Häähumua Tokiossa

Kiertelimme Tokiossa temppeleillä hyvän ystäväni kanssa viime lauantaina. Päivä oli mitä ilmeisimmin buddhalaiskalenterin mukaan erittäin suotuisa päivä avioliiton solmimiseen, koska näimme peräti kolme hääparia yhden iltapäivän aikana.

Yhdellä hääparilla oli länsimaalaiset häät, kahdella muulla perinteinen japanilaiset. En tietenkään voinut välttää kiusausta kuvata hääpareja ja vieraita ihanissa kimonoissaan temppelillä.

Togo shrine, tuolit ja punainen matto ovat valmiina hääparia varten. 

Tämän temppelin pihan lävitse minulla oli tapana oikaista junalle.

Vihkiseremonia käynnissä. 

Seremonian erikoisuus oli orkesteri, joka soitti perinteistä seremoniamusiikkia. 

Ystäväni kertoi, että niitä on vaikea varata ja ovat hyvin kalliita. 

Vanhemmat edessä mustissaan ja heidän takanaan vihkipari ja sitten temppelin väki

Hääpari, morsiammen vanhemmat ja sulhasen äiti asettuvat kuvattavaksi. 

Oikealla kuvaajan vieressä ilmeisesti wedding planner, sen käyttö on suosittua Tokiossa.

Morsiammella oli päällään perinteinen, paksu, valkoinen hääkimono ja siihen kuuluvat lipokkaat. Kampaus oli moderni, omista hiuksista tehty nutturakampaus. Sulhasella oli myös perinteinen hääasu. Hääparin äidit olivat pukeutuneet mustiin juhlakimonoihin, joihin kuuluu leveä ja koristeellinen vyö eli obi. Naimissaolevien naisten obi sidotaan tuollaiseksi laatikoksi, sinkuilla taas näyttäviksi perhosiksi tai ruusukkeiksi. Yleensä juhliin tullaan kimonoon pukijan kautta, joka osaa asetella kimonon, aluspuvun ja sitoa obin.

Ihanat värikkäät kesäkimonot portailla seisovilla vierailla

Kännykkäkuvistani tuli liiankin tarkat. Olisin niin halunnut näyttää kauniin morsiamen, mutta alkoin sitten miettimään, että olisiko minusta kiva, jos naamakuvani häistäni olisi turistin blogissa... joten päädyin blurraamaan.

Juhlaväki yhteiskuvassa

Togo shrinen vieressä on aivan ihastuttava lampi ja pieni puisto. Lammen reunalla on ravintola. Tämän hääparin juhlat vietettiin siellä ja he siirtyivät lammen poikkivievän sillan kautta ravintolaan. Koko lampi oli varattu heidän yksityiskäyttöönsä. Harmi homma minulle, koska olisin halunnut käydä lammella.

Togolta shrinelta jatkoimme matkaa Meiji shrinelle. Meiji ja Asakusa Kannon temple ovat Tokion tunnetuimmat ja suosituimmat temppelit. Meiji on omistettu Keisari Meijille ja hänen puolisolleen Shokenille. Ja kas, Meiji shrinellakin oli häät. Ystäväni mukaan niitä joutuu jonottamaan vähintään vuoden.

Puistoväylän portti Meijille

Ystäväni näyttää minulle puhdistautumisrituaalin

Hääseremonia on suoritettu Meijillä. Hääpari ja vieraat kulkevat temppelialueen lävitse juhlakulkueena.

Morsiammella oli erittäin perinteinen kampaus ja siihen kuuluva hääpäähine. Tosin kampaus oli peruukki.

Juhlavieraiden letkaa - mikä kimono keskellä!

Morsianta valmistellaan autoa varten. Valkoinen pääkoriste on jo poistettu.

Morsianta varten oli erikoisauto katto-ovella, jotta hääperuukki mahtui mukaan kyytiin lyttääntymättä. 

Rakeinen suurennos hääperuukista. Se on kuulemma todella painava.

Vieraita varten oli kaksi tilausbussia. Pitihän nekin ikuistaa, koska olivat pienet söpöläiset

Kävelymatkalla takaisin metrolle vastaan tuli ravintola, joka on suosittu hääpaikka. Siellä oli juuri hääkuvaus käynnissä sisäpihalla. Sen jälkeen on tapana että torvifanfaarin säestämänä hääpari kiertää ulkokautta ja kahvilan läpi takaisin juhlatilaan.

Itse olen kerran kokeillut koko kimonorepertuaari geishameikkeineen niihin erikoistuneessa valokuvaamossa. Kuvan olen kerran aikaisemmin jo julkaissut, mutta laitanpa vielä uudestaa. Alla siis yritykseni hymyillä vienosti huulet yhdessä kuten geisha.

PS. Kuvia olisi vielä puistoista ja parista ihanasta illallisesta. Vieläkö lukijat kestätte Japani-postauksia?