Kotini vanhin esine -haastepostaus

En ole aikaisemmin osallistunut Kristina K:n kuukausihaasteisiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Eli nyt siis tammikuun haaste. Siinä pitää esitellä kodin vanhin esine. Olisipa nyt ollut mökillä käyntiä, sieltä olisi löytynyt vaikka mitä! Minä tykkään vanhoista esineistä, mutta kotona niitä on selvästi vähemmän. Mieheni suvussa on vaalittu vanhoja esineitä ja iso osa meidän vanhoista esineistä on tullut meille sitä kautta. Minulla on myös jotain vanhaa ostettua. Niinpä joudunkin nyt esittelemään teille kotimme vanhimman perityn tavaran sekä vanhimman ostokseni.

Aloitetaan ostoksesta. Jo teininä ihastuin kovasti Eino Leinon runoihin. En ole lainkaan runotyyppiä muuten, mutta Leinoon ja etenkin Helkavirsiin ihastuin. Otin tehtäväkseni yrittää hankkia Helkavirsiä ensipainoksen. Pääasiallinen etsintäpaikkani oli C. Hagelstamin antikvariaatti. Muuallakin tuli hieman hortoiltua. Kuinka ollakkaan onnistuin saamaan kyseisen ensipainoksen Hagelstamilta ja vielä ihan kohtuulliseen hintaan. Ensimmäisen vakavan suhteeni päättyessä eroon, Helkavirret katosivat. Pelkään kirjan joutuneen kostonkappaleeksi. Aloitin uuden etsinnän. Elämäni muuttui vielä kiireisemmäksi ja en ehtinyt enää kyttäilemään antikvariaateissa ja jouduin tyytymään toiseen painokseen. Hankintani on sentään oikein mukavassa kunnossa ja edullinen. Sokerina pohjalla kirjan välissä on lehtileike, jossa on haastateltu Anni Timoskaista, johon Leino oli Ilomantissa ollessaan ihastunut.

Ei ensipainosta enää, mutta kuitenkin vanha nide Helkavirsiä

Toinen painos. Tässä Otavalla on jo logo. Minulla on sellainenkin kirja varmaan mökillä, josta logo puuttuu

Painettu vuonna 1913

Tässä on se kirjan välissä ollut lehtileike. Haluaisin ajatella, että kirja oli Anni Timoskaisen

Sitten siihen vanhimpaan perintötavaraan kotonamme. Olen suurennuslasilla yrittänyt tihrustaa hopea merkintöjä, että kumpikos olisi vanhempaa hopeaa. Sellaiseen tulkintaan päädyin, että miehen suvun iso hopealusikka olisi vuodelta 1905. 

Lusikka olisi kiillostuksen tarpeessa. Laitoin mittasuhteen vuoksi viereen tavallisen ruokalusikan. Että joku tarjoilulusikkahan tuo on. On kyllä komea lusikka, mutta emme ole käyttäneet sitä ikinä. Noin muuten meillä on arkikäytössä kaikenlaista vanhempaakin tavaraa kuten mökillä anopin keräämät vanhat Arabia, kotona mummoni vihkilahkasi saama hopeinen kakkulapio.

Innostuin tästä niin paljon, että en pysty lopettamaan vieläkään. Minun on esiteltävä vauvanukke, jonka setäni pienenä. Kysyin isältäni, että mistä nukke on peräisin. Setänihän syntyi sota-aikana ja on pula-ajan lapsi, jolloin lelut olivat harvinaisempia Setäni täytti viime keväänä 80 vuotta, joten ikääkin nukella on jo varmaan myöskin lähemmäs 80v. Nuken alkuperä on vielä toistaiseksi hämärän peitossa. Tokihan laitoin sedällekin kyselyä vetämään.

Isokokoinen vauvanukke

Vauvanukella on liikkuvat raajat. Kädet ja pää ovat keramiikan kaltaista materiaalia. Nätisti on setäni leikkinyt vauvanukella, vain peukalo on murtunut. Minä olen aiheuttanut vauvanukelle pienen kallonmurtuman. Vauvanukella on muutama hiuskiekura muotoiltuna päälaella ja ne on myös päällemaalattu. Vauvanukella on sulkeutuvat silmät.

Siinä se vauva nukkuu niin nätisti silmät kiinni

Vauvanukke olisi pientä tohtorointia vaille. Pää ei enää ole kiinni olkitäytteisessä vartalossa vaan retkahtaa nukkea siirrellessä irti.

Mayday! Tarvitsen nukketohtoria!

Ylitin haasteen triplasti, mutta eihän sitä innostustaan aina voi hillitä.

Mukavaa sunnuntaita!