3. kesäkuuta 2018

Ylpeyden ja nolouden kevätjuhlapäivä

Lapset ovat onnistuneesti laskettu kesälaitumille. Kevätjuhla herätti tänä vuonna monenlaisia tunteita noloudesta ylpeyteen ja todistusten jaon haikeuteen.

Aloitetaanpas siitä noloudesta. Sen aiheutti hyvin vajavainen kevätjuhlaeleganssi (tarkennus heti, että ei omani). Meillä on ollut hyvin kiireinen ja raskaskin toukokuu. Olen joka viikko toukokuussa tiedustellut jälkikasvultani tarvetta ja kiinnostusta juhlavaatteisiin.

Kuopus: En esiinny, enkä tarvitse mitään juhlavaatetta. Farkut ja joku siisti t-paita riittää.
Keskimmäinen: En todellakaan suostu pukemaan juhlavaatteita.
Esikoinen: Emmätiiä. Ai mikä kevätjuhla? Emmätiiä.

Tässä kohtaa en jaksanut alkaa vääntämään juhlavaatetuksesta. Joskus on vaan pakko valita taistelunsa.

Juhlia edeltävänä iltana kuopus etsii raivoissaan kaulustapaitaansa ja on hyvin hämmästynyt, että isompi kokoinen kauluspaita ei ole itsekseen kulkeutunut kaupasta kotiin. Tuohtuneena hän vetäisi joulujuhlien pitkähihaisen naftin ruutupaidan päälleen. Keskimmäinen protestoi äänekkäästi, että miksi muka farkut, kun gollegehousut olisivat niin mukavat. Farkkujen nyrpeyttämästä naamasta huolimatta, hänestä sukeutui perheen siistein tapaus. Esikoinen sanoi jo pari päivää aikaisemmin, että hän voi mielestään mennä tosi hyvin farkuissa ja uudessa t-paidassa, koska sellainen vaatetus sopii juurikin basistille. Basisti valkoisessa kauluspaidassa olisi aivan naurettava näky. Siis mikä ihmeen basisti?

Introvertti esikoisemme soitti luokan bändissä bassoa koulun kevätjuhlassa. Toinen poika soitti kitaraa, kolmas rumpuja, yksi tyttö ksylofonia ja opettaja pianoa. Olin niin ylpeä pojastani, että hän rohkaistui tuohon! Soittaminen sujui hyvin. Onneksi esikoisella ei ollut mitään tyylikästä asiallista vaatetusta, muutenhan olisin saattanut pakahtua ylpeyteeni ;)

Huppariin pukeutunut basistini vasemmalla. Vaikka vaatetus nolottaa, olen silti ylpeä.

Esikoinen ja keskimmäinen saivat numerotodistukset. Todistukset olivat aika lailla odotusten mukaiset. Joskin voisin tässä taas purnata siitä, että introvertti kärsii uudesta OPSista entistä enemmän. Mutta olin ylpeä poikien koulutyöstä, kunnes aloin lukemaan kuopuksemme sanallista todistusta.

Kuopuksemme on ollut koulutyössään erittäin tavoitteellinen. Hän on ollut koulussa hyvin kiltti ja jopa stressannut, että onko varmasti kaikki läksyt tehtynä. Tavoitteellisuus ja kiltteys näkyi sanallisessakin arvioinnissa, kunnes pääsin listassa musiikin kohdalle. Tavoitteet olivat täyttyneet vain osittain. Poika toki tiesi itse kertoa, että se vastaa vanhaa kunnon vitosta ja niitä voi kuulemma saada vaikka joka vuosi, eikä tule ehtoja eikä jää luokalleen. Olin aika tyrmistynyt asiasta.

Syy alkoi selviämään. Loppukevään sairastelun vuoksi pojalla jäi musiikin koe kokonaan tekemättä. Sen lisäksi Wilma on pitkin kevättä kilissyt viestiä, että nokkahuilu puuttuu. En ymmärtänyt, että viestien jatkumosta olisi pitänyt päätellä jotain muutakin kuin pahaa hutilointia. Lopulta pakotin pojan säilyttämään nokkahuilua koulussa, koska meillä on kotonakin nokkiksia. Kevätjuhlapäivänä sitten selvisi, että kuopus ei ole soittanut nokkahuilua koulussa. Kun opettaja on kysynyt asiasta ja patistellut soittamaan, poika on todennut "Ei ole motivaatiota!" ja jättänyt soittamatta. 

Minulla suupieli alkoi pahasti nykimään tämän kuullessani. En voinut uskoa, että kiltti palleroiseni on ryhtynyt moiseen passiivisagressiiviseen kapinaan. Onneksi sain naamani pidettyä peruslukemilla keskustellessani siitä, että mikään koulutyö ei ole vapaaehtoista ja kaikkea pitää yrittää, vaikka ei siitä tykkäisikään. Mutta nokkahuilukapina :)

Toisten lapset kasvavat tasaisesti ja ottavat hyvin vastaan ohjausta. Meidän lapset kasvavat jatkuvasti poukkoillen ja törmäillen, mutta yleissuunta on onneksi toistaiseksi oikea. Kevätjuhlapäivä kuvasti tätä hyvin: ylpeyttä, iloa, tyytyväisyyttä, noloutta ja tyrmistystä.

Onnea kaikille valmistuneille!
Mukavaa kesälomaa koululaisille!

22 kommenttia:

  1. Liityn nokkahuilukapinaan!!!! Ihan tylsä soitin, eikö koulussa olisi voinut esittää jotain muuta soitinta valinnaisena vaihtoehtona? Tuollaiset pakot blokkaa ehkä muuten musiikista innostuvan ihmistaimen mielenkiinnon kokonaan. Sanoo muusikko. Itse olen opiskellut laulun, kitaran, basson ja rummut. Jos joku olisi pakottanut jotain nokkista soittamaan olisin sattanut tukahduttaa pakottavan, geneettisiseti perityneen musiikillisen lahjakkuuteni teinimäisellä angstiraivolla ihan kiusaksi. Mikä olisi ollut tuhoisaa.
    Että kaikista aineista jossain musiikissa pitää olla tällaisia pakollisuuksia, ei ymmärrä:O
    Vaan nyt on kesäkirmailun aika, unohdetaan koulu muutamaksi kuukaudeksi, hyvää kesää koko laumalle=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koulussa 3-4 luokilla soitetaan aika paljon nokkahuilua. Esikoinen soitti ihan innostuneesti, keskimmäinen hoiti sen kuin muutkin läksyt, mutta kuopusta ei nappaa ei sitten yhtään ja kapina on käynnissä :)

      Täytyy toivoa, että ensi vuonna nokkis jäisi vähemmälle opetuksessa ja tulisi jotain kivempaa tilalle. Jos meno näyttää samalta ensi lukuvuonna, niin pitänee hilata ahterini sinne koululle keskustelemaan asiasta. Tuolla nokkahuilun soittotaidolla ei onneksi ole elämään mitään kauas kantavia vaikutuksia :)

      Kiitos samoin - ihanaa kesää!

      Poista
  2. Tämä oli tiedätkö kuitenkin ihana kirjoitus, tunnet todella poikasi, kuten me äidit aina tunnetaan, mutta onhan se yllättävää, kun kainaloisesta kasvaa kapinallinen ja mitä ihmellisimmissä asioissa. Nokkahuilukapina, olen varma, että tälle jonain päivänä vielä naureskelette.

    Meillä kuopus pääsi harvojen ainoalta luokaltaan ja muutenkin yhtenä neljästä laulukilpailun jatkoihin, joka oli koululle iso juttu ja esim. viime vuonna ei ketään päässyt loppukilpailuun meidän koulusta. Mutta niinpä tyttö päätti, ettei jatkokilpailuun mene piste ja ei mennyt. Itse en edes tiennyt, että toinen osaa laulaa, joten olihan se open todella iloinen viesti, että tytär on päässyt loppukilpailuun ihan suoranainen ihme meille. Mutta näin kävi, näillä meidän muksuilla on ihan oma tahto, jos pelottaa, nolottaa ja ei vaikka huvita, se on sitten näin vissiinkin. Vaaditaan kyllä vanhemmilta jatkuvaa inttämistä monessa, huhheijakkaa.

    Mut hei nyt alkoi kesäloma, Wilma ainakin vaikenee hetkeksi. ;)

    Mukavaa kesäkuun alkua Rva Kepponen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että kuopuksenne on oppinut koulussa laulamaan. Se on hieno taito! Kadehdin kaikki laulutaitoisia. Harmihan se on, että loppukilpailu jäi väliin, mutta hienoa, että rahkeet olisivat riittäneet sinne saakka.

      Ei noista lapsista ikinä tiedä, että mitä heidän päässään oikein liikkuu :)

      Wilma on vaiennut, mutta meno jatkoo ja harmillisesti ei ole koululaitosta vahtimassa poikia ;)

      Kiitos samoin - mukavaa kesäkuuta!

      Poista
  3. Meillä esikoinen kieltäytyi alaluokilla pelaamasta jalkapalloa ja sai sen myötä liikasta seiskan todistukseen, vaikka muuten liikunta olikin ihan yksi suosikkiaineista, kuten pikkuveljilläänkin. Minusta on ihan hienoa, että lapsi uskaltaa pitää päänsä joissain asioissa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika hankala tilanne, jos jostakin jutusta tulee lapselle sellainen peikko, että ei millään haluaisi osallistua.

      Toivoisin, että opettajilla olisi pelisilmää ja he keksisivät jotain kivoja kiertoteitä asiaan. Itse muistan yläasteelta, että suurin osa tytöistä pelkäsi pelata lentopalloa, kun kova pallo sattui sormiin. Siinä sitten yritettiin pelata niin että 1-2 tyttöä per puoli pelasivat ja loput väistelivät. Vähän samaan tyyliin sujui pesis. Siinä ei tietenkään voitu pelata pehmeämmällä tennispallolla, jota kaikki olisivat uskaltaneet ottaa kiinni.

      Minä yritän tsempata lapset siihen, että he osallistuisivat kaikkeen koulun toimintaan. Sitä ei aikuisenakaan pääse aina valitsemaan, että tekee vaan niitä mieluisimpia juttuja. Jos tietysti pahasti vaikka pelottaa, niin sitten on ihan ok boikotoida.

      Poista
  4. Voi noita poikia :) Mukavaa kesälomaa nuorille!

    VastaaPoista
  5. Ihania poikia sulla <3
    Sait niin hymyn huulille, kun luin tätä - ja oli pakko lukea AM:llekin tästä pätkiä, hän nyökkäili sen näköisenä "mä niin tiedän, mä niin tiedän" :D
    Meillä on vain yksi Poika, joka kanssa aikanaan osallistuin yläasteen liikunnanopettajaa vastaan hiihtokapinaan, varsin menestyksekkäästi jopa ;)

    Mutta nokkahuilua joudun nyt puolustaa (Su'en blogista tänne putkahdin niin senkin takia on pakko pullikoida vastaan...) Siis mun musiikkikorvanihan rajoittuu kuuntelemiseen - ja nykyiseen tinnitukseen - mutta koulussa olin hyvä nokkiksessa. Jopa niin hyvä, että kuudennen luokan kevätjuhlassa sain soittaa Uralin pihlajan - mun tähtihetkeni ever :D :D

    Ihanaa kesälomaa teidän pojille!

    Tänne palaan vielä, joudut siis kärsimään mun jorinoista myöhemminkin.. sori... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit tiesi blogiini 😊
      Hiihtokapinaa on ollut liikkeellä varmaan vuosikymmeniä 😂 Viimeistään yläasteelta alkaen taitaa olla enemmän kapinoijia kuin hiihtäjiä.

      Minä olen soittanut lapsena innokkaasti nokkahuilua ja yläasteella soitin sellaisia puisia isoja nokkahuiluja. Niiden ääni on miellyttävä.

      Poista
  6. Miten olette järjestäneet poikien kesäohjelman tänä vuonna? Tästä aiheesta sinulla on ollut tosi hyviä postauksia ja hauskoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksenani on ollut postata poikien kesästä, mutta se on jäänyt roikkumaan. Postaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pojat ovat olleet yöpymisleirillä. Lyhykäisesti: kesäkuun ekalla viikolla lomamatka. Tokalla viikolla keskimmäinen menee shakkipäiväleirille ja kuopuksella on kaverikyläily. Kolmannella viikolla trampoliinileiri. Heinäkuussa kuopus ja keskimmäinen ovat leirillä ma-pe ja poissa myös yöt. Esikoisen piti mennä vaarin kanssa mökille ja meillä piti olla lapsivapaata. Nyt vaarin kanssa mökkeily on vaarin epäonnistuneen jalkaleikkauksen takia vaakalaudalla 😡😡😡

      Esikoista ei päiväleirit enää kiinnosta. Ne ovat "pienille" lapsille 😉

      Poista
  7. Olipas taas ihanan elämänmakuinen ja hauska postaus! Mukavaa kesää sinne lomalaisille.

    P.S. Olen aina inhonnut nokkahuilua. Soitin täynnä räkää. :-D Kelpaa kumminkin hyvin esim. nuotion kohentamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh 😂 olet niin oikeassa. Nokkahuilu on ainakin täynnä sylkeä jos ei ihan sentään räkää. Tuli heti muistoja, kuinka sylki valuu nokkahuilusta. Soitin lapsena tosi paljon nokkahuilua ja tykkäsin siitä. Aikuisena ääni kuulostaa pahemmalta kuin vuosikymmeniä sitten 😂

      Poista
  8. Olen lukenut kirjaa nimeltä Myyntikapina viime aikoina, mutta nokkahuilukapina kuulostaa paremmalta. Ihanat pojat teillä. Hyvää kesää ja kesälomaa.

    VastaaPoista
  9. Ihana nokkahuilukapinallinen ♥ Mä niin hyvin ymmärrän! (Mihin ihmeeseen sitä paitsi tarvitsee nokkahuilun soittotaitoa?!?) Meillä kuopus varsinkin on sellainen, että kun ei huvita, niin ei huvita. Siinä ei paljon mitkään houkuttelut ja perustelut silloin auta.

    Hyvää kesälomaa poitsuille! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lapset osaavat olla varsinaisia jääräpäitä ja heidän kanssaan on niin vaikea välillä neuvotella 😡. Meillähän yksi sankari kerran piileskeli pusikossa yhden oppitunnin ajan, koska toppahousut eivät miellyttäneet 😂😂😂

      Kiitos lomatoivotuksista ja sitä samaa sinun koululaisillesi 🌞

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä ei ole kapinauran alku 😉😉😉

      Poista
  11. Oi ihana mikä teksti! Monet kerrat sai hymyilemään. Ja nokkahuilukapina! Mikä nerokas ajatus! Muistan soittaneeni sitä hemmetin pilliä koko ala-asteen ja kyllä siinä olisi kapinaan halunnut ryhtyä itse kukin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)
      Minulla on hyvät muistot nokkahuilusta, soitin sitä innokkaasti alakoulussa ja yläasteella soitin sellaista isoa puunokkahuilua. Minun on helppo ymmärtää kuinka turhauttavaa nokkahuilun soittaminen on kuopukselleni. Hän ei ole mitenkään sorminäppärä, käsiala on aika huono ja piirtäminenkin on vaikeaa. Pitäisi lukea nuotteja, pysyä rytmissä, puhaltaa tasaisesti ja sitten sormet eivät osu reikien päälle millään, niin meneehän siinä hermo. Etenkin jos haluaisin vaan laulaa tai rummuttaa :)

      Poista