17. elokuuta 2015

Koulu on tylsää ja hyödytöntä

Onpa ikävää kuultavaa, miten oma neljäs luokkalainen poikani ja iso osa hänen kavereistaan puhuu koulusta:
"Me vihataan koulua"
"Koulussa on tosi tylsää"
"Taaskaan en oppinut mitään, koulu on turhaa"

Yhdet Helsinki International Airshown taitolentäjistä

Jo kolmannella luokalla alkoi purnaus ja väninä siitä, että koulussa on kurjaa. Purnaajalle koulunkäynti on helppoa, kokeista tulee hyviä numeroita ja läksyihin kuluu vartti. Kavereitakin on koulussa ja välitunneilla kivaa tekemistä. Ope on mukava, jämpti kurinpitäjä ja kannustanut ja motivoinut hyvin oppilaitaan. Eli puitteiden pitäisi olla kunnossa, mutta silti poika ei pidä koulusta.

Olen omissa puheissani jatkuvasti puhunut koulun tärkeydestä. Ei nappaa 10-vuotiasta jutut tulevaisuudesta. Jatko-opiskelupaikka peruskoulun jälkeen on ajankohtaisuudeltaan samaa luokkaa kuin vanhainkotipaikka. Poikaa ei nappaa jutut oppimisen ilosta. Pojan silmät melkein muljahtavat päästä, kun olen puhunut koulusta etuoikeutena, josta köyhien maiden lapset vain haaveilevat. Itsekin olin lapsena valmis lähettämään koulun porsasvatkulin Afrikan nälkäisille, nyt olisi koulupaikkakin saatavilla ;)

Patrian pienkone

Minun on vaikea ymmärtää, että mistä koulun mollaaminen juontaa juurensa. Itselleni on jäänyt koulusta kivat muistot. En ainakaan muista, että olisin ala-asteella pitänyt koulua epämiellyttävänä saati inhottavana. 

Minusta 10-vuotiaan puheessa on minusta paljon sitä, että koulua kuuluu inhota: "kaikki muutkin inhoaa koulua". Sitä vaan pelkään, että millaiset seuraukset ajattelutavalla onkaan? Jos päivästä toiseen koululainen hokee, että koulu on kurjaa, niin olisi outoa, että se ei vaikuttaisi asenteeseen ja motivaatioon. Haluaisin vaikuttaa asenteeseen ja ajatusmaailmaan koulua kohtaan positiivisesti, mutta keinovalikoimani on vähäinen. Kannustan, puhun koulusta ja opettajista myönteisesti, vahdin ja autan tarvittaessa läksyissä, kuulustelen kokeisiin ja palkitsemme tavoitteiden saavuttamisesta. 

Päivän suosituin liike oli silmukka

Mitä teidän koululaisenne ovat mieltä koulusta? Kivaa vai kurjaa?
Onko yleistä, että 10v alkaen koulu on ainakin pojille vastenmielistä?
Miten teillä muokataan asennetta myönteisemmäksi koulua kohtaan?
Millaisia tavoitteita asetatte koululaisille?

Aivan loistava nimi McSalami :D :D

Lääkärihelikoptereita

Postauksen kuvat ovat Helsinki International Airshowsta viime sunnuntailta. Monelle sokeri tapahtuman pohjalla oli Hornetin lentonäytös, pienemmille vierailijoille se oli Robin.


Liikkuva lavashow :)

21 kommenttia:

  1. Kyllä tuo varmaan on suht normia että koulussa käynti ei ihan lempijuttuja ole ainakaan noille pojille :P Meillä 13v poika tykkää koulussa eniten välitunneista, kavereista, englannista ja ruokailusta, 9vee taas välitunneista, kavereista, liikunnasta, matematiikasta ja ruokailusta :D
    Vaikka toisaalta taas koulutehtävät sujuu hyvin, samoin läksyt, niin uskoisin että jonkun verran myös muukin kiinnostaa, mutta eihän sitä nyt ääneen sovi sanoa :D Uskon että todella paljon lasten ajatuksiin vaikuttaa myös kavereiden ajatukset.

    Itse koitan aina muistuttaa lapsia että heidän tärkein työnsä on koulunkäynti, kaverit ja harrastukset tulee vasta sen jälkeen kun läksyt ja koulujutut on hoidettu. Ja vaadin että tekevät aina parhaansa. Mä tapaan myös lukea lasten kanssa kokeisiin ja autan tarvittaessa koulujutuissa, uskon että vanhemman myönteinen kiinnostus koulujuttuihin vaikuttaa myös lapseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös koulu on lasten työ ja se tulee ennen kavereita ja harrastuksia. Meillä myös kaikki perhemenot tulevat ennen kavereita ja harrastuksia ja toistaiseksi pojat ovat suostuneet siihen napisematta.

      Minä toivon, että kyseessä on juurikin se, että ei ääneen kehdata sanoa, että koulu on ihan ok tai joskus jopa kivaa. Ainakin kaveripiirissä tuntuu olevan vallalla, että koulusta puhutaan vain negatiivisesti. Ope sentään on aika kivaksi luokiteltu. Sitä vaan pelkään, että jatkuvalla negatiivisella puheella on ihan oikeasti vaikutuksia fiiliksiin. Sitäkin olen miettinyt, että ehkä koulu on vielä tällä hetkellä esikoiselle liian helppoa, mutta eikös senkin pitänyt korjaantua nelosluokalla, kun uusia asioita tulee enemmän ja alkaa toinenkin vieras kieli?

      Poista
  2. Kyllähän se niin on, että pojat liikkuu enemmän porukoissa, ja jos porukassa ollaan yhtä mieltä siitä, että koulu on tylsää, niin eihän siitä sovi poiketa... Ja porukassa on pojilla aina sellainen ihme uhoaminen, mitä ite en käsitä ollenkaan, huoh. Kakslahkeisten sielunelämä on mulle ihan ufoa jo pienestä pitäen :D Mutta siis lienee ryhmäkäyttäytymisen ilmenemismuoto. Esikoispojalla (nyt kasilla) on aika nihkee asenne koulua kohtaan, mutta selvästi hänellä on myös kiinnostusta menestyä, ja suunnitelmia korkeampaan koulutukseen. 11v tytär kyllä myöskin inhoaa aikaisia aamuja ja rakastaa lomia, ja puheen tasolla nurisee koulun ikävistä puolista, mutta kuitenkin selvästi tykkää koulusta. Isompien nurinat ovat ikävä kyllä tarttuneet myöskin nyt ekaluokkalaiseen, jonka puheissa koulussa on parasta välitunnit ja läksyt on tylsiä, vaikka oikeesti on tykännyt noista muutamasta päivästä mitä on ollut, ja läksyt on olleet tutti-helppoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin juuri Nadjan kommenttiin, että eiköhän tama ole tosiaankin juurikin tuollaista ryhmäkäyttäytymistä. Porukan voimahahmot ovat sitä mieltä, että koulu sucks, niin kaikki muutkin ovat samaa mieltä. Meidän esikoinen on tähän saakka ollut enemmän oman tiensä kulkija kuin joukon myötäilijä, mutta uskon - tai haluan uskoa- että nyt on kyseessä oman yhteisön mielipide eikä se, että koulusta alkaisi tulla jo nyt vastenmielistä.

      Meillä ekaluokan alku on aina ollut raskainta läksyjen suhteen :) Pojat eivät millään viitsisi tehdän väritystehtäviä. Käsi väsyy kuulemma todella pahasti :)

      Poista
    2. Meillä oli sama pojalla ekaluokan alkuaikoina. Tytär väritti yksityiskohtia intoa piukassa. :-)

      Poista
    3. Taitaa olla suurin osa niistä aikuisten värityskirjojen värittäjistä muuten naisia ;)

      Poista
    4. Luulisin niin. Kyllä meilläkin pojat näpräilee keskittyneesti kaikenlaista pikkutarkkaa, mutta joo, tuo kuvioiden värittäminen huolellisesti ja pitkäjänteisesti ei selvästikään innosta. Heti kun äikänkirjassa piti harjoitella erilaisten pisteiden, viivojen ja kuvioiden piirtämistä, alkoi kiinnostaa paljon enemmän.

      Poista
  3. Eikös se ole tullut esiin jo näissä pisa-tutkimuksissa: koulumenestys on parhaasta päästä, mutta kouluviihtyvyys huonoimmasta?

    Jostain syystä meillä on vallalla keskustelukulttuuri, jossa koulunkäynti on jotenkin vastenmielistä. Epäilen että pienellä Suomen kansalla on ollut laajamittaisesti ja kulttuurihistoriallisesti syynsä vastustaa kaikenmoisia auktoriteetteja ;) ja se kierre tietysti jatkuu vain.

    Epäilen myös, että osin asenne tulee kodeista (luonnollisesti Joidenkin Toisten Lasten kodeista...) Koulua pidetään jonkinmoisena välttämättömänä ja pakollisena välivaiheena ennen kuin tosielämä alkaa.
    Se, että koulunkäynnillä olisi jotain merkitystä sen tosielämän suhteen...no

    Meillä nuoriso suhtautuu vaihtelevalla fiiliksellä kouluun, niin kuin tietysti kuuluukin. Mitään rankkaa asennevammaa kumpaankaan suuntaan ei ole ilmennyt: ei yltiömäistä kouluvihamielisyyttä, mutta eivät nuo nyt aivan vankkumattomia fanejakaan ole.
    Joku niistä vähän ihmetteli, miksei ammattia valita riittävän aikaisin, niin että voisi keskittyä vain ammattiaineiden opiskeluun (taka-ajatuksena päästä eroon jostain tosi tyhmästä ja vaikeasta oppiaineesta). Kysyin, että entä jos tekee mieli vaihtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit nuo pisa-tulokset, niin minäkin muistan, että koulussa ei viihdytty, mutta oppimistulokset olivat silti hyvät. Sinänsä jotenkin outo yhdistelmä.

      Tuossa voi olla perää, että osa kouluvastaisuudesta on kulttuurihistoriallista auktoriteettien vastustamista. Sitä vaan mietin, että onko tytöistä koulu samalla lailla kurjaa ja tylsää kuin pojista? Onko vallalla sellaiset mallit, että tyttöjen kuuluu viihtyä koulussa ja poikien ei vai ovatko lapset sukupuolesta riippumatta tyytymättömiä kouluun? Onko asenteessa sukupuolieroja? Vähän samaan tyyliin, että tytöt eivät osaa matematiikkaa ja pojat osaa...

      Poista
  4. Ei meidän pojat nyt mitenkään riemusta hyppien kouluun mene mutta kaiketi tuo paikka on ihan OK.
    Kivointa siellä on lounas ja välitunnit sekä ATK tai liikunta- riippuu kummalta pojalta kysyy :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koulu ja läksyt ovat esikoisen puheessa suurimmaksi osaksi kielteisissä jutuissa :( Mutta tuntuuhan se sen verran kuitenkin kiinnostavan, että melkein joka aineesta löytyy narinan aihetta: osa on liian helppoa, osa tylsiä ja osa täysin tarpeettomia :D

      Poista
  5. Kyllä kolahti. Meidän kolmosluokkalainen sanoo, että koulussa on tylsää. Ekaluokkalainen on innoissaan samasta paikasta. Minä olen "kouluaktivisti" enkä millään haluaisi kuunnella nurinaa niin fiksulta pojalta. Olen päätellyt kouluvastaisuuden liittyvän poikien yleiseen tyyliin. Tuntuu, että tietyssä vaiheessa tullaan "isoksi" ja vältellään lapsekasta innostusta. Miten sääli! Ei auta kuin puhua itse kouluilon puolesta ja toivoa että jonnekin sisimpään jotain vielä tarttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla toisesta "kouluaktivistista".

      Moni kommentoija on ollut sitä mieltä, että kouluvastaisuus tuntuu olevan poikien tyyliä ja etenkin poikaporukoiden tyyliä. Eiköhän se niin ole. Itse olen hyvin vastakarvaan kyseistä muoti-ilmiötä! Olen jo tässä harkinnut, jotain asennekampanjaa, johon kuuluu se, että meillä kotona ei koulua haukuta, jos ei ole mitään oikeaa syytä. Kaikista jutuista ei tarvitse tykätä samalla lailla, mutta se sellaisen tyhjästä narinan pitää vähentyä.

      Poista
  6. Jonkun verran lehdissä on ollut artikkeleita siitä kuinka Suomen koulu suosii keskimäärin enemmän tyttöjä? Voisiko siis nykyiset opetusmenetelmät motivoida tyttöjä enemmän? Itseäni ahdistaa myös monien tyttöjen vanhempien tapa puhua yleisissäkin paikoissa näiden lasten luokilla olevista häirikköpojista, puhe tulee näiden vanhempien tai lasten kautta toisinaan myös pienten koululaispoikien korvaan ja saattaa vaikuttaa asennoitumiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin lukenut juttuja siitä, kuinka peruskoulu suosii tyttöjä ja pojilla on huomattavasti suurempi riski pudota alisuoriutujiksi koulussa. Sitä voi ollakin sitten myöhemmin vaikea korjata, kun opiskelutaidot ovat jääneet kehittymättä ja oma käsitys oppimiskyvyistään voi olla kovinkin virheellinen.

      Ikävältä kuulostaa tuo, että aikuiset puhuvat lasten kuulleen häirikköpojista :( Aikuisilla olisi tuossa asiassa varmasti tsemppaamisen paikka.

      Poista
  7. Meilläkin pojat 10 v ja 15 v valittavat koulun tylsyyttä ja turhuutta. Nuorempi sentään hoitaa kouluhommansa. Ja tytär ei valita ollenkaan niin paljon kuin pojat. Ehkä tuo nykyinen koulusysteemi ei jotenkin sovi pojille. Ehkä pitäisi olla enemmän käytännön tekemistä eikä vaan pulpetissa istumista. Vaikea keksiä, miten tenavia voisi motivoida opiskelemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, että iso osa pojista kaipaisi toiminnallisempaa opetusta. Tosiaankin enemmän jotain muuta kuin sitä perinteistä istumista ja kuuntelemista. Ainakin sitä väitettä puoltaisi sekin, että miksi pojat pitävät matematiikasta. Siinähän saa koko ajan laskea, eli on tekemistä.
      Murrosikäisen motivoiminen opiskeluun voi olla aika haastavaa. Saas nähdä miten meidän perheessä asiat etenevät ja keiden kanssa eniten väännetään asiasta. Itselläni on sellaisia kokemuksia, että jotenkin ne pojat onnistuivat säätämään peruskoulun lävitse ja ne jotka menivät lukioon heräsivät sitten toisella tai kolmannella opiskelemaan ja moni sai toivomansa jatko-opiskelupaikan.

      Poista
  8. Pienet oppilaat valitettavasti oppii isommiltaan tuon nurinan, mutta kyllä oppilaat pääsääntöisesti viihtyy koulussa omilta kakkosluokan pojiltani olen jo tänä syksynä ehtinyt saada paljon positiivisia kommentteja. "Ope sää oot tosi kiva", "Tää on paras tunti ikinä", "Vähänkö kiva tehdä matikan laskuja juosten", joitakin mainitakseni. Toki tytöiltäkin positiivista palautetta saa, mutta sitä tulee useammin ja helpommin eli arvostan kovasti, kun jo niin "isot" pojat välillä sitä antavat sydämensä pohjasta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet saanut ihanaa palautetta :) Kiva kuulla, että oppilaasti pitävät tunneista ja sinusta!
      Toivon, että olet oikeassa ja kyseessä olisi enemmän oppittu huono tapa kuin se, että pojat eivät oikeasti viihdy koulussa.

      Poista
  9. Meillä alakoululaiset suhtautuvat minusta koulunkäyntiin aika ok. Harvoin kuulee napinaa. Mulla on kyllä myös aika vähän toleranssia tuolle kouluperäiselle napinalle. Oon monesti todennut, että koulua käydään niin monta vuotta, että kannattaa opetella myönteinen asenne sitä kohtaan.

    Mä olen kyllä itse jotenkin aivan eri linjoilla kuin nuo Pisa-tulokset. Ajattelen, että tärkeintä olis se, että lapsi viihtyisi koulussa, menisi sinne mielellään ja olisi jotenkin altis sille opetukselle, keskustelulle, ryhmässä toimimiselle jne. Arvosanat tulee mun tärkeysjärjestyksessä sitten vasta seuraavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että on koteja, joissa koulua ei juuri haukuta. Ehkäpä minäkin alan pitämään pienempää toleranssia sen suhteen, että paljonko meillä saa napista.

      Minä olen sitä mieltä myös, että kouluviihtyvyys on todella tärkeä asia. Hyvä ilmapiiri kannustaa oppimaan. Lapset käyvät kuitenkin niin pitkään koulua, että olisihan se aika masentavaa, jos kukaan ei viihtyisi koulussa. Minä tietysti haluaisin pitää huppihyvät oppimistulokset sekä saada lapset viihtymään koulussa.

      Poista