Synttärilahja apelta

Olemme syntyneet Hra Kepposen kanssa saman vuotena ja täytimme 50v kolme vuotta sitten. Appi oli ostanut meille lahjaksi liput Lumikuningatar jääshowhun. Koronan takia esitykset peruttiin. Sama homma kävi apen seuraavan suunnitelman kanssa. Mutta kolmas kerta toden sanoi ja vihdoin pääsimme lunastamaan lahjan.

Olimme perjantaina apen kanssa katsomassa Tampere-talossa Taru Sormusten herrasta näytelmän. Nelituntinen piti otteessan mainiosti alusta loppuun. Lavastus toimi huikean hyvin ja näyttämölle luotiin onnistuneesti Tolkienin satumaailma. Koko seuruumme oli ihastuneita ja ällistyneitä lavastuksen ja puvustuksen toimivuudesta. Sinfoniaorkesti on aina hieno kokemus. Näyttelijöiden suoritukset olivat ammattimaiset. Upea ilta!

Seurueemme kesken mielipiteet jakautuivat käsikirjoituksen suhteen. Paljon taisteluosuuksia oli karsittu tai niihin viitattiin lyhyesti. Minusta taistelukohtaukset ovat usein tylsiä tai vastenmielisiä, joten minua käsikirjoituksen suoraviivaistus ei haitannut lainkaan.

Kuvat lainattu: https://tampereenteatteri.kuvat.fi/kuvat/Esityskuvat/Ohjelmistossa

Jonkunhan se on hoidettava nämä pöljät poseeraukset

Lahjaamme kuului hotelliyö Tampereella. Majoituimme mukavasti Mordoriin eli Tampereen hotelli Torniin. Silloin, kun hotelli Torni oli juuri avattu ja olimme käymässä Tampereella ehdotin anopilleni, että menisimme lounaalle Torniin. Lounasta ja maisemia oli kehuttu kovasti. Anoppi oli vanhojen talojen rakastaja ja hän ei ollut yhtään ilahtunut Tornin kaltaisen rakennuksen rakentamisesta. Anoppi sanoi, että hän ei kyllä sinne Mordorin torniin lähde mistään hinnasta :) Siitä lähtien olemme kutsuneet sitä Mordoriksi perheen kesken.

  

Mordorin huoneet olivat mukavat ja sängyt olivat niin pehmeät ja ihanat. Olisin voinut jäädä Mordoriin pötköttelemään!

Vessassa oli pieni lavuaari, mutta sen ulkopuolella oli tälläinen isompi lavuaari. Huoneessa oli myös kapselikahvinkeitin ja iso nojatuoli näköalaikkunan edessä.

Näköala huoneestamme

Mordorin aamiaista tarjoiltiin runsaan asiakasmäärän vuoksi myös lisäsalissa. Valitsimme lisäsalin, joka oli johonkin aulaan tehty ja näytti ja tuntui väliaikaiselta. Aamiainen oli tosi peruskauraa eikä sisältänyt mitään sellaista, joka olisi saanut aikaiseksi ihastuksen "ai että tälläistä tarjolla". Moitteet teollisesta munakokkelista, joka oli aika epämiellyttävää. Kehut karjalanpiirakoista ja keitetyistä kananmunista sekä runsaasta hedelmävadista. Supermoitteet kahvista, joka oli jättitermarissa seissyttä Kultakatriinaa.

Synttärilahja sisälsi vielä lounaankin. Meille jäi lounasta ennen pari tuntia aikaa ja lähdimme käymään Milavida-museossa. Museo sijaitsee hienossa Näsilinnassa korkealla kalliolla puiston keskellä. Näsilinnan rakennutti Finlaysonin patruunan poika Peter von Nottbeck ja se valmistui 1898. Perhe ei ehtinyt uudessa tässä Milavidassa asumaan lainkaan, koska perhettä kohtasi tragedia. Perheen äiti kuoli kaksosten synnytykseen Saksassa ja perheen isä umpisuolileikkauksen jälkeen Pariisissa. Alaikäisten lasten holhoojaksi määrätty setä myi palatsin Tampereen kaupungille 1905. Kaupunki avasi rakennuksen toiseen kerrokseen Hämeen museon 1908. Näsilinnalla on siis pitkä historia museona. Sillä on myös historia kansalaissodan näyttämönä ja se kärsi pahoja vahinkoja Tampereen taistelussa. Rakennuksen peruskorjaus valmistui 2015 jolloin nykyinen Milavida museo aloitti toimintansa.

Milavida, jonka nimen Tampereen kaupunki muutti myöhemmin Näsilinnaksi ja sitten takaisin Milavidaksi.

Milavidassa on tällä hetkellä kaksi näyttelyä. Aloitimme kierroksemme Muodin huipulla näyttelystä. Se esittelee muotia 1770-luvulta 2010-luvulle. Uskomatonta, että hyvinkin vanhoja pukuja on säilynyt. Ne ovat varsinaisia käsityötaidon mestariteoksia! En osaa edes arvioida millainen määrä työtunteja noihin runsaasti koristeltuihin mittojen mukaan tehtyihin pukuihin onkaan uponnut. Näyttelyssä on 30 pukua. Jotenkin tuntui, että ne olivat aika nopeasti läpi ihasteltu. Olisin mielelläni katsellut niitä enemmänkin. 

Etualalla Gustav Beerin muotitalon ylellinen Belle Epoque tyylinen iltapuku vuodelta 1906

Oikealla sininen House of Worth muotitalon suoralinjainen puku vuodelta 1913

Sitten hypätään vuoteen 2002. Kuvassa Alexander McQueenin Givenchylle suunnittelema puku

Milavidan toinen näyttely kertoo Milavidan palatsin rakennuttaneista Nottbeckeistä. Minulle Nottbeckit olivat tätä ennen jääneet aivan tuntemattomiksi. Carl Samuel Nottbeck oli balttiansaksalainen varakas kauppias, joka muutti ison perheensä kanssa Pietariin. Pietarissa hän kuulee lupaavasta sijoitusmahdollisuudesta. Tampereella on pieni, mutta hyvin voitollinen Finlaysonin puuvillakehräämö. Kehräämöä pyörittänyt skotti James Finlayson haluaisin palata takaisin Skotlantiin ja yritys olisi myytävänä. Niin Nottbeck päätyy yhdessä liikekumppaniensa kanssa Finlaysonin uusiksi omistajiksi ja hänestä tulee tehtaan johtaja. Carl lähettää toiseksi vanhimman poikansa Wilhelmin Tampereelle 1836 opettelemaan tehtaan johtoa. Näin Nottbeckit saapuvat Suomeen. 

Venäjän tsaari aateloi Wilhelmin ja vierailullaan Tampereella myöntää vapaakauppaoikeuksiin 50 vuoden jatkoajan. Wilhelm avioituu, johtaa Finlaysonin tehdasta, josta kasvaa pohjoismaiden suurin puuvillakehräämö. Finlaysonilla on oma kirkko, koulu, kirjasto ja palokunta. Wilhem saa seitsemän poikaa. Isästä ja kaikista pojista tulee erittäin rikkaita. Milavidassa käy ulkomaisia vieraita. Lämmitetyssä kasvihuoneessa kasvatetaan ananaksia ja pojille tulee kaupungin ensimmäinen polkupyörä.

Minusta oli erittäin mielenkiintoista tutustua Nottbeckeihin. 

Lounaan söimme Heinätori-ravintolassa. Muikkuja ei oltu sinä päivänä saatu, mikä oli harmillista. Listan ulkopuolelta oli saatavilla peura Wallenberg, jonka valitsin. Se oli erinomaista. Annoksen kanssa tarjoiltu kaali oli ihan käsittämättömän hyvää enkä edes pystynyt hahmottamaan, että miten se oli valittu. Heinätori oli tunnelmaltaan varsin viehättävä paikka. Appi sanoi, että Heinätori ei ikinä petä.

Peura Wallenberg

Jälkiruoka oli hieman vaisu. Siinä oli omenaa, kinuskia ja omenajäätelöä. 

Heinätorin sisätiloja

Ihana lahja apelta! Iso kiitos!

Ihan hurjaa, että nyt on jo syyskuu. Jos selkä ja säät suosivat, niin seuraava huvittelunumero on sieniretki. Luvassa siis arkisempaa menoa, mutta vielä on paljon kirjoitettavaa kesän huippuhetkistä.