4. huhtikuuta 2019

Hyvästi mummi

Raskain mielin saatoimme viime viikonloppuna mummin viimeiselle matkalleen. Vaikka tiesimme, että mummi oli vakavasti sairas, hänen lähtönsä tuli silti yllätyksenä. Hyvästit ja kiitokset ehdimme mummille kertoa ja toivon, että hän ne vielä kuuli tai aisti.

Minulla ja anopillani oli yli 20-vuotinen suhde. Kertaakaan noiden vuosien aikana anoppini ei ole kohdellut minua ilkeästi tai ikävästi vaan aina lämpimästi, avoimesti ja kunnioittaen. Olen ollut tervetullut juhlapyhien viettoon, lomailemaan heidän maalaiskotiinsa sekä mukaan yhteisille hiihtomatkoille. Anoppini otti minut nopeasti osaksi perhettä.

Lämmön lisäksi anoppini oli myös hauska ja hullutteleva ihminen. Olemme juoneet yhdessä päiväkahveja leikkimökissä ja maanneet rautasängyissä keskellä pihaa lukemassa kirjoja. Anopin leikkisyys nousi vielä suurempaan kukoistukseen lastenlapsien myötä. Mummi keksi ja mahdollisti leikkejä pojille ja otti pojat mukaan arkisiin askareihin. Pojat odottivat reissuja mummilaan todella paljon. Kun pojat olivat vauvoja, mummista oli ihan parasta kantaa vauvaa rintarepussa. Arkistostani varmasti löytyy kuvia mummista vauva rintarepussa ja myöhemmin kuvia, joissa rintarepussa olevan vauvan lisäksi taapero roikkuu reppuselässä.

Anoppini oli tavallaan myös uranainen. Hän ei hakenut komeaa uraa, mutta koulutuksensa myötä teki pitkän uran oikeusministeriössä, hovioikeudessa ja käräjäoikeudessa. Mummi oli taatusti tarkka ja oikeudenmukainen. Mutta mummi oli myös stressaantunut ja väsynyt työstään. Oikeustapausten määrä paisui vuosien aikana sellaiseksi, että mummi teki lähes jatkuvasti kuusipäiväistä työviikkoa sekä työtä myös lomillaan. Arvostan mummin panosta, mutta tunnen myös surua ja hiukan turhautumistakin siitä, että työ vei niin paljon mummilta voimia.

Mummin lämmintä ja kilttiä luonnetta kuvaa hyvin hänen viimeisien päiviensä tapahtuma. Mummin ovelle koputti minulle aivan vieras nainen, joka pyysi saada tulla hyvästelemään mummin. Nainen oli ovella kyyneleet silmissä ja kukka mukanaan. Hän oli mummin fysioterapeutti ja jo puolen vuoden hoitosuhteen aikana, hänelle ja mummille oli kehittynyt niin hyvä hoitosuhde, että fysioterapeutti halusi tulla vapaa-ajallaan hyvästelemään mummin.

Ajattelen välillä, että se lämpö, rakkaus ja empatia, jota mieheni osoittaa läheisilleen on suoraan mummin perintöä. Mummi oli hieno ihminen, kasvatti kaksi hienoa poikaa ja säteili lämpöä ympäristöönsä. Oli etuoikeus saada niin mahtava anoppi! Säilyt sydämessäni aina!

Kiitos ja hyvästi mummi!


20 kommenttia:

  1. Otan osaa ja toivotan jaksamista <3

    VastaaPoista
  2. Otan osaa perheenne suureen suruun. Mummille hyvää matkaa.

    VastaaPoista
  3. Lämmin osanotto! <3 Ihanat muistot sinulla anopistasi.

    VastaaPoista
  4. Lämmin osanotto anoppisi poismenon johdosta <3
    Hän kuulostaa erittäin sydämelliseltä ja rakastavalta äidiltä,
    mummilta ja anopilta. Onneksi kauniit muistot säilyvät meissä
    ikuisesti.

    VastaaPoista
  5. Lämmin osanotto! Ihanasti muistelet anoppiasi.

    VastaaPoista
  6. Osanottoni. Teillä oli ihanasti toisenne <3

    VastaaPoista
  7. Kaunis kirjoitus mummin muistolle. Osanottoni, sillä selvästi mummi oli tiivis osa teidän perhettä ja läheinen sinulle. <3

    VastaaPoista
  8. Osanottoni ja jaksamista teille kaikille. Kauniisti kirjoitettu !

    VastaaPoista