26. toukokuuta 2016

Ihan vaan tavallinen harrastelijabloggaaja

Minusta on jo pidemmän aikaa alkanut tuntua siltä, että minun on välillä vaikea olla ihan tavallinen harrastelijabloggaaja. Tuntuuko teistä muista harrastelijoista ikinä samalta?

Avaan vähän enemmän tuntemuksiani. Bloggaus on ollut harrastuksenani jo yli 6 vuotta. Tämä on aikaavievä harrastus, mutta vain yksi harrastus harrastuksieni joukossa. Harrastan myös askartelua, uimista, laskettelua, ulkoilua, lukemista, matkailua ja kulttuuria. Kirjoitan, kun siltä tuntuu. Kirjoitan saadakseni näistä täysistä, ihanista, ihanan kamalista vuosista itselleni mahdollisimman paljon muistoja talteen. Kirjoitan purkaakseni ajatuksiani ja välillä turhaumiani naisena, äitinä ja kansalaisena. Kirjoitan saadakseni vertaistukea, inspiraatiota ja neuvoja. Kirjoitan jakaakseni niitä kaikkia lukijoilleni ja satunnaisesti tänne osuville. Juttu ei ole kovinkaan usein hyytynyt. Usein kirjoitettavia asioita on enemmän kuin ehdin kirjoittamaan. Harrastukseni pitäisi voida hyvin, mutta...

Saatan nykyisin ärsyyntyä reaalimaailmassa saamistani kysymyksistä. Paljonko olet ansainnut blogillasi? Mitä tuotteita olet saanut? Kannattaako kirjoittaa, jos siitä ei mitään hyödy? Onko lukijamääräsi kasvussa? Käytkö blogitilaisuuksissa tai kuohariaamiaisilla? Näitä kysymyksiä on tullut niin usein, että olen melkein ajautunut samoille ajatusurille.

Yleensä herättelen itseäni seuraavilla ajatuksilla. Kun lähden kotoani Karhun kävelysauvojen kanssa Adidaksen lenkkarit jalassa lenkille, kukaan ei odota, että alkaisin tienaamaan sillä sivutuloja. Kukaan ei kysy, että mikset pyytänyt Karhulta uusia sauvoja tai 5€ per pururatakierros. Miksi suhtautua bloggausharrastukseen mitenkään eri lailla? Minun palkkioni on vuorovaikutus, vertaistuki, inspiraatio ja kanava itseni ilmaisemiselle. Silti tämä ihmettely on jäänyt nakertamaan mieleeni. Onko tällaisella itsenäisellä, fokusoitumattomalla, epäkaupallisella harrastelijablogilla sijaa skenessä? Onko tämä sittenkään harrastus, johon kannattaa laittaa näin paljon aikaa?

Hetkellistä epävarmuutta saattaa pahentaa muiden blogien selailu. Monessa blogissa kirjoitetaan tavoitteista ja kehityskohteista bloggaamiselle: "mihin aion viedä blogini vuoden sisällä". Usein korostetaan fokusoitumisen tärkeyttä, pitää olla pääteema ja tuottaa sen mukaisia kirjoituksia. Niissä kirjoitetaan kaupallisista yhteistyökumppaneista. Niissä kirjoitetaan verkostoitumisesta, koulutustilaisuuksista, pressipäivistä. Siis niissäkin blogeissa, joiden kirjoittaja ei elä blogillaan.

Itse olen usein niputtanut nämä kaupallistumisen kanssa samaan nippuun. Kaupallistuminen ei ole minulle ikinä ollut tavoiteltava juttu, ehkä vähän päinvastoin. Mutta saatan olla väärässä. Ehkä juurikin tuo kaikki on tarpeellista harrastuksen mielekkäänä pitämisessä ja siinä, että tuntee kehittyvänsä. Ehkä minun pitäisi muuttaa tapaani blogata. Ehkä minun pitäisi hakea blogilleni sopivaa yhteisöä ja sen kautta lisää virtaa. Fokusoitua. Kenties hakea kaupallisia yhteistyökumppaneita. Saatan nanosekunnin suunnitella, kuinka ryhdyn tavoittelemaan tuota. Sitten muistan, että minulla on aika vaativa ja hyvin tavoitehakuinen päivätyö ja kolme lasta. Vapaalle ei enää riitä tavoitekeskeisyyttä, haluan vapaani olevan rentoa.

Ehkä voisin kuvata tunnetta seuraavanlaisesti :"Välistä tuntuu kuin esittelisin teille vaivalla virkkaamaani minulle mieluista pannulappua, kun koko muu maailma esittelee virkattuja parisängynpeitteitä tai verhoja". Kun niin moni tuottaa sisältöä ammatikseen tai vähintäänkin tuloja tavoitellakseen, perusharrastelijat erottuvat joukosta selvästi - eivätkä aina edukseen. Ehkä blogit eivät ole enää kanava kurkistaa toisen arkeen ja mielipiteisiin vaan jotain ihan muuta.

Onko teillä samanlaisia tunteita?
Vai onko tämä merkki siitä, että minun blogiaikani alkaa lähestyä loppuaan?

75 kommenttia:

  1. Voi älä edes mieti lopun lähestymistä, ethän? Minä nautin juuri näistä ei niin fokusoituneista blogeista suunnattomasti, niistä saa voimia siihen omaan arkeen, jotain ideoitakin ja välillä naurujakin ;). Kyllä minä ainakin tykkään sellaisista blogeista joissa aina välillä pääsee kurkistamaan ihan siihen arkeen ja sen juttuihin. En niinkään välitä noista kaupallisista yhteistöistä, vaikka niistäkin saa joskus ihan kivoja vinkkejä ja monta juttua täytyy sanoa, että olen niiden pohjalta hankkinutkin, silti luen ei-kaupallisia blogeja paljon mieluummin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Minä luen lähinnä ei-kaupallisia sellaisia down-to-earth tyyppisiä blogeja eniten, joissa kerrotaan elämästä eikä kulutusmahdollisuuksista. Minä seuraan blogeja sanojen ja tarinoiden vuoksi en kuvien. Tunnen välillä itseni paikoilleen jämähtäneeksi blogimuinaismuistoksi, joka haikailee menneisyyteen, jolloin koko blogiskene oli pienempää ja varmaan siksi hyvin paljon avoimempaa, mutta hirvittävän kotikutoisen näköistä. Sellaista yhteisöllistä puuhailua netissä. Sellaiseksi tämä tuskin enää ikinä palaa ja varmaan ajoittain tekee jokaiselle hyvää miettiä odotuksiaan sekä, että mihin aikansa laittaa.

      Poista
  2. Näille ei-ammattimaisille blogeille on ehdottomasti paikkansa! Oikeasti olisi katastrofi, jos kaikki blogit olisivat vain shampoo- ja purnukkatuottajien mainospaikkoja :( Minusta blogissa saa ja pitää näkyä aito elämä. Jaksan lukea hyvin harvaa kaupallista blogia, ja nekin joita luen, eivät ole mitään turhan siloiteltuja barbi-kiiltokuvablogeja.

    Totta kai olisi kiva joskus päästä kuoharibrunssille, mutta haloo - millä ajalla?? Ja haluaisiko sitä edes olla kenenkään talutusnuorassa (sillä sen lauluja laulat, jonka kuusen juurella seisot).

    Itseäni joskus hämää oman blogini kökköys ja sekalaisuus. Olisihan se tietenkin ihanaa, jos jaksaisi fokusoida blogin ulkonäköön ja sisältöön enemmän. Mutta luulen - ja toivon - että juuri se sekavuus on se "mun juttu". Ja itse saan vapaudet kirjoittaa mistä lystää, eikä tarvii miettiä, että 'hitsi, kun tää ostamani mekko ei nyt sovikaan blogini aihepiiriin, joka on valkoiset kynttilät valkoisten pöytien päällä'...

    Luulen, että lukijasi arvostavat blogiasi ihan just tällaisenaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tuula.

      Tunnen oloni synkeäksi suomalaiseksi keski-ikäiseksi tantaksi kun sanon, että tuon mainostamisen ohella minua tympii se ainaiseen kauneuteen ja positiivisuuteen pyrkiminen, joka on vallalla suuressa osassa blogeja. "Haluan tarjota kauneutta ja arjen levähdyspaikan". Hitsit, kun minua vaan kiinnostaisi, että millainen se bloggaajan arki on. Mikä siinä on hyvää, mikä ottaa päähän. Kyllä tuo tv-tarjoaa minulle levähdystä ihan tarpeeksi, mutta sekaan ei tarjoa tarinoita tavallisista ihmisistä ja heidän elämästään.

      Minä tykkään kuvata, mutta en silti jaksa alkaa niitä muokkaamaan enkä saa edes aikaiseksi mitään valokuvauskurssia. Blogissani sanat ovat kuitenkin kuvia tärkeimpiä. Ehkä sekin vaivaa tässä nykyisessä kuvavaltaisessa kommunikaatiossa.

      Poista
  3. Tämän asian kanssa pähkäilee varmaan jokainen tavis-bloggaaja, mutta fokusoidaan me energiamme ja aikamme näihin sekameteliblogeihin. Toivottavasti näille kuitenkin riittää lukijoita myös tulevaisuudessa. Tuskin kukaan jaksaa ikuisesti lukea mainosblogeja, en minä ainakaan. Ja jos yhteistöitä tulee tielle, mietitään niitä sitten ajallaan. Mutta nyt jatketaan siis entiseen malliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt tuota lukemista ja etenkin peilaten sitä anonyymin kommenttia vasten, että ilmeisesti iso osa blogeja lukevista ei enää lue niitä vaan selaa ainoastaan kuvat. Koska olen ihminen tarinoiden ja sanojen perään, tuo on minulle hyvin kaukainen tapa tuottaa, käsitellä tai arvostaa sisältöä. Olen varmaan se vanhanaikaisin tyyppi. Välillä ylpeänä, mutta välillä epäillen.

      Poista
  4. Minä ainakin rakastan juuri näitä epäammattimaisia blogeja, niitä oikeastaan eniten/suurimmaksi osaksi luenkin! Niissä on tosiaankin vuorovaikutusta, vertaistukea ja raikkautta- joita kaupallisissa blogeissa harvoin on!

    Ja ihanaa, jos tavoitteellisuutta tai kaupallisuutta ei tarvitsisi tunkea joka asiaan!

    Älä vaan muutu Kepponen! Olet ihana just noin!

    Mä olen miettinyt, että kuinka kauan kaupalliset blogit ovat IN tai HOT? Musta ne just ovat jotenkin niin ohi.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Itse taas veikkaan, että kaupalliset blogit jatkavat toimintaansa ja skene todennäköisesti kasvaa ja vahvistuu. Sähköinen sisällöntuottaminen on varmasti tämän päivän juttu ja blogit tarjoavat osa hyvinkin laadukkaasti tuotettua sisältöä murto-osalla siitä kustannuksesta, jota vaatisi aikakausilehtityyppinen tuotanto. Onhan se ihan älyttömän kätevää, että bloggaaja on malli, valokuvaaja, kuvankäsittelijä, stylisti, kuvauskohteiden etsijä ja toimittaja samassa paketissa. Tekee omalla persoonallaan ja naamallaan sekä jutut että mainokset. Perheblogistilta saa pakettiin vielä usein lapsetkin.

      Jos lukutyyli on sellainen kuten anonyymi alla kommentoi, niin tuollainen sisältö varmaan jatkaa kasvamistaan. Kauniita kuvia selailtavaksi. Minähän haluaisin huutaaa, että missä on tarinat ja sanat???

      Poista
    2. Aion haastaa sinutkin ARKI-sarjaan!

      Poista
  5. Ehdottomasti blogiskenessä on ja pitää olla tilaa ei-kaupallisille blogeille! En itsekään pidä kovin kaupallisista blogeista, enkä välitä lukea tuote-esittelyjä. Vaikka omassa blogissa onkin yhteistyöjuttuja, olen useammasta kieltäytynyt kuin lähtenyt mukaan, koska en halua kirjoittaa yhtään mistään, mikä ei tunnu täysin omalta vain siitä syystä, että siitä saisi jotain roposia tai ilmaisen matkan.

    Blogipäivät ja tapaamiset sun muut sen sijaan olen samasta aiheesta kirjoittavien bloggaajien kanssa taas kokenut tosi mahtavina. Kommenteissa saa kivaa vuorovaikutusta, mutta on ollut myös huippua tutustua moniin muihin bloggaajiin ihan livenäkin. Kaikki ei tietenkään kaipaa uusia tuttavuuksia, eikä niihin siten ole mitenkään pakollista osallistuakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupallisen puolen voi tosiaan hoitaa monella tavalla eikä sen tarvitse automaattisesti tarkoittaa tuote-esittelyjä tuote-esittelyn perään. Se voi olla myös tiukkaa valintaa siitä, että mitä haluaa tukea omalla persoonallaan.

      Sinulla on blogin fokusointi minusta onnistunut loistavasti!

      Poista
  6. Blogien lukutyylini on enimmäkseen kuvien scrollailua. Seurailen pääosin kaupallisia blogeja, koska niissä on huippulaatuisia kuvia. Täällä piipahdan silloin, kun kirjoitat perhe-elämäsi sattumuksista tai mielipiteistäsi. Olet kirjoittanut vuosien varrella hyviä tekstejä äitiydestä ja työelämästä. Jos ajattelut fokusoitumista, niin fokusoitu tiukemmin ajatuksiesi ja mielipitteittesi esittämiseen ja mausta sitä jutuilla perheestäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan nyt vähän epäloogisessa järjestyksessä kommentteihin ja nyt tässä välissä sinulle. Ensinnäkin kiitos kommentista ja kiva kuulla, että piipahdat vaikka blogini ei ole tyypillisin vierailukohteesi.

      Itselleni tarinat ovat tärkeimpiä. Sanat. Sitten vasta kuvat. Tästä perspektiivistä tunnen itseni jotenkin marginaaliksi, kun niin moni muu blogi painottaa kuvia ja ilmeisesti yhä suurempi osa lukee blogeja kuin kuvakirjoja. Joskus mietityttää, että ovatko sanat marginaalissa.

      Kiitos hyvästä fokus ehdotuksesta. Ainoa omassa mielessäni pyörivä fokusajatus on ollut suuntautua pelkästään nähtävyyksiin, retkikohteisiin ja matkailuun.

      Poista
  7. EEIIIIIII!!!! Et lopeta. Mä en tykkää kaupallisista tai fokusoituneista blogeista. Mä tykkään blogeista joissa ollaan aitoja eikä etenkään liian harkittuja.
    JOs olis "julkkisbloggaaja" pitäis tarkemmin miettiä mitä kirjoittaa ja mitä uskaltaa sanoa ja etenkään minä en sitä kestäisi.
    Mutta tajuan kyllä ajatuksesi.
    Välillä mietin että miksen itse alkaisi panostaa laatuun ja kaikkeen ja pyrkiä jonnekin, mutta ei. Mä tykkääm tästä pienimuotoisesta yhtisöllisyydestä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kaupalliset blogit eivät juuri tarjoa sisältöä, koska kaipaan niitä tarinoita oikeasta elämästä, eikä pressitoimiston aamiaiset vastaa tarpeitani. Kulutan niin vähäisesti kosmetiikkaa, että sekään ei kiinnosta ja blogien muoti ei yleensä vastaa tarpeitani. Joten se tyylikkäiden kuvien paraati jättää minut aika kylmäksi.

      Tuntuu että 95% pyrkii jonnekkin ja bloggaa tavoitteellisesti, niin sitten tosiaan tuntuu välillä hölmöltä tai epämukavalta olla tavoitteeton ja kehittymätön.

      Minä jo ehdottelin Marikalle, että josko lisättäisiin jollain meidän arki-no focus-blogien yhteisöllisyyttä jotenkin. Laitetaanpas ideoita kehiin!

      Poista
  8. Ei mitään fokuksia, EI.
    Tai mää en ala.
    Minen ainakaan fokusoidu.

    tunnustan, että haaveilin kyllä lenksalla vaivalloisesti taivaltaessani, että joskos tekisin tulevana kesänä (kuoharipitoisen?) blogikierroksen.
    En kyllä tiedä missä kiertäisin, mutta voisi olla kuoharia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierrä meillä! En tosin tiedä kykenenkö ikinä enää kutsumaan ketään vieraita kotiini, koska olen laiminlyönyt järjestyksen pidon x vuotta ja joka paikka on täynnä horjuvia pinoja. Mutta kuoharia pystyn hankkimaan! Ja ehkäpä jopa sipsejäkin! Mutta vaatisin ehdottomasti sellaista tule sellaisena kuin tavallisena työpäivänä olet linjaa.

      Haluaisin haastaat sinut ja muitakin bloggaagia jonkilaiseen ARKI sarjaan. Jos vaikka saisin uutta bloggausintoa. Heitelläänpäs ideoita! Itselläni on nyt ensimmäisenä mielessä jotain antimateriaalia "arkeni kruunaa tuoksukynttilä, kukkakimppuun sävytetyt servietit ja juuri lakatut kynteni"-kuvakimaralle.

      Poista
    2. Olen tietysti arkisarjassa mukana, pistän heti pohdintaan!


      (oivoi. olen iltatöissä juuri nyt. Verstaan näyteikkunan takana käveli suunnilleen satavuotias paappa pyyhe lanteillaan, oli ilmeisesti menossa viikkosaunaan naapuritaloon; siinäpä kelpo arkishokki)

      Poista
  9. Et missään tapauksessa lopeta blogiasi, sun blogisi on ihan parasta luettavaa! Minäkin välillä mietin omaa kotikutoista blogiani ja pitäisikö olla fokusta ja ties mitä, mutta koska minulla on perhe ja yritys ja tuo yritystoiminta on se, mihin satsaan nyt elämässäni, niin blogini on se, mitä on. Aivan sekalaista kirjoitusta. Tuskin ehtisin mihinkään kuohariaamiaisille ja muihinkaan blogitapaamisiin. ja luultavasti tuntisin itseni ihan naurettavaksi jossakin blogigaaloissa. Näillä mennään ja toivottavasti sinäkin jatkat omaa blogiasi sinun tyylilläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Heli!
      Se on lohdullista kuulla, että muutkin miettivät, että pitäisikö olla fokusta ja viiteryhmää ja muuta oheistoimintaa. En ole ainoa, joka on jämähtynyt sanoihin ja tavalliseen elämään. Tavallaan sinulla on kuitenkin fokustakin blogissa, koski se usein sivuaa opintojasi, opintoihisi liittyviä kirjoja, työtäsi ja ajatuksia niistä asioista joiden parissa teet työtä.

      Minäkään en ole mikään gaalaihminen :) todennäköisesti tuntisin itseni lähinnä vaivaantuneeksi. Kuohariaamiaisihminen olisin ehdottomasti, mutta en tiedä kuinka kukaan muu innostuisi siitä esim. klo 06:00.

      Poista
    2. Hih, meidän pitäisi järjestää tällaisten antigaalaihmisten gaala. Sellainen, mihin tultaisiin ihan tavalliset vaatteet päällä eikä otettaisi yhtään selfietä. Yhtään ruoka-annosta ei kuvattaisi eikä saataisi mukaan mitään goodiebagia. Hyvä mieli varmaan kuitenkin jäisi kaikille...

      Itse olen välillä tehnyt blogimaailman vastapostauksia, muistan esimerkiksi koomisen päivän asupostaukseni
      http://taikasaappaat.blogspot.fi/2014/10/vieraalla-maaperalla-paivan-asu-postaus.html

      Olen myös muutaman kerran esitellyt tavarapinoja ja kotimme sotkuja. Olen jopa blogannut kodissamme vilistäneestä hiirestä.

      Poista
    3. Antigaala kuulostaisi juuri sopivalta tempaukselta!! Mutta vaadin, että jokainen sipsikulho pitäisi kuvata :)

      Olen saanut hetkellisen inspiraation arjesta kirjoittamiseen. Ihan vakavalta pohjalta ajattelin haastaa sinut, jos vaan aikasi mitenkään riittää, kirjoittamaan kanssani yhteistyöpostausta "mitä ja miten kertoa pojalle murrosiästä". Voitaisiin vähän vaihdella ajatuksia, miten keskustella, mitä kirjoja voisi käyttää, mistä pitäisi puhua. Ehkä löydämme jonkun asiantuntijan vastailemaan muutamaan kysymykseenkin. Lähdetkö mukaan?

      Poista
  10. EI! Älä vain lopeta! Olet tärkeä todella monelle sellaisena kuin olet, purkaessasi "tavallisen ihmisen" ajatuksia avoimesti luettavaksi. Toimit osoituksena siitä, mitä todellinen elämää on ilman stailattua kuorta ja erityisesti vertaistukena meille keski-ikäisille äideille. Nautin siitä, että kirjoitat perheen, oman ajan ja uran yhdistämisestä (itsekin kirjoitan tätä kentällä odotellessa lentoa duunireissusta kotiin ja samalla whatsappailen lasten kanssa). Jos haluat kokea merkityksellisyyttä ja meriittejä bloggaamisesta niin koe se hyvällä omalla tunnolla vertaistuen tarjoamisesta samassa ruuhkavuosien suossa rämpiville!

    Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena mieltälämmittävästä kommentistasi!

      Poista
  11. Kyllä sinun blogisi on täydellinen juuri tällaisena kuin se on. Älä missään nimessä luovuta. Kyllä maailmaan erilaisia blogeja mahtuu. Hyvän blogin salaisuus on kaikesta huolimatta se, että kirjoittajan rakkaus sen tekemiseen näkyy. Kaikki muu on toisarvoista. Minusta on hieman väärä lähtökohta kirjoittaa blogia, jos toivoo vain saavansa ilmaista tavaraa ja kutsuja kokkareille. Kun blogi alkaa näyttää enemmän Anttilan mainoskatalogilta kuin kirjoittajalta, se jopa saattaa vieraannuttaa lukijan. Työni puolesta sain aikanaan ja edelleenkin kaikenlaisia kutsuja, mutta jossain vaiheessa se alkoi puuduttaa. Summa summarum, jokainen tekee omanlaistaan blogia. Kun itse on siihen tyytyväinen, se riittää. Tänä päivänä myös ihmisten ajankäytöstä kilpailee niin moni asia blogien rinnalla, että vaikka kuinka olisi fokus ja tarkkaan hiottu kokonaisuus, se ei välttämättä takaa menestystä. Iloista loppuviikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Tuo oli erittäin hyvin sanottu, että hyvän blogin salaisuus on se, että kirjoittajan rakkaus sen tekemiseen näkyy. Nykypäivänä kun kaikkea mitataan ja harrastamisenkin pitäisi olla tavoitteellista tulee sitä vasten peilattua asioita, joiden ei kaikille pidä ollakkaan tavoitteellista.
      Kiitos samoin - hyvää loppuviikkoa!

      Poista
  12. Sulla on juuri mun mieleinen blogi, tulee luettua tekstit ja kuvien ei tarvitse olla ammattilaistasoa;) Mäkään en tahdo olla mikään sisällöntuottaja ja kehittyjä, teen blogia lähinnä omaksi ilokseni ja saadakseni talteen erilaisia muistoja kuin vuosia kirjoittamani päiväkirjat, jos joku sitä haluaa seurata niin ihan kiva... Ja mukava kun saa blogiystäviä oman pienen piirin ulkopuolelta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :)
      Minulla yksi kannustin kirjoittamiseen on ollut tosiaan oma "päiväkirja". Monta kertaa olemme blogista tarkastaneet, että missä kävimme, mikä oli se kiva paikka tai mitä talvivaatteita olikaan käytössä viime vuonna :) Blogiystävät ovat se sokeri pohjalla.

      Poista
  13. Sinun blogisi on yksi parhaita! Luen jokaisen postauksen, aiheet liippaavat läheltä omaa elämänpiiriä ja kirjoitat mielenkiintoisesti. Sata kertaa mieluummin luen sinun blogiasi kuin "tehty yhteistyössä sen tämän ja tuon kanssa" -blogeja.

    VastaaPoista
  14. Sinun blogisi on suosikkini juurikin siksi, että se kertoo oikeasta elämästä ilman blogiportaalien säätelyä. Kyllästyttää todella lukea monesta blogista saman kahvinkeittimen ylistystä ja arvontaa tai miten joka toiselle bloggaajalle yllättäen tarjoutui erinomainen tilaisuus viettää laatuaikaa lasten/puolison kanssa syömällä iltapalaksi sitä tiettyä leipää. Pidän myös kuvistasi, joissa ei ole mitään kikkailua yltiöpäisellä kuvankäsittelyllä.

    Olen itsekin pitänyt aikaisemmin blogia lähipiirilleni, joten tiedän miten aikaavievää ihan omaksi iloksi kirjoittelukin on. Ymmärrän myös sen, että yksinään blogatessa tavallaan huutelee yksin jonnekin virtuaalitodellisuuteen ja vastavuoroisuus yleisön kanssa voi jäädä aika vähäksi. Portaalissa pääsisi huutelemaan livenä gaaloissa ja kokkareilla, mutta onko se sitten riippumattomuuuden menetyksen arvoista. Monet blogithan ovat tavallaan virtuaalisia aikakausilehtiä, joissa sisältö on kustantajan toivomaa ja bloggaaja on tuotteistanut itsensä ja perheensä edustamaan sitä elämäntapaa. Mieluummin luen rehellistä ja monipuolista kuvausta normaalista elämästä.

    T: Kaisla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Ai, että repesin tuolle kahvinkeittimen ylistykselle :D Olen itsekin ihmetellyt, että miten siitä kapselikahvinkeitosta voi vuosittain tekaista uuden ylistävän postauksen. On se niin ihmeellistä sujauttaa kapseli ja tehdä kaverillekin kahvi :D :D

      Nykyisin ilmeisesti iso osa portaaleista pelaa suhteellisen joustavilla säännöillä. Enää ei ole pakko antaa yläbanneria alkoholi- ja pikkuhousunsuojamainoksille sitä vastaan, että saa kutsun tilaisuuksiin. Että sinänsä meno on muuttunut ainakin niitä kohtaan reilummaksi, jotka eivät saa kuukausipalkkaa tai kertakorvauksia kirjoituksista. Tuo lupautuminen mainosalustaksi ilman mitään näkyvää hyötyä on ollut minulle ihan ehdoton ei.

      En ole mikään gaala- tai kokkari-ihminen ollenkaan. Jälkimmäisiä aina silloin tällöin joudun töiden puitteessa hoitelemaan ja se on varmaan osasyynä, että niistä on lähinnä työläs mielikuva. Helin ehdottaman antigaala kerran vuodessa voisi olla minun juttuni. Ehkä se pitää järjestää itse :)

      Tai sitten pitää tehdä, kuten lääkäri suosittelee. Jättää kaikki istuminen sikseen ja käyttää vapaa-aika rikkinäisiä polvia tukevaan treenaukseen.

      Poista
  15. Sinun blogisi on ihana, koska tekstiä on paljon ja se on mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua ja kuvia sopivan vähän. Itse en jaksa lukea sellaisia blogeja joissa kuvia on hirveä määrä joka postauksessa vaan tekstit ovat ne tärkeimmät:)

    VastaaPoista
  16. Näin se on. Kuten yllä todettiin. Moni vain skrollailee netissä kuvia vrt instagram. Tavisblogeilla on varmasti (vanhat) kannattajansa, mutta uskon, ettei ns. uusia lukijoita kovin paljon tule ellei sen eteen tee kovasti töitä. Ja kun vanhat lopettaa lukemisen syystä tai toisesta, lukijakunta pikkuhiljaa hiipuu ja huomaa kirjoittavansa lähinnä itselleen. Valitettavasti. Sellainen vanhanaikainen vuorovaikus on jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailet juuri kauhuskenaariota, että blogiskene typistyy pelkiksi kuviksi ja sanat ja vuorovaikutus jäävät pois. Toivon, että niin ei kävisi.

      Poista
  17. Lisää hymistelyä - blogisi on myös minun suosikkejani, eniten pidän poikakatraan edesottamuksista (ehkäpä siksi kun kuopukseni osuu samaan ikähaarukkaan, nyt 9v, ja on myös aina ollut varsin kekseliäs ja ehtiväinen kaveri :-)) mutta matkailupostaukset ovat myös mielenkiintoisia. Ja oikeastaan ihan kaikki (paitsi askartelu, mutta siitäkin varmasti joku muu pitää!). Kyllä tällaisille arkiblogeille on varmasti tilausta, minua ainakin harmittaisi josnlopettaisit!

    Tosiasia on että bloggaaminen tuntuu olevan nykyisin kaikenmaailman portaalisäätöä ja tavaraesittelyä myös. Itse luen enimmäkseen käsityöblogeja ja ne on vielä aika ei-kaupallisia ja toivon että sellaisina suurelta osin pysyvätkin. Toisaalta (nyt eksyn jo aiheestakin) eihän mua ne tavaraesittelytkään haittaa jos tavara on sellaista (lähinnä lankaa ;-)) joka kiinnostaa ja jota itsekin ostan. Silloin on ielenkiintoista lukea käyttökokemuksia. Kauneudenhoitotuotteet minua ei pahemmin kiinnosta, olenhan luonnonkaunis (ahhahhahha). :-)

    Ehkäon kiva että on monenlaisia blogeja ja kukin tietenkin itse päättää mitä lukee, ja kulin bloggaaja itse määrittelee mitä blogiltansa haluaa. Minusta tuo sinun 'harrastus' on ihan hyvä blogin tarkoitus. J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Leena. Se lämmitti mieltäni :)

      Minäkin lueskelen jonkin verran käsityöblogeja, käsitöistä tai tarkemmin kankaanpainamisesta ja tuunauksesta se tämäkin blogi alunperin sain alkunsa. Minusta käsityöblogit ovat pysyneet hyvin fokuksessaan ja eivätkä ole muuttuneet liian kaupallisiksi.

      Poista
  18. Ihanaa, että olet saanut tähän keskusteluun näin paljon kannustusta, sillä olet kaiken sen todella ansainnut. Pidän blogistasi paljon, enkä toivo sellaista kepposta, että lopettaisit blogin kirjoittamisen!
    Itse olen saanut paljon lisävirtaa blogiharrastukseen blogiportaalin kautta järjestyneistä toisten bloggaajien tapaamisista. On ollut myös mukava osallistua joihinkin harvoihin yhteistyöjuttuihin, jotka olen kokenut mielekkääksi. Yhteistyöjuttujen kautta olen oppinut nykyaikaisesta markkinoinnista, mikä kiinnostaa minua opiskelutaustani vuoksi. Ei yliopistossa 15 vuotta sitten vielä tiedetty somemarkkinoinnista mitään.
    Minua portaali ei ole velvoittanut mitenkään. En myöskään ole asettanut bloggaamiselle itse minkäänlaisia tavoitteita, vaan rentoilen blogin kanssa kuinka haluan. Tätä voi harrastaa niin monella tavalla.
    Kannustan oman hyvän kokemukseni vuoksi kuitenkin hakeutumaan johonkin blogiryhmittymään, jos sellainen yhtään kiinnostaa. Verkottuminen voi tuoda uusia kivoja mahdollisuuksia, joihin ei kuitenkaan ole mikään pakko tarttua :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:)
      Kiva kuulla hyvää palautetta blogiportaaleista. Itsekin olen ymmärtänyt, että säännöt ovat muuttuneet joustaviksi ainakin niille, jotka eivät saa kk-palkkaa tai julkaisupalkkioita. Aluksihan homma lähti käyntiin niin, että moni portaali vaati yläbannerin vastikkeeksi ja siinä sitten pyöri ties minkälaista mainosta.
      Täytyy laittaa tuo blogiryhmittymään pyrkiminen kypsymään, jos vaikka alkaisin haeskelemaan sellaista joka kiinnostaisi minua ja jota minä kiinnostaisin. Tosin tässä on jo vähän väläytelty antigaalaakin meille arkityypeille ;)

      Poista
  19. Voi, tämä on semmoinen aihe, jota voisin pohtia paljonkin, mutta nyt on vähän huono aika vuorokaudesta. :-( Onneksi minulle ei kukaan ole esittänyt tuollaisia reaalimaailman kysymyksiä, koska olisin saattanut hermostua ja miettiä ihan samanlaisia kysymyksiä kuin sinäkin nyt. Toistaiseksi olen ihan tyytyväinen siihen, että saan kirjoitella ilman mitään sen kummempia tavoitteita, vaikka toki joskus turhautuminen iskeekin.

    Minä tykkään aidoista blogeista, ja sinun blogisi on sellainen. Jatka samaan malliin! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)

      Kirjoittelin sinulle pitkän kommentin, mutta Wi-Fi mokoma otti ja kyykähti jälleen. Sitä on nyt valkoisen naisen elämä ihan kamalaa, kun Wi-Fi pätkii :)

      Valitettavan monelle, joka ei itse bloggaa tai aktiivisesti seuraa useita blogeja, on muodostunut sellainen käsitys, että bloggaaminen on helppo tapa päästä huomattaville ansiolle. Kukaan ei samalla lailla ajattele, että kannattaako se tenniksen läpsyttely, kun ei kuitenkaan Jarkko Niemisen tuloille pääse :) Se ei jotenkin aukea, että vain kourallainen niistä kymmenistä tuhansista kotimaisita blogeista yltää merkittäville tuloille ja siihen on vaadittu paljon työtä ja oman persoonan avaamista yleisölle.

      Poista
  20. Jopas oli kiinnostava postaus! En enää nykyään usein kommentoi, kännykällä kun se on niin työlästä, mutta nyt oli pakko osallistua.

    Ethän missään nimessä lopeta, pliis? Blogisi on tärkeä vertaistuen paikka, tällaisia blogeja kun tosiaan on vähän.

    Itse bloggaan portaalissa ja blogi on nykyään minulle myös sivutyö. Portaali ei kuitenkaan sanele, mistä kirjoitan joten blogini on pysynyt sillisalaattina. Huomaan että kirjoitan siitä mikä milloinkin on mielessä päällimmäisenä: joskus se on pohdintaa äitiydestä mutta aika usein kirjoitan myös tuotteista tai palveluista eli kaupallisista (pinnallisista?) aiheista. Tämä siksi että minua kiinnostaa esim. kasvatuspsykologian lisäksi kosmetiikka tai vaatteet. Minusta on kivaa vinkata blogissani vaikkapa ajankäyttövinkkien lisäksi esim. hyvästä rasvasta tai kirppisvaatteesta. Jonain päivänä oikeasti finni leuassa voi pohdituttaa minua yhtä paljon kuin jonain toisena päivänä äiti-tytärsuhde. Olenkin joskus miettinyt, olenko vähän pinnallinen?

    Itselleni uusi asia on muiden bloggaajien tapaaminen, mikä on ollut yllättävän antoisaa. Sitä voin lämpimästi suositella kaikille bloggaajille! On mahtavaa tavata kasvotusten ihminen, jonka elämään on tutustunut ensin virtuaalisesti.

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia, monipuolisuus on rikkautta. Sitä mieltä minä olen myös blogien suhteen. Blogosfääriin tarvitaan niin arkiblogeja kuin myös kiiltokuvakavalkadeja, mammablogeja, meikkiblogeja, ruokablogeja, kirjablogeja, muotiblogeja ja kaikkea siltä väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :)
      Hienoa, että olet viihtynyt portaalissa ja olet saanut bloggauksesta itsellesi sivutyön.

      Minä kirjoittelen myös siitä, mikä on mielessä päällimmäisenä. Minulle kosmetiikka sattuu olemaan sellainen pakollinen juttu, joka ei varsinaisesti kiinnosta. Mutta miksi useita naisia kiinnostavat asiat pitää leimata pinnallisiksi? Minusta se kauneudenhoito muuttuu pinnalliseksi siinä vaiheessa, kun sillä arvotetaan muita ihmisiä tai kun siihen liittyvät asiat haukkaavat arjesta liian suuren palan.

      Poista
  21. Antigaala!
    :)
    *Tule sellaisena kuin olet ja omin eväin* jossain laavulla tai missä tahanasa mihin pääsee maakunnistakin julkisilla.
    Jokainen tuo nyytillisen eväitä (kuoharia?) ja nyytillisen lahjuksia, voidaan sitten vaihdella ;)
    Voi ottaa myös omat kahvikapselit mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antigaala! ♥ Vähänkö olisi siistä kokoontua sellaiseen häppeningiin! Mulla on kuohari jo valmiina! (Anteeksi, kulutin juuri kaikki huutomerkit loppuun...)

      Poista
    2. "Omat kahvikapselit mukaan" :D :D Pitäisköhän herätellä oma epämuodikas blogi henkiin, jotta pääsisi mukaan antigaalailemaan. -Kaisla

      Poista
    3. Tuo Marikan kirjoittaman Antigaalakuvaus on niin houkutteleva, että olisin heti mukana. Mulla olisi jonkun firman kapselikeitinkin hyvin pölyttyneenä :) :)

      Poista
  22. Voi apua! Että tulet edes ajatelleeksi tällaista.

    Mä olen lukenut blogeja aivan 2000-luvun alusta alkaen, ja kyllä arvostan näitä, joissa on mukana sielu, sisältöä, arkea ja aitoa elämän ihmettelyä. Luen ääriharvoin mielenkiinnolla mitään yhteistyöpostauksia. Olen suht allerginen mainonnalle muutenkin. Kauniit kuvat kumisevat usein tyhjyyttä, enkä ole vielä löytänyt sellaista kuvapainotteista blogia, jota rakastaisin. En, vaikka kuvaan osin työksenikin itse.

    Rakkaat fokusoimattomat kirjoittajat, älkää lopettako blogejanne. Ne ovat mulle tosi tärkeitä! En minäkään lopeta. Mulle blogin tärkein merkitys on se, että tulen kirjoittaneeksi työtekstien lisäksi myös muunlaista sisältöä. Bloggaaminen on mulle eräänlaista verryttelyä ja sormiharjoituksia, jotta pysyisin vireessä. Aiheet tulevat kun tulevat. Aina jostain ilmestyy sana tai lause, joka lähtee rönsyilemään ja tulee pakottava tarve istahtaa koneen ääreen kirjoittamaan. Ja kun saan jäsenneltyä kirjoittamisen avulla omia ajatuksiani - ja ehkä vielä vastakaikua ja uusia ajatuksia kommentoijiltakin - niin se on minulle kyllin.

    Osa työtäni ovat juuri sisältömarkkinointiin, kuva- ja videotuotantoihin ja bloggaamiseen liittyvät jutut. Oma pieni blogini toteuttaa jotakin aivan muuta tarvetta ja tarkoitusta elämässäni. En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että ryhtyisin muuttamaan omaa blogiani johonkin suuntaan. Mun oma Karusellini ja koko tuo kaupallisten blogien lifestyle-maailma...ne ovat kaksi aivan eri todellisuutta, mikä sopii mulle mainiosti.

    Onhan kirjallisuuttakin moneen lähtöön. Ja musiikkia. Ja leffoja. Miksei sitten blogeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Anni!
      Kirjoitit hyvin siitä miten tekstisi syntyvät ja mitä niistä saat. Puit sanoiksi sen, mikä on saanut minut pysymään blogini parissa vuosikausia. Ja toki sen lisäksi saan niitä oman elinpiirin asioita pysyvämmiksi muistoisiksi talteen.

      Poista
  23. olen seurannut blogiasi aivan alusta asti, mutta en pahemmin kommentoinut. Tämä blogisi on ehdottomasti suosikkini, oikeastaan yksi harvoista joita tulee enää säännöllisesti seurattua. Pidän tyylistäsi kirjoittaa ja juuri blogisi epäkaupallisuudesta sekä monipuolisuudesta. Tyylistäsi kirjoittaa paistaa mielestäni rehellisyysja aitous sekä kirjoittaminen juuri kirjoittamisenhalusta eikä ansaita mielessä. Pidä tämä tyyli :)

    mariia

    VastaaPoista
  24. Nyt tuli niin monta viisautta, etten muista vastata tässä kaikkiin. Mutta noin yleisellä tasolla sinulla on fiksu, terävä ja monipuolinen blogi ja kommenteissasi on älykkyyttä ja syvää sanomaa, kuten blogissasi. Siksi täällä heilun ja tykkään niin tavattomasti sinusta. Koska jotenkin uskon vankasti, että blogisi on sinun näköinen.

    Kaikki vertailu on turhaa, välillä siihen itsekin sorrun ja tulee huono, huonompi, huonoin olo, aina on parempia kuvia, tekstejä, fiksumpia jne. Mutta sitten vedän itseni ruotuun ja päätän, teen omaa juttuani ja tykätään tai ei, niin helpointa on vaan kirjoitella juttuja joista tykkää ja omalla tyylillä

    Kaikki varmasti voisi blogivarustella, jos vaan älyäisi, jaksaisi, kiinnostaisi ja osaisi. Mutta kaikkea ei voi miettiä blogin kautta ja päinvastoin.

    Jos olisin töissä, niin ei paukut vaan riittäisi, sen tiedän. Joten arvostan, että jaksat ja teet juuri sinun näköistä juttua ja älä vaan lopeta, hui kauhistus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja blogimaailmaan mahdutaan me kaikki ja on rikkaus, että kaikille löytyy erilaisia juttuja. Joillekin kauniita aikakausilehtimäisia blogeja, joiden visuaalisuus saa syttymään, aitoja ihmiskohtaamisia kuten täällä, kirja, puutarha. jne innostumista. Komppaan Kaikki paketissa Jania, kun se palo omaan juttuun on ja on se oma ääni, niin silloin blogikin on erityinen ja vertailu ei vaan kannata. Täälläkin hieman rivien välistä saattaa lukea pienen pientä ääntä siitä, että ei kaupallinen blogi olisi parempi tai aidompi. Tästä tulee mieleen paheksunta teatterinäyttelijöitä kohtaan, kun menivät mainoksiin mukaan tai leffanäyttelijät sarjoihin. Kuin aito taiteilija olisi vain tiettyihin raameihin mahdutettu, kuin toinen olisi toista parempi, tästä ajatuksesta kun pääsee niin blogiscenessä on aikas mukavaa olla. <3 Sopu sijaa antaa. <3

      Poista
    2. Kiitos Tiia kauniista sanoistasi!

      Olet tietysti oikeassa siinä, että vertailu on turhaa, jokainen tekee asioita omista lähtökohdistaan, näkemyksistään ja kiinnostuksen kohteistaan. Jani tosiaan tiivisti sen, että kun jutussa on kiinnostus ja palo, se yleensä näkyy :) Joskus vaan tuntuu, että aika saattaa ajaa omasta jutusta ohitse eikä meinaa oikein havainnointikyky riittää päivittämään itseään ja tätä juttua kirjoittaessani mietin, että ajaako aika ohitse minun tai pahimmillaan koko arjesta bloggaamisen ja vuorovaikutuksen. Yksi anonyymihän oli sitä mieltä, että se on meidän kohtalomme.

      Mitä tulee kritiikkiin kaupallisia blogeja kohtaan, niin voin avoimesti sanoa, että olen niitä kohtaan itse välillä hyvinkin kriittinen. Epäkaupallisuus ei tarkoita, että blogi olisi ilman muuta parempi, koska kuitenkin kiistatta tässä maassa tehdään hienoja kaupallisia blogeja ehkä hienompi kuin mikään epäkaupallinen blogi.

      Minut ajaa kriittiseksi se, kuinka usein bloggaaja kirjoittaa yhteistyökumppanistaan kuten olisi pitkään jo käyttänyt tuotetta/palvelua ja se on aivan paras. Samaan aikaan monessa blogissa on tämä maailman paras juttu käytössä ja vuoden päästä se on vaihtunut kilpailijan tuotteeseen/palveluun. Koen, että minuun yritetään vaikuttaa viestillä, joka on mielestäni epärehellinen.

      Usein koen myös, että yhteistyökumppanin arvioinnissa ei ole lainkaan otettu hinta-aspektia huomioon. Minun osaltani tällainen kampajointi on aika antikampanjointia. Kyllä minulla jää puurohiutalemerkki kokeilematta, kun puoli muotiblogiskeneä on lähes orgasmin partaalla pikapuurohiutaleista ;)

      En myöskään arvosta jatkuvaa tavaran haalintaa ja toivoisin ihmisten jakavan muita kuin materia-arvoja.

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
    3. Hirmuisen hyviä pointteja ja puolustelu johtunee siitä, että itse olen aikamoinen tavarahamsteri ja keräilijä. Se ei ole valitettavasti hieno arvo, no muuta kuin ehkä kulutuksen kannalta. Tavaran vähentäminen on mielekkäämpää.

      Mutta hyviä pointteja ja taas kerran kehuihin, arvostan suoruuttasi ja rehellisyyttäsi. :)

      Täällä voidaan rakastaa ja mainostaa montaa kroppatuotetta, hiustuotetta jne, koska on niin montaa hyvää. Mutta sitten esimerkiksi käytän vain yhtä hammastahnamerkkiä ja tämän valossa jouduin kieltäytymään hyvästä diilistä toisen merkin kanssa. Jokaisen raamit ja arvot ovat yksilölliset. Tärkeintä on, että itsellä on hyvä fiilis. Hih mutta tavarahamtaro voi myös tuntea syvästi. Siksi oma blogini saattaa olla jopa hieman outo, kun siellä on materiaa, kahvimukeja ja sitten yhtäkkiä riivaakiin jokin ja se pitää kirjoittaa ulos.

      Ihania päiviä ja hei ymmärrän tuon ajaako blogi ohi, niin varmaan käy jossain kohdin itsellekin, kaikki on nähty ja käsitelty ja se on sen tarun loppu. :)

      Poista
    4. Itse yritän jatkuvasti muuttaa tapojani, että en hankkisi mitään ylimääräistä. Aika hyvin sujuu, mutta heikkouteni on kaikenlaiset harrastusvälineet, niillehän löytyy aina järkiperuste. Ei ole sellaista mailaa, jota ei kerran kahteen vuoteen urheilusuoritusta varten kannattaisi hankkia :D Askarteluvälineistä en viitsi edes kirjoittaa mitään.

      Minua ei juuri kiinnosta kosmetiikka, joten jätän joka paikasta yleensä suosiolla ne jutut väliin. Toisaalta oletan olevani tuon asian suhteen ehkäpä vähemmistöä. Itseäni kiinnostaa enemmän esim. museot ja vanhat rakennukset, mutta en oleta kovinkaan monen olevan samalla aaltopituudella :) :)

      Ihmisissä on aina monia puolia ja se, että on kiinnostunut jostain tietystä ei raja muita onneksi pois :)

      Poista
  25. Hei!

    Vuosi sitten olette rakentaneet kivan makuusopen vaatehuoneeseen!! Meillä nyt toinen poika tarvitsisi vastaavan ja kysyisinkin, oletteko olleet tyytyväisiä? Suunnitteliko joku ammattilainen toteutuksen ja tuliko tyyriiksi? Osaatko sanoa, kuinka tilava alkuperäinen vaatehuone on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme olleet todella tyytyväisiä lastenhuoneen remonttiin ja tuo vaatehuoneen makuusoppi on remontin paras kohta. Koko remontin on suunnitellut arkkitehtifirma Helsingistä ja toteuttanut uusmaalainen puuseppäfirma. Minusta arkkitehdin lasku oli kohtuullinen, olen kuullut sisustussuunnittelijoiden laskuttavan enemmän. Määrämittaan tehdyt huonekalut ovat tyyriitä. Tosin toimituskin oli iso ja tuo makuusoppi oli toimituksen halvin osa. Valitsemamme toimittaja oli kuitenkin selvästi halvin ja työnlaatu onneksi ensiluokkaista. Arkkitehti teki kaksi suunnitelmaa tilaratkaisuksi ja valitun ehdotuksen perusteella piirsi kiintokalusteet.

      En pääse enää mittaamaan vaatehuonetta, mutta sinne mahtuu 90cm levyinen patja ja sen reunoille jää ehkä 15+15cm. Eli leveys on 120cm, mutta siellä on perällä leveämpi kohta ja siellä on hyllyt. Olennainen onnistumisen paikka makuusopessa on se, että sänky on nostettu todella reilusti lattialta, ehkä n. 50-60cm. Sängyn alle on tehty säilytyslaatikko, jonka perässä on porras. Portaalla on kiva istuskella pleikkaa pelatessa tai telkkua katsellessa.

      Vaatehuoneen pituus ei riittänyt sängylle, mutta koska seinälle tuli vaatekaapisto, siitä saatiin se 2m tarvittava pituus. Porras tulee muun huoneen puolelle. Vaatehuoneen käytettävyyttä makuusopeksi edisti se, että huoneessa on pieni ikkuna.

      Poista
  26. Itse luen blogeja vertaistuen ja uteliaisuuden vuoksi. Lukulistallani on ammatikseen bloggaavia, mutta heidän postauksiaan en jaksa lukea kuin silloin tällöin. Tavallinen elämä kiinnostaa. Tätä postausta kommentoineiden joukosta voisikin löytää uusia seurattavia. Ja josko minäkin saisin kutsun antigaalaan?! :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä postausta kommentoineiden joukossa on paljon arkiblogia kirjoittavia, kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa! Minä tykkään tarinoista oikeasta elämästä iloineen, suruineen, voittoineen, tappioineen ja niine tylsine hetkineenkin.

      Mistäköhän me löytäisimme sopivan gaalapaikan? Laiton laavu? ;)

      Poista
  27. Tämä taisi olla eka kirjoitus, jonka luin kommentteineen kokonaan. Tähän olis ollut vaikka kuinka pohdittavaa ja kommenttia, mutta siitä tulisi romaani, jääköön siis sikseen. Vähän tätä liipaten kirjoitin omassa pikkuruisessa ja uudessa blogissani asiasta. Sanon kuitenkin sen verran, että on hienoa törmätä muihinkin fokusoimattomiin kuin omani. Paljon peukkuja!
    Ja niin, sanottakoon tuosta kuva-asiasta sen verran, että itselleni blogit ovat pääasiassa sanoja lukeakseni, katson kuvat Instagramista. Muoti- tai lifestyleblogit ovat asia erikseen, siellä on kuvilla niin suuri osuus.
    Kännykällä on inhaa kommentoida, siispä lyhyestä virsi kaunis :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että on uusi fokusoimaton blogi! Tervetuloa joukkoon ja tulen ehdottomasti pistäytymään blogissasi.

      Minä olen tarinaihminen ja blogeista haluaisin lukea enkä pelkästään scrollata kuvia. Samalla lailla pelkkää kuvamatskua seuraan mieluummin instagramista. Olen muuten vasta viime kuun aikana ymmärtänyt instan hienouden ja koukuttavuuden, kun puhelimeni päivitti itsekseen instaclientin ihan erilaiseksi ja se alkoi näyttämään minulle kuvia tykkäämieni kuvien perusteella. Viimeisen vuorokauden sisällä olen rakastunut tulenpalavasti Lyoniin, joka ei ole ikinä aikaisemmin herättänyt minussa mitään kiinnostusta :)

      Poista
  28. Luulen, että löysin blogiisi aikoinaan Jalalla Koreasti blogin kautta ja olen nauttinut kirjoituksista - niin ulkomaan matkajutuista kuin kotimaankin. En ole juuri askartelu ihmisiä,mutta tykkään blogisi normaalisuudesta - en tiedä onko tuo edes Suomen kieltä....ja se, että juttua riittää on hyvä asia. Oma blogi kärsii vähän ideoiden puutteesta, tuntuu että omasta arjesta ei enää osaa kirjoittaa. Jatka ihmeessä kirjoittamista - ja ehkä sitä voisi itsekin tehdä sellaisen arkipostauksen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Saman blogin kautta minäkin olen löytyt monta mielenkiintoista blogia seurattavaksi ja Terhiä minulla on ikävä.

      Minä kuulisin mielelläni arjestasi ja olisi erittäin mielenkiintoista kuulla paikallisesta työelämästä. Minä kuuluin 2,5 vuoden ajan amerikkalaiseen tiimiin ja jälleen kerran pikayhteenvetoni kulttuurista on, että tiedonpanttaus ja selkäänpuukotus ovat kantavia voimia edelleen. Kyseessähän voi tietysti olla toimialan sisäinen ongelma, joten olisi kiva saada vähän peilauspintaa siihen, että onko sitten kyseessä amerikkalainen "yleinen" työkulttuuri.

      Poista
  29. Tykkään itsekin lukea sellaisia blogeja, jotka eivät sisällä koko ajan ja pelkästään kaupallista sisältöä. Itse en ole koskaan tehnyt yhteistyöpostausta. Luulen, että asettaisin vain itselleni paineita, jos lupautuisin tekemään jostakin jutun, josta saisin "palkan". Saisinko postauksesta tarpeeksi hyvän jne.

    Itse kiertelen blogeja ja YouTubekanavalla etsimässä tietoa ja mielipiteita/kokemuksia tuotteesta ennen ostopäätöksen tekemistä. Varsinkin, jos haaveilemani ostos on hinnaltaan arvokkaampi.
    Jos kerron itse blogissani/videollani jostakin tuotteesta, niin se on omalla rahalla hankittu ja pystyn kertomaan siitä suoraan oma mielipiteeni ja testamaan tuotetta ilman taka-ajatuksia.

    Jos en kävisi palkkatyössä, voi olla, että panostaisin enemmän omaan blogiini ja YouTube-kanavaani. Mahdollisesti tekisin myös yhteistyöpostauksia sellaisista tuotteista, jotka oikeasti miellyttäisivät minua ja josta olisi lukijoille hyötyä. Tekisin tuotetestauksia jne.
    Tykkään tehdä jo nyt tuotetestauksia ja koen, että niistä saattaa olla hyötyä muillekin. Muut voivat tehdä ostopäätöksen nähtyään toimiiko tuote ja millainen se on käytössä. Mieheni osti jokin aika sitten henkilövaa'an ja tein siitä videon kanavalleni ilman, että olisin siitä saanut mitään palkkiota. Siitä en ole kertonut blogissani ollenkaan.

    Jos joku ottaisi minuun yhteyttä ja ehdottaisi yhteistyöpostausta sellaisesta tuotteesta, josta olen haaveillut ja jonka olen ajatellut hankkivani, niin kieltäytyisinkö? En todellakaan, mutta entä sitten, jos tuote ei toimikaan odotetusti tai minulla ei olisi siitä mitään positiivista sanottavaa. Jääkö postaus kokonaan tekemättä vai saako kertoa oman rehellisen mielipiteensä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katin kapulakorjaamo oli ihan huipputestausta!! Sen perusteella voisin itsekin uskaltaa korjausprojektiin.

      Minä olen melkein lopettanut blogien käyttämisen tietolähteen ostopäätöstä varten, ellei sitten kyseessä ole jonkun yhteisön tai lehden blogi. Olen alkanut kokemaan, että yksityishenkilöiden blogien tietosisältö on liian epäluotettavaa. Se, että muotibloggaaja kehuu vaikka saamansa puhelimensa maasta taivaaseen ei herätä minussa luottamusta. Mieleeni hiipii päinvastoin epäilys, että eikö tuote myy tarpeeksi hyvin ja sitä vartenko myyntiä halutaan buustata jakamalla reilusti ilmaiskappaleita markkinoille. Voi olla, että en ole ymmärtänyt somemarkkinoin lainalaisuuksia ja tarvitsisin jonkun koulutus refreshin. Olen itse business-to-business alalla töissä ja olen kritisoinut reippaasti myös sitä, että työnantaja toivoo työntekijöidensä buustaavaan firmaa somessa. Ymmärrän sen niiltä osin kuin kyseessä on yhteisvastuuseen liittyvät hankkeet tai brändin rakennus, mutta se että mä alkaisin hehkuttamaan kavereilleni, että nyt meillä on uusi tuote x tuntuu minusta kornilta. Noh, nyt taisin juttu somemarkkinoinnista lähteä rönsyilemään. Stop siis :)

      Minä olen muistaakseni tehnyt kaksi yhteistyöpostausta, jotka molemmat olivat järkeviä rajaukseltaan ja yhden missä kutsuttiin tutustumaan paikkaan ilman vastavelvotteita. Minulle putoilee muutamia yhteistyöehdotuksia vuodessa, mutta harvoin koen omakseni kirjoittaa tuotetta vastaan. Rehellisesti pitää myös todeta, että ovh 30€ arvoisia kenkiä, peliä, huivia whatever vastaan minulla ei ole kiinnostusta työskennellä jollekin isolle toimijalle. Jos alkaisin tuollaista postausta tekemään kuvineen päivineen, "tuntipalkka" jää aivan mitättömäksi. Pienyrittäjää, jonka tuotteisiin/palveluihin ihastun, olen valmis promoamaan ihan ilmaiseksi.

      Olen kyllä ihan samaa mieltä, että jos minulle tarjottaisiin sellaista mistä olen haaveillut tai suunnitellut hankkivani ja joka olisi rahallisesti/saatavuudeltaan/muilta arvoiltaan arvokasta postauksia vastaan, sanoisin aivan varmasti kyllä. Jos joku tarjoaisi minulle ja perheelleni esim. haaveilemani lomamatkan, olisin myytävissä. Mutta persoonani, kasvoni, perheeni eivät missään tapauksessa olisi myytävissä viikottain hiuslakalle, intiimipyyhkeille, sämpylöille, nimilapuille, huiveille, hyttyskarkotteelle, puurohiutaleille, energiapatukoille, sipseille, lenkkareille, t-paidoille etc.

      Poista
  30. Minäkin olen useaan otteeseen painiskellut jatkanko vai enkö jatka. Omalla blogilla on vähän seuraajia (koska en mainosta, en harrasta yhteistyötä, enkä tee ammatikseni tai mitään muutakaan), mutta kävijöitä on ihan hurjat määrät. Kymmenen vuotta bloggaamista tulee täyteen syksyllä ja välillä kyllä mietin, että mitä järkeä niissä omissa jorinoissa, jotka eivät ehkä edes ketään kiinnosta. No, olen pari kertaa hankkinut bloggaajapassin messuille ja parille messuille on tarjottu sellaista tai olen kerjännyt itse, mutta siinäpä ne - yhteistyöt. Elän varmaan niin eri maailmassa, kuin koko ajan kaikkea uutta ostavat bloggaajat. Sisustus ei muutu vähintään kerran kuussa, en tee uusimpia muotiruokia tai leipomuksia, en neulo vähintään villapaitaa viikossa viimeistä merkkiä olevilla puikoilla tai langoilla, enkä etenkään ostele uusia vaatteita tai kosmetiikkaa tai mitään muutakaan juuri koskaan. Kirpputorit eivät tee yhteisyötä blogien kanssa.

    Mutta joo. Ärsyttää ihan vähän tämän päivän blogien kaupallisuus. Monet suosikkiblogit jää melkein lukematta, koska niissä on milloin kenenkin kustantama maali tai lanka tai vaate tai kangas. Ja ainahan ne ilmaiseksi saadut tuotteet kehuja saa.

    Jatka vaan samaan malliin, tykkään sun blogista ihan hurjasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna :)
      10 vuotta bloggausharrastuksen parissa on pitkä aika. Wau! Siinä ehtii tallentua muistiin vaikka mitä :)

      Tiialle kommentoinkin, että minua vaivaa kaupallisten blogien kampanjoissa falskius. Bloggaaja hehkuttaa "luottotuotteeni", "pitkäaikainen rakkauteni" ja ensi kuussa luottotuotteet ovat ihan jotain muuta. Koen, että minulle yritetään antaa "tavallisen kuluttajan" "aito kokemus" vaikka kyseessä onkin formaattiin tungettu mainos. Koen tuollaisen falskimpana kuin tavallisen mainoksen.

      Minulla on jälleen käynnissä täydellinen kypsähtäminen tavaraan, joten ostospostauksia en tee minäkään.

      Poista
  31. Niin, josko ihan vain kysäisen pohdiskellen tuota, mitä Katikin sivusi. Jos joku tarjoaisi yhteistyömahdollisuutta postauksen merkeissä, niin onko ok blogata rehellisesti. Entä, ellei tuote tosiaan olekaan mieleinen, ei sovi, ei käy, ei tehoa vaan on jopa huono? Saako sen sanoa ja ellei, niin miksi MUKA ei? Tämä on tällainen ihan yleinen ajatus :). Minä olen joskus hiukan hämmästellyt jossain hyvinkin kaupallisessa blogissa, miten KAIKKI voi muka olla niin taivaallisen mahtavaa ja upeaa. Mmmmh, saattaa toki ollakin, mutta silti ihmetyttää ja pakko sanoa, että ne blogit on jääneet kyllä seuraamisen puolesta vähemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni moni yhteistyökumppani sanoo haluavansa rehellisen mielipiteen, mutta jos se onkin, että tuote/palvelu on huono, että mitenkäs sitten toimitaankaan. Onko velvollisuus kirjoittaa? Onko velvollisuus kuitenkin kehua? Ei sen puoleen printtimediaakaan voi aina kovin puolueettomana pitää. Kummasti sen eniten mainostilaa ostavan tuotteet ovat kokeilussa ja aina pärjäävät. Toisaalta taas esim. elektroniikkaan ja ohjelmiin keskittyneet lehdet tekevät minusta edelleen hyvin laadukkaita tuotearvioita ja vertailuja.

      Mutta jos tarkoituksena olisi, että pitäisin kaupallista bloggaajaa luotettavana tietolähteenä, niin minuun ei juurikaan uppoa.

      Poista
  32. Nuo kaupalliset ovat niin lähellä toisiaan, että kuka niitä jaksaa lukea. Jatka siis samaan malliin :) Sinun blogiisi varmasti löytää uusiakin lukijoita erityisesti matkajuttujen perässä. Kerhotätien keskuudessa herätti karkkikukat kovasti ihastusta viime viikolla- kiitos sinun blogisi kun olin jemmannut ohjeen!! T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna :)
      Kiva kuulla, että karkkikukat ilahduttivat kerhotätejä. Minä olen tehnyt niitä muutaman kerran sekä päiväkotiin että kouluun ja juuri mietin, että perjantai-iltana ehtisi vielä väkertää niitä.

      Poista
  33. Rouva Kepponen - sinun on ehdottomasti jatkettava!
    Blogisi on yksi parhaimmista blogeista, joita tiedän. Sinulla on reaalimaailma hyvin hyppysissä.
    Olen postauksiasi ahkerasti lukenut illalla kännykällä nukkumaan mennessä. Ja moniin niistä olisin halunnut vastatakin, mutta vastaaminen on viime aikoina ollut hankalaa, kun meillä on mökkiremppa menossa ja tuntuu, että aika on tapetilla.
    Vieläkin mietin joskus tuota sinun pakkoruotsi-postaustasi. Se oli erittäin hyvä.
    Ja tämä postauksesi on erittäin hyvä. Tänne blogistaniaan mahtuvat kaikki bloggaajat. Minä luen niin kaupallisia postauksia kuin muitakin postauksia.
    Jatka sinä omaan upeaan kepposmaiseen tyyliin! Täällä ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula :)
      Pakkoruotsiin postaukseen liittyen pitää todeta, että mietin itsekin usein sitä asiaa. Ehkä lähinnä siltä kannalta, että kuinka tässä maassa voi piilotetusti tehdä sellaista politiikkaa, jota kannattaa vain muutama prosentti kansasta. Siitä nousee heti sellainen epäluottamus päättäjiä kohtaan, että olen alkanut pelkäämään, että kuvastaako tämä yleistä päätöksen tekoa Suomessa. Päätöksen teko on yhtä "siltarumpu"-lobbausta, jossa taatusti hämärtyy suuremmat tavoitteet ja yhteinen hyvä. Tapahtui tällainen pieni perjantaiyön lämpeneminen ;)

      Tsemppiä mökkiremppaan!

      Poista