Pieniä raksahommia mökillä

Toukokuussa aloitimme halkoliiteriprojektin mökillä. Yksi viikonloppu meni hommia painaessa ihan kokonaan. Silloin kaadoimme puita ja teimme halkovarastolle pohjat. Nyt viikonloppuna oli vuorossa varaston kasaaminen.

Perjantai-illan lupiinikuva. Minusta lupiinit ovat kauniita, vaikka ovatkin haitallinen vieraslaji

Nuorison pohjakäsittely-yksikkö. Kaikki laudat käsiteltiin pohja-aineella joka kolosta myöten

Halkoliiterin seinät nousivat pystyyn ripeästi ja helposti. Ehdimme jo ajatella, että saamme homman valmiiksi yhdessä päivässä. Peltinkaton asentaminen osoittautui hyvin hankalaksi ja kahden asennetun pellin jälkeen totesimme, että joudumme jatkamaan urakkaa seuraavana päivänä. Työvälinesuunnittelu jäi Hra Kepposen ja hänen isänsä iltahommaksi. Seuraavana päivänä innovoitiin vielä lisää työtä helpottavia apuvälineitä. Tärkein oli mittakeppi, jonka avulla sai helposti mitattua ruuvin paikat. Seuraavaksi tärkein oli traktoriavuisteiset tikkaat ja traktorihenkilönostin. Maaperä on sen verran möykkystä, että tikkaat ovat liian huterat ja katolle oli myös hyvä saada tikkaat. Kolmas keksintö oli kiinnittää matto kattotikkaiden alapuolelle, jotta katto ei naarmuunnu.

Minun vastuulleni jäi työmiesten muonitus. Puoleenpäivään mennessä nuoriso oli juonut muutaman cocislitran lisäksi melkein kaiken maidon (n. 3l) ja minun piti lähteä kaupoille. Epäilen, että maidon juominen saattoi olla sotajuoni, jotta minut saisi liikkelle. Kaupan vieressä on pienleipomo, jonka pullat maistuvat etenkin esikoiselle ja kuopukselle.

Piti taas pysähtyä matkalla kuvaamaan lupiineja

Heti hyödynsin tilaisuuteni laiskotella ja nautin pullaa jo paikan päällä leipomon pihakahvilassa

Siinä se nyt on. Vielä pitäisi maalata.

Meillä oli kokoamisurakassa palkallista apua. Ilman häntä ei olisi projekti valmistunut yhdessä viikonlopussa. Kiireisen alkukesän ja sairastelun jälkeen tämä projekti tuntui aika raskaalta. Sekin on tuntunut aika raskaalta, että kaikki viikonloput kesälomaan saakka sisältävät ohjelmaa. Ohjelmaton loma tulee niin tarpeeseen. Tosin somea selatessani olen tuntenut jonkinlaista "olisi pakko päästä jonnekin"-fiilistä, kun olen katsellut muitten upeita lomamaisemakuvia. Olen jo ehtinyt ehdottaa vakavissani, että ajetaan edes Lappiin. Hra Kepponen on alkanut vihjailemaan, että jos en pysty hallitsemaan somen aiheuttamaa matkakaipuuta vai onkohan se peräti matkakateutta, hän voi kyllä blokata minut somesta oman parhaani vuoksi. Palasin taas hetkeksi järkiini ja aion viettää loman mökkeillen. Mutta jos instatilini hiljenee, niin tiedätte sitten, että puolisoni on laittanut minut pakkojäähylle.

Minulle riittää kesäohjelmaksi uiminen, saunominen, lukeminen ja hyvä ruoka

Vielä yhdet lupiinit kirkkaan vihreänä hohtavan pellon reunalla

Jos kerta ollaan mökillä, niin voisihan siellä tehdä jotain pientä puuhaa. Niinpä viikonloppuna katselimme apen kanssa, että mihin saisi meidän kapealle rantakaistaleelle tehtyä tilaa pöytäryhmälle ja grillille. Löysimme sopivan oloisen paikan ja nyt vaan täytyy tehdä ensin koekaivaus, että saadaanko maa tasattua vai onko siellä liikaa isoja juuria. Sitten suodatin kangasta ja runsaasti hiekkaa. Kyllähän noihin traktorihommiin saa pari kolme päivää kulutettua, kun tekee leppoisalla tahdilla. Vaarin lupasin tuoda mökille ainakin pariksi yöksi, Sveitsin sukulaiset tulevat Suomeen lomailemaan ja heitä treffataan varmaan kahdestikin, yhdet rippijuhlat päästään juhlimaan, Hra Kepposen veljepoikaa perheineen haluaisimme nähdä  ja haaveilen Mikkelin kummien tapaamisesta, että eiköhän se tämä ohjelmaton lomakin ala olla ohjelmoitu :) Kunhan se loma joskus koittaisi.

Aurinkoista juhannusviikkoa! Joko koittaa loma?

Vielä ehtii ihastumaan Haagan alppiruusupuistoon

Useana keväänä olen käynyt ihastelemassa Haagan alppiruusupuistoa, joka on kuin sadusta. Alppiruusut ovat kasvaneet siellä korkeiksi puiksi ja suurimmat kukinnot alkavat olla ihmisen pään kokoisia. Alppiruusujen välissä kulkee hiekkateitä ja leveitä pitkospuita. Aluetta pääsee ihailemaan hieman korkeammilta katselulavoilta. Alppiruusualueen jälkeen tulee atsaleat, jotka muodostavat isoja kukkaismattoja, jotka hehkuvat ihanan kirkkaissa väreissä. Paikkaan ei voi olla ihastumatta!

Tiistaina veimme Hra Kepposen ja riparilta palanneen kuopuksen vaarin Haagan alppiruusupuistoon. Alppiruusut alkavat lähestyä kukintansa loppuvaihetta. Kannattaa pitää kiirettä, jos haluat nähdä ne täydessä loistossaan. Arvioisin, että atsaleat kestävät alppiruusuja pidempään. 

Alppiruusupuisto on alunperin Helsingin yliopiston kasvinjalostusohjelman koealue, joka on yleisölle avoin ja maksuton puisto. Vanhimmat alppiruusut on istutettu 1975, silloin Helsingin kaupunki ja Helsingin yliopisto istuttivat 3000 alppiruusuristeymää tutkimustarkoituksiin. Tavoitteena oli luoda Suomen ilmastoon sopeutunut, kasvutavaltaan ja kukkien väriltään monipuolinen lajikkeisto. Tyypillisesti kukinta on parhaimmillaan kesäkuun toisella viikolla.

Sitten pieni virtuaalikierros puistoon, aloitetaan atsalea-alueesta:

Upeat atsaleat

Minun vauvanikin on hurahtanut jo 180 senttiseksi

Sitten alppiruusuja:

Sitten vielä lopuksi pieni videopätkä instatililtäni. Jos haluat seurailla kesäkuulumisiani enemmän reaaliajassa, niin laita seuraukseen https://www.instagram.com/kepposet/

View this post on Instagram

A post shared by @kepposet

Sairastelua ja etsiväpelitreffit

Meidän keskimmäinen sai koulusta sitkeän yskän, hän on yskinyt jo lähemmäs viisi viikkoa. Pojan keuhkot on kerran kuunneltu ja todettu, että eiköhän se siitä mene ohitse itsekseen. Pariin viime viikkoon yskä ei ole nuorta miestä enää haitannut, mutta on sitä vielä jäljellä. 

Yskä tarttui perheessä ensimmäiseksi kuopukseen, joka oli poissa koulustakin, kun tunsi olonsa niin kehnoksi. Sitten se tarttui minuun. Minäkin olen yskinyt tähän mennessä jo kolme viikkoa. Yskä on ollut voimakkuudeltaan vaihtelevaa ja vaivannut pahiten öisin. Välillä on ollut aamuyskinnän jälkeen aivan yskättömiä päiväkin. Viime viikolla yskä paheni merkittävästi ja yöt menivät yskiessä. Öinen yskintä oli voimakasta ja usein oli sellainen olo, että tukehdun yskään. En voinut olla sairauslomallakaan, kun yksikkömme johtaja oli töissä viimeistä viikkoa ennen kesälomaansa. En pystynyt nukkumaan päivälläkään, joten ihan yhtä hyvin saatoin tehdä töitä. Kukaan ei tee töitäni, jos olen sairauslomalla, eli kaiken löydän aina edestäni. Täytyy myöntää, että hermo alkoi olla aika kireällä. Ulkona on kesä ihanimmillaan, enkä ole siitä jaksanut nauttia ja töissä aamuisin korjasin ensin edellisen päivän mokat ensimmäiseksi, ennenkuin aloin tekemään uusia.

Työpaikkalääkäri määräsi yskään 80€ edestä lääkkeitä. Olin hieman järkyttynyt. Uni on aivan välttämätön ihmiselle, joten aloitin kaikki lääkkeet. Kun vihdoin sain nukuttua torstain ja perjantain välisenä yönä, olin herätyskellon soidessa onnellinen, mutta todella väsynyt. Laitoin meidän assarille viestin, että peruu kaikki aamupalaverini, aion aloittaa työt vasta klo 11. Uni tuntui niin ihanalta. 

Työpaikkalääkäri arvoi loppuviikosta, että en ole enää tartuttamisriski. Yskäni on sellainen kuiva ja hakkaava, mutta jos tulisi limaisia ysköksiä, niin niissä todennäköisesti on vielä pieniä määriä yskän aiheuttanut virusta. Voi olla hätävarjelun liioittelua, mutta  en ole vielä uskaltanut tavata vaaria, mutta tällä viikolla tapaan.

Tuntuu, että kesäkuu hupenee käsistä ilman, että ehdin nauttimaan siitä lainkaan. Kesäkukat ovat istuttamatta, maauimalakausi avaamatta, kielot jäivät varmaan kokonaan poimimatta ja omenapuiden kukinnat ihailematta. Onneksi viikonloppuna oli sosiaalista elämää ja hupia!

Pelasimme lauantaina serkkuni Pasin ja hänen vaimonsa Sarin kanssa pakopelihuonetyylisen etsiväpelin "Detective for a day". Se on jonkin norjalaisen pienyrityksen tuotantoa ja jostain syystä Facebook näytti mainoksia minulle usein. Mainostaminen kannatti ja innostuin ostamaan sen. Peli tulee postitse kotiin kirjekuoressa. Pelaamiseen tarvitaan myös kännykkää, etenemiseen mahdollisesti tarvittavat vihjeet saa netistä ja netissä on peliin liittyvää materiaalia.

Jens Knudsen 34, sijoittaja, myrkytettiin jahdillaan illanvieton päätteeksi

Oslon poliisintutkinta on jäänyt junnaamaan paikalleen näiden viiden pääepäillyn osalta. Kuka heistä tappoi Jensin?

Norjalainen Detective for a day pelipaketti

Meillä aikaa kului pelaamiseen noin kolme tuntia. Informaatioa erilaisissa paperlapuissa oli paljon, lisäksi netistä löytyvä informaatio. Alku kuluikin tietojen jäsentelyyn. Tässä joutui pinnistelemään ihan koko pelin ajan. Tämä oli mukavasti toimiva peli, vaikka ei ollutkaan parhaiden pakopelihuoneiden veroinen. Pakkasimme pelin osat takaisin kuoriinsa ja tämän pelin pystynee hyvin kierrättämään kaveriporukassa toiselle peliporukalle. Peli vaatii sen verran pitkän keskittymisrupeaman, että se ei sovi lapsille eikä edes isolle osalle teineistä. Saimme murhaajan selville juuri ja juuri ennen varattua illallisaikaa. Ihana lauantai sukulaisten, pelin, ruuan ja pulla äärellä sai minut unohtamaan arkiviikon harmit.

Pitkästä aikaa yksi lempiannoksistani Lie Men Shanghai tacos

Sari toi meille tuliaiseksi tekemäänsä raparperipiirakkaa. Minähän rakastan raparperipiirakkaa. Tässä tälläinen myöhäisillan huono kuva more is more raparperipiirakka-annoksesta. Siinä on vaniljakastiketta ja reilusti myös vaniljajäätelöä. Nam!

Sunnuntaina kävin ystäväni Ilonan kanssa aamiaisella kaupungilla ja kävimme ihailemassa Espan kukkaistutuksia ja ihmettelemässä kuinka Pohjoisesplandista puolet on muutettu istuskelutilaksi ja ravintoiloiden terasseiksi ja vastaavasti Eteläespasta puolet on varattu pyöräilylle. Tästä enemmän myöhemmin.

Nyt todellakin toivon, että tervehdyn kunnolla ja yleiskuntoni ja -vointi alkaisivat kohentua reippaasti. Sunnuntaina kävelin n. 7000 askelta ja olin aika voipunut sen jälkeen. Olisi jo korkea aika päästä maauimalaan vesijuoksemaankin.

Kivaa alkanutta viikkoa!

Tämän viikon parhaat

Viikon odotetuin tapahtuma on nuorisolla tietenkin ollut lukuvuoden päättyminen. Meidän keskimmäinen päätti peruskoulun. Todistuksen numerot ovat olleet tiedossa suurimmaksi osaksi jo etukäteen. Poika pääsi tavoitteisiinsa ja on ollut siitä onnellinen -ja minä myös! Onnea lisää vielä työpaikka seurakunnalta. Työt alkavat heti maanantaina. Kuopus on nyt meidän viimeinen peruskoululainen. Hänellä on vielä vuosi peruskoulua ja maanantaina poika lähtee rippileirille. Esikoisella puolestaan on vuosi lukiota jäljellä ja syksyllä ensimmäinen osa ylioppilaskirjoituksista. 

Pakollisesta Mordorista seuraavaan Mordoriin käy koululaisen tie :)

Poikien toiveesta kokkasimme jo perjantaina jotain parempaa ruokaa. Päätin, että muistellaan onnistunutta Pariisi reissua ja tein Burgundin pataa. Voi jestas noita suomalaisia paistilihoja, sisäpaistille ei riittänyt edes tunnin haudutus. Mutta hyväähän siitä padasta tuli, kun jaksoi vaan odotella riittävän kauan.

Peruskoulun päättäneellä oli todistusten jakoaamuna toiveena, että kotona tarjoiltaisiin myöhemmin päivällä jotain kuohuvaa juomaa ja pientä makeaa. Toive tuli niin viime tingassa, että jouduimme tyytymään kaupan valmiisiin tuotteisiin. 

Puku on vaihtunut t-paitaan ja farkkuihin

Leivonta ei onnistunut siitäkään syystä, että meillä oli iltapäivällä yo-juhlatkin. Lähdimme sinne kolmistaan Hra Kepposen ja meidän esikoisen kanssa.

Juhlalook. Kuvan mekko on suosikkini, meinaa jäädä muut juhlamekot pitämättä. Tai siis se toinen kesäinen juhlamekko :)

Yo-juhlien herkkuja

Tämän ylioppilaan olen saanut tuntea vauvasta saakka. Hän on ystäväni Tiinan poika. Hän on hyvin lahjakas nuori mies ja onkin mielenkiintoista seurata, että mitä hän tulee elämässään tekemään. Tässä seurassa tunnen itseni nykyisin kovin lyhyeksi ja ohuttukkaiseksi ;)

Viikkoon mahtui myös uusi kulttuurikokemus. Tanssin talon avajaisvuoteen on Suomeen kutsuttu vierailevia tanssiryhmiä. Yksi niistä on taitavuudestaan kuuluisa Lyon Opera Ballet, joka esittää moderneja teoksia. Kävimme Ilonan kasaamalla naisporukalla katsomassa Lyonin balettia, jonka esitykset myytiin nopeasti loppuun.

Ruoholahden maisemia - matkalla kohti Kaapelitehdasta ja Tanssin taloa

Tanssin talo

Esitys oli niin moderni, että siinä ei ollut edes musiikkia. Se koostui kolmesta eri teoksesta, jossa ensimmäisessä taustana oli tunnistamattomalla kielellä toistettuja sanoja. Kieli kuulosti arabialta, mutta epäilimme, että se ei sitä ollut. Liikettä oli niukasti, pitkiä pätkiä suurin osa tanssijoista seisoi. Toisessa teoksessa esiintyi viisi miestanssijaa. Kolmannessa näytöksessä esiintymislava täyttyi pöydistä ja teoksessa oli paljon liikettä, energiaa ja dynaamisuutta. Siitä tykkäsin.

Tässä alla tuosta noin parikymmenen minuutin teoksesta 90 sekunnin makupala:

Söimme illallista Tanssin talon ravintolassa. Yleensähän ruoka on tuollaisissa paikoissa, johon ihmiset tulevat pääasiallisesti jonkin muun asian vuoksi, korkeintaan keskinkertaista. Hämmästyimme varsin positiivisesti, ruoka oli huippuhyvää!

Erinomainen maa-artisokkakeitto

Todella erinomainen annos, harvoin olen saanut näin hyvää siikaa!
Täytyy tunnustaa, että siika-annos oli illan paras anti :)

Tänä vuonna tuntuu, että aika on suorastaan kiitänyt ohitse. Aivot eivät meinaa tajuta, että nyt on jo kesäkuu, juurihan valmistauduimme vappuun. 

Kivaa viikkoa ja kesäkuuta!