23. elokuuta 2020

Wanna be luontokuvaaja

Yksi kesähaaveistani oli saada kivoja luontokuvia. Yksi suurimmista haaveista oli peurakuva.

Maalaismummolassa Kirkkonummella on todella paljon peuroja ja jos ajaa hämärässä peuroja tulee vastaan yleensä aina. Olin ajatellut yhdistää ulkoilun ja kuvauksen vierailulla Porkkalanniemeen. Wanna be luontokuvaukseni koki ensimmäinen kolauksen. Kotona lomapakkaustohinoissa järjestelmäkamerani oli jäänyt kotiin. Päätin sitten panostaa auringonlaskun valokuvaukseen, koska siinä kännykkäkameralla saa ihan yhtä hyviä kuvia kuin järkkärilläni.
 



Teimme kävelylenkin Porkkalanniemessä  ja menimme näköalapaikalle ihailemaan auringonlaskua. Näköalapaikka on korkealla kalliolla. Kauniin merimaiseman äärellä on ihana istua, koska siellä on kunnon pöydät ja penkit. Lähettyvillä on myös keittokatos ja puucee. Emme olleet ainoat paikalla, retkelijäpariskunta oli pystyttänyt telttansa näköalapaikan viereen. Aion mennä Porkkalanniemeen retkeilemään uudestaankin.

Auringonlaskun ihailupaikka on kartalla vasemmassa yläreunassa lähellä paikkaa Lokki


Joka kerta hieno auringonlasku jaksaa ilahduttaa minua. Olisipa mahtavaa joskus asua asunnosta, josta näkyisi komeita auringonlaskuja.




Minulla on miestäni parempi hämäränäkö ja siksi minä yleensä ajelen Kirkkonummen mökkimatkat. Tapani mukaan hyppäsin rattiin ja vielä miehelle sanoin, että aion ajaa tosi hitaasti, koska tienpenkat ovat osittain puskaiset ja metsäiset eikä ikinä tiedä, että mitä sieltä pusikosta juokseen eteen.

Kovin pitkälle emme ehtineet ajaa, kun näin metsänreunassa todella ison uroshirven. Iskin jarrut pohjaan ja aloin kiihkeästi komentamaan Hra Kepposta kuvaamaan hirveä. Hra Kepponen ei nähnyt hirveä lainkaan. Hra Kepponen oli varma, että hirvi juoksi jo pois, mutta otti kuitenkin muutamia valokuvia tienreunasta. Jos vaikka tilanne olisinkin sellainen, että hän ei vaan huomaa isoa uroshirveä.

Ei näy hirveä enää. Vai näkyisikö sittenkin?

No mikäs se sieltä pienestä takaikkunasta näkyykään? Hirvi tietenkin. Sarvetkin näkyvät.

Kyllä se Hra Hirvi siellä tienposkessa on ruokailemassa

Wanna be luontokuvaaja oli tässä kohtaa hyvin pettynyt. Olisi ollut mahdollista peruuttaa vähän ja saada loistavat hirvikuvat. Jos vaan assistenttini olisi ollut havainnointikykyisempi. Kohtuullisia kuvia olisi voinut saada jopa tuostakin kohdasta. Hirvi ei tuntunut autosta välittävän yhtään, vaan jatkoi ruokailuaan.

Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi tiellä oli peuroja. Wanna be luontokuvaaja oli innoissaan. Peruakuvamahdollisuus! Yhdellä peuroista oli jalka loukkaantunut ja sillä oli vaikeuksia päästä tienpiennar ylös. Peura töllisteli siinä meitä eikä pitkät valotkaan tuntuneet sitä haittaavan. Nyt Hra Kepponen pystyi paikkaamaan ohi mennen hirvikuvausmahdollisuuden ottamalla tsiljoona peurakuvaa. Mahtavaa!

Mökillä iski pettymys. Kännykkäkamerassani on ihan kohtuuhyvät hämäräkuvaustoiminnot ja ennen kaikkea siinä on optinen zoomi. Valitettavasti assistenttini ei ollut ottanut yhtään zoomattua kuvaa. Hra Kepposen kännykkän zoom on kuulemma surkea ja kuvaustilanteessa Hra Kepposelle ei tullut mieleen, että hän itse osti minulle uuden kännykän lahjaksi juurikin kameran ja etenkin zoomin takia :D

Kolme peuraa, takajalkansa loukannut on tiellä. Missä se zoomattu kuva on?


Aion velvoittaa Hra Kepposen ajeluttamaan minua Porkkalanniemellä koko loppukesän tai kunnes saan jonkin kohtuullisen luontokuvan :) 

Seuraavana päivänä Hra Kepponen vei minut kuvaamaan dronella viljapeltoa. Kyseessä ei ymmärtääkseni ollut epätoivoinen yritys korvata peurakuvia tyylikkäillä viljankorsikuvilla ;) Kävin treenamassa jälleen dronen käsittelyä. Sain iloa elämääni ihan vaan pellon kuvaamisesta.



Peurakuvauksiin ei tarvitse enää mennä. Wanna be luontokuvaaja on saanut kuvansa.

Norjan Lofooteillakin piti kytätä tienpientareita, koska hyvin yllättävissä kohdissa ja lähellä ajorataa saattoi olla lampaita. Jo pidemmästä matkasta huomasin, että nyt on tienvarressa lammasta isompi kaveri. Vilkku päälle, ajo viereeen, ikkuna auki ja ei muuta kuin kuvaamaan. Tämä neiti hirvi ei meistä piitannut lainkaan vaan jatkoi muina hirvinä horsma-ateriaansa.

Hirviasiantuntijat kuten vaari sekä metsästävä työkaveri sanoivat että kyseessä olisi ylivuotinen vasa, joka on siis lähtenyt viettämään itsenäisen naaraan elämää.


 Hittoako töllötät Kepposka?

Kiinnostaa sinua luontokuvaus? 
Mikä on paras kuvasi tai kuvauskokemuksesi?
Kivaa sunnuntaita!

18 kommenttia:

  1. Vau mikä hirvikuva! Vielä kukkakin suussa. :-D Ihan napakymppi. <3 Ja kyllähän muistakin kuvista kumminkin näki eläimet. ;-)

    Mä rakastan luonnon kuvaamista kaikissa mahdollisissa muodoissaan (ei varmaan tullut yllätyksenä :-D). Auringonlaskut, kukat, isommat eläimet, öttiäiset, maisemat, kuu, kaikki menevät. Tänä kesänä on tullut otettua tosi vähän luontokuvia, kun ei ole ollut tota luontoa oikein lähellä. Menneinä vuosina kuvasin paljon vanhemmillani, mutta nyt kun hekin ovat muuttaneet kaupunkimaisempiin olosuhteisiin, sekin on jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Norjalainen hirvineiti pelasti wanna be luontokuvaajan kesän :) En tiedä, että miten se ottikin niin rennosti koko touhun.

      Sinulla onkin blogissasi paljon hienoja luontokuvia. Muistaakseni sinulla on mandariinisorsakin valokuvattuna. Olen kaikille mandariinisorsan bonganneille ja etenkin valokuvanneille hieman kateellinen ;)

      Poista
  2. Luonto on kyllä kaunis ja hyviä kuvia olet saanut napattua, jopa hirvestäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luonnossa ja sen monimuotoisuudessa riittää kyllä ihasteltavaa :)

      Poista
  3. Wau! Hienoja kuvia!

    Itse olen perusarjessa suurten kokonaisuuksien hahmottaja, joten valokuvauksessa olen halunnut keskittyä niihin pieniin juttuihin eli lähinnä lähikuvaukseen. Maisemakuvaus harvemmin enää innostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati :)

      Minä olenkin Instassa ihaillut moni hienoja kukkakuviasi. Maisemakuvaus on taas minun suosikkini. Meret, järvet, joet, kalliot, tunturit ja vuoret ovat mieluisia kuvattavia.

      Poista
  4. Hirvi ja palokukkanen suussa (niin noita mielestäni meillä päin sanotaan) Valokuvaus on koukuttavaa ja harmittavasti muutama suunniteltu valokuvaus miitti on tältä vuodelta peruttu.itse en ole löytänyt omaa alaani vielä, otan kuvia vaikka mistä.
    Nyt huomaan, että mies ottaa kännykällä parempia kuvia kuin minä järkkärillä tuhertaessa, ja lisäksi mies on kehittynyt varsin hyvin dronen kanssa. Ostin dronen itselleni ja jostain syystä mies on siitä innostunut. Ehdotin jo tänään, että jos minä olen se ohjaaja ja kuvauspaikkojen suunnittelija ja hän on pilotti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fireweed taitaa olla nimi teillä päin horsmalle. Google translate ei sitä vieläkään tiedä, vaikka olen lähettänyt asiasta palautettakin. Jostain kumman syystä olen tarvinnut useamminkin horsman nimeä englanniksi :D Tämä ehkä menee kategoriaan "kaikkea se insta teetättää".

      Minä olen tänä kesä innostunut dronesta. Kuvista ei ole tullut kovinkaan kummoisia, mutta olen innostunut katselemaan asioita lintuperspektiivistä. Olen treenaantunut suht. nopeaksi dronen käyttöönotossa. Kunhan vaan aina muistaisin ladata sekä dronen että ohjaimet akut. Nyt pitäisi vielä raivata aikaa droneilulle, ennenkuin syyssateet alkavat.

      Poista
  5. ensimmäisessä hirvi-vai-ei-kuvassa oli mielestäni norsu. Sitten se muuttui hirveksi.

    Onpa kauniit auringonlaskut, viimeisistä hirvikuvista puhumattakaan, kyllä olet jo ihan paljon enemmän kuin wannabe-luontokuvaaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Se hirvi oli kyllä oikeasti todella isokokoinen. Ehkä sellainen pienen norsun kokoinen :) Olin aika hämmästynyt, että assistenttini ei huomannut norsun kokoista hirveä vauhdista eikä pysähtyneenäkään. Olen yrittänyt olla huomauttelematta asiasta liian usein. Vähäiset ovat tyytymättömyyden aiheeni parisuhteestmma, jos kesän suurin valituksen aihe on, että puoliso ei nähnyt norsun kokoista hirveä :D :D :D

      Poista
  6. Voi tuota hirveä horsmia popsimassa - ilme on todella huvittava :D
    "Ettekö ennen ole nähneet ruokailevaa hirveä?" -tyylisesti.
    Kun ajoin itse toukokuun loppupuolella keskellä päivää Porkkalanniemeen
    hyppäsi kaksi peuraa autoni eteen mutkaisella pikkutiellä. Onneksi
    nopeutta ei ollut varmaan mutkaisuuden ja tien kapeuden takia kuin
    20km/h mutta silti sydän pomppasi kurkkuun. Peurat kääntyivät katsomaan
    autoani yhtä hämmästyneinä kuin minä ja jatkoivat sitten laiskasti
    tiensivuun ruokailemaan. Kun lähdimme kotiin luontoretken jälkeen ajoin
    saman tienosuuden superhitaasti peuroja pälyillen. Kauniita auringonlaskuja
    joten kyllä Kepposka osaa luontokuvata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo :)

      Hih, se nuorihirvinaaras oli kyllä just sen näköinen, että mitäs siinä tuijotat, etkös tiedä, että horsma on hyvää :D

      Porkkalanniemi vaikutti vielä paremmalta peurabongauspaikalta kuin käyttämämme mökkitiereitti Kirkkonummella. Varovasti pitää ajella Länsi-Uudellamaalla peurojen takia, kanta kaipaisi reipasta harvennusta.

      Poista
  7. Ensimmäistä kertaa eksyin blogiasi selailemaan ja tykästyin samantien. <3
    Olen kans kerran joutunut pysäyttämään auton, kun hirviemo seisoi keskellä tietä ihan vastasyntyneen vasan kanssa. Olin niin lumoissani, etten tajunnut ottaa kuvia vaik kamera olis ollut vieressä penkillä. Jäi vain kaunis muistikuva mieleeni. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kiva kun jätit kommentin, niin osaan tulla vastavierailulle.

      Mahtavaa, että olet päässyt bongaamaan pienen vasan! Pääsisinpä minäkin joskus näkemään (ja kuvaamaan) vastaavaa.

      Viime kesänä olin meidän keskimmäisen kanssa uimapatjoilla kelluttelemassa mökkijärvellä, kun poika huomasin naapurin rannassa peuran ja kolme poikasta. Niillä oli vielä bambipilkut jäljellä. Hivuttauduttiin pikkuhiljaa vielä lähemmäs. Ne pikkubambit oli niin söpöt.

      Poista
  8. Ihana postaus ja hauskoja kuvia :) Luontokuvaus on kyllä mukavaa puuhaa, mutta itse otan lähinnä kasveista, kun eläimet usein ehtii liikkua pois kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kasvit on kyllä helpompia kuvattavia :D Mutta onhan siinäkin aina se aspekti, että kun kuvakulma on kohdillaan, niin alkaa tuleemaan.

      Poista
  9. Peuraa pitäisi olla täälläkin suunnalla, mutta vaatisi varmaan mennä vähän useammin metsään... Jäniksiä voi sentään täällä kaupunkikortteleissakin nähdä omalla kotipihalla. Oma yks onnistuminen luontokuvauksessa oli tässä muuttolintujen eka kuva: https://blog.kytta.net/2020/09/hei-me-muutetaan.html

    Teidän Norjan & Saanan kuvat tuolla uudemmassa postauksessa oli hienoja, käytiin siellä joskus toissavuosikymmenellä ja nyt koronan myötä oli suunnitelmia tutkia Lappia enemmänkin, mutta jäi nyt välistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkkonummella peuroja on jo ihan liikaa. Joka hämärässä tehdyllä autoreissulla peuroja on joko tien reunalla tai tiellä. Ystäväni Espoon reunamilta kiroaa, että peurat ruokailevat hänen arvokkaita taimiaan melkein joka aamu.

      Meilläkin näkyy jäniksiä aika paljon, tosin selvästi aikaisempaa vähemmän. Cityketut harventavat kantaa tehokkaasti. Liekö ketut syöneet myös kaikki fasaanit, kun ne ovat kadonneet kokonaan :(

      Hienoja lintukuvia postauksessasi!

      Poista