Vihreää haastepostaus

Repolainen potkaisi käyntiin värihaasteen ja haastoi minut näyttämään jotain vihreää elämästäni. Vihreä oli jossain kohtaa elämässäni lempivärini, meillä on ollut metsänvihreää sisustuksessa ja vihreitä teemalautasiakin. Ensimmäinen töihin ostamani jakkupukukin oli vihreä. 

Sitten nykyisiin suosikkivihreisiini. Poikkeuksellisesti en aloitakaan ruuasta :)

Suosikkimekossani on vihreää ja ruskeaa. Suosikkihousuni ovat oliivinvihreät ja minulla niihin väriltään sopiva paitakin. Lisäksi minulla on ihana metsänvihreä kukikas paitakin.  

Tässä se oliivinvihreisiin housuihini sopiva paita. Se sattuikin sopivasti olemaan päällä, kun oli minun pullapiirivuoroni ja siksi se pääsi kuvaan.

Kotonamme on tällä hetkellä kovin vähäisesti vihreää sisustuksessa. Ruokailutilan päässä on kaksi Japanista ostamaamme seinäscrollia, toisessa on varpusia kesällä ja toisella talvella.

Sitten vihreisiin ruokiin. Yksi ruokarakkauteni on parsa. Kotona yleensä valmistamme aina vihreää parsaa. Sain viikko sitten vihdoin syötyä tämän blinikauden ensimmäiset ja ainoat blinit, niin nyt voinkin sitten alkaa odottelemaan parsakautta.

Jamie Oliverin reseptillä parsaa avokadomousseperillä ja parmesan-lastuja. Tässä tuleekin samalla sitten yksi paljon käyttämäni vihreä eli avokado. Laitan sitä paahdetun ruisleivän päälle.

Tämän on valmistanut Hra Kepponen

Perhesatsi parsaa

Meillä eniten syöty vihannes on varmaankin kurkku. Sitä menee salaateissa mutta myös leivän päällä. Ruisleipää, juustoa ja kurkkua ja herkkuleipä on siinä! Sesonkiaikaan käytämme paljon kesäkurpitsaa. Grillaamme sitä lisukkeeksi. Siitä saa myös hyvän pastan aikaseksi, tosin se on hieman työläs tehdä. Vihreisiin luottoruokatarvikkeisiimme kuuluu tietysti myös pesto.

Kesäkurpitsa-fetapasta

Tärkein vihreä asia minulle on luonto. Se on paikka, jossa rauhoitun ja maadotun.

Karhunsammalta ja jäähileitä marraskuussa

Juhannuskukkien poimintaa

Tenojoen maisemia

Teeplantaasi Azoreilla

Ihanan vihreä uimapaikka

Haastan mukaan vihreyteen Marjon matkassa ja sutkautuksia. 

Repolaisen haaste Repolainen reissaa ja räpeltää: Ihan vihreenä

Kivaa perjantaita!

Furuvikin rantasauna

Pari viikkoa sitten juhlistimme viikonloppua Ilonan, Otilian ja Sirpan kanssa saunaretkellä Furuvikin rantasaunalle. Furuvik sijaitsee Jollaksessa Santahaminaa vastapäätä. Varasimme paikat naisten kahden tunnin saunavuorolle, hintaa elämyksellä oli 20€/hlö. Furuvikin rantasauna oli varsin positiivinen yllätys. Siellä on erillinen pukeutumistila. Se oli hieman ahdas talvivaatteiden kanssa, mutta ei suinkaan huonoimmasta päästä. Saunan edustalla on katettu vilvoittelu tila, jossa on paljon istumapaikkoja. Pesutilassa on kaksi suihkua ja sitten on tilava sauna, josta on ihana maisemaikkuna merelle. Laituria pitkin tulee hieman kävelyä avannolle, mutta laituri on katettu sähkömatoilla, joten liukastumisen vaaraa ei ole. Paikanpäältä voi lainata tossuja ja jopa avantohanskoja. Kaikki tilat olivat söpösti laitettu ja hyvin siistejä. Kahden tunnin saunavuoro meni ihan hujauksessa. Saunareissu oli kerrassaan ihana. Olo oli niin rentoutunut ja tuollainen uusi sauna käy retkeily/matkailuinnokkaalle hienosta retkestä :)

Lisätietoa Furuvikin rantasaunasta lisää täältä: https://villafuruvik.fi/furuvikin-rantasauna/avoimet-saunavuorot/

Päätyikkunat ovat saunan ikkunat

Saavuimme paikan päälle päivänvalossa

Vilvoittelutila

Alkoholittomien juomien valikoima kasvaa jatkuvasti ja se on hyvä

Laituri pysyy sulana kelissä kuin kelissä

Kävin neljä kertaa avannossa. Oli kiva päästä uimaan pieni lenkki. Oma lähiavantoni on sellainen, että siinä ei pääse uimaan.

Saunavuoron aikana ehti tulla pimeä. Tuo sininen hetki on aina niin kaunis.

Keski-ikäisen elämä on kuulkaas yllättävän elämyksellistä, kun voi käydä kavereitten kanssa kivoissa saunoissa ja uimassa :)

Furuvikin saunareissua seuraavalla viikolla olimme jälleen uimahommissa. Sillä reissulla olimme Ilonan kanssa kahdestaan. Kävimme Flamingon vesipuistossa hydrospinning eli allaspyöräilytunnilla. Polveni on taas kipeä ja todella turvoksissa ja yritän saada sille liikuntaa. Polvi kesti yllättävän hyvin allaspyöräilyä eikä kipeytynyt siitä lainkaan. Aion ehdottomasti mennä uudestaan. Jos on elämykset tyyliltään keski-ikäisiä, niin urheiluharrastukseni sitä vasta ovatkin. Päälajinihan on vesijuoksu. Mutta parempi tehdä jotain kuin ei mitään.

Jos olet sauna- ja/tai uimaihmisiä, niin suosittelepas jotakin kivaa kohdetta meille!

Kuva lainattu https://www.flamingospa.fi/

Kivaa uutta viikkoa!

Kap Verden retket, osa II

Sitten paluu tammikuun matkamuistoihin Kap Verdeltä. 

Kirjoitin jo yhden postauksen Kap Verden retkistä, mutta jouduin aikapulan takia julkaisemaan sen saman tien ja nyt vihdoin jatkan aiheesta. Edellinen osa on täällä: Kap Verden retket, osa I

Viimeinen varsinainen kohde saarikierroksella oli sammuneen tulivuoren kraaterin pohjaan muodostunut suolajärvi. Aikoinaan suolajärvellä on toiminut suolantuotantolaitos, josta suolaa vietiin Eurooppaan ja Etelä-Amerikkaan. Suolasta kertyvä varallisuus jäi portugalilaisten siirtomaaherrojen taskuun. Nykyisin suolaa ei enää tuoteta Kap Verdellä muuten kuin turisteille matkamuistoiksi. Suolajärvi on nykyisin turistien uimapaikka, jossa vesi kelluttaa kuten Kuolleessameressä. Minä en ole aikaisemmin kellunut suolajärvessä, joten oli kiva päästä kokemaan se. 

Kepposka kelluu kivasti :)

Ympäristö kraaterisuolajärvellä ei ollut mitenkään silmiä hivelevä kaikilta osin. Mutta ne kohdat joissa näkyi vain kraateria olivat kuin muusta maailmasta.

Tälläinen tunneli oli puhkaistu kraaterin reunaan järvelle kulkemista varten

Suolajärvi

Kelluvat turistit :)

Tämä on yksi lempikuvistani koko reissulta

Saarikierroksen aikana pysähdyimme muutamassa pienessä kylässä. Salin saarella asukkaita on eri lähteiden mukaan 20000-38000. Asukasmäärää saarella on kasvattanut matkailu. Matkailu työllistää myös paljon ihmisiä Afrikan mantereelta. 

Satamakylän raittia

Samainen satamakylä edelleen

Lähikuva edellisessä kuvassa näkyvästä muraalista

Melkein sorruin ostamaan oman pallokalan katukauppiaalta. Olisin niin toivonut näkeväni pallokalan snorklatessa

Kolmas retkeni oli snorklausretki. Sen kanssa oli epäonnea matkassa. Puolitoista vuorokautta ennen retkeä yöllä oli ollut aikamoinen myrsky ja oli yöllä oli satanutkin hieman. Hotellin rannalle myrsky oli painanut iso määrän vettä jättilammikoksi. Meri oli tietenkin moisen myllerryksen jälkeen edelleen sekainen ja näkyvyys heikko. Harmitti!

Veneeseen pääsykin oli varsinainen ponnistus. Vene oli parkissa vedessä ja sinne siirtymistä varten oli vedetty köysi. Aallot löivät vastaan ja ilman köyttä en olisi päässyt veneen lähelle lainkaan. Onnistuin pääsemään veneeseen.

Näin snorklatessa ihanan kilpikonnan ja pääsin seuraamaan sen uimista ja pinnalla käymistä. Kilpparista sain muutaman onnistuneen kuvankin. Toinen hyvä bongaus oli aivan pienen pienet rauskut. En ole ikinä nähnyt niin pieniä rauskuja meressä. Niitä ei kamera pohjasta enää saanut kuvaan. Paremmalla säällä snorklaus olisi voinut olla varsin hyvä.

Tässä kuvassa kilppari on menossa pintaa kohti

Ja keuhkot täyteen ilmaa

Salin saaren edustalle oli myös upotettu Kristuspatsas

Perusnäkyvyys oli tätä luokkaa

Kuten aikasemmin totesin, niin tykkäsin Kap Verdestä. All inclusive hotellimme oli ihana, Salin saari tarjosi sopivasti viikon matkalle pientä retkeiltävää ja Santa Marian ranta oli tosi kaunis mutta aallokkoinen. Vaikka loma oli onnistunut, niin ehkä ei enää tule kuitenkaan Salille palattua. 

Kap Verde postaukset:

Lomaterveisiä Kap Verdeltä
Kap Verden lomaraportti
Kap Verden lomaraportti, osa I

Päiväretkellä Haikon kartanossa

Ystäväni Ilona huomasi netistä, että Haikon kartano mainosti helmikuussa avointen ovien päivää helmikuiselle sunnuntaille. Kylpylän sisäänpääsy maksoi 10€, kuntosaliin olisi päässyt tutustumaan muistaakseni ilmaiseksi, kartanorakennuksessa oli maksuton sellokonsertti, huoneisiin pääsi tutustumaan, kartanoravintolassa oli brunssi ja kylpylän bistrolla salaatti ja burgeribuffet. Päätimme Ilonan kanssa tehdä kokopäiväretken Haikkoon.

Harmaa helmikuinen retki Haikkoon

Retkemme oli erittäin onnistunut. Aloitimme sen herkullisella salaatti-burgeribuffetilla. Ruoka oli maistuvaa ja laadukasta. Ainoa miinus siitä, että kahvin kanssa ei ollut mitään pientä makeaa. Olisi nyt ollut edes keksejä :)

Täpötäydellä lautasellani on salaattia ja kanaa, paahdettua punajuurta ja kesäkurpitsaa, vesimelonia, siemennäkkäriä ja sen päällä keko savulohimössöä. Söin vielä puolikkaan burgerinkin.

Lounaan jälkeen ehdimme käydä tutustumassa muutamaan avoinna olevaan kartanohotellin sviittiin. Ne olivat niin kauniita. Kylpylähotellin puolella sijaitseviin huoneisiin emme ehtineet käydä tutustumassa. Ymmärtääkseni niistä on osa uudistettu.

Sviitin oleskelutilan divaani

Sviitin oleskelutilan pöytäryhmä

Sviitin makuuhuone

Vähän pienempi sviitti, tässä taisi olla parveke

Tämä huone oli tavallisen hotellihuoneen kokoluokkaa, joten ei välttämättä enää sviitti. Huone on minusta todella viehättävä etenkin tuon pyöreän ikkunan vuoksi

Kartanon portaikko

Sitten olikin jo aika siirtyä odottamaan puolen tunnin sellokonsertin alkua. Minä rakastan selloa! Nuorta taitavaa naissellistiä säesti hänen äitinsä. Kartanon iso sali loi juhlavat puitteet konsertille. Minä tykkäsin kaikista kappaleista!

Ihanan sellomusiikin jälkeen oli aika siirtyä vihdoin kylpylän puolelle. Kylpylään on mahdollista ostaa kerta/sarjalippuja ja sinne tulee varata aika ennakkoon. Lauantaisin ja sunnuntaiaaamuisin on muille kuin hotellivieraille pääsyrajoituksia kylpylään. Me aloitimme kylpylähommat huippukylmähoidosta. Pitihän sekin kokeilla. Huippukylmähoidossa asiakas menee kuivana, hanskat kädessä ja töppöset jalassa sylinterin muotoiseen kylmäkaappiin. Kaapin sisälle sumutetaan -120 asteista typpeä. Jotta kaapissa ei tule paleltumia, pitää asiakkaan pyöriä hiljailleen ympyri. Hoito kestää maksimissaan kolme minuuttia. Sen voi toki lopettaa jo aikaisemminkin halutessaan.

Siinä se on se huippukylmälaite odottelemassa meitä

Kylmähoito meneillään, mittari vieressä näyttää -117

-118 asteinen typpisumutus tuossa kaapissa tuntui vähemmän kylmältä kuin avanto

Me molemmat kestimme kevyesti tuon kolmen minuutin hoitokerran. Laitteen käyttäjä sanoikin, että koska typpi on kuivaa, niin kylmyys ei tunnu samalla lailla kuin esimerkiksi avannossa. Ilman saunaa olen parhaimmillaan kyennyt 90 sekunnin kastautumiseen avannossa. Mitattu ennätykseni saunan kanssa on ollut 2min 30s ja oli syväjäässä. Samanlaista vilua ei tullut huippukylmähoidossa lainkaan. Tarjouksessa huippukylmä maksoi 35€. Saman verran kuin kausikorttini avantoon. 

Kylpylässä oli mukavan väljää ja pääsimme koestamaan kaikki poreet ja saunat. Lapsille kylpylä on minusta aika tylsä, se on tehty aikuisen nautiskelijan makuun. Kylpylän jälkeen kävimme vielä tutustumassa Villa Haikko juhlatilaan. Siellä oli tarjolla pientä suolaista ja herkkua. Viimeisinä asiakkaina meitä kehotettiin tekemään tarjoilupöytään niin isoa lovea kuin mahdollista. Yritimme parhaamme ja hyvää oli.

Villa Haikko tarjoaa hienot puitteet juhlille kuten vaikka häille tai isommille synttäreille. Siellä järjestetään myös jonkin verran viihdetapahtumia, kuten stand up iltoja ja keikalla ovat viimeksi olleet Michael Monroe sekä Pete Parkkonen.

Villa Haikko

Meillä oli varsin onnistunut päiväretki Haikkoon. Haikon kunniaksi pitää sanoa, että henkilökunta otti kaikki avointen ovien vieraat vastaan erinomaisesti ja iloisesti.

Nykyisin moni kylpylähotelli ottaa ainakin hiljaisempina aikoina kertamaksullisia vieraita kylpylään, kuntosalille sekä liikuntatunneille. Kannattaa tsekata mitä mahdollisuuksia sinun lähimmästä kylpylähotellista löytyykään.

Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!