6. tammikuuta 2016

Uhmaiästä esimurrosikään

Kun on kolme lasta pienillä ikäeroilla, kuluu lapsuusvuodet seuraten milloin kenenkin uhmaikää. Kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa ja pahimmillaan kaikilla kolmella on joku "kausi" käynnissä.

Meillä on ollut reilun vuoden verran keskivertoa rauhallisempaa. Ainoastaan kuopus kärsi 6v uhmasta. Kuopuksen uhma oli erittäin tempperamenttisiin veljiin verrattuna aika laimeaa, mutta muutos pojassa oli suuri. Kuopus oli elämänsä ensimmäiset 6 vuotta lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella ja heräsi hymy kasvoillaan. Sitten yhtenä aamuna sängystä löytyikin rähisevä ja kitisevä mörrimöykky, joka alkoi urakalla haastamaan riitaa veljiensä kanssa jopa nyrkein ja kiukuttelemaan vanhemmilleen.

Nyt kun kuopuksen uhma alkaa laantua, joudumme toteamaan parin kuukauden tarkkailulla, että meillä on perheessä esiteini. Esiteinin tunnistaa siitä, että valtaosin käytös on järkevää, mutta mitä naurettavimmista syistä tapahtuu kiihtyminen -etenkin jos veli sanoo jotain. Siitä seuraa rähinää, rumapuhetta ja oven paiskomista. Kun esiteinin toiveita ja vaatimuksia ei toteutea, siitä seuraa marmatusta huonoista vanhemmista, jota säestetään ulinalla. Molemmissa vastoinkäymisissä rähinää saatetaan tehostaa järkyttävällä kiroilulla. Välillä kokeillaan rajoja oikein urakalla ja vanhemmille väkätetään, että enkä tee enkä tottele sua yhtään. Välillä taas elämä yleisesti ottaen niin kurjaa ja tylsää, että jo 11-vuotiasta uhkaa pystyyn kuoleminen. Kun kuohahdus on ohitse, elämä sujuu omatoimisen ja fiksun lapsen kanssa varsin jouhevasti. Normisettiä siis toistaiseksi. Kuuluu kasvuun.

Miksi sitten otsallani on kylmä hiki? No, siksi että tästä se aukeaa se murrosikäputki. Kohta esiteini onkin varsinaisessa murrosiässä ja seuraava on esiteini ja sitten seuraava on esiteini. Jos nyt varovaisesti laskeskellaan, että 16 vuoteen mennessä meno olisi tasoittunut, edessäni siis on 9 vuotta kapinaa ennenkuin kuopuskin on 16. Siis 9 vuotta kapinaa. Nyt just tulevaisuuden ennuste tuntuu aika ankealta.

Pikaisena valmistautumisena tulevaan tarvitsen:
-jonkun käsikirjan Näin hallitset äidin agressiota
-jonkun hyvän ja helpon harrastuksen, jossa voi nollata itsensä
-vertaistukiäidin
-pikaisen eroon pääsemisen vatsakatarrista, jota sisuskaluni kestäisivät jälleen viiniä
-hyvää viiniä kotiin toimitettuna (runsaasti)

Kun nämä ovat kunnossa, niin alan miettiä jotain rakentavimpia lähestymistapoja odottavaan 9 vuoden kakkuun. Kertokaa sillä välin omat vinkkinne esimurkkujen ja murkkujen hanskaamiseen.

*****
Päivän matematiikka osuus: Jos joisin päivässä lasin viiniä murkkuputken lievitykseen, viikossa menisi n. 1,5 pulloa. 9 vuodessa on 468 viikkoa. Se tekisi sitten 702 pulloa viiniä. Pitänee alkaa etsiä sponsoria...

32 kommenttia:

  1. Tuolla matikalla sua aletaan kutsua varmaankin jo alkoholistiksi :D

    Mun edesmennyt ex-anoppi, kuuden lapsen äiti, sanoi joskus omien lasteni ollessa pieniä: ihmisellä on uhmaikä kehdosta hautaan, eläkää sen kanssa. Tätä lausahdusta muistelen usein ja kuinka oikeassa tuo ex-anoppi olikaan :)

    Meillä esikoinen on tyttö ja hänen kanssaan oli sellaiset murkkumittellöt, ettei tosikaan.

    Keskimmäinen on poika, eikä hänen kanssaan ole ollut koskaan mitään isompia kuohahduksia.

    Ja nyt tämä kymppi vee kuopus, mahdottoman kovapäinen tapaus... Oikein hirvittää valmiiksi tulevaisuus. Ei muuta kuin vertaistukiryhmää perustamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös noiden viinimaiden kulttuuriin kuulu lasillinen joka päivä? Ehkä minusta tuleekin alkoholistin sijasta ranskalainen :D

      Meilläkin voi osasta poikia sanoa jo nyt, että elämä jo tähän saakka on ollut pelkkää uhmaikää, tosin pieniä taukoja on välillä havaittu.

      Meillä on pojilla aika vahvat temperamentit, joten odotan, että yhteenottoja seuraa. Lisäksi yksi on mallia yllytyshullu ja toinen mallia huonommin porukoihin sopeutuva, joten siinäkin riittää tuettavaa/vahdittavaa. Etukäteen mietityttää, että kuinka sen kaiken jaksaa ottaa vastaan ja jotenkin pystyä tukemaan ja silti nauttimaan omastakin elämästä...

      Poista
    2. Tosiaan, ennemmin rankalainen kun alkoholisti. Eipä tullut heti mieleen, kun en itse viinejä harrasta :D

      Poista
  2. Mua pikkasen huokasuttaa sun puolesta. Tosin, voihan olla, että jonkun kanssa menee helpommin :)
    Itte saan pitää pienen tauon välissä...Pojan kanssa on aikas hulabaloota ja jotenkin tuntuu, että tytön kanssa meillä vielä kipunoi jossain vaiheessa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni hengähdystauko aina yhden murrosiän jälkeen olisi erittäin tervetullut! Tällä kombinaatiolla kolme lasta päivää vailla tasan neljässä vuodessa, ei varmaan tarvitse taukoa odottaa :(

      Poista
  3. Ihana sinä! Meillä toiseksi vanhimmalla murkkuikä alkoi 12-vuotiaana ja nyt 17-vuotiaana alkaa olla ohi, eli kesti sellaiset viisi vuotta :D. Neiti alkaa olla esiteini ja pikkuveli näyttäisi kulkevan tuon kakkosen jalanjälkiä, eli heliseviä vuosia on tiedossa täälläkin! Liityn ilman muuta vertaistukiseuraasi, tuon kakkosen kanssa ollaan käyty kaikki niin pohjamutia myöden läpi, että totisesti ihan pienet jutut ei mua edes hetkauta... Mutta ehkä kannattaa kuitenkin pitää tuossa viininjuonnissa edes välipäiviä, maksa ei ehkä tykkää tuosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OMG - Viiden vuoden murrosikä kuulostaa jo aivan kohtuuttomalta.

      Minua kyllä välillä kauhistuttaa se, että murrosikä voi olla niin ratkaiseva, että jos siinä alkaa syrjäytyminen, niin sitä kehitystä voi olla vaikea kääntää. Jos meno täällä yltyy ihan hurjaksi, joudun vielä perustamaan jonkun suljetun blogin, jossa äiti voi vapaasti tuulettaa päätään ;)

      Viinin päivittäisestä juomisesta tulee koko ajan tutkimuksia, osan mukaan lasi päivässä suorastaan edistäisi terveyttä :) Eli murkkuputki edistääkin terveyttäni :D :D

      Poista
  4. Musta toi ranskalaisuus on hyvä idis, ehkä miehesi myös?
    Tai sitten laimennatte viiniä lapsille ;)? (sehän on myös ranskalaista tyyliä)
    Summa summarum: kaikki ovat iloisia ja rentoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tekisi sitten 1400 pulloa hermojen lievitysviiniä... Aloin jo miettimään, että saisiko niistä tyhjistä pulloista rakennettua vähitellen vaikka jonkun pihamuurin tai monumentin? :D

      Poista
  5. No mullekin tuli melkein kylmä hiki kun luin tätä :D Mä olen puolikauhulla odottanut, milloin meidän esiteinistölle iskee angstit päälle, mutta vielä on ollut rauhallista. Esikoispoika on 14 ja tytär 11v. Oletushan mulla on että nää sitten yhtäaikaa on pahimmassa vaiheessa, kun pojilla tulee vähän myöhemmin ja tytöillä vähän aikaisemmin. Oikeestaan eniten oletan, että tytär mulle järkkää huutokonserttia (muistan kyllä millainen ite olin...). Ja sitten kun on nää isommat handlattu, niin pienet tulee vielä perässä. Että sitä putkea odotellessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teillä on esiteineily sujunut toistaiseksi rauhallisesti. Onhan siinä riski, että kaksi vanhinta on pahimmassa iässä samaan aikaan, mutta ei välttämättä. Keräät sitten voimia ennen pieniä ja toivotaan, että he menevät yhdessä rysäyksessä ja helpolla. Kiva, etten ole yksin putkea odottelemassa :)

      Poista
  6. OMG! :D Minä olen jotenkin vielä suojellut itseäni ajatuksilta poikien murrosiästä. Esikoinen on toki vasta yhdeksän. Mutta esiteini-ikähän on käytännössä jo oven takana.
    Lupaathan pitää tätä blogiasi vielä vuosia, jotta voin seurata esimerkkiäsi ja ammentaa selviytymisoppeja tulevan varalle. Laitan ylös kaikki kokeilemasi viinimerkit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se esiteini- ja teini-ikä teillekin saapuu, mutta ei niin nopeasti kuin meille. Vielä on siis aikaa hengähtää ja kenties potea 4v uhmakin ;)

      Anulle jo vähän vitsailin, että sitähän ei tiedä, vaikka joutuisin perustamaan suljetun blogin murkkutunnelmien tuulettamiseen :) Mutta yritän ensin julkisesti ja viinillä pärjätä.

      Poista
  7. Hehheh, riemukkaita vuosia, voin kertoa että osaa kolme tyttöäkin kiitettävästi tapella. Mä henkilökohtaisesti pidin Bacardista enemmän... Ja sitä vaan ettei se tappelu ole vieläkään täysin ohitse, joulunaikaan oli kaikki kolme hetkellisesti koolla niin siinä se taas nähtiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvähän se on naureskellen muistella noita vuosia, kun on jo niistä selvinnyt - lähes röyhkeää :D :D Noh, leikki sikseen. Nostan sinulle hattua korkealle siitä, että olet tytöt saanut kasvatettua ja heillä on suuntaa elämälleen, koulutusta takana tai juuri aloitettuna. Hyvä teidän perhe!

      Poista
  8. Huh. Mulla ei ole vinkkejä murkkuikäisten kanssa pärjäämiseksi, mutta sympatiseeraan kovasti. Kuulostaa haastavalta. Mutta jospa kaikki meneekin paremmin kuin voisi kuvitellakaan, ja jonkun murrosikä onkin helpompi? Toivotaan ainakin näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että pojat (ja minä) pysyisivät jotenkin tolkuissaan. Luksustahan se olisi, jos kaikki menisi heidän kanssaan helposti. Tai edes joku menisi helpolla.

      Puolivitsinä olen myös harkinnut jotain matkatyötä, minimissään 100 päivää maailmalla ja jättää zen-Hra-Kepposen vastuulle kapinan vastustamisen ;)

      Poista
  9. :D!!!

    Vertaistukea tarjolla:

    1. pakota ne puhumaan. Joka päivä. Tarvittaessa tunkeudu niiden elintilaan. Älä hyväksy vastaukseksi "ihan kivaa". Aloita jo nyt. Mitä pahemmalla päällä ne ovat, sitä sinnikkäämmin vaadi puhumista. Puhu myös itse. Inhoa niitä opettajia joita ne inhoavat.

    2. Yritä saada ne nauramaan joka päivä.

    3. Valitse viisaasti taistelut, jotka kannattaa käydä. Sano joo mahdollisimman usein. Ole niin kiva kuin mahdollista. Ole salatiukka ja piilopahis. Yritä saada kaikki näyttämään siltä, että ne ovat voittajia. Vaikka salaa olet itse. Viinipäissään voittajafiilikseen on varmaan aika helppo päästä: voittaja saa illalla lasillisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät neuvot!!

      Täytyy tunnustaa, että tuon esiteinin kanssa tuota puhuminen arjesta ei aina ole helppoa. Jo pienestä pitäen vastauksena päivän kuulumiseen on aina ollut, että mä en muista mitä tehtiin eikä mitään tapahtunut. Yritän kuunnella niitä juttuja, joita poika haluaa puhua. Täytyy tunnustaa, että sekään ei aina meinaa sujua. Kompetenssini minecraftiin, shakkiin ja laivojen rakentamiseen on kovin rajallinen.

      Täytyy alkaa kypsyttelemään tuota kohtaa 3. Suhteellisen tiukkaa linjaa on toistaiseksi pitänyt vetää, koska pojat ovat olleet mestareita vedättämään ihan joka asiassa, jos heille antaa pienintäkään mahdollisuutta. Mutta ehkä se ajattelu alkaa sen verran kypsyä, että pieni siiman antaminen ei johda jokaiseen kuviteltavissa olevaan kieroiluun ja hölmöilyyn.

      Poista
    2. Mä aloitankin melkein kaikki keskustelut ja jutustelut jollain "mä kun olen näin vanha enkä tajua mistään mitään" -tyyppisellä avauksella. (vaihtoehtoisesti myös "silloin kun minä olin nuori" tai "mä en kyllä vieläkään tajua") En edes yritä ymmärtää, enkä väitä yrittäväni.

      Luulen että tuo tiukka linja auttaa kyllä: silloin on myös varaa antaa löysää välillä.
      Meillä nuorimmainen on vedättämisen ja väärinymmärtämisen mestari. Sen kanssa pitää hieroa jokainen yksityiskohta erikseen ja siltikin menee pöpelikköön. Ja luonnollisesti siinä vaiheessa kun sääntöjä käydään läpi: "joo-joo, miks te pidätte mua ihan tyhmänä?"

      Nykyään - nuo ovat jo sen verran isoja - harrastan paljon sitäkin, kun joku tulee pyytämään jotain, sanon heti että "EI. Ei missään tapauksessa. EI TODELLAKAAN." - siis jo ennen kuin lapsi on ehtinyt edes kysyä. Yleensä kumpaakin alkaa siinä kohden naurattaa, ja päästään keskusteluväleihin.
      Ja aina takuuvarma keino: "odotas, mun täytyy miettiä tota vähän. Kysy myöhemmin uudestaan"

      Poista
    3. Ihanat neuvot, Marika. Kiitos. Mä nojaan näihin. Tuolla alempana totesinkin, että meillä tulee olemaan 15 vuotta putkeen murrosikäinen perheessä. :-)

      Poista
  10. Huh, kylmä hiki tuli tähän hytisevän kylmän olon päälle (taloyhtiön lämmönjakelussa vikaa). Ollaan tulossa perässä ja viitteitä jostain esiteiniydestä jo on (mies väittää sitä esikoisen luonteeksi tosin).

    Rauhallinen ekaluokkalaisemmekin on "teineillyt" syksyn eri tavoin (kiukkukohtauksia ja itkua "kun mulla on nyt rankkaa"), kun koulun alku on selvästi ollut aika rankkaa, vaikkei koulunkäynnissä ongelmia ole ollutkaan. Huoh. Mitähän ensi syksy tuo, kun esikoinen astuu viidennelle...

    Marikalla hienoja vinkkejä. Kun vaan osaisi niitä toteuttaa! Toi salatiukka ja piilopahis on vaikeita, kun mä olen niitä niin avoimesti! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me saatamme olla ihan samaan aikaan liemessä esiteinien ja teinien kanssa. Voidaanko sitten vertailla viinivalintoja ;)

      Meidän kuopuksella on ekaluokka sujunut yllättävän hyvin. Yksi mielenpahoitusepisodi oli kaverien kanssa, mutta ei mitään muuta. Läksytkin ovat toistaiseksi menneet todella helposti. Saas nähdä, että miten meno jatkuu...

      Marikan vinkit oli kyllä hyvät.

      Poista
  11. Kepponen, ymmärrän tuntosi. Mullahan nyt esikoinen 14 (iisi), keskimmäinen lähes 13 (syntymämurkku) ja junnu kohta 9.(suuttuu kaikesta ja mököttää kaikesta ja kiroilee upeasti kuten keskimmäiseltä oppinut)
    Itseasiassa kohtuu iisii vielä. RAskainta on se ett kaksi vanhinta ei tuu toimeen ja ajaa mut tappelulla hautaan

    Marikan ohjeet hyvät.Yhtä noudatan luonnostani. Vitsailen paljon. Kyllä yritän puhuttaakin. JA JOKA päivä halaan ja puhun rakkaudesta. Eivät edes vaivaannu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös esikoisen ja keskimmäisen kesken käydään suurimmat riidat. Kyllähän ne tappelevat muillakin kokoonpanoilla, mutta tuo on se yleisin riitapari. Jos esikoinen on jossain muualla, niin meillä saattaa olla kotona todella rauhallista. Minulla käy hermoille myös se jatkuva tappelu.

      Ei meilläkään pojat vaivaannu vielä sentään halaamisesta. Olen pitänyt halirutiinia yllä juurikin tuota esiteiniä silmällä pitäen.

      Poista
  12. Kaksi murkkua takana ja kaksi edessä, nooh 11vee on jo miltei murkku, mutta kun puhkeaa täyteen murkkuuteen ja pienin ipana myöskin siinä samalla, meikäläisellä on mummovuodet! Jei.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullahan on jo kokemusta. EIköhän se auta vähän noiden kahden pienemmän neidin kanssa. Ja ehkä alammekin sitten saamaan Tiian kahvikuppikuvien sijasta Tiian viinilasikuvia :D :D

      Poista
    2. Hahaa jetsulleen niin siinä käy. ;)

      Poista
  13. Samassa veneessä ollaan. Meillä on sen verran isot ikäerot, että elämme laskelmieni mukaan 15 vuotta niin, että perheessä on koko ajan murrosikäinen. Jännä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvästikin tämä murrosikä on sellainen jonka ajoittamisessa ei voi voittaa :( Ehkä teillä ei tarvitse jokaista kautta vetää pitkän kaavan mukaisesti ja 15 vuoteen osuus vähän hengähdysaikaan. Toivon niin.

      Poista
  14. Pitkästä aikaa täällä huhuilen...


    Tuli vaan mieleen, että kannattaiskohan hankkia semmonen pieni viinimaan pläntti jostain ranskasta tai italiasta? ois sit viinit sponsoroitu omasta takaa?? Tai osta nyt ainakin tynnyri tulevia vuosia varten!

    Voihan murkkuikä *huoh* :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Terhi! Kiva kun huhuilet pitkästä aikaa! Toivottavasti tämä tarkoittaa sitä, että sinusta kuuluu useammin.

      Viinimaan pläntti olisi varsin hyvä hankinta :) Harmillisesti vaan rahoituspohja on sen verran kehno, että ei taida irrota meille viinitarhaa. Mutta me voisimme miettiä olohuoneen sisustusratkaisua uusiksi ja ostaa viinikaappin kirjahyllyn tilalle ja alkaa kerryttämään varastoa sinne jo nyt. Ei sitten tarvitsisi teinikotkotusten ja mopo/ajokorttien hankintojen lomassa surra, että nyt on viinirahat loppu. Sen kuin kädellä kurottaisi "kirjahyllyyn" :D :D

      Poista