Irti etätyötylsistymisestä

Olen istunut keittiön ruokapöydän ääressä etätöissä yli 7kk. Sillä muovi-istuimisella hiostavalla tuolilla. Poikien ollessa koulussa voisin käyttää kuopuksen pöytää, mutta olen jämähtänyt paikalleni. Olen myös jämähtänyt yöpaitoihin ja pyjamiin ja jopa huonoon hygieniaan. Kun työpäivä päättyy, niin vietän osan vapaastani samalla tietokoneella katsellen hieman jotain striimauspalvelua, hoitaen asioita ja blogaten.

Olen toki huomannut tämän elämänpiirin supistumisen vaikuttavan negatiivisesti hyvinvointiini. Ystäväni Laura on kannustanut minua kovasti siirtämään etätyöpisteeni välillä kodin ulkopuolelle, mutta en ole vaan ole saanut sitä aikaiseksi. Co-working tilat ja hotellit tarjoavat erilaisia paketteja vaihtelua kaipaaville etätyöläisille, joista osa on hyvin edullisiakin.

Ystäväni Ilona on innokas mökkeilijä ja Ilona toivoi, että voisimme tehdä meidän maalaismummolaan vielä ainakin yhden mökkireissun tänä syksynä. Satuimme löytämään viime viikolta molemmille sopivat päivät, jolloin pystyimme saldotunteja käyttäen siirtymään mökille ja tekemään toisena päivänä metsäretken keskellä päivää. 

Tämä yhden yön katkos kotona istumiseen tuli tarpeeseen ja teki niin hyvää! Mökkimatka antoi vähän perspektiiviä myös siihen, että minun pitää suhtautua vakavasti tähän etätyön tuomaan tylsyyteen, kuormittavuuteen ja sosiaalisten suhteiden puutteeseen. Tämä jatkuva etätyöskentely ei todellakaan ole minulle sopivin työmuoto. Vaikka olen konkari etätöiden teossa, en silti ole osannutkaan tauottaa päiviäni, huolehtia työergonomiasta, suunnitella vaihtelua ainaiseen ruokapöydän ääressä oloon ja lounaastani puuttuu usein kasvikset. Ei ihme, että välillä on veto poissa. Sain mökkietätyöreissulla vaihtelua, liikuntaa, happea, hyvää ruokaa ja riittävästi kasviksia, sosiaalista kanssakäymistä ja menin jopa puolitoista tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan.

Menomatkalla mökille kävimme lounaalla Kirkkonummen BistrOmatissa. Kuohkea rapukeitto oli erinomaista! Olen syönyt varmaan 90% etätyöajastani jääkaapista tähteitä tai mikrokeittoja. Nykyisin lounasruokailu jossain lounaskuppilassa on iso elämys! BistrOmatissa on aina myös hyvä ruoka.

Kuohkea rapukeitto, salaattipöytä ja leivät 9,80€

Harmillisesti aurinko laskee nykyisin jo niin aikaisin, saunaa lämmittäessä aurinko jo laski ja pimeys ympäröi meidät. Varsinainen valohoito jäi ensimmäisenä päivänä saamatta. Ilona halusi uida ja minä olin päättänyt yrittää samaa. Etsimme kaikki talon sopivat kynttilälyhdyt ja taskulamput valaisemaan laituria. Laiturikin on jo talviteloillaan, vedettynä pidemmälle rannalla ja köysillä kiinni lähipuissa, mutta hyvin pärjäsimme.

Minäkin kävin uimassa! Vesi oli noin seitsemän astetta. Veteen meneminen meni yllättävän hyvin. Olen aina ajatellut, että kynnykseni on 10 asteessa, mutta pystyin alittamaan sen. En ole ikinä ennen pulahtanut järveen marraskuussa. Noin vaan voi ankeana pitämäni marraskuu tarjota uusia kokemuksia, muutenkin kuin v*tuksen määrässä.

Ilona oli tehnyt illallisen valmiiksi kotonaan. Ruuaksi oli suppilovahverotäytteisiä itsetehtyjä kevätkääryleitä, pähkinäkastiketta kevätkääryleille ja salaattia. Sienen maku tuli mahtavasti esiin kevätkääryleissä. Jälkkäriksi oli uunileipäjuustoa ja Ilonan poimimia lakkoja. Oi nam nam!

Kevätrullissa oli suppilovahveroita, sipulia, porkkanaa ja hieman kaalia.

Menimme ajoissa nukkumaan ja mökillä nukun aina paremmin kuin kotona. Ilona heräsi ennen minua ja  hän kävi auringon noustessa reippaasti aamu-uinnilla. Vesi oli kuulemma tuntunut lämpöisemmältä kuin illalla. Ei ihme, aamulämpötila oli 6 astetta :) Edellisenä iltana oli selvästi lämpimämpää.

Ilona aamu-uinnilla

Lounaat söimme molemmat omissa palavereissamme ja sitten vietimme vajaa puolitoista tuntia metsässä. Löysimme varsin kivasti suppilovahveroita lyhyen kävelymatkan päästä mökiltä. Ilona on jo kerännyt niin paljon suppiloita tänä syksynä, että hän luovutti oman saaliinsa minulle. Loppujen lopuksi suppiloita oli niin paljon, että niistä riitti aikamoinen satsi vaarillekin eli isälleni. Oli ihanaa sienestää!

Onhan tämä elämä nykyisin järkyttävän keski-ikäistä. Saan kicksit sienestämisestä ja hyytävän kylmässä vedessä uimisesta :D 

Suppikset on jo paistettu ja pakastettu, paitsi se satsi, josta valmistan Hra Kepposelle suppilovahverokeittoa isänpäivänä. Suunnitelmissa on toimittaa keittoa myös isälleni.

Siellä ne suppikset lymyilevät

En jaksanut paistaa suppilovahveroita enää kotiin tultuani, niin nosti märästä maasta poimitut sienet uunipelleille etteivät ne ala homehtua tai lillaantua. Tästä saaliskuvasta puuttuu yksi pelti.

Yritän nyt asennoitua niin, että tästä marraskuusta tulee ihan kiva kuukausi. Tänä vuonnahan minun ei tarvitse jonotella Kehän I ruuhkissa pimeässä. Aina kun näkyy valoa, avaan kaikki verhot ja yritän ehtiä ja jaksaa ponnistaa edes pikkaiselle lenkille saamaan happea ja valohoitoa. Mielessä on useampikin kirja, jonka kanssa voin iltaisin käpertyä sänkyyn. Otan rennosti ja vietän suosiolla hidasta elämää marraskuussa ja kivan kuukauden.

Ihanaa Isänpäivää kaikille isille ja isoisille!