3. toukokuuta 2019

Ilon ja haikeuden kautta vatsatautiin

Tuntuu taas, että olen joutunut tapahtumapyörteeseen. Viikon aikana on tapahtunut kivoja juttuja, on pienesti juhlistettu vappua, koettu haikea hetki ja lässähdetty lapsiperhearkeen aivan turvalleen. Pikakelataanpas viikon juttuja.

Ystävälläni Tiinalla on aivan mahtava hemmotelukeidas. Pääsin sunnuntaina hetkeksi rentoutumaan ja höpisemään tyttöjen juttuja Tiinan poreammeeseen. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja olo oli taas kuin olisin ollut etelässä.

Hemmoteluhetken kunniaksi proseccoa ja suklaata

Pari tuntia vierähti aivan kuin siivillä ja minun olikin riennettävä vastaanottamaan keskimmäistä, joka oli ollut ystävänsä perheen mukana 22t Tallinnan risteilyllä ja kyyditettävä poika pelaamaan Warhammereilla. Olisin mielelläni ollut pidempäänkin ystäväni luona. Oli niin kiva tavata pitkästä aikaa ja nauttia ulkoilmasta ja rentouttavasta kylpemisestä.

 Pojalla oli ollut kiva risteily ja sitä oli kiva seurata WhatsAppin välityksellä
Pojat olivat olleet baarissa "drinkeillä", allasosastolla ja herkutelleet suklaaputoksella.

Maanantaiaamuna heräsin silmät järkyttävän turvoksissa ja niin punaisina, että oli parempi jäädä etätöihin ja kipaista apteekkiin ostamaan allergiaoireisiin silmätippoja. Näköjään allergialääkkeet eivät pidä silmiä normaaleina eivätkä nenää auki lainkaan. Aika tylsää, että toisena keväänä peräkkäin koivun kukinta on erittäin runsasta ja oireet sen mukaiset. Oloni on ollut todella tukkoinen.

Olisin tehnyt etätyöpäivän vappuaattonakin, mutta se oli työkaverini Ilonan viimeinen työpäivä. Kun yli kolme vuotta sitten vaihdoin nykyiseen työtehtävääni, iloitsin suuresti siitä, että pitkästä aikaa minulla oli naispuoleisia työkavereita. Heidän kanssa on pidetty yhtä töissä ja tapailtu vapaallakin. Ilonan siirtyminen toiseen yritykseen jättää minulle ison, tyhjän kolon. Etenkin kun uusien tilajärjestelyiden vuoksi Ilona on ainoana naisporukastamme istunut kanssani samassa rakennuksessa. Hyvästit olivat todella haikeat, vaikka tiedän, että me tapaamme vielä.

Kuva lainattu leipurilta eli kakkuharrastajalta Mialta https://www.facebook.com/makee.idea/

Ilona oli tilannut aivan mielettömän hyvät kakut entiseltä kolleegaltamme läksijäisiinsä. Pohjat olivat keksimäisen rapeat, mustikkatäyte oli ihanan mustikkaista ja tukevaa. Näitä kakkuja oli kaksi, sininen oli minusta kauniimpi. Sinisen kakun päällä oli pienille sokerimassalevyille kirjoitettu Ilonan uraan liittyviä avainsanoja. Ihana muistokakku! Vihreä versio on sitten kevään ja uuden alun symboli.

Kun vappuaattona tulin töistä kotiin, huomasin kauhukseni, että autojono ruokakauppaan oli pahimillaan 200m. Päätimme mennä esikoisen kanssa ruokaostoksille vasta myöhemmin. Se kostautui niin, että kaikki vappupallot ja salaatit oli myyty. Teini tuumasi, että ainoastaan äitiä harmittaa, ettei saa salaattia eikä kaasupalloa :D Tilasimme pizzat, söimme työpaikalta ostamani munkit siman kanssa ja katsoimme leffan. Tosin kuopus luovutti kesken leffan ja keskimmäinen sammui osittain syliini.  Voi suloisuus. Vapunpäivän otimme myöskin rennosti. Vaari tuli meille vappukahveille.

Vappukahvit

Vapunpäivänä heitin esikoisen norkoilemaan kauppakeskukseen kavereidensa luokse ja päätin käydä samalla reissulla katsomassa, miltä näyttää Roihuvuoren kirsikkapuisto. Lämpöaalto oli saanut jo yli puolet kirsikkapuista kukkimaan. Iltapäivällä paikalla oli useampia piknikseurueita. Mietin, että lähden ostamaan eväitä lähikaupasta, mutta tukkoisuus iski ulkona niin nopeasti, että tyydyin vain ihalemaan kukkia.

Roihuvuoren kirsikkapuisto ja japanilainen puutarha ovat mahtavia etenkin keväisin. Suosittelen vierailemaan - vaikka sen piknikkorin kanssa! Vapunpäivänä veikkasin, että kirsikkapuisto olisi parhaimmillaan viikonloppuna, mutta nyt en tiedä, mitä vesi- ja räntäsade ovat tehneet kukinnoille. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että Roihuvuoren Hanamijuhlan aikaan 19.5 kukkia ei ole enää jäljellä.





Vappu oli oikein onnistunut, vaikka emme tehneetkään mitään sen kummoisempaa. Onnistuin siirtämään kaikki lapset kouluun ajoissa torstaiaamuna, vaikka kärsinkin aikamoisesta päänsärystä. Iltapäivällä tuli soitto koulusta, että keskimmäinen on oksentanut tunnilla. Poika lähti saman tien kotiin. Vatsatauti oli todella raju. Keskimmäinen oksensi 8 tuntia. Siinä vaiheessa, kun poika uskoi kuolevansa, niin tiesin, että kohta helpottaa. Vatsataudit ottavat minulle normisairastamista kovemmalle, koska inhoan yli kaiken oksennusta ja sitä ääntä ja saan heti psykosomaattiset oireet. 

Lapset tietävät, että en kestä oksennusta ja se mahdollistaa äidin vedätyksen. Perjantaiaamuna teini kävi kakistelemassa pöntöllä ja sanoi voivansa todella huonosti. En kehdannut lähettää häntä kouluun, vaikka epäilin vedätystä. Kuopus, joka kärsi vatsataudista jo edellisen viikon perjantaina, oli mielestään tänään niin huonovointinen, että tuli kesken koulupäivän kotiin tehtyään ensin kokeensa. Keskimmäinen nousi puolen päivän jälkeen sängystä aika hyväkuntoisena pirteiden tekosairaiden veljiensä kaveriksi pelaamaan :D

Tässä nyt jännitellään sitten vielä pari vuorokautta, että tuleeko lisää sairastapauksia. Minulla on aina vielä näiden tautien kanssa sellainen pohdinta, että uskallanko mennä tapaamaan äitiäni hoitokotiin. En todellakaan halua kantaa sinne mitään tautia, mutta jos jättäisin vierailematta aina kun joku meillä sairastaa, enpä juuri pääsisi katsomaan äitiäni talvikaudella.

Ihanaa, että on perjantai!

14 kommenttia:

  1. Voi ei, oksutauti on kyllä kamalinta mitä tiedän! Kirsikkapuistoon en taida tänäkään vuonna ennättää. Sapettaa vietävästi tämä kylmyys, mutta mukavaa viikonloppua sinne kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raju oksennustauti on kyllä ihan kamala. Onneksi meillä ei ole pitkään aikaan ollut noroa. Räntäsade ei ollut lainkaan mukava toukokuun aloitus :( Kivaa viikkoa, toivotaan että lämpenee!

      Poista
  2. Kiva kooste, vaikka oksennustauti ja allergia olisivat saaneet kyllä jäädä viikostanne pois! Mutta toivottavasti pysytty nyt kaikki terveiden kirjoissa.

    Ovelia nuo lapset. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan toistaiseksi vielä muut terveitä, toivottavasti ei tule lisää potilaita. Jos pojat vähääkään edes haistavat vedätysmahdollisuutta, niin sitä pitää tietysti aina yrittää. Luultavasti joudun syyttämään asiasta itseäni, kun aina välillä lankean vedätettäväksi ;) Toisaalta esim. näissä sairasteluhommissa harmittaisi, jos laittaisin huonoa oloa potevan lapsen kouluun ja sitten hän oksentaisi siellä luokkaan tai käytävälle.

      Poista
  3. Sinulla on ollut tapahtumarikas viikko. Vatsataudille en peukuta koska tämän kevään vatsataudin jälkeen olen miettinyt, että "hyvä, että jäin henkiin" niin kauheaa se oli kun ei vuosiin ollut sairastanut.

    Roihuvuori oli upea ja kävin todella vapunpäivän iltapäivällä myös kurkkimassa. Nyt kyllä tämä kylmyys hidastuttaa kukkimista mutta kuolevat jo auenneet kukat jää nähtäväksi.

    Olen itse syönyt vuosia Aeriusta ja se tepsii minulle koivunsiitepölyihin hyvin. Reseptilääke mutta kokeile jos auttaisin. Onneksi itselläni ei tänä keväänä ole ollut vielä - kop kop koputtaa puuta - ollut pahempia silmäongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raju oksennustauti on kyllä aivan kamala :( Minulla ei ole ehkä pariin vuoteen ollut itselläni, mutta melkein joka kevät joku meidän perheestä on sairastanut jonkun lievemmän version.

      Tänään on ollut some puollollaan kuvia Roihuvuoresta, joten saattoihan se ennustukseni osua oikeaan lumi- ja vesisateesta huolimatta.

      Sateisen sään takia on ollut paljon parempi olo pari päivää. Minullakin oli reseptillä Aeriusta ja vaihdoin se rinnakkaislääkkeeseen. Ehdin jo miettiä, että olisiko mahdollista, että rinnaisvalmiste ei toimikaan niin hyvin kuin Aerius vai olikohan kyseessä vaan hurja määrä siitepölyä ilmassa, kun kotoperäisen koivun siitepölyn lisäksi ilmassa oli pölyä koko Balttiasta ja Ruotsistakin.

      Poista
  4. Tuonne Roihuvuoreen pitääkin joku krt päästä livenä paikalle, kaunista <3 Ihanaa toukokuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roihuvuori on kaunis kirsikan kukinta-aikaan, toivottavasti pääset jonain keväänä paikalle!

      Kiitos samoin - ihanaa toukokuuta!

      Poista
  5. Kaikkea ihanaa, haikeaa ja apua kamalaa, sillä yrjötauti on pahin. Toivottavasti te loput vältyitte siltä. Niin totta myös tuo, ettei vanhusten lähelle voi mennä, jos vähääkään epäilyttää, että voivat saada pöpöjä.

    Teidän vappu. <3 Ei tule meikäläisen muksut enää kainaloon ei. Tänään mennään tutustumaan kuopuksen yläasteeseen, on se vaan nyt hyväksyttävä, ettei meillä pieniä lapsia enää ole.

    Kivaa ja tautivapaata uutta viikkoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä kauanko vielä saan houkuteltua jonkun lapsista kainalooni tai edes viereeni istumaan. Niin kovaa kyytiä kasvavat meidänkin pojat. Kyllähän se välillä tuntuu haikealta, kun ei ole enää kainaloista :(

      Kovasti toivon, että muu perhe välttyy taudilta. Toistaiseksi ollaan terveitä, tosin ollaan kaikki podettu enemmän tai vähemmän vatsakipua ja huonoa oloa. Liekö vaan psykosomaattista :D

      Kivaa viikkoa!

      Poista
  6. Teidän elämässä tapahtuu aina niin paljon. Niin hauskasti kerrot näitä juttuja.
    Toivottavasti et sairastunut itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki jutut tulevat usein yhtenä rysäyksenä. Yhtäkkiä on kaikenlaista menoa sinne ja tänne, sitten välillä kenelläkään ei ole mitään.

      Olen vielä toistaiseksi terveenä. Olemme kärsineet oudoista vatsaoireista esikoisen kanssa. Liekö psykosomaattista vai tauti tosi lievänä. Toivon kovasti, että vältyn taudilta.

      Poista
  7. Uhh, samaistun. Vatsatauti ON kamalaa!!
    Rauhallinen ja silti herkkuisa vappu kuulostaa ihan mukavalta ja rentouttavaltakin, sellaisen "ison juhlimisen" sijaan.
    Kivaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tuollaiset taudit, missä pitää kaikki vatsanesteetkin poistaa yläkautta ovat aivan järkyttäviä :( Toivottavasti ei kuitenkaan ole noro ja toivon pysyväni terveenä.

      Kiitos samoin - kivaa viikkoa!

      Poista