1. lokakuuta 2012

Mutkan kautta

Minulla on kroonisesti joka paikassa tekemättömiä töitä. Katson kotona minne tahansa, näen tekemättömiä hommia. Tällä hetkellä on samankaltaista töissäkin (erinäisten sattumusten johdosta olen päätynyt tilanteeseen, jossa minulla on kaksi työtä, mutta valitettavasti vain yksi palkka). Joskus joku aina ihmettelee, että lapsilta puuttuu kumisaappaat, kynnet on leikkaamatta, tukat takussa tai kurahousut liassa. Mikä tuota naista vaivaa, kun perushommatkin tuntuvat sujuvan niin tahmeasti?

Vielä minä näitä perushommia hoitaisin, jos joka juttua ei tarvitsisi hoitaa mutkan kautta.

Aloitetaan kumisaappaista. Minkälainen nainen ei pysty hankkimaan lapselleen kumisaappaita päiväkotiin? Elokuussa olen vienyt keskimmäiselle kumisaappaat päiväkotiin. Olen kertonut pojalle ja hoitajalle, missä ne ovat. Ainakin 10 kertaa olen nostanut kumisaappaat paikalleen ja ihmetellyt, että miten ne ovat aina väärässä paikassa. Viikottain päiväkodista tulee palautetta, että lapsella ei ole kumisaappaita. Käyn  etsimässä ne ja raportoin saappaiden olevan paikallaan. Tänään keskimmäinen oli yrittänyt päästä ulos lenkkareilla vesisateeseen. Oli väittänyt, että hänellä ei ole kumisaappaita, eikä niitä ollutkaan näkynyt. Tyttöystävä osoitti epälojaaliutensa ja kävi näyttämässä hoitajille, mihin keskimmäinen oli siirtänyt kumisaappaansa piiloon. Samasta paikasta löytyivät ne ihan uudet hanskat, joiden puutteesta on myös raportoitu. Vihdoin kaikille aikuisillekin selvisi kuvio ;) Lisäksi on vahvasti syytä epäillä, että se, etten löydä poikien pipoja mistään on vahvasti tarkoitushakuista.

Tänään olin 16:20 päiväkodilla. Sen jälkeen seuraava tauko oli 19:45. Mitä tein tässä välissä? Ihan vaan sitä peruskauraa. Ensin hain kaksi poikaa, jotka olivat tehneet päiväkodissa kokonaisen kuorma-auton lavallisen kaakaota kuravedestä. Seisoin sateessa ohuissa nahkakengissäni ja yritin hoputtaa kurapeikkoja kohti parkkipaikkaa. Yritin pyyhkiä talouspaperilla suurimmat kurat ennen autoon menoa. Sen jälkeen pyyhin suurimmat kurat auton penkiltä (suoraan auton lattialle, kun en muuhunkaan kyennyt, vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa ne on sieltäkin siivottava). Sitten huuhdoin parit saappaat ja pyyhin kuravaatteet. Ja lakaisin pari desiä hiekkaa siitä mielyttävästä neliön tuulikaapista.

Sisään tuli esikoinen, joka oli ulkoillut vesisateessa. Kaikki vaatteet olivat märkiä. Ripustusoperaatio.

Äkkiä ruuanlaittoon.

Ruuan jälkeen lapset haluavat iltapesulle. En todellakaan jaksaisi suihkurumbaa juuri tänä iltana. Minkälainen äiti ei pese lapsiaan päivittäin tai peräti estää heidän peseytymisensä? Sellainen, joka ei halua kuivata koko kylpyhuonetta (suihkukoppi ei paljoa auta) ja sellainen, joka haaveilee, että vesivaraajassa olisi vielä hänelle itselleenkin lämpimät suihkuvedet.

Sovimme, että jaamme suihkuttelua eri illoille. Päästän esikoisen suihkuun, koska hän osaa jo olla siististi suihkussa ja pestä itse hiuksensa. Samalla kylppäriin livahtaa kuopus, joka inhoaa hiusten pesua. Kaikki vaatteet päällä hän kastelee hiuksensa (ja samalla vaatteensa) lavuaarissa ja päättää yllättää äidin pesemällä itse hiuksensa. Koska ei ole shamppoota saatavilla useampi kourallinen tai peräti puoli pullollista nestesaippuaa ajaa saman asian. Siinä sitä sitten tulikin pestyä kaikki pojat.

Sitten olisikin aika katsoa vähän lastenohjelmia ennen sänkyyn menoa, jotta äitikin saisi hiukan relata. Kas kummaa, kaukosäädin on kadonnut todella mystisesti. Viimeksi kun se katosi, etsimme sitä varmaan lähemmäs puoli tuntia, ennen kuin löysimme lapsen, joka nukkui kaukosäätimen kanssa.

Mitä onnistuin tekemään tänään:
-siistimään kuravaatteita
-kuivattamaan vaatteita
-tekemään ruuan
-pesemään lapset
-hoitamaan iltatoimet

Perussettiä siis. Nyt on klo 22 ja valittavana on tiskejä, pyykkäystä tai hommien lykkäystä huomiseen/hamaan tulevaisuuteen. Jokaisesta tehtävästä asiasta on pitänyt huomauttaa ainakin viisi kertaa. Nyt tekisi mieli karkkia tai nettishoppailua.

Aika tällainen sekava ja poukkoileva kirjoitus. Mutta kuvaa hyvin mun elämääni. En aina tiedä, että naurattaako vai v*ttaako. Välillä jopa molempia yhtäaikaa. Päätän kuitenkin nauraa tänään. Onhan sekin sinänsä kokemus, että pesen saippuaa pois shamppoolla :D


Tässä vaiheessa oli jo huudeltu toistakymmentä kertaa :) 

To Do listalla on ehdottomasti yksi kpl hiusten leikkuuta.
Kunhan vaan joskus ehtisin.

15 kommenttia:

  1. ps. Tuohon lausahdukseen vaan tuntui tiivistyvän kaikki.

    VastaaPoista
  2. On siinä tosiaan huonotkin puolensa, että sielä Suomessa lapset menevät ulos oli ilma mikä hyvänsä. Tällaista postausta lukiessa ei otakaan niin kovaa päähän, kun täälä ilma ulkoiluun on aivan liian usein sateinen (jos on satanut vaikka pari tuntia sitten vähän), liian tuulinen, liian kylmä tai liian kuuma...tuntuu, että täälä ilmat ei ole koskaan hyvät ulkoiluun, heh.

    VastaaPoista
  3. Toinen hyvin elämäni kiteyttävä lausahdus on suuren intellektuellin Matti Nykäsen aforismi "elämä on ihmisen parasta aikaa".

    VastaaPoista
  4. Ciacy: Ihan hyväähän se ulkoilma tekee lapsille, mutta mä olen kyllästynyt kuraan. Suomessahan hoetaan, että ei ole vääränlaistan ilmaa ulkoiluun on vääränlaiset varusteet. Mä alan olla aivan väärä ihminen huoltamaan niitä varusteita ja aivan saletisti mulla on vääränlainen auto ja koti kurapeikkoja varten ;)

    Näin syksyllä vaihtaisin mielelläni ilmastoa kanssasi!

    VastaaPoista
  5. Hih, pakko lisätä äitini (RAIVOSTUTTAVAT) vakilausahdukset, jotka kyllä pätevät tilanteeseen kuin tilanteeseen:
    "Sellaista se elämä joskus on." ja
    "Niin se onni vaihtelee."
    Sun puheista muistinkin, että miehellä oli aikomuksena metsästää seuraavalla Tampereen reissulla (kun ei täältä löydy) kurasuojia etupenkkien takapuolelle autoon.
    taatusti kura hajottaa aikalailla pitkän työpäivän jälkeen, ja lasten peseminen.
    Meidän muksut pestään kunnolla hävyttömän harvoin, koska eikös se liika hygienia ollutkin pahasta?
    Jaksamista sinne!

    VastaaPoista
  6. Perussettiä, sitähän se ;D Kyllä mun mielestä sää on just pukeutumis- ja asennekysymys - mutta onhan se eri asia kun niitä kurakalleja pitää autolla kuskata vrt. kotona ulkoiluun!

    VastaaPoista
  7. Kävitköhän eilen meillä kärpäsenä katossa kun niin tutulta kuullosti?!

    Mieheni nauraa minulle aina, kun joka paikasta löytyy jäljiltäni post it -lappuja täynnä listoja muistettavista asioista ja tekemättömistä töistä. Hyvähän siinä on naureskella kun kummasti arjen pienet asiat jää minun muistettavakseni. Itseäni ärsyttää eniten, että päivästä toiseen toistuvat asiat syövät ajasta niin leijonaosan, että aikaa listojen lyhentämiseen löytyy vasta pimeän todella tultua.

    Onnistuin vielä muutama vuosi sitten huijaamaan itseäni, että asiat helpottuvat lasten kasvamisen myötä, nyt on pakko todeta että eivät asiat helpotu vaan vaihtuvat. Koululainen ei ehkä kanna yhtä paljon kuraa sisään, mutta kerjää jatkuvasti kyytiä ties minne harrastuksiin ja palaa sieltä hikisenä haisevien kamojensa kanssa. Puuh....

    Elämä on laiffia!

    VastaaPoista
  8. Miima:
    Mä olen niin kyllästynyt kuraan, että mun puolesta lapset voisivat vaikka ulkoilla vähän vähemmänkin. Meidän päiväkodissa lapset ulkoilevat joka päivä, se on todellakin poikkeus, jos eivät mene ulos. Sen lisäksi mä olen saanut lapsiksi ihan toivottomat kurapeikot. Mun lapset on ne jotka ensin roiskuu vedet päällensä, sitten kierii hiekassa ja sitten syksyn lehdissä. Ei vaan nappaa, ei sitten yhtään.

    Julis:
    Meillä on vähän sama homma. Erittäin monet käytännön asiat jäävät minun hoidettavaksi, kuten lähes kokonaan lasten vaatettaminen ja vaatehuolto.

    Kaikki aika menee perushommiin. Tosiaankaan sitä To do -listaa ei pysty lyhentämään kuin öisin tai viikonloppuisin ja joskus se vapaa-aika kelpaisi äidillekin.

    Mä olen samaa mieltä tuosta, että työmäärä pysyy koko ajan korkeana. Olen kuitenkin toiveikas, että välillä saisi edes pienen breikin, kun lapset kasvavat oppivat huolehtimaan itsestään paremmin. Ei aina tarvitsisi olla joka asian tekemistä vahtimassa / auttamassa. Toivossa on hyvä elää :)

    VastaaPoista
  9. Zirk:
    Mä olen ainakin siedettänyt lapsiani sillä, etten koko ajan olen joka paikkaa putsaamassa :) Sitä paitsi mitä järkeä on putsata hulluna, kun lapset ovat olleet sellaisia, että jos hetkeksi kääntää selkänsä pojat syövät lehtiä, hiekkaa ja muuta scheissea ja sivelevät itsensä mudalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just. Kohtuullisen paljon energiaa kuluu ihan siihen, että kestää keskeneräisyyttä ja kaaosta. Mutta sitä on vaan siedettävä, koska kulutan myös öisen vapaahetkeni mieluummin netissä kuin siivoten -turhaan.
      Silti hajoilen sotkuun. Päivittäin. Yllättävästi piristi se kun sain viikonloppuna maalattua kaapin ja järjesteltyä! Saatan kaikesta huolimatta yrittää vähän kohennella huushollia.
      No joo, tulipa jaariteltua. Pointti oli se, että niinpä: tasapainoilua, sietämistä, kurapeikkoja ja tekemättömiä hommia piisaa. Voi kyllä.

      Poista
  10. Oi, ihana lukea näitä juttujasi vaikkei se sinua aina nauratakkaan ;-D
    Aurinkoa päivääsi ;)

    VastaaPoista
  11. zirk:
    Mä olen kehittänyt sekasotkuun aikamoisen toleranssin. Siltikin mua kyrsii ihan älyttömästi se, että kaikki on aina hukassa ja ne joka paikassa raivaanjaansa odottavat pinot. Enkä oikeastaan saisi valittaa siivousasiasta lainkaan, koska meillä käy viikottain siivousfirma. Se on mun elämäni suurin luksus :)

    Mulla on usein vajaa tunti vapaa-aikaa päivässä (eikä usein sitäkään). Aika usein multa jää järkihommat tehtyä ja tulee roikuttua netissä tai katseltua telkkaa. Kärkkäästi puolustaudun, että mikä työrobotti minä muka olisin. Jokaisen tulee saada rentoutua - etenkin äitien! Välillä silti tunnen huonoa omaatuntoa, kun jätän vaan asioita tylysti tekemättä, jotka kunnon äiti hoitaisi vasemmalla kädellään kun oikealla kädellä vaikka kokkaa. Pieni laiskuu kunniaan siis!

    Hilkka:
    Kiitos Hilkka. Kyllä mua usein naurattaa elämäni, jos ei aina juuri sillä tapahtumahetkellä niin vähän ajan päästä sitten. Välillä tuntuu, että elän jotain jatkettua vanhaa PirkkaPekkaPeteliusKalliala -sketsiä :D

    VastaaPoista
  12. Anteeksi, että mä nauran!! Muistan hyvin ajan, jolloin tein tuota itse, eikä taatusti naurattanut... Nyt, kun se aika on ohi, voin jo hymyillä.

    Ja ei ei ei...ei saa leikata tuota ihanaa saippuapäätä (lue:tukkaa) , eiiii....

    VastaaPoista
  13. Pohdiskelija:
    Kyllä tämä elämänvaihe varmaan naurattaa muakin jonkin ajan kuluttua. Jokin aika sitten lueskelin vanhoja bloggauksia ja kyllä mua nauratti ne kuvat, joissa kuopus oli tyhjentänyt lattialle 200 vanupuikkoa, paketillisen Maizenaa jne :) Sitten kun saan murehtia, että mitä päihteitä se kuopus nenään vetää, niin viimeistään muistelen kaiholla aikoja jolloin huvitukseksi riitti nestesaippua ;)

    Ajattelin tänään teinejäsi. Mietin, kuinka hirvittävän passattuja omistani tulee. Esikoinen pyysi lisää maitoa. Sanoin, että hae jääkaapista. Poika totesi, että ei mulla ollutkaan jano. Olisi vissiin pakko tehdä jotain, jos se vielä kykenisi johonkin korjausliikkeeseen.

    VastaaPoista