31. tammikuuta 2011

Hidasta toipumista, tunnus ja haaste

Toipuminen on nyt sellaisessa vaiheessa, että puolet leikkaushaavan peitteistä on lähtenyt pois. Kurkku on edelleen niin kipeä, että särkylääkettä on pakko ottaa maksimimäärä säännöllisesti. Rakenteen puolesta pystyn jo syömään hyvin monipuolisesti, kirpeät ja voimakkaasti maustetut ruuat eivät vielä mene. Toistaiseksi olen vain lepäillyt kotona. Elämä tulee voittamaan :)

Esikoinen ja keskimmäinen muuttuvat koko ajan hirveämmiksi. Toipilaana hermoni eivät meinaa millään venyä. Yhdessä olomme on pelkkää huutoa, toisen kiusaamista ja huonoa käytöstä. Pojat eivät noudata mitään sääntöjä ja sotkevat tahallaan ja jopa rikkovat tavaroita. Tässä alkaa olla keinot jo lopussa. Äidin toipuminen ottaa siis koville pojillekin. Lisäksi viime viikolla kuopuksella oli vatsatautia ja viikonloppuna keskimmäisellä. Mies-raukka sai 40v syntymäpäivälahjakseen pidellä oksennusämpäriä. Vahinko otetaan takaisin ja korkojen kera.

Ciacylta blogista Benvenuti al Sud sain tunnustuksen. Kiitos!! Täydellinen ajoitus.


Olen tämän laittanut jo aiemmin eteenpäin, joten nyt nautiskelenkin siitä vain itsekseni.

Annu blogista "Ja jonakin päivänä" haastoi minut kertomaan 5 asiaa, joista pidän.  Jätän nyt perheen pois listalta, vaikka se onkin ykkösenä.

1. Lukeminen
Minusta on ihana heittäytyä hyvän kirjan kanssa (tai mikse lehdenkin) sängylle lukemaan. Kesäisin luen mielelläni parvekkeella pihakeinussa.

2. Hyvä ruoka
Kuulun siihen kategoriaan, joka elää syödäkseen. Rakastan italialaista, japanilaista, thaimaalaista, ranskalaista, meksikolaista, intialaista, kalaa, pihvejä, äyriäisiä, ruokaisia salaatteja, juustoja, marjoja, mausteisia ruokia, tuoretta leipää, parsaa, tuoretta ananasta, creme bruleeta, täytekakkuja, lettuja, jäätelöä, laskiaispullia, mustikkapiirakkaa, suklaata lähes kaikissa muodoissaan...

3. Matkailu
Nautin istuskella paikallisissa kahviloissa, kierrellä museoita, miettiä mitä mahtaa tulla vastaan seuraavan kulman takaa, haistella kaupungin vieraita tuoksuja.

4. Vesi
Viihdyn veden äärellä oli se sitten järvi tai meri. Tai vaikka uima-allas. Yksi asuntomme parhaista puolista on sijainti lähellä merta. Kesäisin lahdelta kantautuu moottoriveneiden putputus ja illalla alkaa aina tuulemaan viileästi mereltä päin.

5. Rauha
Viime vuodet ovat saaneet aikaan sen, että pidän rauhasta ja kaipaan rauhaa. Hiljaista taloa. Aikaa tehdä asioita omassa tahdissa. Tai olla tekemättä.

Haastan
Ciacyn
Uuden kuun ajan Mirkan
Sateen kaaren tässä päässä blogin Virvatulen
Arkitaivaan Leonidan

Kuvaan hyvin usein poikia jääkaapin oven edessä.
Kun keskimmäinen halusi kuvata kuopusta,
kuopus kiskoi matkalta saadun Bamse-repun selkään
ja paineli omatoimisesti "kuvauspaikalle"

5 kommenttia:

  1. Onkohan puolet kärsimyksestä jo ohi, jos on puolet peitteistäkin kadonnut? Toivottavasti aika paljon enemmän kuin puolet...

    Ymmärrän hyvin pinnan lyhyyden toipilasaikana, koska joskus se on lyhyt ihan täysin terveenäkin (nimim. Lapset pikkuflunssassa ja kotona viime viikon). Onneksi helpottaa varmasti, kun toivut ja tavallinen arki alkaa rullata.

    Olipa kiva lukea "pitämisistäsi"! Hauska juttu oli huomata, että minä tykkään myös kaikista noista asioista!

    Ja kiitos ihanainen tunnustuksesta! Varmasti laitan sen eteenpäin, tosin Tukholman risteilymme jälkeen olettaisin...

    Pikaisempaa paranemista sinulle!

    VastaaPoista
  2. Hauska kuulla että Kärsimysten Tie on loppusuoralla! Kiitos haasteesta, teen sen heti kun ehdin ja kynnelle kykenen, nimim. toinen rauhasta haaveileva

    VastaaPoista
  3. Ikävältä kuulostaa tuo prosessi, mutta toivotaan että se merkitsee parempaa terveyttä jatkossa :)

    Suloisia pikku kameramiehiä ja malleja... Ehkäpä kuopuksesta tulee maailman ensimmäinen miespuolinen huippumalli? ;)

    VastaaPoista
  4. Sain nyt vastattua haasteeseen. Meilläkin muuten kamerasta on tullut supersuosittu,esikoinen haluaa aina poseerata ja keskimmäinen ottaa kuvia! Arvaat varmaan että tulos on taidetta... pitääkin myydä ne Guggenheimiin jos ja kun semmonen maahamme saapuu! :-D

    VastaaPoista
  5. Mulla yks työkaveri vatimalla vaati nielurisojen poistoa. Hänen lapseltaan oli risat leikattu ja vaikka lääkäri miten vakuutteli, että on hieman erilainen leikkaus aikuisella, ei työkaverini uskonut. Lopulta lääkäri sitten myöntyi, vaikka piti leikkausta hieman ylimitoitettuna vaivaan nähden. Kun työkaveri kolmen viikon kuluttua tuli kärisemään töihin, hän totesi, ettei kuuna kullan valkeana olisi leikkaukseen mennyt, jos nyt pitäisi valita. Oli kuulemma ollut helvetilliset kaksi viikkoa, kolmantena oli uskonut jäävänsä henkiin.

    VastaaPoista