestin vastaan.

    Tuo, että ravintolaan otetaan mukaan omat alkoholijuomat kuulostaa todella erikoiselta ja hassulta. Jos meillä Suomessa olisi sama juttu niin luulenpa ettei se olisi voimassa kovin kauaa.

    Hyvä vappupäivää Rva Kepponen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista tietoa oopperatalon vaiheista. Minun ei tainnut tulla edes googlattua koko taloa, kun en tiennytkään noista vaiheista mitään. Aika monella merkkirakennuksella on samankaltaista rakennushistoriaa.

      Suomessa varmaan joku laki estäisi sen, että ravintolassa juodaan omia juomia :D Sitten onhan siinä sekin, että juomissa on todella hyvä kate. Mutta en tiedä, että mitä siitä seuraisi.

      Kivaa vappupäivää sinullekin!

      Poista
  6. Oi, että mitä kuvia ja siis tuonne on kerran elämässä päästävä! Hyvä vinkki tuo koululaisten lomat sitten jonain päivänä kun Ausseihin tulee mentyä ja ainakin toivottavasti tulee mentyä. Sulla ollut upea reissu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka oli tosi onnistunut ja hyvin erilainen mihinkään muuhun matkaani verrattuna. Ystäväni perheensä kanssa elivät normaalia arkeaan ja minä ihmettelin sitä siinä vieressä. Kaksi niin erilaista elinympäristöä. Oli valtavan hieno elämys.

      Poista