Lomailun vaikeudesta

Korona-aikana minusta olisi entistä tärkeämpää pystyä lomalla irrottautumaan arkirutiineista, koska arjesta puuttuvat monet harrastukset ja sosiaaliset kontaktit ja iloa ja vaihtelua tuovat jutut ovat vähissä. Siksi on harmillista, että meidän lomailumme on taas vastatuulessa.

Uusin vastatuulen ilmentymä alla.

 

Poika kaatui koulun liikuntatunnilla ja otti kaatumisen vastaan oikealla kädellään. Käsi ei ollut niin kipeä, että olisimme heti tienneet sen murtuneen. Katselimme tilannetta muutaman päivän ja kun kipu kädessä jatkui, menimme lääkäriin. Noh, olihan siellä sellainen murtuma, jota lääkäri kutsui ryppymurtumaksi. 

 

Käsi on oikeassa asennossa, luu ei ole poikki, mutta luussa näkyy selvä vaurio. Tuollainen luu, jossa on ryppymurtuma, on kuulemma hyvin herkkä iskuille, jotka johtavat luun katkeamiseen. Siitä syystä hoidoksi suositeltiin kipsausta. Lastensairaalassa tekivät sellaisen kipsin, joka kattaa noin 3/4 käden ympäryksestä, neljännes on sidottu siteellä. Kipsi on sen verran siro, että se menee juuri ja juuri toppatakin hihasta lävitse ja ainakin parin kulahtaneimman hupparin hihasta myös. Ilahduin kipsimallista kovasti, koska tiesin, että ystäväni joutui hankkimaan omalle pojalleen toppatakin ja huppareita ja saksimaan niitä, jotta kipsikäsi mahtui hihasta lävitse. 

 

Kipsin suurin haitta on tietenkin se, että kipsi kädessä on vaikea pelata. Korona-altistuskaranteeni oli paljon parempi, koska se ei haitannut pelaamista. Pisteet Hra Kepposelle kipsilohdutuksesta, poika sai kipsauspäivänä ruuat Mäkkäristä ja jälkkäriksi jättipirtelön Burger Kingistä ja on monesti muistanut mainita saamastaan lounaasta.

Kipsiä pitää pitää kolme viikkoa ja liikuntakieltoa tuli neljä viikkoa. Hiihtolomalla poika ei siis hiihdä eikä laskettele, eikä edes sauno. Meillä oli tarkoituksena mennä mökille ja käydä mökiltä käsin jossain lähinyppylöillä laskettelemassa. Olen toki miettinyt, että uskaltaanko Etelä-Suomen laskettelukeskuksiin mennä ja minkälaiset hissijonot siellä mahtaa olla. Mökille lähtijöitä on enää yksi, eli minä. Se poika, joka ei laskettele, ei ollut innostunut mökille menemisestä lainkaan, kipsikäsi ei voi lasketella eikä saunoa, joten hänkin haluaa jäädä kotiin. Kolmas on sitä mieltä, että jos kaksi muuta saa pelata koko hiihtoloman, niin hänkin haluaa pelata. Hän voisi ehkä lähteä kanssani yhdeksi päiväksi laskettelurinteeseen. Hra Kepposella ei ole lomaa. Edellinen laskettelukausi jäi välistä peruuntuneen Lapin matkan vuoksi ja heikolta näyttää nyt tämäkin kausi. 

Viimeisen kahden vuoden perhelomat ovat olleet suurimmaksi osaksi aika tuskaisia yrityksiä. Niihin on mahtunut molempien isoäitien kuolema, kuuden vuorokauden sairaalareissu Espanjassa, peruutuksia koronan vuoksi, käyttämättä jätettyjä lentolippuja ohjusiskujen vuoksi, maahan julistettu suruaika ja kunnon tulva. Heinäsirkkaparvi jäi sentään uupumaan kokemuslistalta ;)

Hiihtoloma 2021             Kipsi ja liikuntakielto
Joululoma 2020              Ei tavattu isoisiä eikä muita sukulaisia, koska korona
Syysloma 2020               Poika virallisesssa korona-altistuskaranteenissa koko loman
Kesäloma 2020               Pidetty onnistuneesti, minä kävin jopa Norjassa
Lapin loma 2020            Lento peruutettu, rinteet suljettu
Hiihtoloma 2020            Pojat ja minä sairaana, ei onneksi matkavarauksia
Tammikuu 2020             Oma loma Dubai+Oman, ohjusiskuja, suruaika ja rankkasade
Joulu 2019                     Vietetty onnistuneesti
Syysloma 2019              Poika sairaalaan 6 vrk Espanjassa, toinen poika sairaalaan kotona
Kesäloma 2019              Äitini kuoli
Pääsiäinen 2019             Berliinissä lastenlääkärille
Hiihtoloma 2019            Anoppi viimeistä kertaa tajuissaan
(Kirottua, että sisennykset eivät osu kohdilleen!)

Perhelomareissut ovat toistaiseksi meillä jäissä, jopa kotimaan reissut. Uskotaan maailmankaikkeuden viestiä - meidän on parempi pysyä kotona tai mökillä. Käännän katseeni toiveikkaana vuoteen 2022. Ehkä silloin ei olisi koronaa ja lomailuepäonnea.

Tuota listaa katsoessani ei ole mikään ihme, että usein on tuntunut siltä, että lomalla ei akut lataudukaan. Usein töissä on pieni lomallejäämisstressi, sitten lomalla tapahtuukin kaikenlaista kuormittavaa ja olo on saattaa olla jopa väsyneempi loman jälkeen kuin ennen sitä. 

Minulla on suunnitteilla reissu keväälle pohjoiseen Ilonan kanssa. Olen lähettänyt maailmankaikkeudelle toivetta, että olisi terveyttä, kivaa säätä ja laskettelurinteet auki.  Olisin onnistuneen loman tarpeessa.

Merikontissa saunomassa

Ystäväni Ilona viestitteli viikolla minulle, että nopeilla ilmoittautujilla olisi mahdollisuus päästä testaamaan uutta merikonttiin rakennettua saunaa Matinkylän rannalla ja uimaan avannossa 10€ kertamaksulla ja kaupan päälle saisi vielä saunahatun. Koska elämäni oli juuri sillä kohdalla tylsää ja Ilona oli seuraa vailla, ajattelin että voinhan minä ilmoittautua mukaan. 

Myöhemmin aloin selvittelemään, että mihin lupauduin. Aloin ajattelemaan pitkähköä ajomatkaa, kylmää vettä ja saatoin tuntea pienen harmituksen, että miksi olen helppo yllytettävä ja nopea päättäjä. Sauna näytti netin perusteella niin hienolta, että reissu alkoi tuntumaan taas ihan hyvältä idealta.

Espoolaiset talviuimarit olivat harmitelleet saunan puutetta jo pidempään ja olivat sitten päättäneet ratkaista sauna-asian itse. He ovat vuokranneet Espoon kaupungilta maata saunalle. Saunan he päättivät rakentaa merikonttiin. Vaikka puitteina on merikontti on sauna sisältä tyylikäs ja miellyttävä. Lisää tietoa täältä: https://www.loylykontti.fi/

Sauna on sekasauna, tarjolla on pukukopit erikseen naisille ja miehille ja avanto, mutta ei suihkuja. Hieman vierastin ajatusta, saunareissusta ilman suihkua, mutta kyllähän sitä ainakin kerran käy sanomassa ilman suihkua.

Ilona menossa saunaan, takana höyryävä merikontti on siis sauna

 

Sauna on sisältä todella tyylikäs ja sieltä on ihana näkymä merelle. Mikä parhainta, löylyt ovat todellakin hyvät!

Promokuva lainattu https://www.loylykontti.fi/

 

Ilona löylyissä uusi saunahattu päässään

Näytän todella edustavalta saunahattu päässä
 

Koronarajoitusten vuoksi saunavuorolle myytiin vain seitsemän paikkaa. Aika hyvin saunomisemme meni lomittain. Hetken aikaa saunassa oli kanssamme kaksi muuta naista. Tunnustan, että olen joskus naureskellut saunahatuille ja nyt ensimmäisellä kokeilukerralla minusta tuli saunahattufani. Päänahkani kuumenee saunassa niin, että minun on pakko kastella sitä jatkuvasti vedellä. Löylykontissa ei ollut vettä siihen tarkoitukseen. Olisin joka tapauksessa tarvinnut pipon avantoon. Nyt saunahattu suojasi päänahkani liialliselta kuumuudelta saunassa ja piti pään avantokäynnin aikana lämpöisenä. On sitä aikoihin ja keski-ikään eletty, mutta todellakin nyt ymmärrän saunahatun hyödyt :D

Kohti avantoa

Avantoja on kaksi, tuolla kopissa on naulakko pyyhkeelle

Portaat mereen

Todistusaineistoa - meikä on meressä

Ilona on ihan pro talviuimari ja pystyy uimaan 20 vedon lenkin

Kävimme kahdesti saunassa ja uimassa. Toisen saunakerran jälkeen kasvoni olivat niin hikiset, että päädyin putsaamaan ne lumella :) Saunareissu oli niin kiva, että lähden mielelläni uudestaan. Alustavasti puhuimme jo Ilonan kanssa yhteisen 10 kerran kortin hankkimisesta.

 

Jos kiinnostuit Löylykontista, niin kannattaa seurata heidän ilmoitteluaan Facessa ja Instassa. Heillä on tarkoituksenä järjestää tutustumiskertoja, jolloin saunaan pääsee kertamaksulla. Suosittelen kokemusta!

Saunan ja avannon jälkeen menimme Ilonan kanssa syömään. Päädyimme Lauttasaareen ravintola Persiljaan, jossa sunnuntaibrunssi jatkui klo 17 saakka. Päätimme ottaa brunssin ja se oli erinomainen valinta. Brunssiin kuului hyvä salaattipöytä, juustoja ja leikkeleitä, pöytään tarjoiltu lämmin ruoka, jälkiruokapöytä, kahvi ja lasillinen proseccoa. Hinta oli 23,90 mikä oli laatuun ja määrään nähden varsin hyvä diili.

Ravintolan tilat ovat isot, joten etäisyyksien pitäminen on helppoa. Muut ruokailijat olivat jo lopettelemassa, joten buffetpöydän ympärillä ei pyörinyt muita kuin me. Lisäksi palvelu ravintolassa oli todella ystävällistä. Ilona kertoi, että Persiljassa on myös hyvät lounaat.

 

Erinomainen lampaanfilepihvi

 

Oli kiva sunnuntai. Kannatti ehdottomasti lähteä tutustumaan Löylykonttiin ja hyvin voi olla, että olen siellä pian uudestaan.

Kivaa uutta viikkoa!

Miltä tuntui olla lapsi

Tiian blogista huomasin kivan postauksen, johon päätin tarttua heti. Kiitos vaarille, joka laittoi minulle skannattuja kuvia lapsuudestani.

Missä synnyit?
Helsingissä, kätilöopistolla. Hieman vajaa 50v sitten.

Tukia pitkin käveleminen näyttää oleva hauskaa. Kuvassa voisi ihan hyvin olla kuopukseni.

Onko sinulla sisaruksia?
Ei ole. Sukuni on pieni, äidilläni ei ole sisaruksia ja isälläni on yksi veli. Minulla on kaksi serkkua. Isänäidillä oli yksi veli, isänisällä kaksi sisarusta, samoin äidinäidillä. Ainoa suuremmasta perheestä peräisin oleva sukulaiseni oli äidinisä. 

Minä ja serkkuni. Nuorempi serkku on niin pieni, että on vielä vaunuissa

Olitko päivähoidossa?
En ollut. Kun olin pieni, kunnallista päivähoitoa oli vaikea saada ja yksityisistä päivähoitopaikoistakin pulaa. Äitini jäi kotiin hoitamaan minua. Minä olin se lapsi, joka itki päiväkodin aidan takana, että se ja se kaveri pääsi tuonne ja minäkin haluan päiväkotiin.

Kävin kahdesti viikossa seurakunnan kerhossa, joka oli näppärästi vastapäisessä kerrostalossa. Aloitin kerhossa neljävuotiaana, kun olimme muuttaneet Espooseen. Yritin jo sitä ennen aloittaa kerhouraani Helsingissä, mutta olin pelästynyt pahanpäiväisesti imuria kerhossa ja itkenyt vuolaasti. Pölynimuri siis jarrutti kerhourani alkamista :)

Tykkäsin seurakunnan kerhosta. Kerran teimme retken kerhotädin kotiin. Muistelin retkeä varmasti eskariin saakka, koska en ollut ikinä nähnyt missään niin paljon leluja kuin kerhotädin kodin lastenhuoneessa. Tärkeää kerhossa oli eväiden syöminen.

Kävin esikoulun Espoossa ja eskari oli minusta niin ihana paikka. Alakoululaisena vielä muistelin, kuinka mahtava eskari oli.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Meillä ei ollut lapsuudessani lemmikkejä, koska oli jo leikki-ikäisestä alkaen voimakkaasti allerginen. Isovanhemmilla oli kissa ja tykkäsimme kissan kanssa toisistamme paljon. Mummoni piti luopua kissastakin, koska sain hänen kotonaan niin pahoja allergiakohtauksia. Olen aina halunnut koiran. Lähimmäksi koiran omistamista pääsin, kun anopin koira vietti viimeisiä aikojaan enimmäkseen meillä.

Jouluna isäni vanhemmilla, olen 2,5v. Siellä missä minä olin, oli myös Aatu-kissa

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?
Minun piti aina istua takapenkillä turvavyö kiinni, mutta turvaistuimia ei toki tuohon aikaan ollut. Ja jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että jossain autossamme takapenkillä oli vain kaksi turvavyötä ja jos joku istui keskipaikalla, niin silloin hänellä vaan ei ollut turvavyötä.

Oliko sinulla mielilelua?
Lempileluni olivat Barbiet ja muut vastaavat nuket kuten Daisy. Sen lisäksi, että leikin barbeilla tein myös itse niille vaatteita ja jopa koulun puutöissä jonkin pöydänkin.

Äidinäitini kanssa samassa kerrostalossa asui nainen, joka oli todella taitava ompelemaan ja hän teki tyttärensä barbeille vaatteita. Jestas mikä barbivaatekateus ja -himo minuunkin iski. Sain vänkäämällä äidinäitini ompelemaan jonkin mekon barbille ja lopulta jopa isäni on ommellut poljettavalla Singerillä barbilleni mekon. Todella harmillista, että nuo mekot ovat kadonneet. Veikkaan, että ne on käytetty aivan loppuun.

Kuvan Superstar Barbien ostin omilla säästöilläni Tikkurilan Sokoksen tulipalon jälkeisestä poistomyynnistä. Barbie on yhä tallessa.

Taikatukka Barbien mukana tuli sellaista nestettä, jolla hiukset sai suoremmiksi. Sen sain isänäidiltä joululahjaksi. Samoin sain häneltä Ken-nuken.

Kaksi Daisy-nukkea sain vanhemmiltani. Hetki meni löytää se oikea morsian Daisyn. Niin on häämekko syöpynyt muistiini, että ei ollut vaikeuksia tunnistaa.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?
Minulla ei ole ollut sellaista selkeää haavetta, että mikä minusta tulisi isona. Olen varmasti haaveillut kymmenistä eri ammateista kuten kuvataiteilija, arkkitehti, juristi, opettaja, arkeologi, matkaopas, hotellijohtaja, lääkäri. Ammatistani tai koulutuksestani en ikinä haaveillut, se vaan tuli vastaan ja tapahtui.

Olitko kiltti lapsi vai ns. jokapaikan apina?
Sekä että :) Olen ollut lapsena perusluonteeltani kiltti, mutta olen kaivannut ihan hirveästi seuraa. Ainoana lapsena seuraa ei ollut kotona, joten olin todella paljon pihalla ja usein etsimässä itselleni leikkikavereita.

4v synttärit mökillä

Kuljitko pihalla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kotiavainta minulla ei ollut kaulassa ennen kouluikää, mutta todellakin kuljin pihalla leikkimässä ja myös paljon kavereiden kotona. 70-luvulla kasvatus oli aivan erilaista kuin tänä päivänä, viimeistään viisivuotiaasta olen kuljeskellut ilman aikuisen vahtivaa katsetta pitkin pihoja Olarissa. Kiipeillyt puissa ja niillä vaarallisilla kallioilla muiden lasten perässä. 

Kotiavaimen sain sitten, kun koulu alkoi. Äitini oli vielä koulun alkaessa kotona, mutta silti minulla oli avain. Siihen aikaan mentiin kavereiden kanssa usein siihen kotiin, jossa ei ollut ketään ja nautittiin vapaudesta ja eksoottisista välipaloista. Ketsuppia on syöty herkkuna paahtoleivän, hapankorpun ja banaanin päällä.

Nukuitko valot päällä?
Koululaisena välillä. Saatoin lukea jotain jännittävää kirjaa kuten Neiti Etsivää, Kolme Etsivää tai Dana-tytöt ja sitten nukahtaminen hieman pelotti.

Alakoululaisen jännistä jännintä dekkarivalikoimaa

Lempiohjelmasi?
En muista, että mitä katsoin televisiosta, kun olin leikki-ikäinen. Ei tainnut tulla Pikku Kakkosta kummempaa katsottavaa. Alakouluajalta lopulta muistan katsoneeni Ritari Ässää.

Kävimme aina silloin tällöin isäni kanssa elokuvissa. Olen nähnyt luontoelokuvia, Disneyn Bernard and Biancan, Bim Mustakorvan ja tietenkin aikansa supermenestysleffan E.T. Muistan, kuinka itkin vuolaasti kun E.T. meinasi kuolla ja isäni yritti supattaa vieressä, että ei E.T. kuole. Mutta Niagarani ei meinannut kuivua lainkaan.

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
Todella hämärästi. Muistan, että minulla oli uusi vaaleanpunainen reikäneulepaita ja sen kanssa viininpunainen vakosamettihame. Pääsin samalle luokalle Miran kanssa, joka asui rappukäytävässä meitä vastapäätä.

Keräilitkö jotain?
Olen keräillyt vaikka mitä. Naapurin Mira oli ahkera keräilijä ja hänen vanavedessään aloin keräämään säästölippaita, tarroja ja Bernard ja Bianca purkkatarrakuvia ja keräilyvihko on vieläkin tallessa. Olen kerännyt toki kiiltokuvia ja niitäkin on jonkin verran tallessa. Jonkin aikaa keräilin postimerkkejäkin.

Muistan kuinka jännittävää oli avata purkka, että mikäköhän tarra sieltä tulee.
Kuva lainattu https://www.antikvariaatti.net/

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Varmaankin kuvaamataito ja ainekirjoitus

Olitko koulukiusaaja?
En ole ollut koulukiusaaja. Joskus koulusamme oli jotain pientä nimittelyä ja olen varmaan ollut muiden mukana nauramassa sille.

Harrastitko jotain?
Voimistelua, nokkahuilun soittoa, pianon soittoa, piirtämistä, maalaamista ja näyttelemistä ainakin. Montaa muutakin harrastusta olen käynyt kokeilemassa kuten balettia ja uimista. Tuohon aikaan koulukin tarjosi paljon harrastuksia kuten nokkahuilu- ja näytelmäkerhot. Lisäksi oli kova lukemaan. Talvisin tykkäsin hiihtää ja lasketella.

Olen ollut isäni kanssa luistelemassa, ikää n. 5v

Ystäväsi?
Muutimme Espoosta Vantaalle, kun olin toisella luokalla. Silloiset kaverit jäivät ja sain ihan saman tien uusia ystäviä Vantaalla. Kolmannesta luokasta alkaen olen ollut ystävä Kirsin ja Marjukan kanssa ja ystävyytemme jatkuu edelleen. Vuosien varrella minulla on ollut paljon hyviä ystäviä. Osan kanssa ollaan oltu hetken aikaa toisillemme tärkeitä ja osan kanssa ystävyys on jatkunut tai alkanut tauon jälkeen uudestaan. 

Mieluisin muisto jostain ensiluokkien tapahtumista?
Minulle on jäänyt mieleen muutto Vantaalle. Espoossa taisin olla F-luokalla ja jokaisella luokalla oli 30-32 oppilasta. Tulin Vantaalle vanhaan koulurakennukseen, jonka vitriineissä oli täytettyjä lintuja. Rehtori vaikutti ainakin sata vuotiaalta. Minulle kerrottiin, että menen luokalle 1-2 A. Oppilaita oli niin vähän, että sillä hetkellä pidettiin yhdistettyä ykkös-kakkosluokkaa. Mietin itsekseni, että tätä eivät kaverit Olarissa uskoisi millään.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Todella ärsyttävä. Polkkatukka. Nimestä minulla ei ole mitään muistikuvaa. En muista, että opettiko hän meitä koko ekaluokan vaiko vaan osan siitä. Seuraava opettaja oli paljon mukavampi. Minulla on ollut opettajien kanssa sellainen tilanne, että minua on joka vuosi opettanut eri opettaja. Ala-asteen luokan kanssa mietimme, että miksi meidän opettaja tulee aina saman tien raskaaksi. Syyksi arvelimme ihmisen biologian opetusta sekä sitä, että olimme niin ihania lapsia, että opettaja halusi heti omia lapsia oltuaan kanssamme.

Alakoululaisena joulun vietossa serkkujeni kotona

Oliko Vanhemmillasi tiukka kuri?
Tavallaan oli, mutta yritin kaikin keinoin kiertää sitä. Lapsuuteni aikaan lapset saivat vapaasti juoksennella pitkin pihoja ja tietenkin käytiin kaikissa niissäkin paikoissa, jotka äiti oli kieltänyt. 70-luvun meininki oli ihan eri tavalla rentoa kuin tänä päivänä. Toki varmasti onnettomuuksiakin sattui paljon enemmän.

Miten perheesi lomaili?
Lomaa vietettiin isäni vanhempien mökillä. Jonkin aikaa olimme mökillä oman perheen kesken tai niin, että isänäiti oli meidän kanssamme. Jonkin aikaa mökkeiltiin yhdessä niin, että isän veli oli perheensä kanssa mökillä myös. Hiihtoloman vietimme isäni kanssa aina isänäidin luona Lahdessa hiihtäen ja lasketellen.

Ala-astevuosinani teimme ensimmäiset risteilymatkat ja sitten ylä-asteella ensimmäiset etelän matkat.

Mökillä

Lempiruokaasi natiaisena oli?
Äidinäidin nakkikastike ja lihapullakastike, isänäidin kaalilaatikko ja isän lihapata ja kanttarellikastike. Niin ja toki ala-asteella pääsin käymään Carrolsissa ja suosikkini oli heidän Clubburger

Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Ei. Isänä tupakoi, kun olin alakoululainen. Kävin joskus ostamassa isälleni tupakkaa pikkutyttönä lähikioskilta. Siellä toki oli tuttu myyjä, mutta tuohon aikaan monikin kioski myi tupakkaa tarkastamatta ostajan ikää. Tuolloinhan ikäraja oli 16v.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?
Olen suorastaan suurperheellinen :) Kolme poikaa.

Minä Vantaalla ja viherpeukalo-isäni kukat

Hra Kepponen 50v

Hra Kepponen on onnellisesti juhlistettu 50-vuotiaaksi. Kivaa oli! Sen verran korona-pelokkaita kalkkiksia olemme, että paristi hirvitti se, kuinka huolettomasti ihmiset elelee ja liikkuu.

Aloitimme juhlapäivän oman perheen kesken brunssilla. Sopivan brunssipaikan löytäminen ei ollut helppoa. Brunssilla piti ehdottomasti olla pekonia sekä muita perinteisiä aamiaistarpeita kuten karjalanpiirakoita, munakasta tai munakokkelia sekä aikuisille salaatteja. Pekoni ei ilmeisesti ole trendikästä, koska se puuttui suurimmasta osasta kaupungin brunsseja.

Paikaksi valikoitui ravintola Oiva Kalliosta. Oivaa ei voi interiööristään kehua, sisustus on kuin 80-luvun tummia, kolhoja puukalusteita ja ronskia "ei-piilotella-lvi-rakenteita" tyyliä. Onneksi ruoka ansaitsee kehut. Kaikki perusaamiaistarpeet oli tarjolla ja ne olivat hyviä. Oli sitä pekonia, juustomunakasta, nakkeja, lihapullia, tofu-juureksiä, karjanpiirakoita munavoineen. Salaatteja oli muutama ja etenkin tomaattisalaatti oli erittäin herkullista. Toki tarjolla oli leipiä, leikkeleitä, juustoja, croissantteja ja jogurtteja. Leipä oli ilmeisesti Oivassa valmistettua. Kun kalliossa ollaan, niin buffeessa oli tarjolla myös muutama vegaanivaihto. Jälkiruokabuffetissa oli paljon valinnan varaa. Koronavarotoimet olivat hyvät. Ravintolalla on isot tilat ja asiakkaat sijoiteltiin niihin järkevästi. Joka paikassa oli käsidesiä ja kertakäyttöhansikkaita. Jonoja ei muodostunut lainkaan. Brunssihinnat ovat nousseet nousemistaan, joten 25€ aikuiselta on hinta-laatusuhteeltaan kelpo hyvä hinta.

Synttärisankari

Herkkulautanen on paras lautanen

Perhekuvia brunssilta. Synttärisankarin kanssa kuvassa keskimmäisemme. Minun kanssani kuvissa esikoinen sekä kuopus, joka sai minulta yllätyspusun

Perhebrunssin jälkeen toimme pojat kotiin ja myöhemmin iltapäivällä siirryimme jatkamaan juhlia Hra Kepposen kanssa kahdestaan. Olin varannut meille huoneen uudesta hotelli VALOsta. Valitsin hotellin siksi, että kattoterassilla sijaitsee hirsisaunat, ulkoporeamme ja kylmäallas. 

Shampanja Alkon kylmäkaapista ja marjat Citymarketista. Helppo valmistautuminen.

Huone oli uusi, raikas, tilava ja kivasti sisustettu. Sänky erinomainen, kylpyhuonekin iso. Olin toivonut rauhallista huonetta ja emme kuulleet pihaustakaan mistään. Menimme hotellin wellness-osastolle heti sen auettua. Siellä oli selkeästi ilmoitettu, kuinka monta ihmistä voi olla esim. saunassa kerrallaan. Olimme naivisti kuvitelleet, että näin korona-aikaan hotellit kumisisivat tyhjyyttään, mutta wellnes-osastolla oli jo yllättävän paljon ihmisiä.

Hirsisaunassa oli todella hyvät, hikiset ja vähän kipatkin löylyt. Yksi parhaista saunoista, joissa olen saunonut. Korona-aikaan saunaan voi mennä max. 4 hlö kerrallaan. Saimme ensimmäisellä saunakerralla saunoa Hra Kepposen kanssa kaksin.

Kattoterassin saunarakennus. Molempien puuovien takana on saunat. Niissä käytetään uimapukua.

 

Welness-alueen suosituin paikka taisi olla ulkoporeamme. Emme käyneet siellä lainkaan, koska meistä siinä oli aina liikaa tungosta

Kattoterassin avantoallas. Ei ollut tungosta :)

 

Portaat avantoaltaaseen olivat varsin ikävät.

Kävin kahdesti avantoaltaassa. Menin kaulaa myöden ja laskin hitaasti kymmeneen. Meni tosi kivuttomasti ja olin niin ylpeä itsestäni taas ;)

 

Sisäallas oli hämmentävä kokemus, vettä ei ole edes vyötärölle saakka. Takaseinän screenin luontokuvat ovat hieno ja tunnelmallinen sisustuselementti

Wellnes-osaston oleskelutila baarin lähettyvillä

Kävimme kahdesti löylyissä ja minä avantoaltaassa ja sen jälkeen palasimme takaisin huoneeseemme ja peseydyimme loppuun oman huoneemme suihkussa. Olisimme varmasti nauttineet wellness-osastosta aivan eri lailla ja huomattavasti pidempään, jos ei olisi koronariskiä. Minusta se on kivasti toteuttu, skandinaavisen tyylikäs niinkuin koko hotelli ja silti tunnelmallinen. Ja kuten totesin hirsisaunassa on hyvät löylyt. Arvelen, että korona-ajan jälkeen voi olla niin, että wellness-osaston kapasiteetti ei riitä viikonloppuisin asiakasmäärään nähden. Asiakkaiden määrä siis yllätti meidät ja tyydyimme sellaiseen nopeaan koekäyntiin. Minun ei olisi tullut mieleenkään jäädä uima-altaaseen tai porealtaaseen siemailemaan drinkkejä, mutta muutaman muun mielestä se oli ok.

Cheers to Hra Kepponen. Tampereelta ostamani mekko pääsi vihdoin käyttöön

Illallista söimme uudehkossa Samesame ravintolassa. Pääruuaksi valitsimme japanilaisen shabu shabun ja taivastelimme ajan kulua. Viimeksi olemme syöneet shabu shabua, kun asuimme Tokiossa. Koska shabu shabu on sellaista talviruokaa, niin aikaa on hurahtanut varmaankin melko tarkasti 20 vuotta. Kuinka 20 vuotta voikaan mennä niin nopeasti?

Alkupaloja: edessä erinomainen tempura-annos, jossa kasviksia ja rapuja, vieressä lohiannos (jäi kahden muun annoksen varjoon), takana varsin maukkaat pikkuribsit

Shabu shabu annoksessa tuodaan pöytään kattila, jossa ruokailija itse keittää kasviksia ja sieniä, sekä nopeasti kypsentään ohuet naudan fileepalat. Samesamen versiossa kattila on kaksiosainen, toisessa osassa on voimakkaan makuista lihalientä ja toisessa kasvislientä. Lisukkeena on oli useampaa eri kastiketta, pilkottua kevätsipulia, chiliä ja maukasta japanilaista retikkaa (yksi suosikkejani). Kasvislautasen pienemmät sienet olivat kuin muistomatka Japaniin, saman tyylisiä sieniä ostin sesonkina lähikaupasta pakkaustolkulla. Ne olivat edullisiä ja tykkään sienistä kovasti. Joskus jälkikäteen mietin, että olisikohan pitänyt selvittää, että kaupassa ei myydä mitään ryöppäyksen vaativia sieniä.

Ruoka oli alusta loppuun tosi hyvää. Valitettavan usein aasialaiset ravintolat pettävän jälkiruuan kohdalla, mutta sekin oli hyvää. Koronatoimien osalta uskon, että ravintola noudatti kaikkia suosituksia. Pöydillä oli kunnon välit ja neljän hengen pöytiä oli annettu kahdelle hengelle, kuten meillekin. Olin tosin jälleen hämmästynyt ravintolan täyttöasteesta. Koko päivän satoi lunta ja silti ravintolassa oli melkein kaikki pöydät täynnä.

Shabu shabu setti: kaksiosainen keittokattila, kasvisvati, lihalautanen ja maustekastikevati

Annoksen kasvilautasella oli kolmea eri sienilajiketta, kaalia, rucolaa, tofua ja kypsiä lasinuudeleita

Minun shabu shabu annokseni. Hra Kepposen versio on kuin keittoa söisi.

Creme brulee sukulainen ja ananas-thaibasilikasorbettia. Herkkua!

Aamulla hotelliaamiaisella meitä olikin vastassa "yleisöryntäys". Sisäänkirjautuessa piti varata tietylle kellonajalle aamiainen. Me otimme klo 10, vaikka tiesin sen suosituimmaksi ajaksi. Niin paljon asiakkaita oli aamiaisella, että uskon vahvasti, että moni siellä oli tullut klo 10 vaikka varaus olisi ollut aikaisemmaksi. Meidän aamiaisemme jäi hyvin pikaiseksi ja olen myös jättänyt hotellille palautetta asiasta. 

 

Minä hämmästelin aamiaishuoneessa olevia eläkeläisiä, tuhdisti raskaana olevaa ja vauvan kanssa liikkunutta paria. Ehkä tämä oma todellisuuteni on erilainen, kun minulla on ollut mahdollista "eristäytyä" kotiin etätöihin ja minimoida valtaosa kaikista kontakteistani. Ehkä heillä, jotka käyvät päivittäin työpaikallaan, on siitä johtuen erilainen asenne ja kokemus tilanteesta ja heidän kontaktimääräänsä ei vilkas hotelliaamiainen monikymmenkertaista. Itsehän tapaan vain ihan muutamaa ystävää enkä heitä edes viikottain ja käyn keskimäärin kerran viikossa kaupassa ja kerran kuussa lounaalla. Sen verran stressaavaa kaupungilla pyöriminen oli kohta vuoden etätöissä lymyilleelle, että aion seuraavaksi poteroitua takaisin kotiini. Poteroituminen on siitäkin hyvä, että pääsisin jossain vaiheessa vihdoin tapaamaan vaaria eli isääni ihan fyysisesti. Vaari onneksi on saanut jo ensimmäisen koronarokotteen.

Synttäripäivä oli minun lahjani Hra Kepposelle ja hän tykkäsi lahjastaan kovasti. Sukulaisten kesken vietämme myöhemmin juhlia vähintään kakkukahveilla, mutta muuten Hra Kepposen 50v juhlallisuudet olivat tässä. Viidenkympin kriisistä tai villityksestä voin todeta, että sen Hra Kepponen on aloittanut sen jo ennakkoon. Hra Kepponen siirtyi viime syksynä start up yrittäjäksi. Niissä hommissa joutuu paiskimaan töitä ihan urakalla ja jos saa palkkaa, niin se ei yleensä vastaa tehtyjä työtunteja lainkaan. Toistaiseksi Hra Kepponen on erittäin innostunut ja perheen talous ihan ok, joten kaikki on tuon "villityksen" suhteen hyvin. Olen tyytyväinen, että mieheni on päässyt kokeilemaan siipiään uudessa työssä ja toivon, että se riittäisi viidenkympin villitykseksi. En yhtään lämpene moottoripyörälle enkä todellakaan sille alle 30v tyttöystävälle :)