En ole aikaisemmin osallistunut Kristina K:n kuukausihaasteisiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Eli nyt siis tammikuun haaste. Siinä pitää esitellä kodin vanhin esine. Olisipa nyt ollut mökillä käyntiä, sieltä olisi löytynyt vaikka mitä! Minä tykkään vanhoista esineistä, mutta kotona niitä on selvästi vähemmän. Mieheni suvussa on vaalittu vanhoja esineitä ja iso osa meidän vanhoista esineistä on tullut meille sitä kautta. Minulla on myös jotain vanhaa ostettua. Niinpä joudunkin nyt esittelemään teille kotimme vanhimman perityn tavaran sekä vanhimman ostokseni.
Aloitetaan ostoksesta. Jo teininä ihastuin kovasti Eino Leinon runoihin. En ole lainkaan runotyyppiä muuten, mutta Leinoon ja etenkin Helkavirsiin ihastuin. Otin tehtäväkseni yrittää hankkia Helkavirsiä ensipainoksen. Pääasiallinen etsintäpaikkani oli C. Hagelstamin antikvariaatti. Muuallakin tuli hieman hortoiltua. Kuinka ollakkaan onnistuin saamaan kyseisen ensipainoksen Hagelstamilta ja vielä ihan kohtuulliseen hintaan. Ensimmäisen vakavan suhteeni päättyessä eroon, Helkavirret katosivat. Pelkään kirjan joutuneen kostonkappaleeksi. Aloitin uuden etsinnän. Elämäni muuttui vielä kiireisemmäksi ja en ehtinyt enää kyttäilemään antikvariaateissa ja jouduin tyytymään toiseen painokseen. Hankintani on sentään oikein mukavassa kunnossa ja edullinen. Sokerina pohjalla kirjan välissä on lehtileike, jossa on haastateltu Anni Timoskaista, johon Leino oli Ilomantissa ollessaan ihastunut.
Ei ensipainosta enää, mutta kuitenkin vanha nide Helkavirsiä
Toinen painos. Tässä Otavalla on jo logo. Minulla on sellainenkin kirja varmaan mökillä, josta logo puuttuu
Tässä on se kirjan välissä ollut lehtileike. Haluaisin ajatella, että kirja oli Anni Timoskaisen
Sitten siihen vanhimpaan perintötavaraan kotonamme. Olen suurennuslasilla yrittänyt tihrustaa hopea merkintöjä, että kumpikos olisi vanhempaa hopeaa. Sellaiseen tulkintaan päädyin, että miehen suvun iso hopealusikka olisi vuodelta 1905.
Lusikka olisi kiillostuksen tarpeessa. Laitoin mittasuhteen vuoksi viereen tavallisen ruokalusikan. Että joku tarjoilulusikkahan tuo on. On kyllä komea lusikka, mutta emme ole käyttäneet sitä ikinä. Noin muuten meillä on arkikäytössä kaikenlaista vanhempaakin tavaraa kuten mökillä anopin keräämät vanhat Arabia, kotona mummoni vihkilahkasi saama hopeinen kakkulapio.
Innostuin tästä niin paljon, että en pysty lopettamaan vieläkään. Minun on esiteltävä vauvanukke, jonka setäni pienenä. Kysyin isältäni, että mistä nukke on peräisin. Setänihän syntyi sota-aikana ja on pula-ajan lapsi, jolloin lelut olivat harvinaisempia Setäni täytti viime keväänä 80 vuotta, joten ikääkin nukella on jo varmaan myöskin lähemmäs 80v. Nuken alkuperä on vielä toistaiseksi hämärän peitossa. Tokihan laitoin sedällekin kyselyä vetämään.
Isokokoinen vauvanukke
Vauvanukella on liikkuvat raajat. Kädet ja pää ovat keramiikan kaltaista materiaalia. Nätisti on setäni leikkinyt vauvanukella, vain peukalo on murtunut. Minä olen aiheuttanut vauvanukelle pienen kallonmurtuman. Vauvanukella on muutama hiuskiekura muotoiltuna päälaella ja ne on myös päällemaalattu. Vauvanukella on sulkeutuvat silmät.
Siinä se vauva nukkuu niin nätisti silmät kiinni
Vauvanukke olisi pientä tohtorointia vaille. Pää ei enää ole kiinni olkitäytteisessä vartalossa vaan retkahtaa nukkea siirrellessä irti.
Mayday! Tarvitsen nukketohtoria!
Ylitin haasteen triplasti, mutta eihän sitä innostustaan aina voi hillitä.
Mukavaa sunnuntaita!
Ehkä isokokoista vauvanukkea voisi syöttää tuolla isolla lusikalla 🙂
VastaaPoistaOlemme myyneet melkein kaikki hopeaesineet, niissä olisi ollut liikaa työtä, siis puhdistamisessa, eli olivat vaan kaapissa.
Eino Leinon runoissa on taikavoimaa. Luimme Helkavirsiä koulussa mutta tuskin osasimme antaa arvoa.
Hyvät vanhat tavarat. Kolme on parempi kuin yksi 🌹
Miksipäs ei voisi vauvanukkea syöttää hopealusikalla. Nyt kun aloit puhumaan hopeista ja vauvanukesta, niin sellainen tuli heti mieleen, että jos vauvanuken laittaisikin esille niin sillehän pitäisi hankki vaikka antiikkinen hopeinen helistin :D Noh, ei ehkä nyt budjetti taivu eikä aika riitä tuollaiseen hankitaan, mutta ajatus on kuitenkin herännyt.
PoistaYläasteella piti lukea runoja ja listasta valita kirja. Olin ainoa, joka valitsi Eino Leinon. Ei puhutellut nuorisoa.
Meillä on aikamoinen määrä hopeita, koska olemme saaneet aterimia häälahjaksi. Mieheni iäkkäät sukulaistädit olivat erikseen tiedustelleet, että saako ostaa hopeisia aterimia ja luvan saatuaan oli innostunut ehkä lähtenyt liialliseen nousuun. Isäni sai omalta äidiltään myöskin hopeisia aterimia 50v lahjaksi ja se avaamaton paketti siirtyi minulle kun täytin 50v. Meillä on sopivasti isän kanssa samat nimikirjaimetkin. Aion istua hopeavarastoni päällä kuin tatti ja jättää sen jälkipolven hoideltavaksi :)
Kiva kun tulit mukaan haasteeseen! Ihana tuo kirja varsinkin kun välissä oli tuo lehtileike.
VastaaPoistaTuollaisia isompia hopealusikoita on meilläkin ja käytämme niitä sekä kotona että mökillä esim. salaattiottimina.
Tuo nukke on tosi suloinen ja melko hyvin sentään on säilynyt vaikka ikää jo onkin.
Helmikuussa uusi aihe haasteessa, toivottavasti olet mukana.
Tammikuun haastesi oli mukava ja minulle hyvin sopiva. Jään kiinnostuneena odottelemaan, että minkälaista haastetta tulee helmikuulle.
PoistaTuota lusikkaa voisi tosiaan käyttää vaikka salaattiottimena. Tosin silloin sille saisi mielellään olla pari. Pitääkö tässä alkaa katselemaan yksinäiselle lusikalle kumppania ;)
Mukavaa loppukuuta!
Ihana juttu, että Rva Kepponen lähti mukaan tähän Kristiinan blogihaasteeseen.
VastaaPoistaMinä rakastan Eino Leinon runoja ♥ Aika katala juttu jos suhteen loputtua itselle rakas kirja katoaa mystisesti - onneksi löysit toisen kirjan ja tuo lehtileike on "piste iin päälle" - ehkä se on Annin.
Isoäidilläni oli juuri noita isoja lusikoita ja joita niistä on päätynyt lapsuudenkotiini myös - siinä on lusikalla kokoa ja meillä niitä on käytetty ottimina ruokapöydässä vaikka perunalle.
Suloinen nukke ♥ Ehkä Nukketohtori Nukkesairaalassa voisi auttaa häntä eli tässä linkki entisöintiin https://www.nukketohtori.com/
Toinen korjauspaikka on Tonttumuseo, mutta se sijaitsee Pohjanmaalla https://www.tonttumuseo.fi/lelujen-korjaukset
Mukava kuulla, että löytyy muitakin Eino Leinosta tykkääviä! Minusta on kiva ajatella, että kirja on Annin tai hänen jälkeläisensä. Aivan varmasti lehtileikkeen säästäjällä on joku suhde Anniin.
PoistaNukelle tekisi pieni tohtorointi hyvää ja pitäisi löytää joku paikka, johon sen voisi laittaa näytille. Kiitos linkeistä! Tosin jos johonkin tulisi sellainen nuken mentävä "näytillä olo"-paikka niin voi olla, että täyttäisin sen nukkekodilla. Olen enemmän tai vähemmän himoinnut aikuisen nukkekotia jo pitkään :)
Voi ihanuus mitä aarteita. Arvokas kirja ja tuo lehtileike on ihastuttava löytö. Tuota nukkeakin on todellakin rakastettu. Onpas vauvanukke jo vanha. Kannattaa korjuuttaa todellakin ammattilaisella nukketohtorilla tuollainen aarre.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVauvanukke kyllä ansaitsee pätevän tohtorin, vaikka olen sitä katsellut itsekin, että saisinko helposti korjattua parilla pienellä ruuvilla. Mutta ammattitohtorin jäljiltä vauvanukke voisi kestää seuraavatkin lähemmäs 80 vuotta.
Loistavat vanhat! Minunkin lapsuudenkodissa oli tuollainen iso lusikka, jonka muistan olleen käytössä ainakin puuron lappamisessa lautaselle. (Meillä oli aina jotain marjapuuroa, jota isä söi iltaisin. Joskus minäkin.) Äitini mainitsi jostain hänen nukestaan, jonka minä olin kuulemma rikkonut. En muista sellaista, mutta äidin nallen otin itselleni talteen, kun...
VastaaPoistaAurinkoista alkanutta viikkoa!
Noin isossa lusikassa olisi ainakin jälkiruuan osalta sellainen hyvä puoli, että kerrankin minullekin saattaisi riittää yksi lusikallinen :D
PoistaKiva, että nalle jatkaa nyt muistona sinun matkassasi.
Kirja-vanhus ja eipä ole nuorikkoja lusikka ja nukkekaan...
VastaaPoistaHelka-tytöissä olen tanhunnut ja ohjannutkin, mutta Helkavirret menneet aivan ohi...
Kristiinan haasteen myötä on moni tosi iäkäs saanut "someaikaa" ja todella ansaitusti!! Upeat ovat teidänkin aarteet...
Helkavirret on suomalaisen runoudet merkkiteoksia :) Et varmaan ole ainoa, jolta ne ovat menneet ohitse. Teineillä on parempaakin mietittävää kuin jotkut vanhat runot ;)
PoistaOn ollut kiva nähdä somessa vanhoja esineitä :)
Mielenkiintoisia esineitä! Mä olen siinä mielessä vähän outo, että inhoan kaikkea vanhaa. Muutama vanha esine meillä kyllä on (mamman kihlajaisvaasi taitaa olla vuodelta 1927), mutta nekin ovat päätyneet meille vähän "vahingossa".
VastaaPoistaAnoppini oli kova keräilemään vanhoja esineitä ja kalusteita, mökillä on suvun vanhoja esineitä hirveästi ja ehtihän anoppi vielä myös ostelemaan kaikenlaista lisäksi. Minusta tuli anopin manttelin perijä ja appi tietää, että jos pitää säästellä jotain, että mihin se pitää vyöryttää :)
PoistaOllaan vielä tulevaisuudessa ongelmissa. Pari viikkoa sitten juttelin isäni kanssa hänen kaappikellostaan. Se on hieno kaappikello (siis lattiamalli) jonka hän on saanut äidiltään lahjaksi joskus 70-luvulla ja se pitäisi säästää. Olen jo luvannut apelle säästää hänen 1800-luvun kaappikellonsa. Pistänkö ne sitten vierekkäin?
Olisikohan nukke sellaista materiaalia kuin guttaperkka? Ainakin itselläni oli lapsena guttaperkkanukkeja.
VastaaPoistaLueskelin hieman guttaperkasta ja onhan se mahdollista, että nuken pää on guttaperkkaa. Tosin materiaali muistuttaa enemmän posliinia kuin muovia. Kädet ovat ainakin jotain muuta materiaalia. Pitäisi joskus päästä näkemään ja kokeilemaan guttaperkasta tehtyä nukkea, jotta osaisin vertailla. Minä olen sen verran nuorempaa sukupolvea, että minun nukkeni olivat jo ihan ehtaa muovia :)
PoistaHelkavirret ovat minullekin tuttuja. Kouluaikana luin, myös myöhemmin. Arvonsa säilyttävä teos on hyllyssäsi.
VastaaPoistaSievästi on poika osannut hoitaa isoa vauvanukkeaan, kun on noin hyvävä säilynyt. Minä en ole nähnyt koskaan tuollaista nukkea.
Mukava kuulla, että Helkavirret on sinullekin tuttu kirja.
PoistaEn tiedä, että onko setäni minkä verran leikkinyt vauvanukella, mutta nätisi on pidetty. On varmaan mummo ollut tarkkana, että hienoa nukkea ei hajoteta.
Onpa sievä nukke kyllä, ihanat helakat posketkin. :)
VastaaPoistaKiitos! Posket ovat jo vähän kuin kuumeisen vauvan posket :)
PoistaNukke näyttää tosi vanhalta täytteineen. Minulla oli lapsena tosi iso karhu (oli niin karkea, että ei voi sanoa nalleksi), jolla oli olki- ja sahanpurutäytteet ;)
VastaaPoistaJokaisen kotini vanhin -postauksen edetessä tajuan, että olisihan meillä ollut jotain tuollaistakin. Tai sitten ei, kun en ole katsonut ikiä.
On ollut kyllä kiva nähdä erilaisten vanhojen tavaroiden kavalkadi 👍
Poista