Lupiiniojassa ja Välimeren makumatkalla Urjalassa

Vähintään kerran vuodessa käyn ystäväni Leenan luona yökyläilemässä. Moni muistaa sekä blogissa että instassa Leenan kauniin kodin "Olet taas siellä ihanan värikkäässä talossa!" Leenan koti onkin todella kaunis ja persoonallinen.

Muutama kuva Leenan kodista alla.
Tässä vanhassa postauksessani on enemmän kuvia Pikku Kepponen: Melkein kuin Strömsössä

Aika usein askartelemme tai kokkaamme jotain ihania ruokia yhdessä Leenan kanssa. Minä olen näppärä keittiössä, mutta Leena on vielä taitavampi. Katsoimme kalenterista päivän kesäkuulle ja jäimme miettimään, että kokkaammeko jotain vähän vaativampaa vai askartelemmeko. Myöhemmin Leena kysyi, että olisiko meidän mahdollista vielä vaihtaa päivää, jos innostuisin lähtemään hänen kanssaan Urjalan Kyläkahvilan makumatkalle Välimerelle. No, minähän innostuin.

Kyläkahvilan takana ilmeisesti häärii aktiivinen ja aikaansaava K-kauppiaspariskunta. Ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, että Urjalan kokoisessa paikassa on tälläistä toimintaa. Wikipedian mukaan Urjalan väliluku on n. 4500. Leena kertoi, että Urjalan perjantaitori on erittäin suosittu läpi vuoden. Kesäaika näkyy Kyläkahvilankin laajentuneissa aukioloajoissa.

 

Moikka Urjalan Kyläkahvilasta

Leena

Päälläni on muuten mekko Akaan Pellavatehtaasta. Tarkoituksenani oli ehtiä perjantaina niin aikaisin liikkeelle, että olisin ehtinyt käymään Pellavatehtaalla. Mutta jäi väliin. 

Makumatka Välimerelle oli täyttänyt ravintolasalin mukavasti

Ensimmäinen ällistyttävän kiva juttu oli juomien kanssa. Tarjoilija kysyi, että otammeko viinipaketit. Leena ei käytä alkoholia ja minun vatsani oli tuona viikonloppuna huonossa kunnossa, joten molemmat valitsimme alkoholittoman linjan. Tarjoilija sanoi, että heillä on ateriaan sopivat limsat! Pientuottajalta mukavan hapokkaita juomia, jotka sopivat hyvin alkumaljaksi ihan ruuankin kaveriksi. Meinasin pudota tuolilta. Kyseessähän oli tietenkin paikallista tuotantoa. Urjalalainen Kajabackan tila valmistaa viinejä sekä kahta eri limsaa: karviaislimua ja viherherukkalimua. Erinomaisia molemmat! Osa S-marketeista myy näitä limuja.

Kajabacan marja- ja viinitila | Urjala, Etelä-Pirkanmaa

Kaikki ruoka-aineallergiamme huomioitiin menussa hienosti! 

Illan menu ja lasissa karviaislimsaa

Hyvää hummusta, valutettua jugurttia ja granaattiomenaa sekä pitaleipää. Tykkäsin.

Ranskalainen kesäkeitto, kiva annos tämäkin

Kanasouvlaki olisi vaatinut minusta paistopintaa, sellaiset grillin jäljet ja ehkä jopa vähän pidemmän paistoajan. Tämä siis parannusehdotus, kaiken söin. Lisukkeet olivat hyvät.

Kakussa maistui mustapippuri, inkivääri ja kaneli ainakin ja kermavaahdossa appelsiini. Erinomainen päätös illalliselle.

Hurraa-huuto tälläisille yrittäjille! 

Somessa minulta kysyttiin, että vastasiko ruuan laatu helsinkiläisiä ravintoloita. Helsingissä paikkoja riittää monessa hintaluokassa ja omassa hintaluokassaan Urjalan Kyläkahvila pärjää vallan mainiosti. Helsingin kalliille ja "isojen" kokkinimien ranskalaisille ravintoloille sekä libanonilaisille on aika hankala Urjalan väestöpohjalla pärjätä. Hinnatkin ovat sitten kaksinkertaiset noissa paikoissa. Ravintolahinnoista tuli mieleen ravintoloiden ahdinko. Meidän perheen ruokalaskut ovat niin tähtitieteelliset, että ruokalaskujen pienentämisyritysten lisäksi olemme myös vähentäneet kaikkea ravintolaruokaa - etenkin noita kalliita ravintolakäyntejä, mutta myös ihan pizzalla käyntiä. Yrittäjien puolesta harmittaa. Toivottavasti olisi paljon ruokailevia ulkomaalaisi turisteja kesällä!

Jos asuisin lähempänä, niin kävisin Kyläkahvilassa lounaalla ja perjantaisin menisin torille ja ainakin kahvittelemaan Kyläkahvilaan. Kannatti lähteä käymään Urjalassa.

Jo menomatkalla olin ihaillut maalaismaisemaa ja etenkin lupiinipeltoja. Takaisintulomatkalla piti sitten ottaa kuvia lupiiniojasta. Tuo päivä oli yksi niitä harvoja lämpimiä ja aurinkoisia kesäpäiviä.

Ajelin vielä lauantai-iltana Leenan luota takaisin kotiin. Ensimmäiseksi piti käydä lataamassa autoa Toijalan ABC:llä. Kun lähestyin latauspaikkaa, oli siellä viitoitus jonotusalueelle. Parkkipaikka oli ihan täynnä autoja. Ajoin jonotusalueen jonoon ja aloin katsomaan hieman tarkemmin touhua. Edessäni oli jonotusalueella kaikkea muuta kuin sähköautoja. Sitten kuului meteliä ja joku poltti kumia ihan huolella. Jos auton takakontti oli suinkin sopiva istuskeluun, niin siellä oli nuorisoa. Olin saapunut pahaa aavistamatta pirkanmaalaiseen nuorison lauantai-illan viettoon :)

Ensimmäiseksi piti pyytää nuorisoa ajamaan autonsa pois tieltä, että pääsisin jonotusalueen läpi. Joku jostain kauempaa yritti huudella, että peruuta itse autosi. Nuoret miehet antoivat mukisematta tietä. Seuraavaksi piti käydä hätyyttelemässä joku ei-sähköautoista pois latauspisteeltä. Sekin sujui ongelmitta. Autokin suostui latautumaan. Minulla olikin sitten puolisen tuntia aikaa ihmetellä pirkanmaalaisen nuorison lauantai-illan viettoa. En ole nähnyt sellaista autokokoontumista millään huoltoasemalla ikinä elämässäni. 

Parkkipaikka oli joka suuntaa tämän näköinen

Näin kuinka yhdet jäljet syntyivät asfalttiin

Minulla on amerikkalainen matkaopastuttava, joka on käynyt useampana talvena turistiryhmien kanssa Suomessa. Häntä kiinnostaa kovasti suomalaiset erikoisemmat ilmiöt luonnossa ja yhteiskunnassa. Laitoin Bethille viestiä ja kuvia, että seurailen tässä pikkukaupungin nuorison lauantai-illan viettoa huoltoasemalla. Beth veti aktiviteetin osalta pidemmän korren. Hän oli Trumpin vastaisessa mielenosoituksessa!

Siinä on t-paidassa ensimmäinen tavoite maan johdolle: Make lying wrong again!
Jos Trumpia ja USA alkaa ajattelemaan, niin nopeasti ahdistaa :(

Tästä tulikin sitten Urjasta USA:han Välimeren kautta postaus.

Sitä ollaan ihan justiinsa heinäkuun puolella. Saisi aurinko alkaa näyttäytymään enemmän.

Mukavaa viikkoa ja ihan kohta alkavaa heinäkuuta!