Tuusulanjärvellä

Viime viikonloppuna treffasin ystäviäni, joihin alunperin olen tutustunut blogini kautta 7 vuotta sitten. Vuorossa oli Kätevien Emäntien perinteinen kesäretki. Tänä vuonna kohteena oli Tuusulanjärven taiteilijakodit.

Aloitimme retkipäivän aamiaisella Krapihovissa. Aamiainen oli aivan kelpo, mutta ei mitenkään erityinen. Hintaa sillä oli 20€, joka oli minusta kyllä aika korkea suhteellisen perussetille. Krapi itsessään on kyllä idyllinen ja hurmaava paikka. Uskomatonta, että minulla oli yli 25 vuotta edellisestä käynnistä. Olen juhlinut siellä Wanhojen tansseja. Saman tien kirin menetettyjä vuosia takaisin ja viikolla tulin Krapiin uudestaan kesäteatteriin.

Krapihovi kuva http://www.virtuaalituusula.fi/

Jos olet ajatellut hankkia museokorttia, niin Tuusulassa se kannattaa. Museot ovat aika pieniä ja niitä kiertää monta saman päivän aikana helposti. Useimpiin kohteisiin pääsymaksu on lähemmäs kympin, joten museokortin hinnasta saa puolet kuoletettua jo Tuusulassa :)

Me aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökin kautta Erkkolaan. Erkkolan vaihtuvana näyttelynä on "Ihanuuksien ihmemaa" eli kirjailijoiden Suomi taiteessa ja kuvituksissa. Minua ihastutti Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun tekemät kuvitukset.

Erkkolan upea vihreä kakluuni.

Tuusulanjärven taitelijakodeissa on kaikkissa vihreä kakluuni tai takka.

Erkkolan lasikuisti

Taitelijakotiin kuuluu vihreän kakluunin lisäksi lasikuisti ja ikkunalle pelargoniat

Mennyttä aikaa henkivä kävelytie Erkkolasta Aleksis Kiven kuolinmökille

Aleksis Kiven kuolinmökki. Aleksis asusti kammarissa ja veli perheineen tuvassa

Erkkolasta matka jatkui Lottamuseoon. Kiersimme Lotta Svärd järjestön historiaesittelyn sekä evakkonäyttelyn. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan ja kuuntelemaan materiaalia Karjalan evakoinnista. On siinä ollut urakka ja koettelemus! Arvostan erittäin korkealle sitä empatiaa ja solidaarisuutta, jolla evakot saatiin asutettua ja elämänalkuun.

Syvärannan lottamuseo
Lottamuseossa toimii lottakanttiini, josta saa kahvilatuotteiden lisäksi myös lounasta.

Lottamuseosta päivä jatkoi Pekka Halosen Halosenniemeen, jossa oli lyhyt opastus taloon ja Halosten historiaan. Halosenniemen vaihtuvana näyttelynä on "Into, toivo, rohkeus", jossa on Suomen taiteen kulta-ajan teoksia. Tykkäsin todella paljon näyttelystä. Taulut sopivat myös erinomaisesti Halosenniemeen. Näyttelyn takia Halosenniemessä oli harmillisesti valokuvaus kokonaan kielletty.

Upea Halosenniemi

Kesäretkeläiset. 

Halosenniemen jälkeen meidät saavutti sade ja siirryimme ensin Sibeliuksen Ainolan kahvilaan kahvittelemaan. Viimeksi käydessäni Ainolassa siellä oli opastus ja se avasi Ainolaa ja Sibeliusten elämää aivan eri lailla kuin yksikseen asunnossa kiertäminen. Tällä kertaa saimme tyytyä pelkkiin monisteisiin.

Sibeliuksen Ainola

Jean Sibeliuksen mancave

Ainolan vihreä takka joka soi F-duurissa

Ainolan jälkeen katsastimme vielä Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Aholan ja päivittelimme Ahon rakkauselämää.

Päivä kului nopeasti hyvässä seurassa! En ole ikinä aikaisemmin käynyt näin monessa kohteessa kerralla Tuusulanjärvellä. Hra Kepposen kuntokestävyys ei ole samaa luokkaa kuin ystävieni. Ihan rauhassa ehdimme katsella, ihmetellä ja ihastella kohteita. Suosittelen Tuusulanjärveä! Kaikki meistä alkoi haaveilla omasta ateljeesta, rantasaunasta ja rehevästä kasvimaasta. Ainakin minä realistina haaveilin myös niistä piioista ja kotiapulaisista arjen pyörittämiseen maalaisateljeessa ;)

Kesäretken olennainen osa on ruokailu, joten päivä piti myös päättää ruokailuun. Paikaksi valikoitui Keravan Fuku. Fuku näyttää jatkavan voittokulkuaan Uudellamaalla.

Fukun sushibuffet

Muutaman päivän päästä tulikin siis paluu takaisin Tuusulanjärvelle Krapiin. Vein isäni ja esikoisen sinne kesäteatteriin. Näytelmänä oli Tankki täyteen. Ensimmäinen puoliaika sai muutaman hymyn huulille, mutta toinen puolikas rullasikin sitten mainiosti ja nauratti. Iso osa viehätystä oli ajankuva. 70-luvun bensa-asema oli kyllä todella sympaattinen ja onhan Reinikainen osa lapsuusmuistoja. Kiinnostuneena odotin some-diginatiiviteinin arviota esityksestä. Hänkin piti esitystä viihdyttävänä Sen verran hyvä oli Krapin kesäteatteri, että todennäköisesti menemme ensi kesänäkin. Tälle kesällä esitykset taitavat olla valitettavasti jo päättyneet.

Tankki täyteen näytelmän näyttämö

Mukavaa viikonloppua!

Albanian Riviera

Reppureissumme kulki reittiä Korfu-Igoumenitsa-Meteora-Igoumenitsa-Albania/Saranda-Korfu.

Ensimmäiseksi pitää sanoa, että Albania oli positiivinen kokemus. Turistipalvelut hakevat muotoaan, mutta yritys on kova ja palvelu on ystävällistä. En tiedä, että mistä aloittaisin Albanian kokemusten purkamisen. Niistä pienistä mieleeni painuneista jutuista, kuten siitä, että ajaa päräytimme taksilla Kreikasta Albaniaan tai siitä, että erinäisten maksuvälinevaikeuksien takia majoittautumisemme hotelliin alkoi ja päättyi hotellin huoltomiehen kyytiin. Tai siitä, että kun juuri meinasimme turhautua huonoon kielitaitoon, niin meitä yllättäen palveltiin suomeksi. Vai pitäisikö ensin kirjoittaa näkemistämme paikoista?

Tulkoon nyt ensin tällainen yleiskatsaus Sarandaan.

Saranda on Albanian rantaelämän keskuspiste. Paikallisen turismin lisäksi se on myös kansainvälinen kohde. Se tuntui lähes eksoottiselta, että ravintolan puheensorinasta en juuri erottanut tuttuja kieliä. Saksalaiset ja britit loistavat poissaolollaan ja heidän sijastaan todennäköisesti törmäät joko puolalaisiin, serbeihin tai macedonialaisiin, tai sitten kotoisasti muutamiin ruotsalaisiin tai norjalaisiin.

Sarandan keskustassa on viehättävä ja siisti rantabulevardi ravintoloineen, hotelleineen ja matkamuistokojuineen. Yksi kaupungin uimarannoistakin on rantabulevardilla.

Sarandan rantabulevardi

Todellinen keskustaranta

Sarandan alueen rannat ovat kivirantoja lukuunottamatta Ksamilin pikkukaupungin rantoja. Siksi moni matkailija suuntaakin Ksamiliin ainakin päiväksi Sarandasta. Netissä oli varsin houkuttelevia kuvia, jossa Ksamilia verrattiin mm. Bora Boraan. En ole Bora Boralla käynyt, mutta varmasti Ksamil jää siitä valovuoden päähän vaikka paikoittain onkin hyvin kaunis paikka. Ksamiliin pääsee joko bussilla tai helpoiten taksilla. Me menimme Ksamiliin veneellä. Vuokrasimme moottoriveneen ja kuljettajan 6 tunniksi ja pääsimme katselemaan Sarandan aluetta ja muitakin rantoja mereltä käsin. Ksamilissa kävimme snorklaamassakin. Veneilypäivä oli todella ihana!

 Yksi Ksamilin pikkusaarista

Rannalla oli tiivis tunnelma ja albanialainen poppi räyhäsi. 

Lähimmälle saarelle pääsi uiden.

Pienet veneet kuljettivat rannalta auringottajia saarille

Kauneimmillaan meri oli minusta rannalla, johon pysähdyimme uimaan ennen Ksamilia. Siellä ei tosin ollut Ksamilin kaltaista hiekkarantaa.

Ehdin jo unohtaa suosikkirantani nimen

Rantojen lisäksi Sarandan valttina on UNESCOn maailmanperintökohde Butrint. Butrintissa on ollut asutusta jo esihistoriallisella ajalla ja vanhimmat rauniot ovat ajalta. 700 eKr: Butrintia on hallinnut kreikkalaiset, venetsialaiset, bysanttilaiset sekä roomalaiset. Pääasiallisesti rauniot ovatkin Rooman valtakunnan aikaisia. Butrint oli siitä mukava kohde, että suurimman osan ajasta siellä pystyi kävelemään puiden varjossa. Butrintiin kulkeminen vaikutti hiukan työläältä, joten päädyimme taksiin joka odotti meitä alueen ulkopuolella vierailumme ajan. 

Matka-aikatauluun en saanut enää mahdutettua Gjirokasteria. Se jäi vähän harmittamaan. Suomesta aloitettiin tänä kesänä ryhmämatkat Sarandaan, niitä järjestää Apollomatkat. Saas nähdä, että saavuttiko Saranda niin paljon suosiota, että on listoilla vielä ensi kesänäkin. Voisin hyvin lähteä Sarandaan uudestaan, mutta ei minulle jäänyt poltetta, että tänne uudestaan. Toisaalta eipä sellaista jäänyt Korfustakaan. Albania sinänsä kyllä kiinnostaa edelleen. 

Palaan vielä niihin muistoihin, jotka Albanian erottumaan muista aivojeni sopukoissa muista rantakohteista.

Rento kansallispuistoretki Seitsemiseen

Säännölliset sadekuurot ja vähintään uhkaavina riippuvat synkeät sadepilvet vaikeuttivat kansallispuistoretken suunnittelua kesälomalla. Lapsia ajatus 4-5km kävelystä mahdollisesti osittain vesisateessa ei kiinnostanut yhtään. Sitten ajattelin, että kuka sitä määrää, että siellä kansallispuistossa pitää kävellä, voihan siellä vain hengailla jonkun sadesuojan läheisyydessä. Niinpä lähdimme vain hengailemaan Seitsemisen kansallispuistoon.

Koska "Hyvä ruoka - parempi mieli", niin aloitimme kansallispuistoretken Seitsemisen luontokeskuksen yhteydessä olevasta kahvila/ravintolasta Seitsemisen portista. Ravintolaa pyörittävällä yrittäjällä on strutsi- ja villisikafarmi. Valitsimme villisikaa, Hra Kepponen leikkeenä ja me muut burgereina.

Villisikaburgeri

Jo luontokeskuksen pihamaa tarjoili pojille ensimmäisen elämyksen. Pihalle asetellun rungon päällä oli kiva tasapainoilla... tai somettaa.

Esikoinen ja kuopus

Nykynuori kansallispuistossa ;)

Meidän tarkoituksenamme oli alunperin mennä suokierrokselle eli Saari-Soljasen 2km reitille. Koska metsäinen Runokankaan 2km reitti alkoi luontokeskuksen pihalta, päädyimme sille.

Runokangas-reitti

Koska lähtötilanteessa pojat alkoivat kehittelemään lupaavaan riidan alkua, jakaannuimme kahtia. Minä lähdin esikoisen kanssa edeltä. Maasto oli vaihtelevaa ja ympäristö, noh metsäistä ja ehkä vähän yksitoikkoisen näköistä. Jonkun matkaa käveltyämme pysähdyimme miettimään, että vielä olisi lyhempi matka kääntyä takaisin kuin kävellä koko reitti ja voisimme suunnata sittenkin suolle. Silloin takaamme mutkan takaa hiipi esille jotain suurta ja vaaleanruskeaa! Esikoisen ilme oli kyllä aikamoinen hänen kysyessään tukahdetulla äänellä "Äiti, mikä tuo on?"

Ei ollut karhu eikä edes ilves, vaan jonkun toisen retkijän koira. Onhan sekin jo melkein kuumottava tilanne, kun jonkun iso koira lähestyy irrallaan metsässsä, jossa ei näy ketään muita ihmisiä. Koira oli kyllä tosi kiltti ja kääntyi takaisin emäntäänsä vastaan.

Melkein susi ;)

Päätimme kääntyä takaisin ja lähteä sittenkin suolle. Autoreitin varrelle osui Koveron perinnetila. Harmillisesti rakennukset sulkeutuivat juuri nenämme edestä. Paikka oli silti viehättävä vierailukohde. Pihalla oli lampaita, suloisia mustia karitsoja, lehmiä ja vasikoita ja itse pihapiirikin on suloinen harppaus menneisyyteen.

Koveron perinnetila

Sitten vihdoin saavuimme Saari-Soljasen keittokatokselle, josta suoreitti alkoi. Ihana ilta-aurinko toivotti meidät tervetulleeksi suolle. Suojärven rannalle vei estetöön reitti. Jo sen varrella pojat näkivät ihan pieniä sammakoita ja isoja sudenkorentoja. Kiinnostusta herätti tupasvillat ja erityisesti lakat. Lakat eivät olleet vielä kypsiä, mutta ne muutamat kypsät pojat poimivat minulle.

Saari-Soljasen reitin esteetön osuus

Lakanpoimijana keskimmäinen

Jotenkin jämähdimme esteettömän kulun päähän tehdylle suon katselupaikalle istuskelemaan, nuuhkimaan suota ja tähyilemään lintuja pitkäksi. Sen jälkeen iskikin laiskuus, emmekä viitsineetkään kiertää 2km lenkkiä.

Kävelyä tuli reissussa odotettua vähemmän, mutta kiva oli vaan hengailla kansallispuistossa. Ne siis sopivat hyvin rentoon oleskeluunkin.

Hammashoitoa kyläkaupan pihalla

Erämaamökilla ollessa keskimmäisen hammas alkoi heilua entistä enemmän. Sitä yritettiin nitkuttaa urakalla, mutta ei se mokoma irronnut. Sitten ien vielä kipeytyi ja poika ei saanut ajatuksia irti hampaasta ja hän oli *hieman* kärttyinen ja jatkuvasti pyytämässä särkylääkettä.

Päätimme yrittää hankkia pojalle ajan hammaslääkärille. Noh, maalla ei noin vain mennäkään hammaslääkäriin - ei edes yksityiselle. Soittelin melkein kaikki alueen hammaslääkärit lävitse. Sitten melkein tärppäsi. Hammaslääkäri oli tosin jo sulkenut vastaanottonsa ja oli lähdössä lapsensa ja lapsenlapsensa kanssa ajamaan kohti Helsinkiä. Hammaslääkäri kyseli hampaan sijaintia, kuinka hyvin se heiluu ja pojan reippaudesta. Sitten hän totesi, että kyllähän tuollaisen hampaan voi irrottaa matkan varrella. Sovittiin sitten treffit paikallisen kyläkaupan pihaan.

Minusta oli erityisen komeaa, että hammaslääkärin varusteet olivat pärekorissa. Siellä oli parit pihdit, peili, desinfiointiaineet, paperipyyhkeet ja steriilejä tuppoja. Se oli nopea naksahdus, kun lääkäriherra kiskaisi hampaan irti.

Hammashoitoa kyläkaupan pihalla

Siihen loppui kitinä hampaasta. Pojalla oli tuplasti hyvä mieli, koska jälkihoitona toimivan jäätelön lisäksi hän neuvotteli itselleen 10€ motivaatiopalkinnon :D