Tammikuun alun ilopikkuja - LUX ja läheiset ja ystävät

Hyvänen aika, kuinka nopeasti tammikuu onkaan kiitänyt. Aika vähäisesti olen ehtinyt vapaa-ajalla tekemään mitään. Tämä pimeä vuodenaika ei vaan ole minua varten! Eniten on harmittanut se, että ihanat talvipäivät ovat olleet niin harvinaista herkkua.

Minä yleensä jaksan huolehtia siitä, että arkeeni mahtuu iloa tuovia juttuja. Näin pimeänä tammikuuna se on ollut hieman haasteellista. Yksi paras juttu tammikuussa on LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Tänä vuonna sää oli aika kehno LUXin aikaan ja polveni oli erittäin kipeä. Moni lisäksi sanoi, että jotenkin LUX oli normaalia vaisumpi. Ajattelin jo jättää LUXin väliin. Sitten päätin, että lähdemme Hra Kepposen kanssa autolla kohti keskustaa ja toivottavasti saamme parkin niin läheltä, että pystyn kävelemään ydinkeskustan kohteisiin. Menimme paikalle aika myöhään illalla ja sain todella hyvän parkin. Kävipäs tuuri!

Minustakin LUX oli vähän vaisumpi kuin monena menneenä vuotena. Minä tosin jaksoin käydä katsomassa vain osan töistä. 

Aloitimme kierroksen Senaatorintorilta, jossa oli väriä vaihtelevien isojen kolmioiden pitkä jono. Teos oli näyttävä sivustakin katsottuna, mutta pääasiallinen tapa kokea se oli kulkea sen lävitse. 

Jatkoimme matkaa Rautatientorille, jossa oli peililasitolppien kokonaisuus. Peililaseista muodostui mielenkiintoisia näkymiä. Teokseen kuului myös ääniraita, joka alkoi hyvin nopeasti tuntumaan minusta hermostuttavalta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa Keskuskadulla olevan jättimäisen vieterilelun

Sieltä jatkoimme Espan puistoon, jonne oli tullut kesä ja linnunlaulu keskelle talvea! Jos edellinen ääniraita Rautatientorilla oli ärsyttänyt, lintujen liverrys äänet ihastuttivat Espalla!

Kaupungintalon seinässä oli rauhankyyhky ja edessä liehuivat Ukrainan liput. Voi kunpa tämä olisi se vuosi, kun Ukrainaan tulisi rauha! Niin ja jollakin järkevillä ehdoilla.

Vielä lopuksi kävimme katsomassa ovea ei mihinkään. 

***

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa ja kaupassa ruokaostoksilla. Saimme seuraksi viikonloppuvapaata viettäneen esikoisen. Esikoinen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta minusta hänen asepalveluksensa on mennyt niin nopeasti. Jäljellä on enää 56 aamua.

Kaffittelijat

Kahvipaikkanamme oli viehättävä Håkans, joka toimii Håkansbölen eli Hakunilan kartanon sivurakennuksessa Vantaalla. Sellainen maininta että Håkansissa on paljon paikan päällä leivottuja tuotteita ja erinomaista pullaa. Suosittelemme!

***

Uimaporukan kanssa otimme heti alkuvuodesta yhteiset treenit. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa allaspyöräily- eli hydrospinningtunnilla. Ilonan kanssa kävimme 2024 koestamassa lajia Flamingossa ja sitten kävin aika säännöllisesti tunneilla siellä ystäväni Jonnan kanssa. Tällä kertaa polveni ei tykännyt allaspyöräilystä yhtään. Pyörän säädöt eivät osuneet kohdalleen. Ohjaajan mikrofoni ei toiminut ja tunnilla oli todella paljon pyöräilyä seisten, mitä polveni ei oikein kestä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen allaspyöräilytuntini, olisi se varmasti jäänyt myös viimeiseksi. Kun olen sanonut Flamingossa olevani polvivammainen sieltä on tullut aina tunnilla ohjeet, miten tehdä polville raskas liike kevennetysti. Mäkelänrinteessä oli yhdet ohjeet. Liikunta teki joka tapauksessa hyvää ja seura oli priimaa.

Allaspyöräilyn jälkeen menimme tietenkin syömään :) Mäkelänkadulta bongasin pienen Bali Bali ravintolan. Hinnat olivat kohtuulliset ja annokset oikein hyvät. Paikalla ei ole minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Oli oikein kiva ilta kavereiden kanssa.

Rapeaa kanaa