13. marraskuuta 2017

Erilainen isänpäiväyllätys

Somen kuvavirta on eilisestä lähtien tulvinut ihania tunnelmakuvia isänpäiväaamiaisista, -lounaista ja illallisista kortteineen ja kukkineen. Meilläkin tarjoiltiin isälle maistuva aamiainen. Mutta lounasajan paikkeilla isänpäivämme muuttui rosoiseksi ... ellei suorastaan säpäleiseksi.

Pojat alkoivat nahistelemaan keskemään pelivuoroista. Odottamaan määrätty lapsi tunsi joutuneensa suuren epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi ja päätti kiuskuspäissään potkaista lukitsemansa vessan ovea. Vuosikausia olen estänyt syystä ovenpotkimista, koska muuten koittaa se päivä, jolloin ovi hajoaa. En ehtinyt väliin ja nyt se päivä on koittanut.

Karmi oli pehmein osa

Olin vihainen kuin ampiainen! Poika järkyttynyt, sitten hyvin pahoillaan ja itkuinen. Hra Kepponen joutui kokkaamaan itse ruokansa. Että sellainen isänpäivänumero meillä. Aina ei mene juhlapäivät putkeen.

Meistä kumpikaan ei ole mikään nikkaroija, joten nään jo etukäteen kuinka vaivalloista tuon karmin korjaaminen tulee olemaan. Ihan kiva olisi kuitenkin saada vessan ovi pysymään kiinni ;)  Onko kenelläkään hyviä korjausneuvoja?

PS. Lapsi lienee kuitenkin ihan normaali. Saman kasvatuksen saanut kuin rauhallinen ja kiltti pikkuveljensä tai fiksu mutta ärsyttävän nenäkäs teiniveljensä. Tempperamenttigeeniarvonnassa sattui ilmeisesti mustapekka lapsiparalle kouraan...

11. marraskuuta 2017

Kiva-kamalampi-yököttävin haaste

Olen istunut tunnin verran tietokoneen ääressä ja miettinyt, että mitä kirjoittaisin muistiin kuluneesta viikosta. Yskä vaivaa edelleen, lasten mystiset vatsavaivat ovat haitanneet minunkin yöunia ja päivät ovat tuntuneet pimeiltä ja pitkiltä. Sellainen marraskuinen koomaviikko takana siis. Siksi lopetankin ruikuttamisen tähän ja tartun tähän kivaan haasteeseen.

Kamalin ruoka: Olen hyvin kaikkiruokainen, melkein mikä tahansa menee. Ötökät, ainakin tunnistettavassa muodossa jätän muille syötäväksi. Mielelläni skippaan myös maksalaatikon. Koko konsepti on minusta käsittämätön, sotkea nyt maksan paloja riisipuuroon. Ja ne turpeat räjähtämäisillään olevat rusinat...

Herkkuruoka: Minähän elän syödäkseni, joten herkkuja riittää :D Tykkään kanttarelleista, parsasta, lohesta, pihveistä, intialaisesta, sushista, sataykastikkeesta, kesäkeitosta, kaalilaatikosta, hummeripastasta... voisin helposti listata koko sivun herkkuruokiani.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Sanon melkein aina kahviherkuille KYLLÄ. On muutamia kahviherkkuja, joille sentään pystyn sanomaan ei. Ne ovat berliininmunkit ja kaupan valmiit "kesto"kääretörtut.

Berliininmunkkia pystyn vastustamaan. Kuva lainattu http://www.liisanleipomo.fi/

Kahviherkku, jolle sanon kyllä: Lemppareitani ovat voisilmäpullat, korvapuustit ja punssirullat. Kaikki kakut ja leivokset uppoavat myös.

Telkkariohjelma, jota en katso: Olen siirtynyt pääosin Netflixin katsojaksi, joten tiedän tv-tarjonnasta noin 5%. Olen kerran elämässäni katsonut Big Brotheria 10min ja se riitti. En katso mitään ohjelmaa, jossa känniset nuoret aikuiset sekoilevat keskenään.

Telkkariohjelma, jota katson: Ensitreffit alttarilla, Aika on meidän ja The Halcyon. Netflixistä katsoin viimeksi Grimm

Inhokkisää: Harmaa ja sateinen

Lempparisää: Kaksi tasavahvaa vaihtoehto ovat aurinkoinen ja +23 sekä aurinkoinen, luminen, tuuleton ja -3.

Upea talvipäivä Vuokatissa maaliskuussa 2017

Kamalin musiikki: Todella raskas hevimusa. En myöskään tykkää kotimaisesta mollivoittoisesta jollotuksesta. Tuohon kategoriaan kuuluu monenkin kotimaisen naislaulajan biisejä.

Paras musiikki: Tykkään monipuolisesti klassisesta discoon. Joko sellaista lyyrisen kaunista tai fiilistä nostattavaa bilemusaa. Tai sitten upea ääni tyyliin sello tai Anrea Bocelli.

Kamalin aika vuorokaudesta: Kun herätyskello soi. Olen iltavirkku.

Paras aika vuorokaudesta: Sehän on tietysti ruoka-aika :) hyvänä kakkosena, kun lapset ovat sängyssä ja vihdoin on pieni vapaa hetki.

Tästä menetän hermot: Kyvyttömyys hoitaa asioita ja tarttua toimeen. Saatan ajoittain sortua siihen itsekin.

Tästä rauhoitun: Luonto, lukeminen

Auringonlasku mökillä heinäkuussa 2017

Huonoin mielialani: Yleiskärttyisyys, riidanhaluisuus

Paras mieliala: Positiivisuus

Kodin turhake: Niskahierontalaite, muutamat tilaa vievät keittiövempeleet alkaen salaattilingosta

Paras tavara: Tietysti perushuonekalut ja kodinkoneet. Jos jotain pitää valita yleisimpien perusjuttujen ulkopuolelta niin se on kuivausrumpu. Ilman sitä ei tulisi pyykkihuollosta meillä mitään. Niin ja tietty uusi sohva on ihan paras :)

Vaate, jota en suostu pukemaan päälleni: En pue mitään mikä tuntuu ikävältä päälläni tai missä tunnen oloni vaivaantuneeksi. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu liian tiukat, niukat ja piukat.

Taatusti tuntisin näissä vaatteissa oloni vaivaantuneeksi. Kuva https://nelly.com/

Vaatteet, joissa viihdyn: Jotain mukavaa ja rentoa. Usein kuluneet farkut ja t-paita.

Haju, jota en kestä: oksennus.

Paras tuoksu: kuiva kangas metsä, meri, puhdas pyykki

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Oman edun tavoitteleminen muiden kustannuksella, manipulointi, empatian puute

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä: Toisten kunnioittaminen, lempeys

5. marraskuuta 2017

Kepposten koelaboratio raportoi (älä kokeile kotona!)

Koe 1: Voiko uunilla lämmittää asuntoa?
Vastaus: Mittaustuloksen mukaan avokeittiön lämpötila kohosi melkein kaksi astetta. Uunin lämpötila oli 200 astetta. Koska koe oli alaikäisen pakastepullanpaistajan spontaanisti järjestämä, lämmitysajan pituudesta ei ole tietoa.

Koe 2: Pystyykö kaksi teknisen alan korkeakoulutettua henkilöä kasaamaan tv-tuolin?
Vastaus: #%&#


Koelaboratorin "Arvaa ja Voita" kisa:
Koelaboratorin tapahtumien raskauttama naishenkilö lähtee tänään lastensa kanssa ostamaan talvivarusteita. Kaikki neljä inhoavat ostosspektaakkelia. Yskän takia naishenkilö on nukkunut 4 tuntia. Arvaa, kauanko kestää ennenkuin naishenkilöltä palaa hihat ostosspektaakkelissa?

Lähimmäksi arvannut palkitaan "Koelaboratorin Oraakkeli"-kunniamaininnalla.

1. marraskuuta 2017

Alakerran uudistusta

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, uusimme parhaillaan ison osan alakerran kalusteista. Kalustan usein miten sillä periaatteella, että kalusteiden pitää kestää vähintään vuosikymmen mieluiten kaksi. Niitä pitää pystyä helposti puhdistamaan ja mielellään myös uudistamaan.

Ensimmäisenä saapui uusi ruokailuryhmämme. Valintakriteerinä toimi se, että pöydän pitää olla riittävän iso ja siinä pitää olla helppo jatkomekanismi ja jatkopaloja pitää pystyä säilyttämään pöydän alla. Kovin montaa erilaista pöytävaihtoehtoa en löytänyt ja niistä oli yksi niin selvästi ylitse muiden, että valinta oli helppo.

Olen aivan ihastunut uuteen pöytään ja siksi en malta odottaa, että saisin sen oikealle paikalleen vaan heti pitää julkaista ensimmäisen kuvat pöydästä. Siitä huolimatta, että olohuoneessa vallitsee aikamoinen kaaos huonekalumylläyksen vuoksi.

Pöytä ja tuolit on hankittu Vepsäläisestä, Vantaan Porttipuistosta, josta saimme erinomaista palvelua Sarilta.

Salat ovat saarnia, levy melamiini pinnoitettu, tuolien istuin muovia

Pöytälevy on oikeasti ihan valkoinen, mutta matta ja näyttää siksi kuvissa kerman väriseltä

Pöytälevyt vain vedetään irralleen ja alta paljastuu jatkolevyt

Yksi jatkolevy on ja taiteltu esiin. Kahdella levyllä mittaa tulee 2,5m

Sisustusinnostukseni on noussut ostosten myötä aivan uusiin lukemiin. Verhot pitäisi vaihtaa uusiin, valaistusta täydentää ja mattokin voisi olla mukava kätkemään tummuneita laattojen saumoja. Eniten silmiini sattuu alakerran seinien kulunut maalipinta, mutta korkean olohuoneen maalaus ei omin voimin onnistu. Olisipa ihanaa, jos olisi aikaa laitella kotia. Haaveilen kotilomasta sisustaen tai ainakin sohvalla loikoillen sisustamista suunnitellen :)