23. lokakuuta 2018

3-in-1 lomareissu Tampereelle

Meidän pojat viettivät syyslomaa kotona keskenään. Minä tein muutaman päivän etätöitä syyslomaviikolla ja ne sujuivat yllättävän rauhallisissa merkeissä. Viikonlopuksi olin järjestäny pojille Tampereen reissun. Se olikin hyvän reissusuunnittelun helmi, sillä yhdellä reissulla oli kolme tarkoitusta.

1) Pojille hupia: käynti Nokia Edenissä uimassa, pizzaa, karkin mässytystä hotellihuoneessa, torakkapokeria hotellihuoneessa ja kaivattu hotelliaamiainen.

 Holiday Inn hotellin aamiainen oli todella hyvä ja kattava.
Tämä lautanen ei suinkaan ole kenenkään lapsista vaan kröhöm minun

 Mamman palleroiset hotellihuoneessa

2) Piristystä appivanhempien, etenkin mummin, elämään.

Anoppinikin asuu hoivakodissa. Mies ja pojat kävivät katsomassa häntä kahdesti. Minä olin toisella kerralla mukana ja silloin menimme Vapriikkiin kahville. Mummi jaksoi kulkea rollaattorilla 300m matkan Vapriikkiin, paluumatkalla meinasi voimat ehtyä juuri ennen hoivakotia. Kävelykyvyn palautumisesta minun käsitykseni mukaan kunnia kuuluu säännölliselle ja hyvälle fysioterapialle. Toki ukki kävelyttää mummia nykyisin melkein päivittäin.

Mummin kohtalo on sellainen, joka harmittaa jatkuvasti. Mummi paiski pitkää päivää, tehden hyvin usein töitä kuutena päivänä viikossa käräjäoikeuden tuomarina ja oli hyvin stressaantunut varmaan pari vuosikymmentä alati kasvavan juttukuorman alla. Hammasta purren mummi sinnitteli eläkkeelle saakka ja vain vuosi eläköitymisensä jälkeen mummi sairastui ja muutamassa vuodessa sairaus eteni siihen tilaan, että mummi joutui muuttamaan ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaan hoivakotiin. Anoppi on varmasti yksi maailman kilteimmistä ihmisistä. Työkuormansa alla hän auttoi iäkkäitä yksineläviä sukulaisiaan ja hoiti aina yön tai kaksi vuodessa meidänkin poikia.

Kukin eli ukin elämään vaihtelua toi yhteinen illallinen Hra Kepposen ja poikien kanssa sekä se, että esikoinen yöpyi Kukilla.

3) Piristystä omaan elämääni.

Minä säntäsin suoraan kylpylästä huvittelemaan Tampereelle ystäväni Leenan kanssa. Ensin kävimme illallisella ravintola Franklyssa. Leenan sisko suositteli meille paikkaa ja minäkin tiedän, että hänkin arvostaa hyvää ruokaa, joten ravintolan valintaa ei tarvinnut sen enempää miettiä. Söimme teatterimenun. Kirkas kanttarellikeitto oli vallan mainio alkupala. Pääruuaksi tarjoiltu hirvi oli erinomaista, en muista milloin viimeksi olisin saanut yhtä hyvän hirviannoksen. Jälkiruuaksi menuun kuului joku puolukkajäädyke. Annos tuotiin liian jäisenä pöytään ja meidän molempien mielestä siitä puuttui makea komponentti. Iso nokare kermavaahtoa tai kinuskikastike olisi parantanut annosta. Noin muuten iso suositus Franklylle! Teatterimenu maksoi 39€ mikä minusta oli ruuan laatuun nähden sopuhinta. Helsingistä ei taida noin hyvää ja laadukasta menua irrota tuohon hintaan.

Kirkas kanttarellikeitto, joku smetanan tyylinen lisäke

Todella erinomainen hirviannos. Perunatkin olivat niin hyviä ja kastike taivaallista

Illallisen jälkeen menimme katsomaan Tampereen Työväenteatteriin Billy Elliot musikaalin. Toteutus oli hyvä ja vetosi katsojiin niin, että aplodeita annettiin seisoaltaan. Esityksen jälkeen en voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka hyvin lapsiesiintyjät selvisivät vaativasta urakastaan.

Kaveriselfie


Kivasti saimme viikonloppuun mahdutettua kaikenlaista huvittelua isovanhempien tapaamisen ohella. Varsinainen 3-in-1 reissu!

12 kommenttia:

  1. Viimeaikoina olen paljonkin pohtinut työtäni ja sen kuormittavuutta. Pohdinnassa on ollut myös se, kuinka vähällä sitä tulisi toimeen, jos työtaakkaansa jo nyt lähtisi jollain keinolla pienentämään? Ihana miniloma teillä ja varmasti isovanhemmat ovat iloinneet vierailusta! Mukavaa viikonjatkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa työmarkkinat eivät ole joustavat sen suhteen, että eri vaiheissa uraa voisi hakea parempaa balanssia työn ja oman ajan suhteen. Siinä olisi vielä paljon kehitettävää.

      Kivaa loppuviikkoa!

      Poista
  2. Kaikkinensa ihanan ja täyteläisen kuuloinen piipahdus Tampereella.
    Todellakin harmillinen anoppisi tilanne. Vaikka elämä nyt menee niinkuin menee, niin on se jotenkin epäreilua, että paahtaa pitkän työelämän ja sitten edessä onkin sairausvuosia :(

    Billy Elliotin minäkin haluaisin nähdä. Oliko sellainen, että sen voisi katsoa esim. lasten kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pitäisi aina yrittää muistaa se, että meillä on tämä yksi elämä ja miettiä, että mikä siinä on tärkeää eikä vaan ajatella niin velvollisuuksia ja vastuita.

      Vaikea sanoa, että sopiiko Billy Elliot lapsille. Toisaalta siinähän on paljon lapsinäyttelijöitä ja varmasti lapset tykkäävät katsoa toisia lapsia. Paljon hyvää musiikkia ja hienoja tanssikohtauksia. Toisaalta siinä on paljon kiroilua, synkkiä kohtia, elämän raadollisuutta enkä tiedä, miten kaivosmiesten lakot, solidaarisuus ja Margaret Thatcher jutut aukeavat lapsille. En siis osaa sanoa soveltuvuudesta.

      Poista
  3. Rentouttavan kuuloinen lomanpoikanen teillä!
    Billy Eliot olisi minullakin harkinnassa.

    Kun seuraavaksi tulet Turkuun, testaapa Jannen kattilamenu - vähän vastaava kolmen ruokalajin rutistus, aina ollut todella maukas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyy pitää mielessä Jannen kattilamenu :)

      Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista
  4. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Tuosta reissusta tuli iloa monelle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa, joka jäi vaille sellaista omaa huvitusta oli Hra Kepponen. Mutta toisaalta hänen vanhempiensa vuoksi reissu tehtiin, joten eiköhän se nyt ihan tyydyttävästi kuitenkin mennyt ;)

      Poista
  5. Kuulostipa mukavalta ja monipuoliselta reissulta!
    Olen törmännyt useampaankin vanhukseen, joka hyvin nopeasti työn/muun kuormittavuuden jälkeen on dementoitunut. Mummoni myös. Monesti on tullut mietittyä, onko näillä jokin selkeä yhteys, jossa kun aivot pääsevät "lepoon", alkaakin nopea alamäki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisten kanssa vietetyn ajan lisäksi reissusta oli paljon muutakin hupia.

      Se voi olla, että kuormittavuus vaatii tiukat rutiinit ja rutiinit peittävät alleen sen, että sairaus on jo alkanut. Tuttavani äiti teki töitä osastonhoitajana isossa sairaalassa. Oli ollut väsynyt ja vähän hajamielinen, kunnes yhtenä päivänä ei osannut jäädä töistä tullessa bussista pois, kun ei tiennyt missä asuu. Se jäi sitten viimeiseksi työpäiväksi. Kukaan ei ollut osannut epäillä, että hän oli sairastunut agressiiviseen Alzheimeriin.

      Poista
  6. Ihanan kuuloinen miniloma. Te kyllä saatte aikaiseksi tosi paljon.
    Ystäväsi Leena näyttää todella tutulta. En häntä kyllä tunne, mutta jossain olen hänet viime aikoina varmasti nähnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena asuu Pirkanmaalla, joten olet hyvinkin voinut törmätä häneen. Hän on ollut kohta parikymmentä vuotta alueen eri sairaaloissa töissä.

      Poista