Uhkaava viikko

Välillä arkielämä on kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Viimeisimmissä postauksissa olen kirjoitellut enimmäkseen elämäni kivoista jutuista, niin nyt voisi olla aika vaihteeksi vähän narista. Viime arkiviikko ei ollut kovin hääppöinen viikko. Viime viikkoa kuvaa parhaiten, että se oli suoranainen uhkien viikko.

Maanantaina pamahti ensimmäinen uhka: saimme tiedon, että keskimmäinen on mahdollisesti altistunut koronalle. Keskimmäisen viikonlopun riparitapaamiseen oli osallistunut joku, jolla olikin korona. Ensimmäiseksi pitää todeta, että onhan se kiva, kun sentään joku tiedottaa näistä mahdollisista altistumisista. Koulu ei taida enää mitään tiedottaa. Riparitilaisuudessa onneksi käytettiin maskeja ja olemme varustelleet pojat omilla FFP2-maskeilla kouluun ja vapaa-aikaan. Tietenkin tiistaina keskimmäinen alkoi oireilemaan. Jännitysnäytelmä päättyi onneksi loppuviikosta viralliseen negatiiviseen testitulokseen. Koronauhan alla elämistä saamme jatkaa varmaankin vielä viikko kaupalla. Voihan kurjuus.

Kun koronauhka vielä roikkui päällämme, meihin iski turvallisuusuhka. Yhden lapsemme koulurauhaa turvasi aamusta poliisi ja ovia vartioi vartiointiyritykset vartijat. Wilma-viesti mahdollisesta turvallisuusuhasta koulussa sai sydämen hakkaamaan. Uhkaan reagoitiin nopeasti ja vakavasti. Poliisi ja koulu tiedottivat, että uhka ei ollut todellinen. Onneksi! Heti perään tuli toisesta koulusta tietoa, että lapsemme on ajautunut riitaan koulussa, jonka selvittämiseen on tarvittu koulun aikuisia.

Työviikko alkoi siten, että rauhallinen ja rakentava esimieheni koki, että yksi tärkeä projektimme ei edisty suunnitellusti.  Pomo oli aika harmistunut tilanteesta ja käsissäni oli uhka luottamuspulasta. Esimieheni harmistus näkyi projektin tekijöille saakka ja tajusin, että käsissäni on kohta myös uhka motivaation notkahtamiseen. Viikolla kului energiaa sekä luottamuspulauhkan että motivaatiopulauhkan eliminoimiseen. Perjantaina olimme takaisin hyvässä tilanteessa.

Sellaisenkin uhkakuvan ehdin rakennella mielessäni, että isälleni on sattunut jotain, kun en saanut häntä puhelimella kahdeksaan tuntiin kiinni. Kävimme sitten Hra Kepposen kanssa klo 23 jälkeen soittelemassa vaarin ovikelloa ja herättämässä hänet uniltaan. Kaikki oli onneksi kunnossa, vaari se oli keksinyt ladata kännykkäänsä vessassa ja unohtanut sen sinne.

Viikon kruunasi se, että sain postitse ulosottoonryhtymisuhkauksen. Olen taivastellut iltapäivälehtien juttuja pikkujulkkiksista, jotka hoitavat raha-asiansa niin leväperäisesti, että heillä on ulosotossa veroja, pysäköintimaksuja ja jne. Se taivastelu päättyy osaltani tähän, koska olen itse päätynyt ulosottouhan alle ilman, että minulla olisi maksuvaikeuksia tai elämänhallintaongelmia. Minulla oli 60€ jäännösvero eli mätkyt jääneet maksamatta. Tuostahan on pitänyt tulla kotiin varmasti parikin maksukehoitusta. En ymmärrä, että miten olen voinut käsitellä noin huolimattomasti veroviraston postia ja jättänyt huomaamatta asian. Kun mitään laskua ei enää tule paperitse kotiin, niin näköjään nopeasti rapautuu prosessit siihen, että ne paperilaskutkin pitäisi muistaa hoitaa ja ihan itse laittaa pankkiin maksuun. Lisäksi sanon puolustuksekseni, että olen saanut mätkyt viimeksi viime vuosituhannella, joten varmasti olen katsonut että tulipas pieni veronpalautus. Ehdin hoitamaan asian kuntoon ennen kummoisia seuraamuksia. Ilokseni se täytyy todeta, että veroviraston perintäkulut ja -korot ovat erittäin maltillisia. Mutta näin kävi ihan tavalliselle kansalaiselle, että ulosottton ryhtymiselläkin uhkailtiin.

Oli aika uhkaava viikko ja sen läpi meno tuntui rämpimimiseltä, mutta ihan hyvinhän tuo viikko kuitenkin päättyi. Toistaiseksi ei koronaa, ei todellisia turvallisuusuhkia ja sekä työt että luottotiedot kunnossa. Viimeinen uhka oli se, että kuluttavan arkiviikon jälkeen en enää jaksakaan lähteä ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemään. Herra Kepposen avustamana pääsin matkaan. Viikonloppu oli ihana ja nollasi hyvin uhkaviikon apean ja väsähtäneen fiiliksen. Harrastimme avantohommia, saunomista, kuivakukkia, pientä shoppailua ja blineillä herkuttelua.

Vaihda vapaalle, nauti päivälonkeroa avannossa!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Paremmin on alkanut tämä viikko. Maanantaina mitään odottamatonta ei tapahtunut ja se on aivan mahtavaa :)