Pieniä iloja flunssan ja allergian keskellä

Viime viikko meni aika alavireisessä ja tahmaisissa tunnelmissa. Oli sellainen olo, että minulla olisi kunnolla kuumetta, mutta kuumemittari näytti enimillään 37,2 ja yleensä vähän alle 37. Kurkku oli vähän kipeä ja väsytti ihan hirveästi. Ajattelin, että nytkä koivuallergiani äityi tälläiseksi. Flunssaksi se varmistui siinä vaiheessa, kun samaa tautia alkoi potemaan kuopuksemme. Tämä viikko on onneksi lähtenyt minulla pirteämmissä merkeissä käyntiin. Töissä eletään taas viimeistä spurttia ennen lomakautta ja alan olla töidenkin suhteen ihan maitohapoilla. Organisaatiomme pomo jää reilun viikon päästä lomalle ja hänellä pitää olla sijainen viideksi viikoksi. Yleensä se nakki iskee aina minulle. Viime kesänä työkaveri sijaisti sentään puolet ajasta. Todellakin toivon, että tänä kesänä olisi samanlainen järjestely. 

Ennenkuin kurkkukipu iski ehdin käydä fysioterapeutilla. Hänelle ihmettelin, että en meinannut jaksaa vesijuosta normiaikaani ja vesijuoksun jälkeen joka paikkaan särki. Noh, flunssa se siellä teki tuloaan. Fyssarilla käydessäni sää oli aivan ihana ja tein pienen kävelylenkin Lauttasaaressa ihastelemassa ihanaa kevään vaaleanvihreää. Se hetki jolloin puut hohtavan melkein neonvihreinä on aina yhtä huikea! Lauttasaaressa kukki vielä komeasti kirsikkapuukin.

Ihana kevään vihreys!

Tässä kuvassa näkyy se vaalenvihreä melkein neonvihreä väri hyvin. 

 

Aika moni on vaatteiden ostolakossa. Minulla on tälle kesälle ostotavoitteet. Vähintään yksi kiva t-paita töihin ja sitten vähintään yksi t-paita kotikäyttöön, sellainen kesämekko jota voi käyttää paksujen sukkahousujen kanssa ympäri vuoden ja yhdet caprit ja hännänhuippuna vielä siistit ja kevyet kesähousut jotka eivät ole tuhannen rypyssä hetkessä. Toimistokelpoisen t-paidan tilasin netistä ja se oli sopiva ja tykkään kuosista.

Tällä hetkellä nämä vihreät housut ovat ainoat kesähousuni. Housuja en pysty ostamaan netistä ja motivaatio housuostoksille menemiseen on aivan olematon.

Tässä näkyy paidan kuosi, johon ihastuin kovasti. Paitaa myy Versonpuoti

Iloa arkeen ovat tuoneet leivonnaiset. Kinusin Hra Kepposen paistamaan lettuja. Voi, että ne maistuivat hyviltä.

Luin jännittävän, hauskan ja sympaattisen dekkarin. Vähän kuin yhdistelmä chick lit-kirjaa ja dekkaria. Varsin viihdyttävä ja mukaansa tempaava kirja. Ihanat henkilöhahmot. Toivon, että tästä tulisi sarja!

"Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään. Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään.

Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?

Vera Wongin periksiantamaton mutta hyväntahtoinen hahmo hykerryttää ja kutsuu ihanan kiusallisiin seikkailuihin!"

Teksti ja kuva lainattu suomenkielisen version kustantajan sivuilta Etusivu | Publiva Oy

Viikonloppukin meni aika lailla lepäillessä. Viikonlopun kruunasi Hra Kepposen kotikahvila, joka tarjoili uunilämpimiä omenaviinereitä ja vaniljajäätelöä, sämpylöitä ja kahvia. 

Kepposcafen erinomaiset tarjoilut

Tänä keväänä/kesänä meillä ei ole kotona omia juhlia. Onneksi! Mutta juhlakuntoa silti vaaditaan. Helatorstaina juhlimme vaaria joka täytti tällä viikolla 88 vuotta. Lauantaina meillä on samaan aikaan kahdet lakkiaiset ja välimatkaa niiden välillä 100km. Nuorisolla on vielä muutamat kavereitten lakkiaiset näiden lisäksi. Kunnon juhlasuma!