18. elokuuta 2020

Kesäinen viikonloppu

Jopas oli kivaa säätä viikonloppuna. Olihan sitä lämpöä ja aurinkoa toki viikollakin, mutta en ehtinyt enkä jaksanut siitä nauttia, koska ensimmäinen työviikko loman jälkeen koettelee lähes aina voimia.

Torstaina töiden jälkeen menin kolleegalleni ulkobileisiin. Luulimme vielä pitkään bileissä, että juhlan syynä oli kolleegan uusi uima-allas ja hyvä sää. Ehkä puolessa välissä juhlia paljastui, että kyseessä oli salaviisikymppisjuhlat.

Minusta oli kertakaikkiaan mahtavaa tavata kolleegoja naamakkain. Sirpaa lukuunottamatta en ole tavannut muita kolleegoja sitten helmikuun lopun. Työnantajamme ei ole ilmoittanut mitään toimistolle palaamisesta sen jälkeen kun pienen osan henkilöstöstä paluu toimistolle on mahdollistettu. Me kaikki juhlavieraat tunnuimme olevan samaa mieltä siitä, että vietämme todennäköisesti koko loppuvuodenkin etätöissä. Minulle se on raskas paikka, koska kaipaan työpaikan sosiaalista elämää ja epävirallisia juttutuokioita. Ilon keskellä oli sellainen haikea fiilis, että milloin tapaamme livenä seuraavan kerran.

Ideana salaviisikymppiset olivat hyvät. Juhlat olivat todella rennot, vieraat olivat shortseissa, isäntä grillaili, ohjelmana oli kuulumisten vaihtoa, kanojen ja hevosten ihailua. Ei ollut pukeutumisstressiä, juhlamenustressiä eikä lahjastressiä. Naureskelimme, että sovitaan, että meidän tuliaiset juhliin olivat kaikki lahjoja. Harva on saanut 50v lahjaksi isoa satsia kotitekoista tsatsikia, linssisipsejä tai lakkoja.

Korona-ajan turvavälibileet

Kollegallani on kanoja. Se on jotenkin ihanan idyllistä, kun kanat tepsuttelevat vapaana pihalla

Juhliin oli kutsuttuna myös entinen kolleegamme Ilona ja Ilonan kanssa sovimme, että menemme juhlista meidän maalaismummolaan yöksi ja teemme sieltä etätöitä perjantaina. Juhlat kun pidettiin maalaismummolan lähettyvillä. 

Ilona on todellinen aamuvirkku ja hänellä ensimmäinen palaveri alkoi jo klo 8. Minäkin ponnistin aikaisin ylös, koska Ilona tarjoili aamiaisen ennen kokoustaan. Tarjolla oli pekoni-kananmunakuppeja, jotka näyttävät aivan muffinseilta. Ilona valmisti pekonimunat näppärästi uunissa. Hänellä oli silikoniset kestomuffinsivuoat, mutta muffinsipelti sopii tarkoitukseen myös. 

Ilona pyöräytti vuoan reunoja vasten pekoniviipaleen ja keskelle hänen rikkoi kananmunan. Kananmunan päälle tuli ripaus suolaa, pippuria ja pikkuisen juustoraastetta. Erilaiset yritit sopiva pinnalle myös. Ilona paistoi pekonimunia uunissa noin 200 asteessa vajaan vartin. Oikea kypsyys riippu siitä, että haluaako keltuaisen jäävän hieman kosteaksi vaiko täysin kypsäksi. Ohje on todella helppo ja näitä valmistaa nuorempikin kokki. Aion ehdottomasti yllättää näillä perheeni.

Ohjeita pekonimunakuppeihin esim. täällä:

Aamiainen mökin terassin vehreydessä


Lounaat söimme omissa puhelinpalavereissamme, mutta vietimme lounastunnin saunoen ja uiden. Se oli suoranaista luksusta!


Ilona toi meille kosteuttavat korealaiset kangasnaamiot. Minä en ole aikaisemmin naamioita kokeillutkaan, mutta jopa minustakin saattaa tulla kangasnaamioiden ystävä. Koekappale oli todella hyvin kosteuttava. Harmi, etten muistanut ottaa kuvaa naamiopaketista. Sen verran hurjilta näytimme naamiot naamalla, että ihan varmasti pienet lapset alkaisivat itkemään. Minua häiritsi naamiotouhussa se, että ulkonäössämme oli jokin selvä yhteys Friday the 13th kauhuleffojen Jasoniin :)

Onko sinulla vinkata minulle joku erittäin kosteuttava naamio?
Plussaa sellaisesta naamiosta, jossa näyttäisi vaikka enemmän muumiolta kuin Jasonilta.

Pelottavat naamioladyt

Kun Ilona lähti kotiin, jäin yksin mökille. En ole koskaan aikasemmin ollut yksin mökillä yötä, olen aina ajatellut, että tunnen oloni siellä kanhevaksi ja nukun huonosti. Päinvastoin! Hiljaisuus oli rauhoittavaa ja nukuin tukki, kun sain koko sängyn itselleni. 

Yhden naisen laiturikahvit


Lauantaina mökille saapui Hra Kepponen poikien kanssa. Sää oli edelleen erinomainen. Minulla päivä kului rentoillen ja kuopuksen kanssa uimme ja saunoimme urakalla. Aurinkoinen ja helteinen sää oli lämmittänyt veden mukavan raikkaaksi.

Todennäköisesti kesän viimeinen pommihyppy

Lauantai-iltana olin todella rentoutunut ja ajattelin, että tämän rentoilun jälkeen sunnuntaiksi suunniteltu pieni raivausurakka ei tunnu missään. Appi oli pyytänyt meiltä apua liiterin tyhjennyksessä. Sen piti olla maksimissaan parin tunnin urakka ja apen arvio piti paikkansa. Ajattelimme Hra Kepposen kanssa, että kun kerran otetaan peräkärry esille, niin tyhjennämme samalla aitan ylimääräisestä ryönästä. Päätimme myös samalla hankkiutua vanhoista vieraspatjoistakin eroon ja kehittää jonkin menetelmän, jolla saisimme tulevat uudet patjat säilytykseen sisälle mökkiin, jossa on peruslämpö talvisin. Aitan tyhjentäminen vei melkein kolme kertaa enemmän aikaa kuin liiterin. Palasimme kotiin vasta klo 22 jälkeen väsyineinä koko perhe. Vielä on edessä tänä syksynä kaatopaikka keikka. 

Ensi kesänä urakoinnista on toivottavasti iloa. Ala-aittaan on tarkoituksena tehdä kesä/vierashuone. Lupasin kesähuoneen keskimmäiselle käyttöön, silloin kun ei ole vieraiden majoitustarvetta. Hieman poika vierasti ajatusta, että ala-aitta kalustetaan edelleen suurimmaksi osaksi olemassa olevilla vanhoilla tavaroilla ja huonekaluilla. Minä uskon, että ala-aitasta tulee ensi kesänä kiva kesähuone.

Me nukuimme pitkään Hra Kepposen kanssa yläaitassa. 
Olemme viettäneet siellä hääyömmekin. Varsinainen sviitti: wc ja suihku päärakennuksessa ;)



Jotenkin on haikea olo, että kesä loppuu ihan kohta. Voi, kuinka toivon, että kesä ja hyvä sää jatkuisivat vielä!

Kivaa alkanutta viikkoa!

10 kommenttia:

  1. Onpas ollut paljon kaikkea kivaa. :-) Paitsi että tuo raivausurakka ei ollut ehkä ihan mielipuuhaa, mutta on se sitten vaan niin ihana tunne, kun homma on tehty!

    Mä olen ollut viime aikoina vähän alamaissa, ja vissiin sen takia en jaksaisi enää tätä kesääkään. Mutta onhan se kumminkin muiden kannalta kiva, että kesäiset säät jatkuu.

    P.S. Oliko kollegalla kukkokin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole siivous-,raivaus- tai järjestelyihminen lainkaan, mutta pakkohan noitakin on välillä hoidella. Ensi keväänä voi hymyilyttää, kun saadaan yksi kesähuone ala-aittaan lisää ja yläaittaan uudet raikkaat petivaatteet.

      Ikävää, että olet vähän alamaissa. Tämä rajoitusten aika, jossa varmaan monella käy pelko mielessä, että joudummeko palaamaan takaisin kevään rajoituksiin, ei mitenkään auta mielialaan. toivottavasti keksit jotain kivaa itsellesi, joka piristää.

      Nyt kun kaupunkilaistyttö katsoo kuvaa tarkemmin, niin siinähän voi olla kukko :)

      Poista
  2. No johan on ollut mukavat juhlatunnelmat ja kesä parhaimmillaan. Ihmisten näkeminen on ihan parasta, kun tänä keväänä ja kesänä on oltu kaukana normaaleista yhteyksistä.

    Ja tuo siivous / raivaus niin parasta. Tulee näkyvää jälkeä. Tuosta minä pidän 👍 Kotonakin peräkärry täyttyy 'kesän hylkäämistä' ja alan ideoida syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisten näkeminen on ollut kivaa ja piristävää. Vaikka varansa saa nytkin pitää, että miten tapaamiset hoitaa koronaturvallisesti. Nyt on tietysti ihanaa, kun sää on niin hyvä, että voi olla ulkona.

      Minä en ole siivous-, raivaus- tai järjestelyihminen, joten tuollaiset hommat ovat aina vähän ponnistus minulle. Mutta kyllä tulee olemaan keväällä ihanaa, kun saadan uusi kesähuone.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Rennot juhlat ovat juurikin parhaat juhlat. Kerroin juhlista puolisolleni ja hän sanoi suostuvansa pitkin hampain sellaisiin 5-kymppisjuhliin, joissa ollaan rennoissa kesävaatteissa ja grillataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hienoa, että ihmiset voivat juhlia niin monin tavoin eikä ole sellaista pakollista kaavaa että kaikkien pitää tälläytyä hikoilemaan pukuun ja pitkässä jonossa mennään leikkaamaan voileipäkakkua. Juhlia voi olla vaikka minkälaisia. Pääasiahan on tavata niitä itselle tärkeitä tyyppejä!

      Meillä oli kiva salasynttärit rennossa ympäristössä ihan vaan oleillen. Minulla yksi vaihtoehto omiin ehkä tuleviin juhliin on mökkisynttärit uiden, saunoen ja juurikin grillaten.

      Poista
  4. Voi itku miten ihanat ylläripyllärijuhlat. Paras idea, näin ei hössötystä tai stressiä. Todella kivoilta synttärijuhlilta kuulostaa. Niin hauska tuo naamiokuva. Eli kaikkea kivaa teidän viikonloppu ollut pullollaan.

    Ymmärrän tuon ihmishomman niin hyvin vaikka viihdyn paljon itsekseni, niin seinät kaatuu, jos ei pääse tapaamaan ihmisiä muutamaa kertaa viikossa. Joten kyllä se on paha paikka monella etäillä noin pitkään. Ja milloin helpottaa, kukaan ei tiedä.

    Kivaa loppuviikkoa Rva Kepponen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukavan rennot juhlat vieraille sekä isäntäväelle. Kotiakaan ei tarvinnut puunata, kun olimme ulkona.

      Parin viikon päästä firman työntekijät ovat olleet 6kk etätyössä näkemättä lainkaan toisiaan. On se ollut raskas pläjäys. Minulla 6kk on jo täynnä, koska taisin olla jo ennen etätyöhön siirtymistä niin räkäinen, etten uskaltanut mennä toimistolle. Pahasti pelkään, että etätyötä on vielä toiset 6kk edessä. Tässä täytyisi panostaa sen suunnitteluun, että miten pysyy työkuntoisena ja vireänä mieleltään.

      Kivaa viikonloppua Tiia!

      Poista
  5. Oi ihana mitkä yllärijuhlat, mainio idea!

    Kaikkea muutakin kivaa tekemistä vaikutti olevan, vaikka nyt sitten raivaustakin vaan joskus se on tehtävä sekin.

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rennot salasynttärit olivat kyllä kivat. Iso peukku niille :)

      Raivaus ei ole mun juttuni, mutta olet ihan oikeassa. Pakko sitäkin on aina välillä tehdä. Keväällä sitten kun laitetaan kesähuone kuntoon, niin varmasti on hyvä mieli.

      Kivaa viikonloppua!

      Poista