1. elokuuta 2012

Hullun hommaa vai painonhallintaa?

Talvella ja keväällä oli stressiä ja väsymystä. Minulla sekä miehelläni on paha tapa sen taltuttamiseksi - nimittäin suklaa. Meillä olikin lähes joka ilta kolmen kimppa: minä, mies ja Marabou. Vain kaksi selvisivät illasta. Tosin hekään eivät vahingoitta.

Painoni nousi kilon kuukausitahtia :( Tilanne alkoi olla katastrofaalinen, koska meillä molemmilla oli ylipainoa jo ennen suklaalihotuskuuria.

Niinpä päätimme miehen kanssa yhdessä karistaa suklaakilot ja sen jälkeen siirtyä ratkaisevasti terveellisempiin elämäntapoihin.  Oli ihan hullun hommaa syödä harva se ilta puolikas suklaalevy. Niinpä valitsimme toisen hullun homman? suklaakilojen karistamiseen : Easy Diet laihdutusvalmisteet.

Kuva lainattu http://www.easydiet.fi/

Kaksi viikkoa kesälomalla söimme pelkkää Easy Dietiä. Jestas se oli kamalaa. Sen jälkeen söimme melkein pari viikkoa yhden kevyen lähes hiilihydraatittoman normaaliaterian ja muuten Easy Dietiä. Ensi viikosta alkaen alan syömään kaksi normaaliateriaa päivässä.

Kokemukset:
-Suurin osa Easy Dietistä maistuu käsittämättömän pahalta. Niin pahaa, etten pysty nielemään.
-Elin 2 vkoa Easy Diet puurolla, ateriapatukoilla ja suklaavanukkaalla ja marjoilla
-Tuotteet ovat kalliita
-Ketoosi auttoi näläntunteen heikentymiseen, mutta olen silti ollut nälissäni
-En todellakaan ole tuntenut oloani energiseksi dietin aikana. Lähinnä päinvastoin.
-Tällainen ruokailu on kaukana siitä terveellisestä elämästä

+Suklaakilot on pudotettu, vaaka näyttää reilut 7kg vähemmän :)
+Mieleni ei tee karkkia tai makeaa lainkaan. Käsittämätöntä!
+Ruokahaaveet kohdistuvat perusruokaan: leipään ja loheen
+Vatsalaukku on jonkun verran supistunut, koska pienempi annos saa (hetkellisesti) kylläiseksi
+Yksi päivittäinen ateria on ollut varsin vihannes- ja salaattipainotteinen
+Ei todellakaan turhaa napostelua

Tässä olisi hyvä alku. Makeanhimo selätetty, parempi olisi etten ruokkisi sitä lainkaan! Sitten vielä pitäisi löytää itsestään se selkäranka ja tahto, jolla elämäntapojen muokkaus onnistuisi myös pitkällä aikavälillä. Jos tapaatte jatkuvasti karkuteille pyrkivän selkärankani, lähettäkää se välittömästi takaisin!

Selkärankaa ja motivaatiota nakertaa välillä se, että 7 kilon katoaminen näkyy vain vaa'alla.  Välillä tuntuu, että jos tällä ei ole vaikutusta, niin miksen sitten söisi kunnon voileipää tai kahta. Toki kesäloman alussa vyötäröltä vähän kiristäneet housut ovatkin taas sopivat. Mutta sellainen olo, että tuntisin olevani keventynyt, energinen, näyttäisin hoikistuneelta tai voisin käyttää pienempiä vaatteita puuttuu täysin. Ikävä johtopäätös lienee se, että tuohon pääseminen vaatisi ilmeisesti toisen seitsemän kilon pudottamisen. Pakko kai se on lähteä tavoittelemaan sitä, tosin maltillisemmin ja ajan kanssa.

Grilli on kärynnyt kuumana viimeiset pari viikkoa, kun olemme kokeilleet eri kasvisten grillausta ja hakeneet korvaajaan perunalle ja vaihtelua salaatille. Tällä hetkellä kasvislisukerintamalla top 3 on kukkakaali, grillattu kesäkurpitsa ja grillatut paprikat. Mies pitää grillatuista herkkusienistä. Välillä kokeelliset ateriamme eivät ole maistuneet lainkaan, kuten grillattu tofu. Joskus on pitänyt sitten laittaa reilumpi herkkuateria kuten alla. Täytetyt suippupaprikat olivat muuten varsinaista herkkua, kunnon pihvistä puhumattakaan.


17 kommenttia:

  1. Oo! Mahtavaa! Mä lähden tohon hullunhommaan, kun saan tän kaverin pihalle :D Mä oon koittanut kans keventää aterioita tekemällä salaatteja ja välttämällä perunaa, pastaa ja riisiä. Mun paheeni on leipä. En pysty luopumaan aamupalaleivistä, enkä myöskään parista (hyvin pienestä) lusikallisesta sokeria aamulaten kanssa, joten ketoosia ei varmaan mun kroppa saa aikaiseksi, mut jos hitaammalla tahdilla sit :)

    Tsemppiä teille! :)

    VastaaPoista
  2. Se on hienoa etä olette selättämässä liikakiloja yhdessä, varmaan helpompaa kun kummallakin sama tavoite!
    Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  3. Onnea saavutukselle! Minä täällä tuskailen vaakani kanssa, mutta motivaatio on hukassa ja pakottamalla ei oikein onnistu. Ehkä loman jälkeen...

    VastaaPoista
  4. ONNEA! Mieletön rykäisy (joka sopiikin teidän tyyliin just kuin nenä naamaan)! Ja se, että teillä on yhteinen tavoite, auttaa varmaan pahimpien päivien yli.

    Mä tasapainoilen huipulla eli yritän estää painoa nousemasta. Siinä on jo projektia kyllikseen. Toisaalta viimeisten vuosien aikana olen onnistunut sisäistämään hyviä tapoja pikkuhiljaa, joten enköhän mä jossain vaiheessa tule syömään jokseenkin "oikein". Ja sitten saan vihdoin piehtaroida onnistumisen hurmiossa. Nyt korpeaa lähinnä se, että kolmen viikon tiivis työmatkapyöräily on saanut painon vaan nousemaan, kun passiviset lihakset on vihdoin aktivoitu ja turvottavat rasituksesta. Prkl.

    VastaaPoista
  5. Annika:
    Sulla on nyt tärkeämpi projekti menossa. Monihan väittää, että imettäminen laihduttaa. Itse en ole ikinä yhdistänyt sitä terveelliseen ruokailuun vaan lähinnä suklaaseen. Parissa viime raskaudessa mä keräsin ne kilot vauvan ensimmäisinä elinkuukausina :(

    Leivästä luopumien on ollut minulle tuskasta. Mä olen syönyt joskus yhden kitusen viipaleen karppiruisleipää. Mies ei syö sitäkään, koska se hänestä se maistuu pahalta. Musta se muistuttaa niukasti sen verran ihan oikeaa leipää, että maistuu hyvältä.

    AnniK:
    Kiitos. En olisi onnistunut kuurissa lainkaan, jos mies olisi syönyt normaalisti ja minä olisin katsonut vierestä. Itsekurini ruuan edessä on heikko. Tarvitsin ehdottomasti viereen vertaistuen. Jatkossakin auttaa, että molemmat yrittävät muuttaa elintapoja.

    Norkku:
    Kiitos. Eiköhän se sinunkin motivaatiosi jossain vaiheessa löydy. Itselläni tilanteen ratkaisi se, että kyseessä alkoi olla selkeä terveysriski.

    Mirka:
    Kiitos. Miehen kanssa pähkäilimme tätä painonpudotusasiaa ja ystävän onnistunut laihdutusvalmistekuuri alkoi vaikuttaa siltä keinolta, jolla voisimme saada homman edes jotenkin alkuun. Tympeäähän se on käyttää 3/4 lomastaan jauheshitin syömiseen, mutta ei siinäkään ollut vaihtoehtoja. Töiden ohella tuohon en olisi pystynyt.

    Sun kannattaa nyt varoa tuota työmatkapyöräilyä, pyöräily kuulemma kasvattaa helposti isot pohkeet :) Oikeasti hienoa, että olet kulkenut saanut tuollaista hyötyliikuntaa! Itsenikin pitäisi yrittää liikkua, kun se on nyt jäänyt aika minimiin.

    VastaaPoista
  6. Voi jee! Onnea! Mulla toi suklaa yhdistettynä lasten kesälomaan(=lähes joka iltaiset lettukestit)
    on tehnyt tehtävänsä. Viime keväänä tiputetusta 14kilosta on takaisin tullut 13...

    Mistä sais sen sysäyksen uuteen nousuun tai siis laskuun?
    Olo on kun turvonneella possulla, mutta silti makea maistuu hyvän ruuan lisäksi, peilikuva iljettää, vaatteet puristaa...huoh...

    VastaaPoista
  7. Onnea, hieno saavutus!
    Monesti mietin, miten niin yksinkertainen asia kuin laihtuminen voikin olla niin hankalaa. Eihän siihen tarvita kuin vähemmän ja järkevempää syömistä?
    Urakkaa olisi minullakin edessä. Tuntuu, että parhaiten onnistuu, kunhan saa elämän tasoittumaan. Ennen Johannesta pudotin bilevuosina kerätyt 25kg. Sikiämisputken aikana olen kerännyt ne + vielä ylimääräistä siihen päälle. Aika hurjaa.
    -Vaikka sekin on sitten ristiriitaista, että fyysisesti olo on hyvä, mutta valokuvissa on karsea possu. hmm. No ainakin terveyden takia on painoa tiputettava. Olen ajatellut kokeilla keventäjiä. Onko sinulla siitä kokemusta?

    VastaaPoista
  8. onnea ja hatunnosto siitä, että olette onnistuneet tuossa lomalla!

    itse olen vielä siinä ennätyksen metsästys vaiheessa...tasaisesti se tuntuu ylittyvän joka kuukausi :/ olen myös stressisyöjä, siihen lisänä ajanpuute, joka johtaa liikkumattomuuteen ja vähiin uniin, on ikävä kombinaatio. lohturuokaa on tarvittu ja paljon. nyt kun rakennusprojekti alkaa olla loppusuoralla (tai ainakin pian päästään muuttamaan), olenkin todennut, että rakennuskiloja on kertynyt lähes yhtäpaljon kuin aikanaan raskauskiloja.

    VastaaPoista
  9. Vau, hieno aloitus! Aloittaminen on aina vaikeinta! Kävin itse juuri tänä aamuna puntarilla, auts! Mulle on hiipinyt reilussa puolessa vuodessa 5kiloa painoa lisää :( Olen pieni kokoinen ja niinpä tuokin kilomäärä näkyy ja tuntuu, itsellä ei ole hyvä olla! Olen pariin otteeseen tiputtanut juurikin tuon 5 kiloa ja aloittaminen on aina vaikeinta. Tällä hetkellä meidän elämä on ollut niin stressaavaa etten ole jaksanut miettiä laihduttamisen aloittamista mutta toivottavasti nuo kuopuksen allergia asiat selkenis ja jaksaisin taas panostaa omaankin hyvinvointiin!

    VastaaPoista
  10. Annu:
    Mä tsemppaan sua ehdottomasti sillä, että olet kerran onnistunut pudottamaan 14kg, mikset onnistuisi siinä uudestaan? Tietenkin se on mahdollista!

    Mulle makean välttäminen on erittäin vaikeaa. Mulla on addiktiot sokeriin ja nettiin.


    zirk:
    Jos laihduttaminen olisi kovin helppoa, niin lihavuus tuskin enää olisi kansanterveydellinen uhka. Olisi se varmaan alkoholistillekin tai tupakoitsijalle vaikeaa, että aina pitäisi juoda/polttaa päivittäin, mutta vaan vähän. Minä rakastan ruokaa ja etenkin makeaa, siksi se on niin vaikeaa. Ymmärrän hyvin, että 25kg kertyy tuosta vaan.

    Jos on hyvä ja jaksavainen olo omassa kropassa, niin minusta kannattaa miettiä, että minkälaista painonpudosta tavoittelee vai pitääkö tavoitella lainkaan. Itse olen ajatellut omalta kohdaltani, että en tavoittele normaalipainoa. Mikäli aineenvaihdunta ei ole törkeästi hidastunut, niin aikaisempaan lievään ylipainoon sai syödä ihan mukavasti ja välillä herkutellakin. Toki silloin mulla on ulkonäöllisesti vielä liikaa, mutta mahduin sujuvasti normikaupan vaatteisiin eikä painoa haittannyt urheilua eikä sillä ainakaan aikaisemmin ollut terveysvaikutuksia. Mä mielelläni kärsin reilummasta vatsamakkarasta, jos sillä saisi viikottaisen kermaisen pastan ja viiniä :)

    VastaaPoista
  11. Sitä olen myös miettinyt, että oikeasti jo terveyssyistä sen 10-15kg on tiputtava, mutta normipainoon/ laihaksi ei ole pakko päästä. Tavoitteena olisi kaikin puolin tasapainoinen elämä! Minäkin mieluummin siedän joitakin makkaroita, kuin teen itseni hulluksi painoa tuijotellessa.
    En muuten usko karppaamiseen ja ketoosiin: toimii joillain, mutta itse selkeästi tarvitsen hiilareita polttoaineeksi. Strategiaksi valitsen siis tavallisen kotiruoan kasvispainotteisesti. Vielä kun oppisi kohtuuden. :D tsemppiä sinullekin !

    VastaaPoista
  12. poikien äiti -Kati:
    Ymmärrän hyvin rakennuskilojen kertymisen. Itse varmaan ylittäisin kevyesti raskauskilot. Kauheesti kaikkea hommaa, huolehdittavaa ja stressattavaa. Mutta ehkä sitten kun olette päässeet uuteen kotiin voi kääntää ajatuksiakin muihin asioihin.

    PikkuHoo:
    Tsemppiä sinne, että elämä tasaantuisi sen verran, että pääset aloittamaan projektin!

    VastaaPoista
  13. zirk:
    Me olemme miehen kanssa ajatelleet siirtymistä vähähiilariselle ruokavaliolle. Sen hyvä puoli on, että kasvisten määrä lisääntyy meillä ihan tähtitieteellisesti. Itse olen ajatellut, että ehkä otan mukaan täysjyväriisiä ja ruisleipää. Ja myöhemmin viikottaisen pastapäivän. Leipäasia on vielä harkinnassa. En usko, että pystyn olemaan kokonaan ilman vaaleaa leipää tyyliin forever.

    Ehdottomasti pahin sortumisvaara reisussa oli kun Palon vierashuoneelle keskimmäinen söi naamani edessä 5 kpl minicroissantteja (todellakin 5). Mun piti tuijottaa jokainen suupala ja hyvä ettei ollut pöytä kuolassa :)

    VastaaPoista
  14. Yksi kiva "perunan korvike" on sweet potato (bataatti?), leikkaa sen parisenttisiksi kuutioiksi, pyörittelee öljyssä/voissa, johon on sekoitettua currya ja suolaa. Sitten uuniin paistumaan 20 min 225 asteessa, tulee tosi hyviä! (Terveellisyydestä mulla ei sitten ole hajuakaan, sen voit arvioida itse...)

    VastaaPoista
  15. Sarita: bataattireseptisi kuulostaa herkulliselta slurps. Nyt tällä hetkellä yritän vältellä hiilareita ja netti tiesi kertoa, että bataatissa niitä en enemmän kuin perunassa. Ehkäpä pääsen kokeilemaan bataattia jo muutaman kuukauden päästä *huokailee haaveellisen toiveikkaana*

    VastaaPoista
  16. Onnea hurjan hienon painonpudotuksen johdosta! Se sitten kannatti kärsiä niitä karmeita pusseja ja jättää mun suklaafudget väliin. ;)

    Hienoa, että tuo kärsimys oli hyvä startti pienemmille annoksille ja kasvisten lisäykselle. Yritän päästä kärryille taas teidän esimerkkinne innoittamana!

    Minun pitää myös lisätä proteiinia ja kasviksia lomaähkyn jälkeen, jotta saisi mahan pienemmäksi. Ahdistaa, kun ylävatsa näyttää ihan siltä kuin olisin pieniin päin...

    VastaaPoista
  17. Kiitos Leonida.
    Tuollainen alkurysäys oli meille sopiva keino. Minä, kovan luokan karkki- ja herkkuaddikti, olen syönyt kuukauden aikana jälkiruokia häissä ja yhden palan kaverin Royalista. Uskomatonta on, että himo suklaaseen on poissa. Jäätelöä olen himoinnut kyllä useamman kerran.

    Nyt odottelen kielipitkällä taloyhtiömme 10v juhlia, koska aion syödä siellä yhden letun :)

    VastaaPoista