12. kesäkuuta 2026

Alppiruusuja ja parvekekukkia

Kukkabongauskevääni 2026 loppuhuipentumana on yksi Suomen hienoimmista kukkabongauspaikoista eli Haagan alppiruusupuisto. Nopeasti tämä kukkabongaussesonki hurahtaa ohitse. Keväälle 2028 asetan tavoitteeksi käydä Urjalan Pölkinvuoressa tai jossain ulkomaisessa kukkabongauskohteessa. Vuoden päästä meillä toivottavasti juhlitaan sekä 90v synttäreitä että viimeisiä lakkiaisia, joten kukkabongaus keskittyy Helsinkiin.

Haagan alppiruusupuiston historia alkaa vuodesta 1975, jolloin paikalle tehtiin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue. Alueelle istutettiin 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin, tarkoituksena oli luoda Suomen sääolosuhteisiin sopivia lajikkeita. Haagan alppiruusupuistosta tuotantoon ja myyntiin on päässyt useampia lajikkeita kuten Haaga, Helsinki University, St. Michel, P.M.A. Tigerstedt, Axel Tigerstedt, Pekka, Eino ja Mauritz. Niiden emopensaita kasvaa puistossa edelleenkin.

Vuosien varrella alppiruusut ovat kasvaneet jättimäisiksi pensaiksi kurotellen useampien metrien korkeuteen. Kukkia on monessa eri sävyssä. Alueella on hyvät kävelytiet sekä pitkospuut. Erikoisuutena on kaksi katselulavaa, joista toinen on atsalea-alueella. Puistoon on myöhemmin lisätty atsalea-alue, joka on myöskin jalostustutkimusalue. 

Me vierailimme viime viikonloppuna Haagassa. Kukinta oli jo hyvin käynnissä, mutta ei täydessä loistossaan. Tekoäly arvioi, että kukinta olisi huipussaan tulevana viikonloppuna. Nyt on siis hyvä aika vierailla Haagan alppiruusupuistossa, siellä pääset hetkeksi huumaavaan satumetsän tunnelmaan.

Meidän vierailumme oli harmaana ja hieman sateisena päivänä. Se näkyy kuvanlaadussa. Kokemusta hieman kehnompi sää ei latistanut lainkaan. Sateen jäljiltä puiston tuoksut tuntuivat tavallista voimakkaammilta ja kukkien terälehtien isot valuvat vesipisarat ihastuttivat.


Esikoinen tyttöystävänsä kanssa lähti mukaan puistoreissulle


Kukkiva viidakko


Näkymä katselulavalta


Vesipisaroita kukan terälehdillä

Atsalean väriloistoa



Viime viikonloppuna ehdin vihdoin hankkimaan vaarille parvekekukkia. Esikoinen lähti avuksi ostoksille ja istuttamaan niitä.

Minä kiersin kaupan kautta ja saapuessani vaarille siellä oli 89v itse istuttamassa kukkia "minä itse teen". Yhteen parvekelaatikkoon tuli pelargoniat. Ne olivat ainoat vaarin kukkalistan kukat, joita oli saatavilla.

Julmasti määräsin seuraavan laatikon istutuksen esikoisen hommiksi ja kielsin vaaria olemasta pää alaspäin. Työnjohtohommista ei vaaria saanut irti lainkaan :D

Vaarilla on sellainen ongelma parvekkeellaan, että jos hän ei muista käydä sulkemassa kaihtimia kuumana päivänä aurinkoisimpaan aikaan, kukat kuolevat nopeasti. 

Vaarin kukkaostoslistalla oli rungollinen verenpisara. Siellä kaupassa, jossa kävimme ostoksilla niitä ei ollut enää jäljellä. Tiesin, että mistä niitä olisi voinut vielä saada, mutta oman kukkapettymykseni vuoksi en mennyt ostamaan. Ostin lakkiaisia varten rungollisen verenpisaran, joka maksoi 29€. Valitsin sen jossa oli eniten kukkia. Verenpisara oli niin tiukasti kiinni ruukussaan, että se oli todella hankala saada siitä ulos. Suuresta varovaisuudesta huolimatta kasvi kärsi operaatiosta, niin että suurin osa oksista kuivi pois ja lakkiaispäivänä siinä oli kolme kukkaa jäljellä. Ajan kanssa verenpisara varmaan tokenee. 

Kolmen viikon toipumisen jälkeen verenpisara näyttää tältä

Takaisin Vaarin parvekkeeseen. Jos nyt jotenkin saisin aikaiseksi, niin voisin hankkia vaarin trooppisen kesäilmaston parvekkeelle viinirypäleitä tai vesimelonin ja voisimme sitten jännittää koko kesän, että tuleeko satoa. Oletko sinä kasvattanut viinerypäleitä tai vesimelonia? Kumpaa suosittelet?

1 kommentti:

  1. No nyt oli kukkia joka lähtöön. 😅 Saisinpa itsenikin innostumaan kukkabongailusta. Roihuvuoren kirsikkapuita vähän yrittelin, mutta ne olivat pienoinen pettymys. Ihana, kun nuorisokin lähti mukaanne!

    VastaaPoista