11. helmikuuta 2014

Uniboa

Minä olen varsin aamu-uninen. Normiarjessa onnistun suurimpana osana työaamuista kampeamaan vastahakoisen ruumiini sängystä riittävän aikaisin aamulla. Se ei ole helppoa yhtenäkään aamuna.

Tänä vuonna aamuheräämiset ovat käyneet aivan mahdottomiksi. Syynä on uniboa.

Uniboa on pieni poika, joka on oppinut aamun tunteina kömpimään viereeni. Uniboa tietää kyllä, että ennen klo 4 tulee talutus takaisin omaan sänkyyn, mutta sen jälkeen äiti onkin niin syvässä unessa, että reitti viereen on auki.

Ensin uniboa nukkua tuhisee liiskana selkääni vasten levittäen minuun syvää horrosta. Kun aloitan herätyksen torkuttamisen, uniboa aloittaa minun vetämisen takaisin uneen. Juuri kun melkein kykenisin avaamaan silmäni, niin uniboa kietoo ympärilleni unen lämpimät lötköt raajansa ja painautuu selkääni vasten entistä tiukemmin. Olen tiukassa ja tainnuttavassa boasyleilyssä. En pysty vastustamaan uniboan kutsua nukkua vielä hetki. Hetki venyy usein 30-40 minuutin herätyksen torkuttamiseksi, tai pahimmillaan poistan kaikki herätykset.

Välillä uniboa on myös kiero boa. Kun äiti on tainnutettu takaisin uneen, uniboa itse livahtaa salaa pelamaan ipadilla :)

Uniboa on hyvä nukahtamaan - tässä uniboa lepuuttaa silmiä kesken lastenohjelman

Kuopus muuttui reippaasti omassa sängyssään nukkuvasta pojasta uniboaksi remonttievakon aikana. Remontin jälkeen kuopus ja keskimmäinen saivat meidän ison makuuhuoneen, jossa nukkuminen ilmeisesti vielä vähän jännittää.

Boaongelma pitäisi ratkaista tai muuten pääsen jatkuvasti aloittamaan työpäiväni suunniteltua myöhemmin.

12 kommenttia:

  1. Hih, ihana! Meilläkin on samanlainen uniboa.. Viikonloppuaamuina se on ihan mukavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppuisin minäkin mielelläni nautin uniboan seurasta :) Hyvällä tuurilla jatkan pötkettelyä vielä senkin jälkeen, kun uniboa on häipynyt leikkeihinsä

      Poista
  2. Ai, meillä taas on ollut pelkkiä mangusteja. Ei nukuta ei, ei missään välissä, eikä vahingossakaan. Äitiinsä tulleita, sängynsäästäjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli huonounisia vauvoja. Mutta sitten ne yhtäkkiä muuttui unisiksi. Ainoastaan uniboa herää luontaisesti ennen klo 9 :)

      Poista
  3. Oi, mä niin Tunnen sen lämpimän lapset lötköt jäsenet ympärillä...kuka siitä voisikaan poistua??? Sänky on ehkä maailman paras paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uniboan syleilystä on melkein mahdoton poistua :)
      Nukkuminen on ihanaa ja sänky on aamuisin niin viettelevä paikka. Elämä olisi aika paljon helpompaa, jos pystyisin pomppaamaan sängystä reippaasti heti klo 6. Mutta ei onnistu kuin väkisin, eikä uniboan kanssa lainkaan.

      Poista
  4. Hah mahtava boa! Meillä on kanssa 1 kpl boa joka mönkii sänkyyni joka yö klo 24-3 välisenä aikana. Ihan OK mulle, koska en siihen herää....

    Ei ne boat kauaa (varmaan) meidän kanssa viihdy? Ehkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä herään muulloin uniboan luikerteluun paitsi aamuisin. Boa osaa hyödyntää aikaikkunan :)

      Kyllä mä luulen, että viimeisiä aikoja tässä viedään. Sitten muutaman vuoden päästä voikin haikeana muistella, että kuinka mukavaa oli kun lapsi tapsutteli yöllä viereen ;)

      Poista
  5. Voihan uniboa :) Munkin mielestä jo pelkkä pienen ihmisen tuhina vierellä tainnuttaa mutkin suloiseen uneen. Joskus ennen lapsia tein periaatepäätöksen, että jokainen nukkuu omassa sängyssään. No takana on noin 2000 yötä lapsiperhe-elämää ja harvassa ovat ne kerrat, kun olen palauttanut lapsen takaisin sänkyyn.

    Meillä ongelma on tavallaan vähän päinvastainen. Menen seiskaan töihin, herään aikaisin ja nukun mielelläni kunnon yöunet. 5-vee esikoiseni vaan sattuu olemaan sitä iltavirkkua sorttia, joka mielellään heiluu yli kymmeneen ja on helposti puoli yhteentoistakin illalla valveilla. Viikonloppuaamuisin hän on se, joka viimeisenä kömpii sängystä ylös. Itse asiassa odotan kovasti pakkasia ja jäitä takaisin pääkaupunkiseudulle, sillä kahden tunnin luistelun jälkeen hänkin oli kymmeneltä jo unessa. Tule pakkasherra takasin tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kohdalla yritimme aika pienestä saada hänet omaan sänkyyn, todella laihoin tuloksin. Sen jälkeen olemme yrittäneet kammeta 2-3 vuotiaina lapset omaan sänkyyn. Vaihtelevalla menestyksellä :) Itse olen välillä nukkunut siellä lastenhuoneessa ainoana :) Minä herään useinmiten viereen kömpivään lapseen, paitsi tuolloin klo 4 jälkeen jolloin olen todella sikeässä unessa.

      Meillä on nukkumaanmeno nykyisin suhteellisen helppoa. Lapset menevät ennen 9 sänkyyn. Joku jaksaa joskus riekkua pidempään, mutta jäävät sinne nukuttelemaan. Koululainen nukahtaa yleensä välittömästi :)

      Saisi tulla sellainen pikkupakkasherra. Ihan tylsää tällainen vesikeli :(

      Poista
  6. Uniboa on täälläkin sukuvikana. itse olen 14v asti kömpinyt vanhempieni sänkyyn ja kerran melkein vanhempanakin (heräsin kesken kävelyn) :D Meillä tuo pienempi boa (3v) osaa kyllä viekotella ja hurista unista laulua: "Äiti älä mene, tule lähemmäksi" ja nukkuu rintaa vasten. Kun yrittää nousta, tarrautuu kaikin voimin kiinni ja kun saa äidin pään takaisin tynyyn, alkaa silittämään poskeani, kuinka petollista. 4/5 aamua "torkutammekin" aina liian kauan ja 3/5 kouluaamua myöhästyn..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo teidän laulava uniboa :)
      Mä en varmaan ikinä pääsisi ylös ajoissa, jos uniboa silittelisi poskea ja maanittelisi vielä hetkeksi nukkumaan

      Poista