20. heinäkuuta 2013

6-vuotias Pikku Kepponen odottaa vanhempiaan miinalaiva Pohjanmaan alakannella

Tapasimme eilen hyvän ystäväni lapsineen Tall Ship Racessa.


Tunnelma oli hyvä ja veneet mahtavan näköisiä.



Sää oli kovin oikukas. Välillä paistoi lämpimästi ja välillä tuli vettä kunnolla. Harmillisesti moni laiva oli kiinni ja taas moneen avoimeen oli pitkä jono. Kävimme kolmessa aluksessa.



Rauhaa rakastavien poikieni suosikki oli luonnollisesti miinalaiva Pohjanmaa. Ketä kiinnostaisi köydet ja purjeet, jos on aseita. Pohjanmaan miehistö oli varsin palvelualtista ja saimme pikakatsauksen mm. miinatyyppeihin ja ilmatorjuntatykin laukaisunopeuteen.



Pohjanmaalla ollessamme alkoi sataa aivan hirmuisesti. Samoja kapeita portaita kulki ihmiset sekä ylös että alas ja siinä hötäkässä kadotimme keskimmäisemme hetkeksi.

Ensimmäistä kertaa kuulimme kuulutuksen lapsestamme. Se jää taatusti mieleen, äiti ei suinkaan odoteltu Prisman info-pisteessä ;)

"6-vuotias Pikku Kepponen odottaa vanhempiaan miinalaiva Pohjanmaan alakannella"

Poika oli hiukan vakavan näköinen löydettäessä. Miehistö oli nimittäin sanonut, että jos ei vanhempia kuulu, niin ei ole mitään hätää poika voi jäädä laivalle töihin :) Kaveri joka on useamman kerran uhkaillut kotoa muuttamiselta, oli kuitenkin sitä mieltä, että ei jää laivalle duuniin vaan lähtee mieluummin kotiin.


Lisätietoa suosikistamme: Miinalaiva Pohjanmaa

Ihan hurjaa oli meksikoilaisaluksen purjeiden valmistelu laskua varten.






14 kommenttia:

  1. Kuten jo viimeksi sanoin, teidän poikien seikkailuista on niin hauska lukea :D

    Mut aattele, sai jo ekan työrajouksen, eikä ihan mistä tahansa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä että tuli vielä kotiin kanssanne, eikä jo lähtenyt maailmalle :D Mikäköhän noita 6-vuotiaita riivaa, oma poikakin oli tuon ikäisenä usein kadoksissa, mm. lentokentällä ja metron hissikin nappasi hänet kerran nenämme edestä ?!

    VastaaPoista
  3. Auts. Täältä lukiessa katoamisjuttu on ihan hymyilyttävä, mutta mä voin kuvitella, miten paniikissa mä olisi ollut, jos olisin kadottanut lapseni. Tänkkaad, mun kolmesta kukaan ei kadonnut pienenä koskaan, eikä tarvinnut kuulutella *huoh* . Mutta "Juttuhan" tosta toki tulee loppuelämäksi: miten sua jo kuusivuotiaana ekan kerran pyydettiin töihin :)
    Huh, ei tulis musta purjeidenhoitelijaa, hippasen on liian korkeella. Nimim. huimaa keittiöjakkaralla..

    VastaaPoista
  4. P:
    Kiitos :) Meillä kyllä usein reissussa on joku yllätysmomentti. Niihin voi suhtautua hermostuen tai nauraen - yritän jälkimmäistä (ei aina onnistu). Eka työtarjous oli hyvä :)


    Sara S.
    Jos miehistö olisi luvannut, että pääsee ampumaan tykillä, niin varmaan poika olisi hyväksynyt työtarjouksen :) Meillä ainakin 6v ongelmana on, että mihinkään ei voi mennä kävellen eikä suoraa reittiä, niin helpostihan siinä joutuu helposti erilleen liian hitaista vanhemmista :)


    Pohdiskelija:
    Tämä oli sen verran kevyt katoaminen, etten edes ehtinyt huolestua. Musta on vissiin tulossa paatunut. Keskimmäinen kerran katosi meiltä Kanarialla hotelliin ja piiloutui kauppaan leikkimään leluilla. Silloin oli erittäin lähellä kunnon etsintöjen käynnistys ja huolestuin jo pahasti. Mielessä kävi heti Madelein McCann jutut :(

    Meksikolaisen aluksen masto oli erittäin korkea. Ehdin monta kertaa miettiä, että eikö mikään työturvallisuuslaki kiellä kiipeämästä ilman suojaköyttä tai vastaavaa ylös. Mua ei vielä huimaa keittiötikkailla, mutta 3m ponnahduslaudalle en uskaltanut kävellä enää :)

    VastaaPoista
  5. Voi teitä :D Ei hullumpi työtarjous :)

    VastaaPoista
  6. Bellis:
    Tekevälle sattuu kaikenlaista :)
    Itse olisin voinut ottaa lyhyen pestin sille meksikolaisalukselle. Niissä nuorissa pojissa olisi vanhemman rouvan silmä hetken levännyt ;)

    VastaaPoista
  7. Tuon kuulutuksen kyllä muistat ikuisesti. Onneksi löytyi.

    VastaaPoista
  8. Woops:
    Niinpä. Toivottavasti poika muistaa edes vähän aikaa pysyä joukon mukana.

    VastaaPoista
  9. En taaskaan päässyt tuonne tapahtumaan, höh. Tallinkin kannelta näin yhden ison venäläisen parkissa, upealta näytti.

    Onneksi teidän pikku-matruusi löytyi eikä vielä lähtenyt maailman meriä seilaamaan. :)

    Hyvä myös se alemman postauksen klonkku! :-D

    VastaaPoista
  10. -Jassu-
    Seuraavalla kerralla sitten :) Ehkä minä silloin onnistun hankkimaan itseni sellaiselle lounasristeilylle silloin kun laivat lähtevät Helsingistä seuraavaan satamaan.

    VastaaPoista
  11. Vautsi! Hah, hyvä turvallinen katoamiskokemus, josko poika pysyis jatkossa tallella. :)

    VastaaPoista
  12. zirk:
    Toivottavasti poika pysyy tallessa. Tämä oli tosiaan "hyvä" eksymiskokemus, edellisen Kanarian kokemuksen aikana meinasi mennä hermot ja iskeä epätoivo. Kyllä kotimaassa ja suht suljetussa tilassa on hyvä eksyä :)

    VastaaPoista
  13. Kyllä teillä aina tapahtuu. Tuo kuulutus oli kyllä aivan mainio. Onneksi poikakin löytyi!

    VastaaPoista
  14. Leonida:
    Kaikenlaistahan sitä poikakolmikon kanssa sattuu :) Onneksi nykyisin tapahtumafrekvenssi on harvenemaan päin. Ei tarvitse aamulla jännittää, että mikä mahtaa muodosta tämän päivän saldoksi, kun se jää usein jopa nollaan.

    VastaaPoista