8. maaliskuuta 2014

Naistenpäiväylläri

Meillä ei yleensä vietetä Naistenpäivää. Enkä voi sanoa, että olisin sen viettoa kaivannut. Olisin varmaan unohtanut koko Naistenpäivän, jos some ei olisi ollut täynnä Naistenpäivätoivotuksia. Mutta mikäs on sen kivempaa kuin yllätysmuistaminen. Hra Kepponen oli ostanut kaksi kimppua tulppaaneja.


Juhlintatykitys jatkui, esikoinen leipoi Naistenpäivämuffinit, joissa oli vadelmaa ja mustikkaa. Onnistuivat oikein hyvin, paremmin kuin edellinen satsi.

Nirppanokkapikkuveljet eivät tietenkään suostuneet syömään niitä. Aika tyly oli keskimmäisen pisteytys, pisteitä tuli pyöreät 0. Leipuri ei ottanut nokkiinsa, koska tajusi saavansa nirpan osuuden ;)


Laitanpa samalla muistiin ystävänpäivän. Sitä meillä on yleensä vietetty. Mies ostaa kukat ja minä laitan jotain herkkua. Tänä vuonna olin sairaalassa ystävänpäivänä. Mies tuli tuomaan sinne kukat ja kortit.


Kuopus ja keskimmäinen molemmat päättivät antaa päiväkodissa tehdyn kortin minulle. Kuopus oli vielä huolehtinut, että äiti saa kortin sairaalaan. Osaa ne välillä olla niin suloisia mussukoita.

Vasemmalla kuopuksen kortti, oikella keskimmäisen

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. hih, mä ostin tänään tulppaanini itse kauppareissulla. ruokakaupan kupeessa olevassa kukkakaupassa oli kimppu 5eur / 2 kimppua 9eur. oisin halunnut yksvärisen, mutta oli kaikki sellaisia sekoituksia, kaksvärisiä ;) samanlainen kimppu nökättää meilläkin keittiön pydällä.

      Poista
    2. Onhan siinä vanhassa sananlaskussa perää, että oma apu paras apu ;)
      Tänään on varmaan ollut hyvä myynti kukilla :)

      Poista
  2. Kauniita kukkia olit saanut. Kyllà ne miehetkin vàlillà osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän perheessä mies on näissä juhlapäivienmuistamisissa minua parempi. Mutta teillä Italiassa osattiin vielä paremmin :)

      Poista
  3. You are one lucky woman :)! Ihanaa naistenpäivää, näin jälkikäteen!

    VastaaPoista
  4. Ihanat kukat sait ! Suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
  5. Ihanaa hemmottelua! Upeat kimput!

    Meilläkään ei naistenpäivää kauheasti ole muistettu, mutta olen nyt viettänyt niin paljon aikaa neljän seinän sisälle sidottuna (tänään kuusi viikkoa täynnä), että vinkkasin miehelle, että olisi piristämisen tarve. Hän siihen, että nyt tuli paineita. Minä sanoin, että eikä mitään, kaikki ihana kukat ja suklaa - tyyppinen hemmottelu sopii.

    Otti mies onkeensa ja sain jo perjantaina hänen töistä tullessaan upean kimpun korkeita kaksivärisiä neilikoita, Fazerin käsintehtyjä suklaita pienen rasian sekä pari pientä rasiaa pensasmustikoita. Lauantaina kävimme sitten lounaalla magneettikuvaukseni jälkeen.

    Ja minulla mieli virkistyi kovasti. Ja hyvä mieli tulee joka kerran, kun katse osuu neilikoihin, jotka ovat kyllä harvinaisen suuria ja upeita.

    Onpa ihanaa, että esikoinen on noin innostunut leipomisesta. Kiitollisia syöjiä varmasti löytyy teidän perheestä, vaikka pikkuveikat eivät innostuisikaan...

    Ystävänpäivämuistamiset olivat ihanat, nuo kortit erityisesti. Kyllä se varmaan iso juttu oli pojillekin, että äiti oli sairaalassa ihan yöpymässäkin, eikä vain käymässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuusi viikkoa kotona on kyllä pitkä aika. Toivottavasti selkäsi paranee pian niin, että pääset käsiksi normaalielämään!

      Ihana muistaminen mieheltäsi.

      Kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa päiväkodilla ja kuopuksen omahoitajalle kerroin, että olen ollut leikkauksessa. Hän sanoi, että kuopus oli siitä kertonut. Menin sairaalaan torstaina, perjantaina kuopus oli tiennyt kertoa, että äiti voi hyvin ja maanantaina, että äiti on jo kotona. Selvästi oli sairaalareissuni noteerattu. Yhtä selvästi pitää todeta, että kaikki perheen asiat kyllä tiedotetaan päiväkodissa :)

      Poista