7. joulukuuta 2020

Marraskuun kivoja juttuja

Nyt kun melkein kaikki on kiinni, voin haikeudella muistella, että marraskuu oli sittenkin kiva kuukausi, koska oli mahdollista käydäkin jossain. Marraskuussa kävin vielä vesijuoksemassa. Marraskuuhun osui syksyn paras uimakerta maauimalakauden jälkeen. Marraskuussa tuli ensilumi päiväksi ja oli aivan huumaava auringonpaiste. Se valoterapiapäivä teki niin hyvää!

 

Olin ensilumipäivänä uimassa ja hämmästyksekseni Leppävaaran maauimalan ulkoallas oli vielä täynnä vettä, muuten alueen peitti ohut valkoinen kerros. Aika erikoinen näky. Oman erikoisen lisänsä vesijuoksukertaan toi se, että isoja keloja, joilla säilytetään muovisia rata"köysiä" siirrettiin jonnekkin muualle ja koko operaation ajan ovi oli auki lumiseen maisemaan. Kävin kelluttelemassa oven lähellä ja nauttimassa ovesta puhaltavasta raikkaasta ilmasta ja minusta ilma tuoksui aivan lumelta.

Lunta maauimalassa

Onnistuimme löytämään todella tyhjän vesijuoksuajan Sirpan kanssa ja meitähän jopa hieman harmitti hallin sulkeutuminen. Tietysti näissä asioissa pitää mennä turvallisuus edellä. Syksyn aikana kehitin rutiinin, jolla selvisin ennätysnopeasti suihkuhuoneen ja pukuhuoneen lävitse uimahallissa. Hiukseni pesin uimahallin jälkeen vasta kotona.

Uimahallien sulkeutumisessa on yksi erinomainen puoli. En enää pysty lihomaan vesijuoksulla! Jos uimahallin kahvila on ollut tyhjä, olemme Sirpan kanssa juoneet kahvit siellä. Valitettavasti kahvila leipoo todella hyviä munkkirinkilöitä ja olemme molemmat joutuneet välillä antamaan periksi munkkirinkilöiden kutsuhuudolle.

Vesijuoksu on lihottava harrastus

Marraskuussa kävin ystäväni Lauran kanssa lounaalla. Menimme myöhään lounastamaan, jotta paikalla oli mahdollisimman vähän muita asiakkaita. Olen pidempään halunnut käydä kehutussa töölöläisessä Trattoria Sognossa. Korona ja eripuolella kaupunkia asuminen on pitänyt minut ja Lauran fyysisesti erossa. Lauran kanssa olimme viimeksi nähneet yhteisellä tammikuisella lomamatkallamme. Ennen lounastreffejämme arvelin, että koronatartuntaluvut saattavat nousta sellaisiksi, että eipä tee enää mieli lounastaa kaupungilla ja ajattelin, että haluan nähdä Lauraa pian. Onneksi saimme treffit aikaan lyhyellä varoitusajalla. Sognossa haaveilimme uusista lounastreffeistä vielä tänä vuonna, mutta se jäänee koronan vuoksi haaveeksi.

Kultaotsa-ahventa ja sitruunarisottoa

Trattoria Sogno

Jälkkäri

Sogno on mukavan tunnelmallinen paikka ja lounas keskivertoa parempi. Kultaotsa-ahven oli aika vaisun makuista, mutta se on yleinen ongelma vaaleissa kala-annoksissa. Risottikin kaipasi lisää makua, vaikka olikin muuten taiten valmistettua. Tiramisussa ei ollut mitään moitittavaa :) Plussaa siitä, että kaikki annokset tarjoillaan pöytiin.

Toisen marraskuisen lounaan söin työkavereideni kanssa. Sen ajankohtana lehdet eivät muusta kirjoittaneetkaan kuin koronasta. En kehdannut jäädä pois, koska georgialainen ravintola Rioni oli valittu minun ehdotuksestani. Ravintola Rionin ovella tunsin pientä ahdistusta, meidän pöytämme oli sivussa muista pöydistä, mutta jouduimme istumaan aivan ilman turvavälejä. Piti oikein rauhoitella itseäni, että istun ihmisten vieressä, jotka ovat kaikki etätöissä eivätkä liiku oikeastaan missään. Lounas oli jälleen todella herkullinen.

 
Pääkaupunkiseudun koronaluvut ovat aiheuttaneet sen, että en oikein halua mennä mihinkään ihmisten ilmoille. Jopa lounaalla käyminen tuntuu melkein hallituksen uhmaamiselta ja terveydellä leikkimiseltä. Hra Kepponen hieman pyörittelee päätään minulle. Hän käy metrolla töissä ja syö lounaansa ulkona. Olen yrittänyt painostaa häntäkin jäämään etätöihin, mutta tuloksetta. Hra Kepponen on toki esimerkillinen maskin käyttäjä.
 
Suhtautuminen koronaan vaihtelee paljon. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin eristäytyä kotiini. Sen kääntöpuolena on toki se, että eristäytyminen saattaa mennä liiallisuuksiin ja aiheuttaa muita ongelmia. Olen yrittänyt muuttaa ajattelutapaani sellaiseksi, että voin tehdä asioita, jotka pystyn toteuttamaan turvaohjeiden mukaisesti. Tarvitsen syksyn pimeyteen jotain iloa! Turvallisuutta voi lisätä käyttämällä mm. FFP2 luokan suodattavia maskeja ja toki huolehtimalla turvaväleistä ja tavata ihmisiä vain yksi tai muutama kerrallaan ja ylipäänsä karsia kontakteja. Käsihygieniasta huolehtimisesta on tullut jo aivan arkipäivää. 
 
Miten sinuun on vaikuttanut koronatartuntaluvut? Oletko muuttanut toimintaasi jotenkin?

Turvallinen huvi oli yhteinen joulukorttiaskartelusessio ystäväni Tiinan luona. Maskeja käyttämällä ja kahviherkut väliin jättämällä tuostakin olisi saanut vähäisen riskin yhteisen tekemisen. Askartelusunnuntaina olin jälleen aika väsähtänyt. En saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, mutta nautin silti illasta. Oli kivaa hypistellä tarvikkeita -etenkin Tiinan uusia hankintoja ja tehdä jotain pientä ja ennen kaikkea tavata ystävää.


Kesällä Tiina sai minutkin ihastumaan ruusulimppariin. Tiina oli löytänyt uuden, toisen valmistajan.

Marraskuuhun toi iloa se, että keskimmäisemme vitkutteli hirvittävän pitkään kotitalouden läksyjen kanssa. Parin viikon aikana meillä olikin sitten keskimmäisen tekemää pasta bolognesea, pullia, teeleipiä ja sämpylöitä. Köksän läksyt on urakoitu, mutta keskimmäisellä olisi innostusta opetella tekemään suosikkiaan eli mokkapaloja. Koska minä vietän tänä vuonna alisuorittamisen joulua, niin julistan mokkapalat joululeivonnaiseksi. Haluan ehdottomasti auttaa poikaa oppimaan mokkapalojen tekoon, joten se olkoon joululeivonnaiseni. Muuten pistän toivoni siihen, että esikoinen tekee meille joulutorttuja ja kuopus pipareita viimeistään joululomalla.
 
Keskimmäisen tekemät voisilmäpullat

Alisuorittajan joulukuussa ei myöskään vietetty itsenäisyyspäivää mitenkään. En tehnyt juhla-ateriaa enkä mitään joululeivonnaisia. Aivan ilman herkkuja emme kuitenkaan jääneet itsenäisyyspäivänä. Esikoinen maksoi kuopukselle 5€ siitä, että kuopus teki meille köyhät ritarit. Esikoisella oli kova herkkutuska ja laiskuus yhtäaikaa päällä sekä kokeeseen valmistautuminen. Meillä on yleensä kaikki rahaliikenne poikien välillä ehdottomasti kiellettyä, mutta teimme itsenäisyypäivänä ensimmäiset poikkeukset. Köyhät ritarit palkkion lisäksi esikoinen ja keskimmäinen saivat löydä 50€ vetoa siitä, että keskimmäinenkin tulee saamaan yläasteella kahdeksannella luokalla, jostain aineesta kutosen. Esikoinen on varma, että voittaa vedon, koska kahdeksasluokka on kuulemma niin rankka, että huonoilta arvosanoilta ei voi välttyä. Kyselin kiinnostuneena, että onko muka niin, että oppiaineet olisivat kahdeksannella luokalla vaikeimmillaan vai olisiko syynä joku muu. En sanonut ääneen, että jollain muulla viittaisen siihen, että kahdeksannella luokalla murrosikä on monilla pahimmillaan. Osalla meinaa silloin järki himmetä kokonaa. Esikoinen tiesi varmasti mihin viittasin, mutta vastasi diplomaattisesti että kasiluokalla on motivaatio alhaisimmillaan. Ehkä meillä on esikoisen kanssa vielä tunnelin päässä valoa, joka ei ole vastaantuleva pikajuna, koska moni asia on paremmin nyt ysillä kuin kasilla.

Näin hienon kahvin minulle teki ystäväni Ilonan 9v poika
It's Monday, have a coffee

Mukavaa viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Ihania pieniä ilohyppyjä siellä, niitä todellakin tarvitaan. Mulla on koko ystäväpiiri muuttanut käytöstään ehkä n 2 viikkoa sitten. Kaikki ovat supervarovaisia ja tapaamiset ovat peruuntuneet. Pakko vain hyväksyä tilanne, ja toivoa, että tämä hulluus ei jatku kovin pitkään. Itse alan ainakin mökkihöperöityä...

    Valoa viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aika huutaen vaatii pieniä ilon aiheita, kun arki on aika yksitoikkoista. Toisaalta pitää todeta, että tällä hetkellä riittää pienempikin juttu ilahduttamaan :D Olen joskus miettinyt, että tässähän ollaan ihan kuin takaisin 80-luvulla. Silloin ei notkuttu kaupoissa ja ensimmäiset kauppakeskukset olivat vasta auenneet. Ruuat syötiin pääosin kotona ja kulttuuririennoissa käytiin muutaman kerran vuoteen :D

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  2. Kivoja pikkuasioita, joita tulee iloinen mieli. Munkkirinkilät ovat muuten sellaisia, että ne aina huutelevat kahviloissa niin kauheasti ettei niitä voi välttää. Sognossa en ole käynyt nyt varmaan pariin vuoteen mutta ihana paikka. Mielenkiintoinen keskustelu veljesten välillä ... :D Saa nähdä miten vedonlyönnissä käy. Kivaa viikon jatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikanpäällä leivotut munkkirinkilät ovat nykyisin sen verran harvinaista herkkua, että niiden kutsuhuutoa on vaikea välttää. Kohtahan on sama tilanne pullien kanssa, kun melkein joka paikassa myydään niitä samoja pakasteesta paistettuja valmispullia. Minä olen ihan kyllästynyt jo noihin "pakastepaistopistevalmisteihin". Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että vieläköhän Töölön uimahallin kahvilassa leivotaan pullaa. Joskus kun on mahdollista, niin yritänpä mennä sinne uimaan tai vaikk vaan kahville.

      Saas nähdä kuinka vedon käy. Luultavasti esikoinen on aivan yhtä kiinnostunut keskimmäisen koulumenestyksestä kuin me vanhemmat :D

      Poista
  3. Minuakin ehkä hirvittäisi, jos asuisin siellä etelässä. Täällä pohjoisen pikkukaupungissa tilanne on taas rauhoittumaan päin, sillä viimeisen kahden viikon aikana vaan 1 tartunta! En ole kuitenkaan uskaltautunut palaamaan salille ja uimahalliin on edelleen auki vaan koulujen ryhmille (1 ryhmä kerrallaan) ja alle 18v harrastajille. Minut pitää järjissäni lähes päivittäinen avantouinti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi korona ei jyllää samalla lailla joka kaupungissa kuin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.

      Meidän postinumeromme on tässä koko maan suurimpien koronalukujen puristuksessa. Tapauskartassa olemme kirkuvan punaisten aluiden ja meren ympäröimänä. Meidän osaltamme se tuo lisää riskiä koulun kautta mahdollisesti välittyvillä tartunnoilla, siellä kohtaavat monet kansalaisryhmät mukaanlukien ne joiden keskuudessa korona on levinnyt keskivertoa enemmän. Yllättävän vähilla karanteeneilla on yläkoulu toistaiseksi selvinnyt.

      Poista
  4. Teidän pojat kuulostavat harvinaisen selväjärkisiltä :) Ja ymmärtävät rahan voiman.

    Vesijuoksu olisikin hyvä laji. Mä en ole käynyt minkäänlaisessa altaassa moneen vuoteen, vaikka jossain vaiheessa uin pari kolmekin kertaa viikossa. Pitäisi ottaa ohjelmistoon. Munkit ja pullat voisi kyllä jättää väliin...

    Hyvännäköisiä ruoka-annoksia! Mä olen käynyt yhden kerran ravintolassa sitten koronan alkamisen jälkeen. Se oli se kerta, kun vanhempi poika ilmoitti, että on äiti-poika -päivä ja hän vie äidin syömään. En hennonut sanoa ei. Maskit olivat ihmisillä kasvoilla ennen pöytiin istumista ja aina ravintolassa liikkuesssa, henkilökunnalla koko ajan. Vain puolet pöydistä oli käytössä.

    Mä käytän maskia aina kaupassa asioidessani. Olen kyllä pistänyt ihan minimiinsä kaikki asioinnit ja aion niin toimia siihen saakka, että tilanne helpottaa. Ei ole mitään halua sairastua tai sairastuttaa muita.

    Mukavaa viikkoa sinne! Olen samaa mieltä: mokkapalat ovat joululeivonnaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesijuoksu on polvivaivaiselle juurikin hyvä laji. Harmittaa, kun en tiedä, että milloin pääsen seuraavan kerran altaaseen. Mutta eihän tässä nyt auta muu kuin odotella parempia aikoja.

      Minä kävin vielä noiden lounaiden jälkeen sushibuffetissa lounaalla. Olin aikeissa ostaa sushia mukaan, mutta ravintolassa oli lisäkseni 2 muuta asiakasta ja 1 henkilökunnan tyyppi, niin päätin jäädä nautiskelemaan sushit paikan päälle. Näitä tälläisia mahdollisuuksia löytyy vieläkin satunnaisesti. Tokihan kauppakeskuksen autohalli oli ihan tupaten täynnä ja sieltä kuljetaan täysillä hisseillä ja jouduin siksi jättämään auton hieman kauemmas kadun varteen. Pieni liikunta ei tehnyt yhtään pahaa ;)

      Mekin käytämme kaupoissa ja kulkuvälineissä aina maskia. Mieheni käy edelleen 3 päivänä viikossa metrolla töissä. Olen hieman kauhuissani siitä, mutta en ole saanut vakuutettua miestä jäämään täysin etätöihin.

      Äiti-poika-päivä on aivan ihana! Ihanaa, kun poikasi järjesti sen sinulle. Minun nuorin on kerran järjestänyt sellaisen minulle, hän taisi olla 10v ja vei minut pizzalle!

      Poista
  5. Täällä Vaasassa koronatilanne on ollut menossa parempaan suuntaan lokakuun jälkeen, mutta nyt näyttää tilanne taas kääntyvän. Rajoitukset ovat olleet osa arkea koko syksyn, ja opetustyössä olemme käyttäneet maskeja lokakuusta lähtien. Se on ehkä kaikista raskainta, olla puhetyössä maskin kanssa. Muuten aika paljon vietetään aikaa oman perheen kesken. Onneksi on monenlaisia pieniä asioita, jotka arkea ilahduttavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maski päällä oleminen ja puhuminen on epämiellyttävää, mutta eihän tässä auta muu kuin kaikkien kestää. Minä saan viettää maskittomia päiviä etätöissä kotona, mutta sen negatiivinen puoli on, että en tapaa yhtään ketään ikinä.

      Minä seurasin aika tarkasti Vaasan tilannetta aiemmin syksyllä. Onneksi se iso ryöpsähdys saatiin kuriin aika nopeasti. Meillä on palkattuna opiskelija Vaasasta, joka tekee meille etänä lopputyötään. Ihan mahtava tyyppi, oli meillä kesätöissä.

      Poista
  6. Ihan ylivarovaiseksi olen heittäytynyt viime aikoina tuon koronapirulaisen takia.Ja kun esim.kaupassa joku tunkee liian lähelle,alkaa "kukkahattu"pian puristaa ja mieli tekee alkaa valistaa tuota lähimmäistä turvavälien pitämisestä 😑. Olenkin luultavasti muuttumassa naispuoliseksi Pentti Linkolaksi,joka vihaa ihmiskuntaa...no toivottavasti ennen sitä tulee joku myönteinen ratkaisu tähän kriisiin😷. Valoisia päiviä ja myönteisiä ajatuksia sinnepäin❣️🌟🕯️🕯️🕯️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se varmaan useimpia hieman hermostuttaa ja ärsyttää, jos kaiken turvaväli puheen jälkeen vieraat ihmiset tunkevat liian lähelle. Minulla on muutaman kerran ollut ihan samanlaisia tuntemuksia.

      Jännittäviä aikoja, milloin tulee rokotteita, kuka niitä saa, minkälainen niiden teho on ja ovatko ne varmasti turvallisia. Paljon isoja kysymyksiä.

      Toivon kovasti, että tulisi vähän lunta ja olisi mahdollisuus talviurheiluun pääkaupunkiseudullakin ja pääsisin johonkin laskettelemaan.

      Tunnelmallista joulunodotusta!

      Poista