Teinien ja kavereiden kanssa

Olin viime viikolla etätöissä mökillä ja tarkoituksenani oli siinä sivussa leppoisasti pyörittää teinien mökkeilyä. Kuopuksemme on jo useana vuotena kutsunut ystävänsä kanssaan mökkeilemään. Tänä vuonna kavereita lähti mukaan kaksi ja tarkoitus oli, että kundit hoitavat ruokahuoltonsa ja jälkiensä siivouksen itse. Minun pitää hieman katsella perään, mutta voin keskittyä omiin juttuihini.

Menimme yhdessä ostamaan ruokia mökkireissulle. Hieman järkytyin ruuan määrästä. Kaverit ovat aloittaneet tavoitteellisen kuntosaliharjoittelun ja heille sopiva määrä kananfileitä olisi lähemmäs kilo per poika. Ostoskassit täyttyivät kanafileistä, jauhelihasta, täysjyvätuotteista ja kananmunista. Sipsit ja herkut jäivät kauppaan.

Olin oikein ylpeä siitä, kuinka reippaasti pojat ryhtyivät ruuanlaittoon. Meillä oli hieman erimielisyyttä siitä, että montako jauhelihapakettia voi laittaa pastakastikkeeseen. En antanut laittaa sitä kolmatta, koska se ei olisi mahtunut kunnolla pannulle ja ajattelin, että hella menee ihan hirveään sotkuun.

Ruokalautasina teinit käyttivät jättikokoisia syviä lautasia ja ne lastattiin kukkuroilleen. Illalliseksi katosi munakas, jossa oli vain 4 kananmunaa per poika. Sinne katosi paketti kerralla :)

Yhtenä iltana olin kutsunut ystäväni Sirpan kanssani uimaan, saunomaan ja syömään. Juhlittiin päivää ennakkoon synttäreitäni Sirpan kanssa. 

Salaattia, savulohta, tuoretta patonkia ja pieni pullo alcaselaista kuohuvaa cremanttia

Jälkkärikimara. Sirpa toi Halmeen leipomon munkkeja ja yo-juhlien porkkanakakkua oli vielä vähän jäljellä.

Nuoriso on saanut aikaiseksi kanaa ja riisiä. Tästä kokkauksesta tuli yllättäen ikävämpää siivottavaa, kun uunipelti lainehti kanasta tullutta nestettä. Kanaa oli pellillä yli 2,5kg.

Synttäreitteni kunniaksi kävin ostamassa lähileipomosta pullaa

Koska teinien kanssa meni niin mukavasti, päätimme että he voivat jäädä viimeisenä päivänä vielä koko iltapäiväksi ja illaksi mökille, kun minä menen tapaamaan ystäviäni. Opin tästä taas aika paljon. Kolmas päivä ilman mitään ohjelmaa on liikaa. Pojat olivat ehtineet soudella pariin kertaan, saunoa kahtena päivän tuntitolkulla ja pelata pienellä biljardipöydällä kyllästymiseen saakka. Siis vain kahden päivän retkiä tulevaisuudessa!

Ystäväni Kata oli kutsunut meidän kaveriporukan kotiinsa. Ohjelmassa oli herkullinen nyyttäriateria ja aarrekarttojen tekemistä. Pienet vastoinkäymiset alkoivat jo matkalla Katan luokse. Lupaamani täytekakku päätyikin lattialle, onneksi sain sentään pullaa tilalle.

Tässä porukassa on hyvä energia ja jokainen voi olla oma itsensä iloineen ja suruineen.

Ihanat ladyt

Ruoka oli niin hyvää!

Aarrekarttailu aluillaan

Tiukkaa keskittymistä

Sain leikattua muutaman inspiroivan kuvan ja sitten puhelimeni soi. Mökillä oli käynyt pieni tapaturma eikä auttanut muu kuin lähteä ajamaan sinne takaisin, pakata äkkiä tavarat ja jättää mökki sotkuun ja ajaa lähimpään päivystykseen. Tapaturmapotilas oli onneksi vielä alle 16v ja pääsimme lastenpäivystykseen. Kirkkonummea lähin lastenpäivystys oli Espoon Jorvissa. Selvisimme säikähdyksellä sekä pääsimme nopeasti lääkärille Jorvissa. Tapahtumapäivänä harmitti, kun olisi halunnut jäädä Katan luokse, mutta sellaista se on pikkukepposten kanssa. Kyllähän tästä reissusta jää varmaan elinikäiset muistot :D

Pitihän sitä napata kuva muistoksi minne päättyi teinien mökkireissu ;) Jorviin

Edellisellä viikolla ehdin tapaamaan ystävääni Lauraa lounaalla. Niin se on elämä kiireistä, että edellisen kerran tapasimme viime joulukuussa. Tänä kesänä haluaisin tavata mahdollisimman montaa ystävääni. Aivan liian vähän on vapaita päiviä siihen. 

Lauran ehdotuksesta tapasimme Kaivopuiston reunalla sijaitsevassa Elm-nimisessä ravintolassa. Elm oli minulle uusi paikka. Tykkäsin siitä. Laura tiesi kertoa, että lounaallekin kannattaa tehdä pöytävaraus.

Laura söi pastaa ja minä mustekalaa. Oma annokseni oli todella herkullinen, jopa riisi oli erinomaista. Siinä oli seassa yrttejä, rusinoita ja kasviksia. Annoksen hinta 19€, mikä oli mielestäni kohtuullinen. Olin pari päivää aikaisemmin maksanut Santa Fen kanasalaatista 22€. Olihan tämä ihan eri planeetalta.

Alkuruuaksi oli kylmä gazpachokeitto. Se ei ole suosikkejani, mutta tämä oli hyvää.

Elmin sisätiloja. Sinne voi poiketa myös vaikka jäätelölle.

Elmillä on kerrassaan hurmaavat ulkotilat

Elmin takapiha

Minulla on ensimmäinen lomaviikko puolessa välissä. Aloitin lomani ihanalla reissulla Mikkeliin. Sen jälkeen olemme käyneet kuopuksen kanssa siivoamassa mökin appea varten. Muuten olen lähinnä laiskotellut. 

Kilpikonnabongausta upeissa maisemissa

Kuten jo aikaisemmin kirjoitimme, valitsimme kuopuksen 15,5v kanssa Zakyntoksen lomakohteeksemme etenkin kilpikonnien bongausmahdollisuuden vuoksi. Toki suht runsas retkivalikoima puolsi valintaa.

Olin lukenut, että pienen Cameon saaren ympärillä on parhaat mahdollisuudet nähdä kilpikonnia. Noilla vesillä kilpikonnat ovat Carretta Carretta lajiketta eli valekarettikilpikonnia. Valkerakettikilpikonnat voivat kasvaa noin metrin mittaisiksi ja painaa sata kiloa. Lajike elelee kaikialla lämpimissä merissä. Sillä on todella vahvat ja isot leuat, joilla voi murskata kovakuorisia saaliseläimiä.

Suurin toivein lähdimme Cameolle jo aamuvarhain. Kilppareista ei näkynyt jälkeäkään, mutta pieni saari oli todella kaunis. Istuimme baarissa vilvoittavassa tuulessa ihailemassa merta. Teimme tosi pitkän snorklauksen pojan kanssa. Nähtävää veden alla oli vähäisesti, mutta kiva kokemus oli snorklata meressä kahdestaan. Viimeksi olemme snorklanneet yhdessä Sardiniassa keväällä 2017.

Cameon saarella pääsee kävelysiltaa pitkin Agios Sostis satamasta. Jo satamassa ihastuin merimaisemiin.

Tässä näkyy kävelysilta kokonaisuudessaan

Sillan jälkeen pitää kavuta rinne ylös ja maksaa 5€ pääsymaksu. Ylhäältä aukeaa huikeat maisemat. Cameolla vietetään myös paljon häitä.

Baarimaisemat hävisivät rantamaisemalle, mutta kyllä tätäkin kelpasi katsella

Lipumyyjä tyttö neuvoi, että tuota viehättävää rantaa parempi paikka snorklaukseen olisi saaren toisella puolella oleva kelluva laituri. Siellä ei ollut ketään muita meidän lisäksemme, joten saimme rauhassa valmistautua.

Kelluva laituri

Veden alla oli kaunista, mutta nähtävää aika vähäisesti. Näimme sentään joitain pikkukaloja.

Cameon saari mereltä kuvattuna

Koska emme nähneet kilppareita, päätimme ostaan veneretken kilpparibongaukseen. Matkatoimistomme Tuin appsi ei toiminut lainkaan ja sitten kun sain sen toimimaan, oli retkipaikat loppuunmyyty. Hotellilla oli Tuin brittitoimiston tyttö ja hän myi meille hetkessä retkipaikat brittien kanssa. Kokopäiväretken ostimme netistä Viatorin kautta. Siinä oli ensimmäistä kertaa sähläystä ja siksi halusin toisen retken mieluiten Tuin kautta.

Cameon saarivierailun jälkeen luin netistä, että Agios Sostis satamassa, josta siltä vie saarelle, vanha kalastaja syöttää aamuisin ennen klo 9 ja iltaisin kuuden jälkeen kilpparia. Sama naaras tietää tulla oikeaan aikaan apajille. Kylläpä harmitti, kun en lukenut siitä aikaisemmin. Harmi muuttui myöhemmiksi iloksi. Kokopäiväretken viimeinen etappi oli Agios Sostiksen satama. Muut retkeläiset olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet edes poistua bussista. Meikä pinkaisi äkkiä katsomaan, että joko kalastaja syöttäisi kilpparia. Ja kyllä! Soitin äkkiä pojan paikalle. Olimme molemmat innoissamme kilpparin bongauksesta. Kuopukselle tämä oli ensimmäinen kerta.

Siellähän se rouva on! Kilpikonnien rakastajalle hieno hetki

Mietin juuri, että oliko nuo pikkukalat kiinnittyneet kilpparin kilpeen

Koska olimme jo maksaneet kilpparibogausristeilyn, niin tietenkin osallistuimme. Merimaisemat ovat parasta Zakyntoksella. Olisimme voineet olla vaikka joka päivä veneilemässä. Retki lähti aamulla aikaisin ja merellä oli vielä hetken usvaa. Päivä kirkastui nopeasti ja ensimmäinen uimataukokin tuli nopeasti.

Aamu-usvainen meri

Tuolla pikkulaivalla olimme retkeilemässä

Snorklasimme. Tuon vesikasvillisuuden kohdalla oli enemmänkin pikkusinttejä, mutta ne uivat ruohon sekaan piiloon

Merimaisemat olivat ihania

Jos vuokrasi veneen kuljettajalla, niin oli mahdollista ajella noihin luoliin

Keri caves

Kilppareita bongattiin laivan kannelta muutamaan otteeseen. Ihana oli seurailla niitä, mutta kyllä se sataman kilpparibongaus voitti laivan kannelta bongauksen. Kivahan tuo risteily kuitenkin oli!

Kaikkein upeimmat merimaisemat jäävät vielä odottelemaan seuraavaa Zakyntos-postausta!

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Edelliseen Zakyntos-postaukseen pääset tästä  Onnistunut äkkilahtö Zakyntokselle

Rakas Liisa, elät yhä sydämissämme

Meillä oli jälleen viikonloppuna juhlat kotonamme. Nyt en kyllä vähään aikaan halua järjestää mitään juhlia. Apella oli toive. Hän halusi järjestää reilut viisi vuotta sitten kuolleen vaimonsa muistoksi hänelle 75v synttärimuistojuhlan. Asia tuntui hänelle niin tärkeältä, että halusimme osallistua. Ja olihan Liisa ehkäpä maailman kiltein ja hyväsydämisin ihminen ja meidän perheelle rakas äiti, mummi ja anoppi.

Käytännön syistä päädyimme jakamaan juhlat kahteen osaan. Appi järjesti pienemmät juhlat omalle sukupolvelleen mökillä ja me kutsuimme miehen serkkuja perheineen meille. Juhlista ei olisi tullut taaskaan mitään, jollei Piret olisi tullut meille töihin.

Vuokrasin nämä pöytäliinat esikoisen yo-juhliin ja palauttaessa aloin kyselemään, että olisiko mahdollista ostaa nämä omaksi. Hinta oli hyvä ja nyt minulla on juhlaliinat. 

Aikoinaan Lofooteilta ostamani kolme minimaljakkoa ovat päässeet ahkeraan käyttöön. Niillä saa kivat pikkukukat pöytiin.

Vanhaa kretonkia päälle

Juhlalookiksi kaivoin kaapin perältä lähemmäs 15 vuotta vanhan mekon. En ole pitänyt sitä pitkään aikaan, mutta uuden tummemman ruskean hiusvärin kanssa aloin miettimään, että mekkohan on ihan samanvärinen ja kaivoin sen esiin. Alkoi naurattamaan, kun muistin, että olen vuonna 2013 kirjoittanut postauksen, että pitäisikö mekko laittaa kiertoon. Jos olen 40+ vuotiaana pitänyt mekkoa vähän tätimäisenä, niin nyt 50+ se vaikuttaa just sopivalta :D Mekkopostaus täällä

Rakas Liisa <3

Kotiimme kokoontui noin parinkymmenen hengen joukko serkuksia ja pikkuserkuksia. Osan serkuista olimme nähneet edellisen kerran kuusi vuotta sitten. Viimeksi nähtyjen treffaamisesta oli kulunut jo kaksi vuotta. Kai tässä pitäisi kehitellä jonkinlainen joka toinentai kolmas vuosi tapahtuva serkustapaaminen.

Ehkäpä juhlien ihanin kuva. Tytöt ovat keskenään serkkuja ja meidän poikiemme pikkuserkkuja.

Juhlatunnelmia

Shakki-innostus kulkee suvussa

Tarjoilu oli hyvin samankaltainen kuin yo-juhlissakin: suolaisia piiraita, kahta eri salaattia, karjalanpiirakoita, patonkia, mansikkakermakakku ja porkkanakakkua.

Appi on tehnyt Liisan elämästä ja heidän yhteisistä vuosistaan videon. Siinä on kuvia jopa Liisan oppikoulutodistuksista, kaitafilmin pätkiä heidän opiskelija-astaan, elämästä lasten kanssa, yhteisistä hetkistä sukulaisten ja ystävien kanssa. Liisan vaiheiden lisäksi video tarjoili ihanaa ajankuvaa. Appi kertoi videolla Liisan vaiheista ja myös rakkaudestaan häntä kohtaan. Liisan pitkäaikainen ystävä ja työkaveri kertoi heidän työstään. Katsoimme porukalla videon ja oli se niin liikuttava, että pyyhimme kaikki silmäkulmia sen päätteeksi. 

Isoin osa juhlaväestä

Liisa <3

Linnanmäkireissu ja uimareissuja

Kerrankin satuin lukemaan yli äyräiden tulvivaa sähköpostiani juuri oikeaan aikaan. Finnair kutsui Finnair Plus jäseniään aamupäiväksi Linnanmäelle. Ilmoitin heti itseni, keskimmäisen ja hänen tyttöystävänsä sekä kuopuksen ja sain meille paikat. Olisin voinut lähettää nuorison sinne keskenäänkin, mutta sitä en tiennyt, kun en ole aikaisemmin Finnairin Lintsipäivään osallistunut. Ja todennäköisesti tämä jäänee ainoaksi kerraksi.

Lintsipäivänä meillä oli herätys tosi aikaisin. Kuopus oli flunssainen ja hänen oli parempi jäädä kotiin lepäilemään. Onnistuin saamaan esikoisen mukaamme. Se olikin todella hyvä, koska esikoisen laitemaku on selvästi lähempänä minun vähemmän hurjaa makuani. Keskimmäinen lähti tyttöystävänsä kanssa heti aluksi kiertämään hurjimmat laitteet. Minä ja esikoinen aloitimme vuoristoradasta. En ole käynyt siinä vuosikausiin, kun viime vierailuilla jonot ovat olleet niin pitkät.

Meidän Lintsijengi

Vuoristorata vuodesta 1951. Aika huikeaa!

Vuoristorata oli minulle paljon sopivampi aloitus kuin keskimmäisen Taiga

Käytiin Kyöpelinvuoren noitien hotellissakin :D Lopuksi uskaltauduimme pariin hurjempaankin laitteeseen.

Jätskikiskojen vitosen pallohinnat ovat tyrmistyttäneet. Tällä perhekoolla jätskikiskan 25€ reissut jäävät vähäisiksi. Lintsin pehmiksistä jäi hyvä mieli, koska annokset olivat isot ja niin hyvät. Makuina vanilja, mango ja minttu.

Sellainen poikkeuksellinen tapaus kävi, että Linnunrata vuoristorata pysähtyi kesken ajon. Me emme olleet vielä kyydissä. Juna peruutti takaisin lähtöpaikalle. Kohta paikalla oli mekaanikko ja pilvin pimein henkilökuntaa. Aika perusteellinen testaus oli edessä ja me lopulta kyllästyimme odottelemaan vuoroamme. Pikkasen latisti innostusta mennä pää alaspäin kulkeviin laitteisiin tuon episodin jälkeen. Lehdestä olen lukenut, että joskus on näinkin käynyt.

Huimapää keskimmäinen ehti tyttöystävänsä kanssa käydä kaikki suunnittelemansa laitteet ja he liittyivät meidän seuraamme lopuksi aikaa. Finnairin tapahtuman lopuksi oli mahdollista ostaa ranneke loppupäiväksi puoleen hintaan. Olin luvannut kustantaa ne nuorisolle, mutta he olivatkin kaikki valmiita lähtemään pois. Säästyneillä rahoilla käytiin ostamassa hampurilaisateriat koko perheelle.

Meillä oli kiva reissu! Polvivammaisena noihin laitteisiin kapuaminen käy niin kankeasti, että tämä saattaa jäädä viimeiseksi Lintsireissukseni. Eikä nuo laitteet ole enää vuosiin juurikaan kiinnostaneet. 

Kohta kastutaan lisää!

Polveni vihoittelee sen verran, että olen alkanut käymään uimarannalla autolla. Kotoani on noin 10min kävelymatka lähimmälle rannalle. Olen löytänyt uudestaan hieman kauempana sijaitsevan uimarannan. Sinne minut houkuttelee hyvä laituri. Olen joutunut toteamaan, että olen tullut sen verran vanhaksi, että kaikken mieluiten menen uimaan laiturilta. 

Sain houkuteltua ystäväni Sirpan mukaani yhdelle uimareissulle. Sillä kertaa rannalla taaperteli sorsa. Ilmeisesti sorsia on ruokittu hieman liikaa uimarannalla, kun ne ovat käyneet aivan liian tuttavallisiksi. Ensin sorsa kävi katsastamassa olisiko pyyhkeiden päällä aurinkoa ottavalla äidillä ja hänen lapsillaan eväitä. Auringonottajat hätistelivät sorsan matkoihinsa ja se taapersi penkkiä kohti, jolla istuin. Päätin kokeilla, että kuinka lähelle sorsa uskaltaa tulla. Se tuli ja maistoi varpaitani! Ei sattunut, mutta äkkiä vetäisin varpaani pois ja sorsa-raasu tepasteli pettyneenä pois.

Mitäs tänään syötäisiin? Kenties Kepposkan varpaat?

Olisiko teillä antaa pienelle sorsa-raukalle eväitä?

Ihanaa heinäkuuta!