23. kesäkuuta 2016

Koululaisten kesäloma on hanurista

Täällä töissäkäyvä äiti kipuilee koululaisten kesälomien kanssa. Kyllä 10 viikkoa lomaa on ihan kohtuutonta niille, joilla vuosiloma on 4 viikkoa! Joka kevät mietin, miksi kesäloman pitää olla noin pitkä? Mikä lienee agraariyhteiskunnan jäänne tuokin loma on. Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei enää tarvitse lapsiaan työvoimaksi kasvimaata hoitamaan, heinätöitä tekemään ja marjoja poimimaan koko kesäksi.

Pikaisella googlailulla aloin kannattamaan saksalaista lomajärjestelmää: joululoma on kuten Suomessa, pääsiäisloma vastannee hiihtolomaa + pääsiäispyhiä ja kesäloma seitsemän viikkoa. Kyllä kelpaisi! Aloin jo fantasiomaan, kuinka vaikka kaksikin lisä kouluviikkoa olisi aivan upea juttu, jos lapset voisivat oppiainepaletistaa valita ne mieluisimmat. Vaikka käsitöitä, musiikkia, liikuntaa, kenties uimakoulu, kirjallisuuspiiri, lisämatikkaa, kielikylpytunnit, luonnontieteitä. Lapsikin sanoi, että voisi mennä kesällä vielä kahdeksi viikoksi kouluun, jos ei tulisi yhtään läksyä ja saisi itse valita aineet. Listalla olisi pesäpallo, uinti, musiikki, englanti ja matematiikka. Noh, hetihän tämä kääntyy rahaan ja jos 6 minuutin lisätyöajasta sopuun pääseminen on kuukausien urakka (ja ehkä mahdoton), niin tämähän on aivan utopiaa.

Palataanpas sitten niihin kesälomaselviytymisstratigioihin. Niissähän on vaihtoehtoja, mutta niissä kaikissa on jotain pahanlaatuista vikaa.

Meiltä turvaverkot puuttuvat oikeastaan täysin. Ei ole mummolaa, johon lähettää lapset. Puuttuu se reipas siskontyttö, joka kesätyönään viihdyttäisi poikia. Ainoan turvaverkkomme eli anopin terveys romahti heti eläkepäivien alettua ja hänen kuntonsa kestää vain esikoisen.

Onni on serkkupojan tuoma karkkikassi :) Tämä on auttanut kesäahdistukseen.

Aikuisten lomat voisi limittää. Jonkin verran olemme limitelleet, mutta haluan kovasti, että meillä olisi yhteistä lomaa perheenä. Minun toiveitani ja myös arvomaailmaa vastaan sotii se, että viettäisimme elämästämme vuosikymmenen miehen kanssa lomat erillään. Ehkä siinä tapauksessa, jos meillä olisi aivan oma mökki, jolta voisi tehdä osan viikkoa etätöitä, järjestely toimisi. Mies kieltäytyy täysin mökin hankinnasta, mikä sinänsä on ymmärrettävää, kun meillä on mahdollisuus lomailla rajoitetun aikaa mummilassa järven rannalla ja mökin rahoitus olisi täysin lainaperustaista.

Vaihtoehdoksi jää erilaiset leirit lapsille. Toistaiseksi pojat ovat käyneet päiväleirejä. Nehän ovat aivan toimiva vaihtoehto, jos on laittaa rahaa niihin ja kuljetukset järjestyvät. Olen tänä kesänä hajonnut täysin noihin päiväleirikuljetuksiin.

Päiväleirikuljetukset ovat pirstoneet päiväni ja nostaneet stressitason taivaisiin. Siihen vaikuttaa ratkaisevasti Kehä I remontti. Ainoa tapa päästä järkevässä ajassa toimistolle on lähteä 6:45 tai 9:30. Ainoa järkevä tapa päästä kotiin on lähteä 14:00, paitsi perjantaisin 12:00. Kuljemme miehen kanssa töihin samalla autolla ja heti kättelyssä totesimme logistiikan tolkuttoman hankalaksi. Toki julkisilla pääsee töihin, mutta aikaa menee optimisuoritukseen 1t 15min ja siihen saa kaupan päälliseksi vajaan pari kilometriä kävelyä tietokonerepun kanssa. Saimme onneksi päiväleirikuljetuksia varten toisen auton lainaan anopilta.

Vaihtelua etätöihin tuo puhelinpalaverit HopLopin nurkasta

Työpäiväksi tulee helposti seuraava: aloita työt mielellään ennen klo 7 kotona. Kuljeta lapsia klo 9 päiväleirille ja aja sieltä töihin siitä huolimatta, että ruuhka on vielä päällä. Huonolla tuurilla samalle aikuiselle osuu myös hakuvuoro. Silloin lähde klo 14 kotiin, tee etätöitä. Hae lapset päiväleiriltä klo 16. Tarjoa kotona välipala ja jatka etätöitä. Tee etätöitä klo 17, yleensä klo 18 saakka. Tarjoa lapsille iltaruuaksi jotain toisten äitien tekemää, koska aika ja voimat eivät enää meinaa riittää muuhun. Tai grillaa jotain epäterveellistä. Kyttää koko ajan kelloa. Säädä aina kohteeseen saavuttuasi kännykkä soimaan, että et vaan unohda seuraavaa säntäystä. Keksi innovatiivisia ratkaisuja: kun liikenne tökkii, voit jäädä uimahallin parkkipaikalle tunniksi odottamaan lasten päiväleirin päätöstä. Minä makoilin takapenkillä, mies piti puhelinpalaveria etupenkillä. HopLopissa on muuten niin hyvä Wi-Fi, että siellä pimeimmässä takanurkassa voi pitää puhelinpalavereja wi-fin ylitse.

Äidin omaa aikaa auton takapenkillä uimahallin parkkiksella

Pojat ovat tykänneet päiväleireilystä. Ensimmäinen viikko meni uimahallin järjestämällä Sporttileirillä. Joka päivä oli tietenkin uintia ja sen lisäksi pallopelejä tunti tai kaksi ja sitten perinteisiä pihaleikkejä ja jopa telinevoimistelua. Esikoinen on aika ronkeli urheilulajien suhteen, mutta viihtyi hyvin leirillä. Pikkuveljet olivat saaneet kunniamaininnan ja palkinnon jokaiseen lajiin osallistumisesta ja keskimmäinen vielä siitä, että ei ollut kertaakaan pyytänyt päästä vaihtopenkille. Ilmeisesti kerran oli joutunut vaihtoon :) Meillä oli iltaisin todella hiljaista ja rauhallista.

Toisella viikolla esikoinen oli Luma-keskuksen ongelmanratkaisua ja matematiikkaa roolipelaten leirillä. Esikoinen tykkäsi leiristä, mutta ei kuulemma ollut yhtä hyvä kuin Heurekan tiedeleiri. Pikkuveljet olivat kakkosviikolla seurakunnan tutussa kesäkerhossa, johon he kulkivat itse. Onneksi kulkivat itse, sillä esikoisen päiväleiri oli 9-15 ja täysin eri suuntaan kuin työpaikka. Kolmas viikko pienemmillä pojilla on ollut HopLopissa, joka onneksi osuu työmatkan varrelle. Sieltäkin tulee hyvin hiljaisia lapsia pois. Ensi viikon esikoinen on mummilassa ja minä otan loputkin mehut irti leirikuljetusten muodossa. Työmatka muuttuu 25km 41km ja kun keskimmäinen ja kuopus menevät Heurekan tiedeleirille. Aikaisempina vuosina Heurekan leiri on ollut leirikesän paras viikko. Saas nähdä, mitä pojat ovat tämän kesän jälkeen asiasta mieltä, kun erilaisia leirejä on kokeiltu urakalla.

Sänkyyn saakka ei ollut päiväleiriläiset voimat riittäneet. 
Taittopatjankin avaus oli jäänyt puolitiehen :)

Päiväleirit ovat kalliita. Ne tulivat maksamaan enemmän kuin mitä maksaa vajaan kahden viikon Balttian kiertomatkamme majoitukset, lautta ja arvioidut bensakulut. Asemamme on siinä mielessä etuoikeutettu, että rahat ovat riittäneet 10 leiriviikon maksuihin sekä myös loman viettämiseen. Paljonhan on ollut somessakin puhetta siitä, että osalla koululaisista kesäloma on ankeaa aikaa. Vanhempien rahatilanteen tai elämäntilanteen vuoksi kesään ei kuulu uimaretkiä, mökkeilyä, torikahveja puhumattakaan huvipuistoretkistä tai matkoista. Surullisin oli opettajan kertomus koululaisen aineesta Mitä tein kesälomalla: "Kävimme kaupassa, ostimme ruakaa."

Vielä en tiedä ensi kesästä, mutta kirjattakoon nyt muistiin, että ei tällaista kuljetusrumbaa ainakaan. Ehkä sittenkin ne limittäiset lomat... ja kansalaisaloitetta vetämään kouluvuoden pidentämisestä!

Ihanaa juhannusta! May the sun be with you!

46 kommenttia:

  1. Ei täällä Kehä kolmosen toisella puolella ole tuollaisia ongelmia. Välimatkat ovat lyhyitä, maksimissaa kuusi kilometriä.

    Aikansa kutakin. Kun on pieniä lapsia, on sumplittavaa, rahanmenoa ja kuljetuksia yms. Se kestää aikansa. Silloin on vanhemmillakin löydyttävä joustoa ja lomat ei vaan aina osu päällekkäin. Kaikille pätkätyöläisillä ei edes ole lomaa, jota sovitella erikseen tai yhtä aikaa.

    Mielestäni koulun tehtäviin ei kuulu päivähoidon järjestäminen. Jos kysyy oppilailta tai opettajilta tuossa toukokuun korvilla, miten olisi vielä pari viikkoa koulua, luulen, että vastaus ei olisi myönteinen. Kyllä siinä kohdin on jo takki tyhjä.

    Jos jotakuta taasen harmittaa opettajien pitkät lomat ja pieni palkka, on kullakin ollut ajallaan mahdollisuus hakeutua alalle, jos se on tuntunut omalta jutulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tarvittavan loman pituudesta kanssasi erimieltä. Minusta noiden alakoululaisten 20+ viikkotunnilla ei tarvitse 10 viikon palautumisaikaa ja heillähän vuoden muut lomat ovat 4 viikkoa. Lyhyempi kesäloma olisi aivan riittävä. Teini-ikäisillä tilanne voi olla jo erilainen, koska koulu on raskaampaa, murrosikäisen kroppa vaatii paljon lepoa ja osa tekee kesällä töitä.

      Kaksi lisäviikkoa alakoululaisille mahdollistaisi monenlaista kehittävää ohjelmaa tai tukiopetusta lapsille. Etenkin lisää niitä taideaineita sekä liikuntaa tai uusia oppiaineita kuten robotiikkaa. Jos vaikka se 6min päivittäinen työajan lisäys koskisi koko työväestöä mukaan lukien opettajat, niin siitä potista kertyisi aikamoinen tuntimäärä käytettäväksi lukuvuoden pidennykseen. Kunnillahan on myös muuta henkilöstöä, joiden työpanosta voisi siirtää lukuvuoden pidennykseen. Se on aivan varma, että lisäkustannuksiahan tuosta tulee, koska vuosittainen työmäärä lisääntyy. Minusta olisi tärkeää tarkastella koulua uudesta näkökulmasta ja miettiä kokonaisratkaisua lukuvuoden ja koulupäivän pituuteen ja sekä opetettavien aineiden tuntimäärään. Monessa muussa maassa harrastuksetkin saadaan hoidettua kouluntiloissa ja osittain jopa koulun henkilökunnalla.

      Uudellamaalla asuu tällä hetkellä 1,63 miljoonaa asukasta joka 29% Suomen väestöstä ja väestömäärä on jatkuvassa kasvussa. Nämä ongelmat tulevat koskettamaan yhä useampaa perhettä, kyseessä ei ole mikään marginaali-ilmiö. Näissäkin perheissä pitäisi pystyä elämään tasapainoista elämää ja saada perheen kaikkien jäsenten tarpeet jollakin lailla tyydytettyä. Muutenhan tässä on edessä sellainen, että joko naiset joutuvat jäämään pois työmarkkinoilta tai lasten hankinta keskittyy pääosin väestöön, joka on jo valmiiksi työmarkkinoiden ulkopuolella.

      Ihanaa niiden kannalta, jotka asuvat ruuhka Suomen ulkopuolella ja voivat nauttia jouhevammasta elämästä! Asuisin mielelläni itsekin, mutta toistaiseksi olen valinnut kuitenkin työllisyyden.

      Valitettavasti me kaikki 1,6 miljoonaa emme voi muuttaa täältä pois emmekä voi myöskään ryhtyä opettajiksi.

      Poista
    2. Käsittääkseni opettajien lomarahaa leikataan ja pari koulutuspäivääkin saataneen, joen talkoisiin osallistutaan.

      En myöskään ymmärrä, miksi naisen pitäisi olla aina se, joka jäisi kotiin, sillä lapset ovat myös miehen. Yhdessä tehty ja yhteinen vastuu.

      Mukavaa juhannusta.

      Poista
    3. Olen yhteisestä vastuusta aivan samaa mieltä.

      Valitettavasti Suomen nykyinen työilmapiiri ei yhteistä vastuuta arvosta eikä siihen kannusta. Lainsäädännöllisin keinoin on yritetty jo pitkään tasata vanhemmuudesta (lähinnä äitiys- ja vanhempainvapaa) kuluja työantajan kannalta ja aikaan on saatu jonkinlaisia optimointeja, mutta tavoite tuoltakin osalta on yhä edelleen saavuttamatta. Yhteiskunnan on ollut aivan mahdoton sulattaa ajatusta, että isät hoitasivat pieniä lapsiaan esim. sen 3-6kk täysipäiväisesti vanhempainrahalla. Tätä taustaa vasten on aika utopista olettaa, että miehen työura joustaisi lasten alakouluiässä lastenhoidon vuoksi -palkatta ja/tai työuran katkaisten. Nuo kipeät ratkaisut jäävät valitettavasti 99% naisten tehtäväksi :(

      Tässäkin kohtaa käännän katseeni Ruotsiin, jossa on lainsäädännöllisesti kannustettu tosin yhteiskunnan varoin, miehiä kotiin lastenhoitoon. Kannaattaa myös lukaista Kaislan (anonyymi) kommenttiFritiksestä. Asioita voidaan ratkaista monin eri tavoin, jos halua löytyy.

      Kiitos samoin - mukavaa juhannusta!

      Poista
  2. Aika rumbaa on. En yhtään kadehdi.
    Yhtä stressaavaa on myös se, kun lapset on vaan pakko jättää kotiin. Puhelin soi parhaassa tapauksessa kerran viidessä minuutissa ja koko työyhteisö kiristelee hampaitaan. Vielä, kun kotona on tylsää, tulee lasten mieleen kaikkia "nerokkaita" ideoita. Koko ajan on huoli..
    Kumpikin yhtälö on hanurista. Erilailla jaksotettu oppivuosi saattaisi olla ratkaisu. Tosin, sekin sopii vain niille vanhemmille, joilla on ne pääsiäislomat ja pyhät sekä viikonloput vapaana.
    Aika kinkkistä.
    Toivon sinne voimia ja hermoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävämpi yhtälöhän se on, että alakoululaiset ovat kesäisin yksin kotona. Pääkaupunkiseudulla monilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää lapset päiväksi keskenään kotiin. Tänne keskittyy asumisen kalleus, elikeinorakenne on palveluvoittoista, joka tarkoittaa että monella palkka ei riitä elämiseen esim. ilman asumistukea. Ei siinä paljoa maksella leirejä lapsille kesäksi :( Siinä sitä sitten joutuu vanhempi elämään päivän huolissaan. Meidän hoodeilla ei pelkästään riitä pelätä, että lapsi putoaa mereen tai syö koirankakkaa rohkeuskisassa vaan kaupungin lieveilmiöt levittävät lonkeronsa joka suuntaan ja voikin sitten pelätä autolla liikkuvia pedofiilejä ja alakoululaisten tupakointi- ja kännäysrinkejä.

      Ne kenellä rahat ja muut resurssit riittävät, kuljettavat arki-illat pää sauhuten lapsia harrastuksesta toiseen ja kesäisin leiriltä ja kurssilta toiselle. Samaan aikaan puhutaan lasten syrjäytymisestä, liian vähäisestä liikunnasta, taideaineiden vähyydestä koulussa, kielten oppimäärän suppeudesta ja tukiopetuksen puutteesta. Sitten kuitenkin ne lapset käyvät koulua alakoulussa 20t viikossa ja lomat ovat pitkät. Yhdistelmä tuntuu ihan hölmöläisten hommalta.

      Poista
    2. Tämä on NIIN totta!

      Poista
  3. I feel you! En tajua, miten järjestäisin elämämme, ellei mieheni olisi opettaja. Kunnioitan valtavasti teitä arjen sankareita, jotka sumplitte koululaisille sijoituspaikat pitkien kesälomaviikkojen ajalle.
    Minustakin olisi järkevämpää, jos olisi esim. tasaisemmin lomia pitkin vuotta. Ja olisi huippua, jos hiihtolomat eivät olisi esim. Etelä-Suomessa aina samaan aikaan viikolla 8.
    Rentouttavaa juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa jo Helmelle kommentoinkin, että aivan pähkähullulta tuntuu nykyinen meno, jossa vanhemmat tukka putkella kiidättävät lapsia harrastuksiin, leireille ja kursseille ja alakoululainen viettää helposti puolet kouluviikosta näissä ylimääräisissä järjestetyissä riennoissa. Samaan aikaan olemme huolestuneita kielten valikoiman riittävyydestä, lasten liikunnan vähäisyydestä jne ja koulupäivä on kuitenkin lyhyt ja lomat tolkuttoman pitkät. Eikö olisi aika tarkastella kokonaisuutena kouluvuoden järjestelyä ja sitä kuinka harrastukset saataisiin sinne lasten lähelle.

      Kateellisena kuuntelen, kuinka ystäväni kansainvälisessä koulussa on tarjolla maksuttomia sekä maksullisia harrastuksia heti koulupäivän jälkeen kouluntiloissa. Lisäksi jo alakoulussa voi myös valita ylimääräisiä kursseja. Meidän lähikoulussa on toiminut ainoastaan kuoro ja nyt kokeiluluonteisesti liikuntakerho, jonka resurssoi paikallinen urheiluseura.

      Poista
    2. Se piti vielä todeta, että jos tällaisella perusperheellä, jolla on vähän keskiarvoa paremmat tulot, joustavat työajat, ei mitään ongelmia elämässä on vaikeuksia järjestää lasten kesät, niin miten se kesäloman järjestäminen sujuu niillä, joilla työ ei jousta yhtään ja rahat ovat tiukassa. Tai vanhemman loma ei osukaan koululaisten lomakaudelle. Huh!

      Poista
  4. Ällös huoli kuoma, sitkun ne on teini-iässä niin ei tarvitse miettiä aktiviteettejä koska ne vasta herää yöunilla siinä vaiheessa kun kotiudut töistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolensa siinäkin :D :D
      Veikkaan että se on sikaärsyttävää, mutta homma on jotenkin ehkä kuitenkin paremmin hallinnassa kuin näillä alakoululaisilla.

      Itselläni kun ei ole aikaa mihinkään, niin harmittaa sekin, että näiden naperoiden aikaa ja energiaa on niin vaikea kohdistaa mihinkään hyödylliseen. Tyhjinä tunteina voisi kehittää kädentaitoja ja oppia vaikka mitä.

      Poista
  5. Olen (taas kerran) ihan samaa mieltä kanssasi, rva Kepponen! Onhan se 10 viikon loma ihana, jos sen saa viettää vaikka maalla mummolassa vailla huolen häivää. Aivan mainiosti pari kesälomaviikkoa joutaisi käyttää kehittävään toimintaan, vaikka koulussa.

    Muistan edelleen elävästi sen helpotuksen tunteen, kun lapsi oli niin vanha, että hän halusi jäädä ja hänet saattoi huoletta jättää päiviksi yksin kokonaisen työviikkomme ajaksi ja hän selviytyi yksin kesäharrastuksiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohdat loman viettoon ovat Suomessa niin erilaiset. Osalla on se mummola, toisilla leirejä tai harrastuksia ja sitten on valitettavasti se osa lapsia, joilla ei ole mitään :( Oma näkemykseni on se, että lähtökohdat lomien järjestämiseen tulevat entisestään heikkenemään. Palvelualojen vapautetut aukioloajat lisäävät vuorotyön kaltaista työtä entisestään, yksinhuoltajien määrä on jatkuvassa kasvussa ja yhä useampi työskentelee esim. vuokratyöfirmojen kautta jolloin työajat ja lomat eivät ole ennustettavissa. Yhteiskunnan rakenteiden muuttuessa olisi syytä tarkastella kokonaisuutta, eikä kynsin hampain pitää kiinni siitä millaiseksi peruskoulun lomat määräytyivät sitä perustettaessa 70-luvulla.

      Odotan sitä helpotusta, kun lapset voi jättää yksin kotiin lomailemaan. Tosin pelkään pahasti, että tälläisen kolmen koplan kanssa sitä saa odotella. Sittenkin minua varmasti harmittaa se, että ajan ja energian kanavointi johonkin hyödylliseen on entistä hankalampaa. Harmittaa, että esikoisellani ei ole mahdollisuutta musiikkitunteihin eikä kieliopintoihin kesäisin.

      Poista
  6. Olen niin iloinen Ruotsin fritis-systeemistä. Kouluajan aamu- ja iltapäivähoidon lisäksi hoito järjestyy loma-aikoina. En tosin tiedä pikkukuntien tilanteesta, mutta meillä koulun oma fritis on auki kesäkuun loppuun asti ja taas elokuun alusta. Heinäkuun on kiinni, mutta jokaiselle tarvitsevalle löytyy silloinkin hoitopaikka jostain auki olevasti fritiksestä samalta laidalta kaupunkia. Oma fritis tarjoaa hoitoa tarpeen mukaan klo 6.30-18. Olen eri mieltä jonkun toisen kommentoijan kanssa siitä, onko jollain velvollisuutta järjestää kesähoitoa. Kuten totesit, kyllähän nyky-yhteiskunnassa tulisi tarkastella uusiksi työelämän ja kouluvuoden yhteensopivuutta. Ruotsissakin lomaa on paljon ja koulusysteemissä muuten toki parantamisen varaa, mutta tämä lomahoito toimii hyvin. Voin vain kuvitella, miten hermoja raastavaa kesäsumpliminen on. :( Rentouttavaa juhannusta kaikesta säätämisestä huolimatta!

    T: Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Ruotsi! Tässä kohtaa olisi aiheellista kääntää katse länsinaapuriin ja miettiä Suomessakin kouluvuoden ja -tuntien määrää ja sisältöä!

      Edelliselle kommentoijalle jo kirjoitin, että yhteiskunta ja etenkin työelämä on muuttunut todella radikaalisti sitten peruskoulun käynnistämisen 70-luvulla, muttaloma-aika on yhä edelleen sama ja taitaa ne alakoulun oppiaineetkin olla samat lukuunottamat kahta atk-tuntia kuukaudessa. Olisi todellakin tarkastelun paikka ja katsoa miten koulumaailma nivoutuu yhteen työelämän kanssa ja mitä oppiaineita tulevaisuudessa lapset tarvitsevat.

      Fritis kuulostaa ihanalta. Olen kateellinen. Heja Sverige!

      Poista
  7. En osaa nyt sanoa muuta kuin että kuulostaa aivan kamalalta. :-( Olen sivusta seurannut tätä lasten loma-ajan sumplimista eri perheissä, ja hattua täytyy nostaa, että järkeviä ratkaisuja löytävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä herkkua ole. Hermo kiristyy moneen kertaan :(

      Kuten jo tuossa aiemmin totesin meitä on kuitenkin kaksi aikuista, työssä joustoa, hiukan keskipalkkaa paremmat tulot, auto, ei millään elämän saralla isoja ongelmia eikä olla ihan peukku keskellä kämmentä ja meilläkin tämä yhtälö ottaa koville. No, onhan meillä tosin kolme lasta, mutta en oikein usko, että tilanne olisi olennaisesti helpompi standardi kahdella lapsella. Minkälaista on sitten yrittää järjestää lomakuvioita, jos työ ei jousta, rahat on tiukilla, on täysin julkisten varassa, on yksinhuoltaja, lomaa on vähän tai se on ihan väärään aikaan. Silloin varmaan ainoa vaihtoehto on se, että lasten pitää pärjäillä kotona itsekseen :(

      Poista
  8. Täälläkin heinäkuu aiheuttaa hiukan harmaita hiuksia kuopuksen hoidon osalta, mutta uskon että järjestynee <3 Mutta minä voisin ottaa aina yhtä pitkän loman kun lapsilla - olen vain ihan väärällä alalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä hoitojärjestelyihin!
      Minä olen ollut koko kesän lomalla viimeksi vuonna 86, toki olin lasten kanssa kotona muutaman kesän, mutta en tiedä ilkeääkö sitä lomaksi kutsua kun olin kolmen ikiliikkujan kokki, siivoojaa, erotuomari ja leikittäjä :D En tiedä, että miten sitä saisi 10 viikkoa kulumaankaan?

      Aika usein minulla on suuri kaipuu ja tarvekin enempään lomaan. Aina kun on ollut mahdollista olen vaihtanut lomarahat 2 lomaviikkoon tai anonut palkatonta. Tänä vuonna ei ole lomarahojen vaihtomahdollisuutta, palkatonta anoin ja uusi pomo lupasi viikon.

      Poista
  9. Tekisi mieli jakaa sun kirjoitus koko someen. Allekirjoitan täysin. Meillä ratkaisuna lomat eri aikaan. Silti jää muutama viikko. Silloin juurikin leireille jotka ovat niin kalliita että oksat pois. Odotan aikaa jolloin koko perhe saa lomailla yhdessä. Ellei tässä mene kaikkien hermot ennen sitä ja koristamme avioerotilastoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen halunnut viettää mahdollisimman paljon aikaa perheenä ja siksi olen kartellut tuota lomien limittämistä. Rehellisyyden nimissä pitää myös todeta, että kolmen leikki-ikäisen kanssa yksin puuhaaminen ei aina ole itselleni palauttavaa lomaa, kahden aikuisen kesken vastuun jakaessa lomalla ehtii jo vähän henkäisemäänkin, joten sekin on vaikuttanut järjestelyihin. Hoitokuorma on keventynyt olennaisesti, joten se puolesta lomien limittämisessä olisi ihan järkeäkin. Mutta tuotahan minäkin pelkään, että jos puolison kanssa ei ole edes sitä yhteistä lomaa, niin onko sillä negatiivinen vaikutus parisuhteeseen.

      Poista
  10. Tukiverkkoja ei ole ja yhtenä kesänä palkkasimme lastenhoitajan, siihen meni leijonanosa omasta palkasta. Tässä on osittainen syy miksi olen kotona ja se seikka, että täällä ei tokaluokkalaiset päässeet enää iltapäiväkerhoon eli lapset olisivat heiluneet yksin kotona 12-18 parhaimmillaan.

    Kannatan jenkkisysteemiä, jossa harrastukset jatkuvat koulupäivän jälkeen koululla. Ihan tasan tarkkaan en tiedä miten siellä kesälomat menee, lomaahan jenkeillä taitaa ylipäänsä olla vielä vähemmän.

    Mutta juu aivan pepusta on!

    Mukavaa juhannusta kuitenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän perheemme on pysynyt pystyssä ja kasassa lastenhoitajan palveluilla. Silloin kun lapset olivat pienempiä, kulut tuntuivat selvästi perheen taloudessa, mutta on se ollut rahan arvoista. Onneksi on ollut mahdollisuus maksaa. Olenkin monesti todennut, että meidän perheemme ainoa tukiverkko on käteinen.

      Kun itse olin alakoululainen, niin koululla oli vielä tarjolla joitain harrastuksia. Kävin nokkahuilukerhossa, kuorossa, näytelmäkerhossa. Silloin oli aivan sallittua odottaa kerhon alkamista koulun tiloissa. Ilmeisesti säästösyistä ainakin nämä opettajien vetämät kerhot on minimissä ja järjestöjen/yksityisten vetämien kerhojen tuominen kouluille takkuaa. En tiedä onko sitten kyseessä tilavuokrausasiat. Vedin itse erilaisia voimisteluseuran jumppia 10vuotta koululla ja kun menin pitkästä aikaa käymään seurassani selvisi, että he ovat vuokranneet itselleen täysin oman jumppasalin joltain kiinteistöfirmalta. Koulutilojen vuokrauskulut nousivat sellaisiin sfääreihin, että kaupallisen toimijan tilat tulevat halvemmaksi. Tämäkin tuntuu aivan utopistiselta. Ja eksyinhän taas aiheestakin sivupolulle :D

      Sitten kun työmarkkinat toteavat minut ongelmajätteeksi, koska olen nainen, lähemmäs 50 ja perheellinen, niin pitänee ottaa elämäntehtäväksi rankuttaa jossain kuuluvammalla foorumilla tästä ja yrittää ajaa omaan ympäristöön muutosta. Tosin meidän lähikoulullemme pitää antaa kunniaa tästä harrastusasiasta rutkasti! Sinne on saatu yksityinen shakkikerhon pitäjä ja lukukausimaksu on ollut kohtuullinen 30-50€ kertojen määrästä riippuen. Kevätlukukaudella oli maksuton liikuntakerhokokeilu, jonka resurssoi paikallinen urheiluseura. Olisikohan nyt ensimmäisenä aika kirjoittaa reksille kiitokset.

      Ihanaa juhannusta!

      Poista
  11. Erinomainen kirjoitus! Olen kanssasi niin samaa mieltä. Tykkään, että kirjoitat lapsiperheiden ja naisten elämän kipupisteistä. Saan niistä sekä vertaistukea että ratkaisuehdotuksia <3 Mukavaa juhannusta sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi :) Ja hyvää juhannusta!

      Poista
  12. Saman ongelman kanssa ollaan mekin painittu silloin, kun lapset olivat pieniä. Tukiverkostoa ei ollut, kun mummolat ovat molemmat 800 km päässä. Lomien limityksiä taidettiin mekin tehdä. Mutta kyllä tulee lapsilla aika pitkäksi ja tekemisen puute on kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noilla alakoululaisilla, etenkin alle 10v, tuntuu energiaa riittävän ihan loputtomasti. Samaan aikaan ikä tuntuu olevan sellainen, että kaikenlaista oppisi nopeasti ja into kokeilla juttuja on vielä korkealla. Kun vaan olisi joku joka ohjaisi ja innostaisi. Kyllähän ne hautautuva youtuben ja pelien maailmaan, jos muuta ei ole tarjolla :(

      Poista
  13. Me ollaan pistetty vanhempien lomat itsestään selvästi limittäin. Mitäpä sitä muutakaan... Yleensä ollaan oltu viikko yhtä aikaa lomalla koko perhe. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä peräti kaksi viikkoa. Tämä onnistuu, kun esiteini ja alakoululainen viettävät vikat päivät ennen koulun alkua keskenään ja minä pidän pari päivää saldovapaita pois.

    Vanhempien lomilla saadaan siis katettua yhteensä kuusi viikkoa kesästä. Yhdeksi viikoksi saatiin tänne yhdet isovanhemmat ja toiseksi viikoksi sitten lapset menevät toiseen mummolaan. Ihan kesäloman alussa pikkukoululainen oli viikon kesäkerhossa. Esikoinen toki pärjää jo itsekseen vaikka kuinka kauan, onneksi. Niin, ja onneksi päiväkotilaisen loma on vain 8 viikkoa (joka siis pitää olla poissa hoidosta maksuvapaiden kuukausien saamiseksi).

    Minusta meillä on pullat ihan hyvin uunissa. Emmekä kaipaile enempää koko perheen yhteistä lomaa. Pari viikkoa on tosi ok. Tällä hetkellä lapset lomailevat isänsä kanssa nelisin...ja heinäkuussa minä vietän omat kaksi viikkoani heidän kanssaan. Minusta se on ihan mukavaa, samoin mies ja lapset ovat kyllä nauttineet.

    Me elimme niin monta vuotta pätkätyöahdingossa lasten kanssa, että nykyiset 4 viikon kesälomat + kaksi jo omatoimista koululaista tuntuvat suorastaan luksukselta. En kehtaa valittaa mistään.

    Toki meillä on asuinpaikkakin aikoinaan valittu taktisesti siten, että kaikki olennainen elämässä on muutaman kilometrin säteellä. Nyt siitä osaa olla iloinen. Supertsempit sinne kuljetusrumbaan ja muuhun! Kuulostaa hurjalta. Meillä pisin siirtymä taitaa olla se, kun esikoinen joutuu menemään kahdella bussilla harrastukseensa. Matka-aika noin 20 minuuttia yhteensä. Mutta hän hoitaa sen itsenäisesti, joten helpolla päästään. Ja noin muutoin meiltä liikahdetaan 5-15 minuutissa autolla, bussilla tai pyörällä mihin vain. En osaa edes kuvitella, millaista elämä olisi pidemmillä välimatkoilla ja esim. ruuhkissa istuen.

    Meillä myös kaikenlaiset kimppakuljetukset lasten harrastuksissa ja myös kesätouhuissa pyörivät hyvin. Onni sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se piti vielä sanoa, että tosi iso helpotus tuli siinä kohtaa kun isot lapset alkoivat pärjätä kotona (ja touhutkin ovat ihan fiksuja, ei pelkkää ruutuaikaa). Ja, vaihtoehtoisesti, liikkua itsenäisesti kesäharrastuksiinsa. Se aika, kun heitä piti monta viikkoa kesästä kuskata kerhoihin ja leireille (tai vaihtoehtoisesti ottaa välillä mukaan töihin), oli kieltämättä aikamoista säätöä. Vaikka meillä on nämä lyhyet välimatkatkin... Mutta sitä vaihetta ei kestänyt onneksi kauan. Ehkä esikoisen 1-2 luokat ja keskimmäisellä yhden kesän verran, kun nyt jo pärjää osan ajasta isomman kanssa kaksin. Luotamme myös siihen, että kun päiväkotilaisesta aikoinaan tulee pikkukoululainen ja nämä lomahaasteet alkavat, isommat voi pestata lapsenlikoiksi parina kesänä. Isohkojen ikäerojen hyvä puoli. :-)

      Poista
  14. Jos teitä ei haittaa lomien limittäminen, niin sillä saa kyllä kesäyhtälön toimimaan. Minä en ole kokenut sitä meille toimivaksi ratkaisuksi ainakaan vielä. Esimerkiki perusuimahallireissut ovat olleet tähän saakka todella hankalia minulle toteuttaa. Pistä nyt sitten nuo kolme riitapukaria keskenään sinne miesten puolelle säätämään ja mukana on ollut yksi uimataidotonkin. Nyt onneksi kaikki osaavat uida, joten hengenlähtö ei ole ensimmäinen pelko. Jos vanhempi viettää yksin lomaa lasten kanssa, niin tekemisen määrä on aika rajoitettua. Minä usein tarvitsen vähän irtiottoa kodista, jotta loma tuntuisi lomalta.

    Mekin valitsimme aikoinaan taktisesti asuinpaikan siten, että pääsimme noin vartissa metrolla töihin. Meillä on kyllä ollut valinnan suhteen huonoa onnea, olisi pitänyt uskoa työkavereita ja ryhtyä kuitenkin espoolaiseksi. Me asumme 12km päässä Senaatintorilta, eli ei missään kovin kaukaisessa lähiössä. Ensin minun työpaikkani muutti toiselle puolelle Helsinkiä, sitten Espooseen hyvään liikennesolmuun ja sitten Espoon periferiaan. TYöpaikkani on sijainnut kolmella eri alueella Helsingissä ja kahdella Espossa. Mies päätyi kanssa samoille kulmille tosin kahden muun espoolaisen liikekeskuksen kautta. Alallamme tämä enemmän sääntö kuin poikkeus. Ystäväni asui muutaman vuoden vuokralla etsiessään erinomaista lokaatiota liikenneyhteyksien kannalta kodilleen Espoosta. Kun se löytyi kävelymatkan päästä työpaikalta, alkoi omakotitalon rakennus. Ennen lopputarkastusta työpaikka muutti Helsingin keskustan liepeille ja toki väärälle puolelle kaupunkia. Saa olla suhteellisen ketterä tyyppi vaihtamaan asuntoa, jos meinaa pysyä työpaikan perässä näissä firmoissa, jotka toimivat vuokrakiinteistöissä kuluja optimoiden.

    Kerran kuussa vähintään mietin muuttoa. Työpaikka on niin keskellä ei mitään, että alue pääkaupunkilaisittain "edullista" ja koulut kuitenkin lähellä. Ilmeisesti tämä kiinteistö on pitkäaikainen sijaintipaikka ja muutossa olisi järkeä. Töissä on ollut melkein joka vuosi yt-neuvottelut, niin niiden takia en ole halunnut ryhtyä muuttoon. Voisi jonkin verran harmittaa asua siellä periferiassa entisen työpaikan vieressä ;) Meillä lapset ovat myös aivan kauhuissaan muuttoajatuksesta.

    Kun lapsilla on pieni ikäero heistä on toki paljon seuraa toisilleen, mutta ainakin meidän poikien osalta pitää todeta että ryhmässä tapahtuu taantuminen. Sen sijaan että minulle oli 11, 9 ja 7v lapset, minulla onkin kolme 6-vuotiasta. Tyypit ovat ihan järkeviä yksinään ja usein vielä kahdestaankin, mutta kolmen kesken iskee nuorten uroitten laumailmiö eli taantuminen. Iän ja järkevyyden mukaan ryhmä ei yllä edes "heikoimman" lenkin tasolle. Kouluaamuina struktuuri on niin selvä ja esikoinen lähtee ennen pikkuveljiään, joten hommat sujuvat varsin hyvin. Koulun jälkeisen ajan on pelastanut se, että keskimmäisellä on joka päivä kavereita meillä. Kuopus mahtuu siihen porukkaan ja esikoista se porukka ei kiinnosta, joten rauha pysyy talossa. Tosin leivän, voin ja maidon menekki on järkyttävä ja lapset eivät siivoa jälkiään.

    Kun tästä vaiheesta selviämme, niin sitten varmaan alammekin jännittämään, että millaiseksi bilekeitaaksi pojat yrittävät kotiamme selkämme takana muuttaa. huoh.

    VastaaPoista
  15. Meillä ei ole myöskään tukiverkkoa. Ja täytyy tunnustaa, että itkin silloin kun kuulin lomaani suunniteltavan ei-loma-aikaan pidettäväksi. Onneksi turhaan, sillä sain kuin sainkin lomani siirrettyä meille sopivaan kohtaan. Kovin paljoa ei työntekijän elämäntilannetta kuunnella. Se on tainnut se koululaisten vanhempanaoloaika unohtua aika monelta pomolta? Stressiä ainakin minulle tuo kohtuuttomasti. Täytyisi siellä töissäkin pysyä skrappina. Aika vaikeaa on jättää alakoululaisia kotiin keskenään. Ei kaikilta lapsilta voi vaatia pärjäämistä ilman aikuisen tuomaa turvaa. Jo etukäteen pelottaa ensi vuosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koululaisten vanhemmille nuo koulun loma-aikojen ulkopuolelle sijoittuvat lomat ovat kyllä hankalia. Tuttapiirissä yksinhuoltajalla oli todella tukalat paikat kun kiertävässä lomavuorossa ensin tulei syyskuu ja seuraavana vuotena toukokuu :( Hirveän hankalahan noita on ratkoa, jos työyhteisössä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja muilta ei löydy joustohalukkuutta.

      Poista
  16. Meillä vähän sama juttu. Tää kesä vielä jotenkin menee. Kuopus oli juhannukseen saakka tarhassa ja esikoinen on ollut kotosalla, koska mies tekee kotoa käsin töitä. Tämän viikon ovat mummolassa (ja seuraan kauhulla miten isovanhempien terveys kestää vai tuleeko romahdus). sitten minulla kaksi viikkoa lomaa poikien kanssa, jonka jälkeen kaksi yhteistä lomaviikkoa koko perheen kanssa. Sen jälkeen viikko miehen lomaa ja sitten alkaakin ip-kerho ja eskari kuopuksella...
    Ensi kesäksi täytyy kehitellä kaikenlaista muuta, kun ei enää ole tarhaa. Kääk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne järjestelyihin! Toivottavasti isonvanhempien viikko menee hyvin!

      Siloin kun meillä oli vain esikoinen koulussa, niin kesäjärjestelyt menivät paljon sujuvammin. Yhtä pystyi vielä pyörittelemään etätöiden lomassa tai jopa työpaikalla, mutta kun keskimmäinen aloitti koulun, niin se loppui kyllä kuin seinään :(

      Ensi keväänä muista olla ajoissa liikkeellä. Meillä meni seurakunnan kesäkerho päivässä täyteen :( Se oli tietenkin se ykkösvaihtoehto, koska lapset pääsevät sinne itse kävellen ja hinta on varsin kohtuullinen.

      Poista
  17. En voi ymmärtää tuota lasten tuuppaamista huonokuntoisille isovanhemmille ja sitten vaan sivusta jännätä, että jaksaakohan ne :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voin kommentoida tähän lähinnä omasta näkökulmastani. Me huomioimme isovanhempien kunnon (ja kiinnostuksen) tietenkin hoitoratkaisuissa. Meidän 11v esikoinen ei tarvitse varsinaisesti hoitoa vaan hänestä on seuraa isovanhemmille. Eri asia on aina kauanko poika viihtyy yhteen menoon isovanhempien luona. Omaishoitajana toimiva isänikin ottaa hänet mielellään, koska sitten on kauppa- ja leivontakaveri ja joku keskustelukumppani joka muistaa asiat pidempäänkin kuin 1 minuutin. Meillä anoppi on hoitanut aiemmin poikia, joskus jopa 5 päivää putkeen, mutta hän ei pysty noin pitkiin aikoihin enää. Hoito jää lähinnä apen varaan ja hän ei ole "lapsi-ihmisiä", helppo esikoinen menee hänelläkin seuralaisena. Koko trio menee anopin ja apen yhteisponnistuksella ehkä yön max kaksi.

      Toivon, että kukaan ei joudu hoitamaan lapsia oman terveytensä kustannuksella. Ei isovanhemmat eikä myöskään vanhemmat. Isovanhemmat varmasti väsyvät lasten hoidosta - väsynhän minäkin siitä. Osa väsymyksestä liittyy pelkästään lisääntyneeseen ja erilaiseen kuormitukseen sekä rutiinien puutteeseen ja siitä toipuu aika nopeasti levolla.

      Isovanhemmilla on myös vastuu huolehtia omista rajoistaan ja kertoa, mikäli eivät jaksa hoitaa lastenlapsiaan.

      Poista
    2. Tarkoitinkin lähinnä tuota Tuulan asennetta. Tuossa tapauksessa terveydentila on varmasti tiedossa.
      "Tämän viikon ovat mummolassa (ja seuraan kauhulla miten isovanhempien terveys kestää vai tuleeko romahdus)".

      Poista
  18. Kiitos kun kirjoitit, mitä tuleman pitää. Meillä tänä kesänä 4-vuotias ja elokuussa eskaria aloittava ovat 5 viikkoa pois päivähoidosta. Lasten isä ei yrittäjänä juuri lomaile, pystyy tosin sujuvasti hoitamaan kuljetuksia vaikka kesken päivän. Lasten loma-ajasta minä lomailen 2 viikkoa. Onneksi on mummit, jotka jaksavat ja ovat huhtikuussa osanneet sanoa, milloin heille sopii eli jakaneet vuorot keskenään.

    Koululaisena olen itse ollut kesäviikkoja ratsastusleireillä. Minua kiinnostaisi enempikin, millaisia leirejä kouluikäisille pojille on tarjolla? Tai saahan pojatkin heppailla, mutta jos se ei kiinnosta, niin mitäs sitten?

    Ja tsemppiä!

    Tarmotar

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväleirejä on tarjolla todella paljon. Runsaasta tarjonnasta huolimatta etenkin kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa täyttyvät hetkessä.

      Urheiluseuroilla on vaikka minkälaisia leirejä, niissä tosin suuressa osassa edellytetään että lajia on jonkin verran jo harrastettu.

      Kaupalliset toimijat: hoplop, snadistadi, laatuleirit (liikunta), Heureka, LuMa (matematiikkaa, luonnontieteitä, ohjelmointia), Helsingissä FIX/UH (liikunta).

      Järjestöt ja niiden kaltaiset: NMKY, seurakunnat, partio, Luontoliitto, 4H

      Kaupungit, Helsingillä on useita päiväleirikeskuksia ja niihin kulkee leiribussi aamuisin ja iltapäivisin.

      Yön ylitse leireihein en ole vielä juuri tutustunut, ehkä ensi kesänä on niistäkin vinkkejä.

      Tässä yksi hyvä osoite Helsingin alueen leireille: http://nk.hel.fi/harrastushaku/
      Tarkennetussa haussa voi valita kriteeriksi leirit. Sieltä löytää linkkejä myös kaupallisiin toimijoihin.

      Poista
    2. Meillä ainakin (Helsingissä) koulustakin jaetaan laput lähialueen tarjoajilta (Nuorisotalo ja vastaavat), mitkä ovat kohtuuhintaisiakin.

      Lasten Gym on kaupallinen ja kallis, mutta siellä voi osallistua vaikka vain puolipäiväisestikin, mikäli se sopii perheen aikatauluihin.

      Tähän mennessä kokeiltuista, poika tykkäsi eniten Korkeasaaren leiristä.

      Poista
  19. Tuolla päiväleirimaksuilla olisitte jo palkanneet hoitajan kotiin. Ja niin käyn kuin kuopus päättää kakkosluokan on työantajan myönnettävä osittaista hoitovapaata. Minä käytin niin että tein nelipäiväistä viikkoa. Helpottaa hiukan arjessa jaksamista. Rahallinen menetys ei ole paljon mitään, alhaisempi vero% tasaa tuloja.
    Äiti*4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ollut joskus poikien ollessa pienempiä hoitaja kotona joinain kesälomaviikkoina, viime vuonnakin oli vielä. Leikkipuistoikäisten kanssa se oli varsin toimiva konsepti. Oma hoitajamme ei ollut tänä kesänä käytettävissä. Koska pojat eivät ole enää puistoiässä ja ovat täynnä virtaa, hoitajan pitäisi pystyä retkeilemään heidän kanssaan pitkin kaupunkia, jotta päivä kuluisi mukavasti. En halunnut retkeilyyn ketään tuntematonta ihmistä. Hoitokuvio olisi helposti typistynyt siihen, että pojat olisivat roikkuneet suurimman osan päivästä pleikalla tai tietsikalla. Päiväleirit ovat tarjonneet lapsille elämyksiä, tietoa ja paljon liikuntaa. Omalta kannalta hoitaja olisi ollut helpompi.

      Olen tehnyt itsekin lyhennettyä työaikaa muutama vuosi sitten. Silloin se toimi todella hyvin. Nyt työtilanteeni on sellainen, että lyhennetty työaika ei toimisi lainkaan. Päätyisin tekemään vähintään täyden työpäivän mutta pienemmällä palkalla. Kovasti toivon, että jouluun mennessä projekti olisi loppu ja tahti höllentyisi.

      Poista
  20. Meillä on tänä vuonna ekaa kertaa hoitaja kotona, ja just kouluikäisten kanssa. Sopiva teini (17v.) löytyi naapurista. Pelaavat jalkapalloa ja pesistä, hyppivät trampalla, uivat ja pyöräilevät. Teini on meidän lapsille sen verran "idoli", että tottelevat kivasti ja päivät sujuvat hyvin. Sen verran mulla on epäluottamusta omiani kohtaan, että pleikan ohjaimet vien mukanani töihin ja peliaikaa saa sitten illalla jos päivä on sujunut kivasti. Kannattaa pitää silmät auki vaikka lasten harrastusten parissa, jos vaikka jostain urheiluseuralta tms löytyisi joku sopiva tyyppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille sopisi hyvin juurikin joku urheileva nuori mies, joka jaksaisi pelata ulkona fudista, sählyä, korista, pesistä ja juosta pihaleikkejä vaikka koko päivän :) Näppärä veto tuo pleikan ohjaimien töihin vieminen. Meillä ei ole sellaista piilopaikkaan kotona, josta pojat eivät niitä tiukan paikan tullen löytäsivät :D :D

      Poista