Uhmasin hallitusta

Olen tavannut aikoinaan blogiskenen kautta mahtavan, pohjalaisen voimanaisen Sirkun. Ensimmäiset treffit meillä oli entisen kesämökkipaikkakuntamme Virtojen ja Sirkun kodin puolivälissä vuonna 2013. Sen jälkeen olemme tavanneet vähintään joka kesä. Tänä vuonna meidän kesätreffimme ovat lykkääntyneet ja lykkääntyneet ja ne saatiin lyötyä kalenteriin vasta ensimmäiseksi adventiksi.

Juuri tuohon aikaa koronatartuntaluvut ryöpsähtivät uusiin ennätyksiin ja hallitus alkoi painostamaan kaikkia pysymään kotonaan. Minä olen kesälomaa lukuunottamatta pysynyt kotonani 9 kuukautta. Istun tässä ruokapöydän ääressä, kuten nytkin tätä kirjoittaessani, kuukaudesta toiseen. Elokuun jälkeen olen tavannut 9 ihmistä oman perheeni lisäksi. Sen lisäksi olen käynyt muutaman tyypin kanssa kahdesti lounaalla. Pitkän mietinnän jälkeen päätin, että lähden treffaamaan Sirkkua Tampereelle. En usko, että vaarantaisin muita, koska olin täysin terve ja kuten sanottu istun täällä kotonani päivästä toiseen. Päätin käyttää mahdollisimman paljon maskia ja vältellä ihmisiä turvatakseni itseäni.

Tihkusateista pikkujoulutunnelmaa Tampereella

 

Tampereen reissu oli varsin voimaannuttava! Lisäksi myös sivistävä. Sirkku on kestävän kehityksen naisia ja on ammattinsa vuoksi perehtynyt erityisesti ruuantuotannon ongelmakohtiin. Ruuantuotannon lisäksi Sirkun kiinnostus ulottuu myös tekstiiliteollisuuteen. Ensimmäinen kohteemme Tampereella oli Seele vaateliike, jonka valikoimassa on ainoastaan vastuullisesti tuotettuja vaatteita. Se tarkoittaa suunnittelua Suomessa, tuotantoa Euroopassa ja jopa kotimaassa, eko-seritifoituja luonnonmateriaaleja, kierrätettäviä pakkausmateriaaleja ja ennen kaikkea ajatusta, että vaatteelle tulee mahdollisimman monta käyttökertaa. Palvelu Seelessä oli erinomaista. Myyjä etsi meille uutta sovitettavaa ja teki kivoja ehdotuksia. 

Lumoan-valmistajan mallistosta ostin mustan collegemekon. Se on riittävän siisti vaikka teatteriin tai ravintolaan, mutta kuitenkin rento ja todella mukava päällä. Nilkkureiden tai tennareiden kanssa mekko sopii arkeenkin. Lumoan-valmistajall on osa mallistosta saatavilla myös plus kokoina 46-52. Mekko maksoi 109€. Jos materiaali pysyy pitkään hyvänä, niin malliltaan mekko on iätön ja aion käyttää sen loppuun.

Kuva lainattu https://kauppa.lumoan.fi/

 

Kaupassa farkkukankainen kimonojakku näytti jotenkin ihanan freesiltä. Joten sorruin ostamaan senkin. Tämä on sen verran erikoinen vaate verrattuna muihin kaapissani, että nyt suorastaan jännittää, että tuleeko sille käyttökertoja minkä verran. Kaikkein epäekologisin ostos on sellainen vaate, jolla ei juuri ole käyttöä. Valmistajana https://www.hopiavuori.com/

  

Kakkukahvit nautimme Valkoinen Puu kahvilassa torin reunalla. Valkoinen puu on luomukakkujen edelläkävijöitä Suomessa. Viljana käytetään pohjalaista spelttiä. Maitotuotteet, kananmunat ja marjat ovat myöskin pohjalaista luomua. Kakut ovat sellaisia ronskeja ja reheviä ulkomuodoltaan. Valkoisen Puun kirsikkabritakakku otti minun listallani Suomen parhaimman kakun tittelin. Siinä yhdistyy ihanasti suklaa ja kirsikkahillo perinteiseen britaan. Lohjalainen St. Honore on ollut yli 20 vuotta mielestäni Suomen parhaimpien kakkujen tekijä, suosiikkikakkuni on tosin vaihdellut marjatartaletistä ranskalaisen suklaakakun kautta mustikkamascarponeleivokseen, mutta nyt St. Honore jäi kakkoseksi. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Valkoisessa puussa, jos liikut Tampereella, Seinäjoella tai Kauhajoella!

 

Suomen paras kakku! Kuva: https://valkoinenpuu.fi/

Illansuussa piipahdimme hieman tunnelmoimassa joulutorilla. Joulutori aukesi vaiheittain ja kaikki kojut eivät olleet vielä auki. Illalla asiakkaita oli enää aika vähäisesti. Joulutorilla on ihania koristeita ja valoja, joten olihan se sellainen tunnelman nostattaja.

Tallipihalla ehdimme piipahtamaan pikaisesti. Minun tieni vei heti ensimmäiseksi Suklaapuotiin, josta ostin muutamat pikkujoululahjasuklaat. Tampereen reissu oli todella onnistunut oikea hyvän mielen reissu. Joulustamme on tulossa hiljainen juhla vain oman perheen kesken. Appi ilmoitti jo aiemmin, että ei uskalla tavata meitä. Ala-asteella on ollut isompi korona-altistus, johon ilmeisesti kuopuksemme ei kuulu. Sen jälkeen en kyllä anna poikien tavata isääni. Ehkäpä uskaltaudun piipahtamaan isälläni suodattava maski päällä joulun aikaan ja sittenhän ehdimme vielä tapaamaan ennenkuin pojilla alkaa koulu.

Tallipihan Suklaapuodin upea talo

Minä menen kohta apteekkiin hakemaan diabeteslääkkeeni ja sitten siirryn viikonlopun viettoon. Ohjelmassa on lepäilyä, ehkä ihan vähän siivousta ja jos olen tosi jaksavaisella tuulella, niin voisin toimia kuopuksen työnjohtajana ja leivottaa hänellä pienen satsin piparkakkuja.

Mukavaa viikonloppua!