Marraskuu on yhä edelleen juhlakuu

Juuri kun olemme toipuneet Halloweenista, niin aloitimme synttärijuhlaputken. Nykyisin marraskuun juhlaputki on paljon kevyempi ja lyhyempi kuin aikaisemmin. Esikoinen täytti viime viikolla 14 vuotta, eikä todellakaan enää vietä kaverisynttäreitä. Kuopus täytti viime viikolla 10v ja hänelle on tulossa ulkoistetut kaverisynttärit myöhemmin. Saattaa olla niin, että vuosi 2017 jäi viimeiseksi kaverisynttärijuhlavuodeksi kotonamme. Iskeeköhän tässä parin vuoden päästä lastenjuhlahaikeus? Nythän tilanne tuntuu suorastaan vapauttavalta.

Synttärijuhlaputken avasimme oman perheen ja lähipiirin kesken. Kuopus toivoi synttärilahjaksi reissua Superparkkiin isin kanssa ja koko perheen ravintolareissua synttäri-illalle. Jos aiemmin pojilla oli aivan liikaa lahjatoiveita, niin nykyisin painimme sen ongelman kanssa, että pojilla ei ole mitään lahjatoiveita. Esikoinen sai lahjaksi ainoastaan rahaa, kuopus vielä nauttii innokkaasti noista huvittelupaikoista kuten Megazone ja Superpark.

Kuopus 10v synttäri-illallisella. Vakkariravintola eli Il Faro ja vakioannos eli savulammaspasta

Lauantaina vietimme poikien sukulaissynttäreitä. Vieraina oli appivanhemmat, isotäti, minun isäni ja Hra Kepposen veli poikansa kanssa. Mummin kunto oli niin hyvä, että hän jaksoi istua automatkat Tampere-Helsinki-Tampere osallistuakseen synttäreille. Aivan mahtavaa!

Juhlat alkoivat lounastarjoilulla. Yritin päästä sen suhteen mahdollisimman helpolla ja valitsin ruuaksi kaupan valmista lämminsavulohta, perunoita ja kermaviilikastiketta sekä lisukkeeksi salaattia. Lisukkeeksi oli tarkoitus tehdä myös uunijuureksia kaupan pakastealtaan juureslohkoista, mutta juhlavalmistetutohinoissa unohdin juurekset täysin. Unohtuneet uunijuurekset eivät jääneet juhlavalmistelujen ainoaksi hutiloinniksi. Unohdin nimittäin tilata vakiokakkumme eli Kakkugallerian mustaherukka-suklaamoussekakun. Heti kun juhlaputki helpottutui, niin alkoi hutilointikin ;) Kukaan ei kyllä huomannut muuttunutta menua, koska leipomosta saimme hyvän mansikka-punaherukkatartalettin ja suklaaleivoksia.

Isotädistä ei kyllä uskoisi, että hän on 70. Hän on paitsi hyvin säilynyt myös mielettömän energinen ja aikaansaava

Kuin suloisena muistutuksena poikien pikkulapsivuosista synttäreillä toimi poikien kohta 3v serkku. Voi sitä innostusta, nopeutta ja olohuoneen ympärijuoksuinnostusta sekä sydän lämmittävää kikatusta. Kikatuksen lisäksi serkkupoika esitteli meille ääninäyttelijän taitojaan, erityismaininnan arvoiset ovat possu- ja dinoääntelyt. Kyllähän siinä serkkupoikaa seuratessa iski hetkellinen kaihomieli menneitä ah-niin-ihania-eikä-yhtään-raskaita pikkulapsiavuosia kohtaan ;)

Marjakakusta säästimme palasen ja vein sunnuntaina äidilleni hoitokotiin. Mummulle maistui kakkupala erinomaisesti ja samalla tuli tarjoiltua synttäreiden annos nro 12. Täytyy laittaa ostoslistalle lisää lautasia. Kun oman perheen koko on 5 ei tarvita kovin montaa ruokavierasta, kun tusina lautasia onkin liian vähän.

Miten teillä juhlitaan koululaislasten synttäreitä?