Viidenkympin hujakoilla minun kropalleni tapahtui jotain. Vähän kuin parasta ennen päiväys olisi mennyt umpeen ja kerralla iski pitkäaikaissairauksia ja aika monta pienempää kremppaa kaveriksi. Vuosi vuodelta tuntuu voimat vähenevän. Vertailin tämän kevään lakkiaisten järjestelyjä kahta vuotta aikaisempaan. Kaikki sujui minulta paljon hitaammin ja tuskaisemmin tänä keväänä ja tuntui paljon raskaammalta. Juhlista palautuminen on kestänyt tänä vuonna paljon pidempään.
Kun saa ison perheen päälle kolmikymppisenä, hoidettavaa riittää paljon vielä viisikymppisenäkin. Olen kohta 55 ja nuorin lapseni on lukiossa ja kaikki pojat asuvat vielä toistaiseksi kotona. Pojat hoitavat kotona kaikki tiskit, roskat, oman vaatepyykkinsä ja laittavat silloin tällöin ruokaa.
Viime viikolla tuntui, että nyt loppuu virta kokonaan. Niinpä kirjasin ylös "extrahommat", siis perus koti- ja työtöiden lisänä tehdyt jutut. Jatkan listaa tällä viikolla ja sitten heinäkuussa. Ajatuksena listalle on, että ymmärtäisin paremmin mistä kuormitus tulee. Pystyisin vertailemaan viikkoja, että onko kuormitus epätasaista. Päätavoitteena tietenkin se, että pystyisin hallitsemaan kuormitusta. Jotain on pakko jättää pois.
Kuormitus voi johtua myös siitä, että työ aiheuttaa tällä hetkellä pahaa stressiä. Jos suurin osa voimavaroista menee siitä selviämiseen, niin aika pienetkin jutut voivat imaista loput voimat.
sunnuntai
*Esikoisen kanssa kävimme ostamassa vaarille parvekekukat ja istutimme ne, joimme kahvit ja söimme sitä ihanaa raparperi-tiramisua. Kävin vaarille myös pikaisesti kaupassa.
*Kävin vesijuoksemassa
maanantai
*Heikkona hetkenä lupasin ajaa kuopuksen kesäkurssille lounastauollani.
*Kun olin kurssipaikan kohdilla, sain puhelinsoiton, että vaarin kuulokojeen uudet korvaosat ovat saapuneet. Päätin hoitaa sen asian saman tien pois päiväjärjestyksestä ja reissusta tuli sitten reilun kahden tunnin poissaolo töistä ja jouduin tekemään illalla sitten tunnin saldoa sisään, sen toisen tunnin otin miinuksena.
tiistai
*Ajoin kuopuksen kesäkurssille lounastauollani, aikaa meni 40min
*Pidin keskimmäiselle ajotunnin illalla
*Tapasin ystäväni Ilonan illallisella kaupungilla
keskiviikko
*Kävin hakemassa keskimmäisen hammasoperaatiosta illalla, aikaa meni tunti mukaan lukien apteekki
torstai
*Heräsin aamulla häijyyn kuvotukseen ja syyksi selvisi todella korkeat sokerit. Minulla on ollut tälläisiä tapahtumia viime aikoina useamminkin. Kestää 2-3 tuntia ennenkuin olo alkaa tasoittumaan. Torstai-iltana aloin tekoälyttämään epäilemääni syytä ja tein päivän aikana valmiiksi useamman verensokerimittauksen. Perjantai-aamuna sokerit olivat paljon paremmat, mutta eivät vieläkään tavoitteessa. Syynä oli liian myöhäinen illallinen, jonka vuoksi olen jättänyt iltapalan syömättä. Verensokeri alkaa aamuyöstä laskemaan ja elimistö yrittää nostaa sitä.
*Ajoin kuopuksen kurssille taas
perjantai
*Kävin hakemassa keskimmäisen kaveriltaan illalla, jossa hän oli katsomassa koiranpentua. Menin hakemaan hänet sillä ehdolla, että hän onnistuu kutsumaan minutkin katsomaan koiraa
*Kävin vesijuoksemassa
lauantai
en kyennyt yhtään mihinkään
***
Työpäivääni kuuluu useita palavereja ja niiden välissä pitäisi pystyä tekemään kirjallisia tuotoksia ja vastailla sähköpostiin ja chattiin. Ikääntyessäni työpäivän pirstaleisuus ja siirtymät palaverista toiseen ovat alkaneet tuntumaan raskaammilta. Peräkkäin saattaa olla palaveri prosessikehityksestä, sitten tuotteeseen liittyvien teknisten asioiden läpikäyntiä ja kolmantena analysoimme tulevaisuuden tuotteen markkina-ikkunan ajallisia vaatimuksia tai hinnoittelua. Aivojen siirtyminen asiasta toiseen ei käy enää yhtä nopeasti kuin nuorempana ja tuntuu vuosi vuodelta kuormittavammalta.
Pyysin tekoälyä summeeraamaan, mitä tutkimukset kertovat siirtymien vaikutuksesta työtehoon ja kuormitukseen.
Miksi siirtymät kuormittavat?
Tutkimuksissa käytetään usein termejä “task switching” ja “context switching”, ja niiden vaikutuksista on melko vakiintunut käsitys:
Kognitiivinen kuormitus kasvaa
Aivot joutuvat “nollaamaan” edellisen tehtävän ja virittäytymään uuteen. Tämä vie energiaa ja hidastaa työskentelyä.Palautumisaika jokaisen siirtymän jälkeen
Jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää hetki päästä takaisin täyteen keskittymiseen (ns. attention residue -ilmiö). Mitä enemmän siirtymiä, sitä enemmän tämä vie kapasiteettia.Keskittyminen kärsii ja virheet lisääntyvät
Useat siirtymät heikentävät työn laatua, koska syvä keskittyminen (deep work) jää vajaaksi.Stressi ja kuormittuneisuuden tunne lisääntyvät
Tutkimuksissa on havaittu yhteys jatkuvien keskeytysten/siirtymien ja koetun stressin välillä.
Tekoäly antoi myös ihan järkevältä kuulostavia käytännön vinkkejä tilanteen parantamiseen. Vinkkilistalla oli häiriöttömän työajan varaaminen, jolloin ei reagoida sähköpostiin tai chattiin. Samanlaisten asioiden ryhmittely putkeen ja tauot eri aiheiden väliin. Näitä aion alkaa soveltamaan.
Viimeisen parin vuoden aikana fyysiset siirtymät ovat alkaneet tuntumaan erityisen raskailta. Esimerkiksi lääkäri- tai fysioterapeuttikäynnit tai nuorison kuljetus melkein piilavat työpäivän, koska pitää kytätä lähtöaikaa. Pirstaileisessa päivässä tälläinen fyysinen siirtymä ei toimi minulle taukona vaan lisää kuormituksen tunnetta. Se on nyt sellainen tilanne, että nuoriso kulkekoon jalkaisin tai bussilla!
Kesän tavoitteeksi otan vesijuosta mahdollisimman paljon. Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia märkäpuvun ja neopreenisukat, jotta tarkenen mahdollisimman pitkään uida luonnonvesissa. Sitten syksyllä mietin, että kuinka saan vesijuoksun mahdutettua paremmin arkeen ja hidastan tahtia. Ikä on saavuttanut minut, aion muuntautua enemmän kotona istuvaksi tyypiksi, jotta palautumiseni olisi parempaa.
Tuntuuko ikääntyminen sinulla kuinka?
Olen sinua 5 vuotta vanhempi, täytän 60v, ja todella on ikääntyminen tapahtunut ihan hurjalla vauhdilla parina viime vuotena. Sekä fyysistä kremppaa, jalat ja selkä vihoittelee, että henkisellä puolella juurikin tuo työtehtävästä toiseen vaihtaminen. Olen opetusalalla ja työtehtäviini kuuluu monenlaista: opetusta luokassa, suunnittelua, arviointia, palavereita erilaisissa kokoonpanoissa työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa. Olen huomannut ihan saman, että pään on vaikea pysyä mukana kun vaihdetaan tehtävästä toiseen välillä jopa vartin välein. Aivot eivät enää pysy siinä vauhdissa vaikka nuorena ei ollut ongelmia.
VastaaPoistaGooglailun ja tekoälyn tarjoamien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että siirtymät käyvät hieman hitaammiksi iän myötä ja erityisesti tiheät siirtymät kuormittavat iän myötä entistä enemmän.
PoistaSeuraavan minulle tarjoili ChatGPT
Ikä ei niinkään heikennä suorituskykyä, vaan:
nostaa rangaistusta huonosta työpäivän rakenteesta
👉 Hyvin rytmitetty päivä toimii edelleen erinomaisesti
👉 huonosti rytmitetty kuormittaa selvästi enemmän kuin ennen
Kunpa pääsisi vaikuttamaan riittävästi päivien rakenteeseen. Minulla on jotain mahdollisuuksia siihen, joten täytyy yrittää.
Voi miten tutulta kuulostaa. Kaikki pakollinen rasittaa, vaikka se olisi kuinka kivaa. Töissä nuo jatkuvasti muuttuvat asiat päivän mittaan, valtava määrä sosiaalisia kohtaamisia jne.
VastaaPoistaEi tunnu enää yhtään pahalta teettää jotain asiaa tai ostaa valmista sen sijaan, että tekisi itse.
Toisaalta tuntuu ihan mahtavalta, kun saa tehtyä jonkun pienen asian. Sen jälkeen voi rauhassa levätä lopun päivää 😅
Perhearki on varmasti raskaampaa, kun pitää huomioida niin monta asiaa itsensä lisäksi.
Ennen ei tullut mieleenkään eläkeasiat. Nykyään mietin harva se päivä että pääsispä jo eläkkeelle. Vielä pitäis jaksaa ja eläkeikäkin tuntuu karkaavan jatkuvasti kauemmas.
Tunnistan tuon, että kaikki pakollinen rasittaa, vaikka se olisi kuinka kivaa. Se tuntuu välillä niin epäreilulta. Haluaisin osallistua, auttaa, tehdä ja mennä, mutta kun ei vaan jaksa lähellekään halujen mukaisesti. Nuorempana oli helpompi toimia niin, että tekisi kaikenlaista kunnes oli ihan poikki. Sitten nukkui ja lepäsi viikonlopun ja saattoi aloittaa taas alusta. Nykyisin ei todellakaan riitä yksi viikonloppu.
PoistaEn kyllä oikein ymmärrä, että millä voimilla pitäisi keski-ikäisten jaksaa jatkaa yhä kauemmas karkaavaan eläkeikään. Minulla se on kelluva ja tämän hetken ennuste on että 67v. Jonkinlainen osa-aikaeläke tai pidemmät lomat voisi olla ratkaisu. Minulla on vuosiloma 5 vkoa ja siihen kohdistuu aikamoiset paineet kodin ja mökin huoltotoimiin ja sitten pitäisi levätä, matkustella ja hoitaa sosiaalisia suhteitakin.
Voimia!
Onpa sinulla moninaiset tehtävät ja pitää ikäänkuin olla kaiken aikaa valmiudessa reagoimaan. Hienoa että olet kartoittanut pulmaa ja etsit ratkaisuja. Minulla on menneisyydessä ollut burn-out, mistä viisastuin. ☘️ Hirveä suorittaminen katkesi kerrasta kuin seinään ja siinähän sitten makasin selälläni ennen kuin aloin toipua. Ja wiisastua.
VastaaPoistaMinä olen ollut nuorempana nopea toipuja, muuten olisi saannut ottaa burn outin itsekin ja ehkäpä useampaan kertaan. Olen ollut sellainen kellon ympäri nukkuja. Viikonloppu unta ja taas jaksaa ja sitten lomalla vielä muutamia täysin tyhjiä päiviä ja voimat palautuu. Moni ympärillä on tottunut siihen, että minä teen ja järjestän ja vieläpä aika tehokkaasti. Itseni lisäksi myös muilla on vaikeuksia tajuta, että kuinka paljon yhtäkkiä olenkaan hidastunut ja että viikonloppuna pystyn tekemään yhden isomman tai kotoa poistumista vaativan jutun per päivä ja välillä pitää olla päivä jolloin ei tee mitään.
PoistaSinulla tulee kyllä paljon kaikenlaista kuormitusta monelta suunnalta. Henkinen kuormitus syö minusta voimia enemmän kuin tajuammekaan, ja jos on paljon esim. työstressiä, olisi hyvä ottaa muuten iisimmin ja pitää fyysiset harjoitteet rentoina palautusharjoituksina. Sitten kun henkinen stressi helpottaa, voi taas panostaa enemmän fyysisiin harjoitteisiinkin.
VastaaPoistaMinulla näkyy ikääntyminen eniten siinä, että tarvitsen enemmän palautumisaikaa kuin ennen. Salitreenien välissä on pakko pitää kaksi lepopäivää, tai muuten treeneistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Samoin nivelet (varsinkin olkapäät) ottavat herkemmin itseensä, ja on ollut pakko ruveta ajattelemaan treenaamista siltä kannalta, että mitä tämän ikäinen (=52 v.) keho jaksaa tehdä (ilman loukkaantumisia ja palautumisvaikeuksia), eikä mitä minä haluaisin tehdä. Toki kaikenlaista vaivaa on aina välillä muutenkin, mutta monesti oikeanlainen liikunta auttaa niihin.
Huomaan myös, että mun järjenjuoksuni on jotenkin hidastunut. 🫣 Mutta se voi johtua ihan siitäkin, että aivoille tulee haastetta paljon vähemmän kuin ennen. On esimerkiksi paljon helpompi rojahtaa illalla sohvalle katsomaan jotain Love Islandia kuin lukea kirjaa.
Minulla on ollut aika hyvä stressin sietokyky nuorempana ja lisäksi olen hoitanut stressiäni syömällä herkkuja. Nyt sitten tilanne on sellainen, että stressi tuntuu koko kropassa ja ylipaino vaikeuttaa perussairauksien hoitamista. Lasku lankeaa maksettavaksi nyt keski-ikäisenä. Minulla piti olla tässä iässä vihdoin aikaa ja voimia hoitaa itseäni. Vähän on heikosti toteutunut ja vanhoista huonoista tavoista eroon pääseminen on erittäin vaikeaa.
PoistaMinusta on hienoa, että sinä olet pitänyt fyysisestä kunnostasi aina huolta! Minä entinen kilpavoimistelija ja aerobictuntien pitäjä olen ihan rapakunnossa ja polvivaiva estää vielä sen helpoimman liikunnan eli kävelyn. Ehkä pitäisi palkata PT jotta pääsisin liikunnassa vahvaan rutiiniin. Sitten pitäisi vissiin raivata arjesta paljon asioita pois, jotta liikuntaan jäisi aikaa ja energiaa. Harmi vaan, että pitäisi luopua monesta kivasta.
Tämä on hyvä postaus! Luen jo kolmatta kertaa.
VastaaPoistaSinulla on niin paljon palloja ilmassa, että ei ihmekään, jos palautumisessa kestää: sinulla on sekä nuorisoa että vanhisoa huollettavanasi ja vissiin myös aika vaativa työ.
Mutta on silti totta tuo, mitä sanot.
Ainakin omalla kohdallani.
Olen hitaampi kaikin tavoin.
Väsyn herkemmin ja palaudun erityisesti väsymyksestä hitaammin.
Saan asioita aikaan hitaammin.
Reagoin sosiaalisiin tilanteisiin, muiden tunnetiloihin ja oikeastaan mihin vain herkemmin ja palaudun niistä hitaammin. Pari tuntia vaikka kuinka mukavassa seurassa ja haluan vain käpertyä johonkin omiin oloihini - tämä on aika rasittavaa, koska kavereiden tapaaminen ja ajan vietto yhdessä on kai periaatteessa hauskaa, eikä mitään sellaista, mistä pitäisi erikseen ja erityisesti palautua.
Muistan huonommin.
Kroppa vänkää koko ajan vastaan, kolottaa sieltä, vaikertaa täältä. Kun yhden paikan saa huollettua siedettävään kuntoon, jostain toisaalta alkaa pykiä. Koko ajan pitäisi olla venyttelemässä ja vatkaamassa että jotenkin pysyisi liikkeessä.
Päivään ei tunnu mahtuvan samaa määrää asioita kuin ennen. Jos vapaapäivän aamuna käyn kiipeilemässä, otan päivätorkut ja syön, on päivä oikeastaan jo kulutettu kokonaan, enkä ymmärrä, miten voi jo olla ilta.
Outoa aikaa. Kun kuitenkin samaan aikaan tuntuu aika hyvältä olla juuri tämänikäinen.
Nämä kommentit ovat avanneet minulle vielä lisää sitä, mikä muhii pinnan alla. Usein kaikki kivakin kuitenkin kuormittaa. Vaikka ei pitäisi! Sosiaaliset tapaamiset, retket, pienet menot, matkat ja vastaavat myös vievät voimia. On surullista, että ei enää jaksa kivojakaan juttuja samalla tavalla kuin ennen. Tässä hetkessä kivojenkin juttujen kuormitus on totta ja tuskaisesti joudun myöntämään, että niistäkin pitää vähän tinkiä.
PoistaMinunkaan päivään ei mahdu asioita kuten ennen. Vapaapäivään mahtuu noin yksi asia pakollisten lisäksi. On se aikamoista.
Minuakaan ei sen kummemmin vaivaa ikäkriisi tai tyytymättömyys ikään. En juurikaan sure roikkuvaa ja rypistyvää naamaanikaan. Monesti nautin keski-ikäisyyden näkymättömyydestä. Saan kulkea rauhassa ja tarkkailla maailmaa vapaasti. Mutta tämä jaksamattomuus ja krempat välillä harmittavat. Mutta onneksi on ihmisellä kirjat ja streaming palvelut ;)
Tutulta kuulostaa. Minä jo 68 ja hitaaksi muuttuu elämä. Sinulla on kamalasti työtä ja muistettavaa postauksestasi päätellen. Muista pitää huolta itsestäsi.
VastaaPoistaIhanaa keskikesän juhlaa sinulle ja perheellesi.
🌼🌼🌼
Jotenkin tämä elämä on niin vauhdikasta ja myös vaateliasta, että oma terveys ja hyvinvointi häviää listan kärkipaikan taistelusta. Se on sellainen asia, mikä varmasti käy helposti monelle äidille. Olen useamman vuoden yrittänyt saada muutosta tähän, mutta lipsahdan hyvän alun jälkeen takaisin vanhoihin uomiin. Taistelu jatkuu :)
PoistaMeillä on ollut ihana, lämmin ja aurinkoinen perhejuhannus. Toivottavasti sinulla ja läheisilläsi on ollut myöskin hyvä juhannus.
Kuulostaa ikävältä tuollainen aivosumu ja vetämättömyys. Varmasti on ihan viisasta kirjata ylös ja tunnistaa myös ne kohdat elämässä, jotka kuormittavat. Upea juttu, että pojat ovat todella omatoimisia ja auttavat myös kotihommissa sekä ruoanlaitossa. Voit olla ylpeä siitä, että teillä syntyy heidän toimestaan ruokaherkkuja ja leivonnaisiakin. Työelämä on hektistä ja niitä "heti hoidettavia tilanteita" tuntuu nykyään tulevan liiankin usein itse kullekin. Olen aina sanonut, että "moni kiireinen juttu on itse asiassa jonkun aiheuttama" eli tieto ei aina kulje myöskään organisaatiossa eli joskus niitä hommia putoaa syliin kun joku on unohtanut niistä informoida. Tsemppiä ja varmasti on hyvä seurata omaa kuormittumista ettei pala loppuun ♥
VastaaPoistaTäytyy raivata tilaa rennolle olemiselle kesälomaksi, jotta energiatasot nousevat. Nyt kun olen juuri jäämässä lomalle, niin on matkavalmistelustressi, mutta muuten tuntuu että on hieman helpompi hengittää, kun kohta ei tarvitse miettiä mitään työjuttuja pariin viikkoon.
PoistaMoni kiireinen juttu töissä usein on tosiaan jonkun aiheuttamaa tälläisissä backoffice hommissa. Ihmiset ovat aiheuttaneet viiveitä ja ketjun loppupäässä sitten huhkitaan hulluna kiireessä :(
Minä huomaan kyllä hyvin työn vaikutuksen omaan jaksamiseen. Olin 12 vuotta osa-aikatyössä 26h/vko, tykkäsin työstäni todella paljon ja vaikka siinä oli paljon vastuuta, se ei ollut henkisesti kuormittavaa kuin todella harvoin. Tämän jälkeen muutin ja vaihdoin työpaikkaa, ja stressaava kokoaikatyö yhdistettynä työkavereihin, joista osalla täysin erilainen ote työhön, on todella uuvuttavaa enkä jaksa todellakaan juosta harrastuksissa viitenä päivänä viikossa niin kuin ennen. Ilman lasta olisin varmasti ollut kohta työuupumuksessa, mutta vanhempainvapaa ja hoitovapaa toivat hyvän tauon töistä.
VastaaPoistaTsemppiä sinulle, perästä tullaan vaivojen ja väsymyksen kanssa.
Lehdissä on ollut paljon artikkeleita siitä, kuinka työyhteisö vaikuttaa töissä jaksamiseen. Huono työyhteisö, puhumattakaan työpaikkakiusaamisesta, ajaa ihmisiä työuupumukseen. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, kuinka pitkään työyhteisöt voivat jatkaa huonoja tapojaan ja kuinka huono johtaminen on myös monen työpaikan ongelma.
PoistaVanhempainvapaa ja hoitovapaa voivat tarjota sopivan hengähdyksen työelämästä. Usein tuoreilla vanhemmilla prioriteetit muuttuvat vauvan myötä ja se voi auttaa priorisoimaan asioita elämässään uudella tavalla, joka voi parantaa töissäjaksamista. Lapsen saamisen paradoksi on, että tavallaan asiat eivät välttämättä muutu lainkaan, mutta samaan aikaan sinussa saattaa muuttua pienesti ihan kaikki, tyyliin miten nukut, käytät aikaasi, mitkä ovat arvosi ja mihin juttuihin jaksat ylipäänsä enää reagoida.