17. kesäkuuta 2014

Superhyvä kotieläinpuisto

Sain sunnuntaiksi bloggareille suunnatun kutsun tulla tutustumaan Lomamäen lemmikkipuistoon. Itse tulin katsoneeksi vain paikan webbisivut ja niiden perusteella odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Koska pojat pitävät niin kovasti eläimistä, päätimme mennä paikan päälle, vaikka ajomatkaa kertyi noin 50min verran suuntaansa.

Olipas onni, että menimme! Meillä oli erittäin hauska päivä Lomamäellä. Ei pelkästään lapsilla vaan myös aikuisilla!

Lomamäen valttina on ehdottomasti kesyt ja hyvin persoonalliset eläimet sekä valikoima erikoisempia eläimiä. Eläimiin läheisesti tutustumisen mahdollistaa erittäin mukava henkilökunta, jonka avustuksella eläimiä voi syöttää, taputella ja jopa sylitellä turvallisesti. Lisäksi hoitajilta saa halutessaan hyvän tietopläjäyksen eläimestä. Jos muksuihin jää vielä virtaa, niin loput voi purkaa pomppulinnassa.

Kuvat puhukoot jälleen puolestaan.


Sisätiloissa oli keskimmäisen sydämen valloittanut undulaatti vapaana. Se saattoi lennähtää olkapäälle ja henkilökunnan avustuksella undulaatti kipusi myös pään päälle. Sisätiloissa oli useampiakin lintuhäkkejä asukkeineen.


Lintujen lisäksi sisällä oli punakorvakilpikonna, esikoisen suosikkeihin kuuluva kameleontti ja mitä suloisin afrikkalainen kääpiösiilipariskunta. Hoitaja otti hieman rohkemman siiliuroksen terraariosta vieraiden katseltavaksi. Uros oli selvästi naarasta suurempi ja ihan kunnon kokoinen herra. Hoitaja kuulemma usein kuljettaa siiliä päivän askareissa kaulassaan tuossa pehmeässä kangaspussissa.


Ihan pikkaisen siiliherra antointoi itseään silittää

Sisätiloissa oli erillinen huone varattuna pesukarhuille. Hoitaja yritti esitellä pesukarhuja, mutta niiden veijareiden ainoa tavoite olikin päästä huoneesta juoksentelemaan vieraiden keskelle :) joten esittely jäi lyhyeksi. Taisivat haistaa pullakahvit.


"Odottakaa vieraat, ylitän vaan tämän esteen ja olen ihan kohta kanssanne kahvipöydässä!"

Sisätiloissa on normaalisti myös käärmeet, mutta hoitajat olivat tuoneet ne ulos nauttimaan lämpimästä ilmasta. Itse olen kerran elämässäni kokeillut etusormella hurjan kokoista kuristajakäärmettä, enkä ole edes harkinnut sen läheisempää kanssakäymistä käärmeiden kanssa. Esikoista ja keskimmäistä käärmeet kiinnostivat. Ensin pojat saivat pidellä pientä viljakäärmeen poikasta.

Kenenkäs käsissä se pieni käärme onkaan?

Kyllä minäkin uskallan! Ekaa kertaa käärme kädessä.
Itseasiassa tuo pieni käärme oli kuin silkkiä. Miellyttävän tuntuinen.

Hra Kepposen käsittelyssä käärme olisi halunnut koko ajan pujahtaa paidan hihasta sisään.

Seuraavaksi keskimmäinen, esikoinen ja minä teimme lähempää tuttavuutta aikuisen viljakäärmeen kanssa. Siis jopa minä uskalsin laittaa käärmeen kaulalleni!


Hra Kepponen puolestaan paljastui varsinaiseksi lintumieheksi. Ulkona olevassa isossa lintuhäkissä Hra Kepponen oli saanut pienen papukaijan istumaan sormelleen. Siinä se papukaija olisi istunut vaikka kuinka pitkään.


Jälleen sama kaava toistui. Pienestä isompaan. Seuraavaksi Hra Kepponen teki tuttavuutta isompien papukaijojen kanssa ruokkimalla niitä maapähkinöillä. Vaikka nokat olivat hurjat, niin siististi ne nappasivat pähkinän.



Papukaijat ovat kuulemmat hyvät kaverit, mutta mustasukkaisia toiselleen hoitajan huomiosta.

Yksi Lomamäen personallisimpia eläimiä oli puhuva ja rapsutuksia kerjäävä valkokakadu. Lintu huuteli suvasti hello, terve ja päivää. Se toi mahansa verkon eteen rapsutettavaksi ja haki itselleen optimaalisen rapsutuspaikan :) Kun yritimme lopettaa rapsutusta häkistä alkoi kuulua: "Päivää" :D Kun lopulta emme jaksaneet enää rapsutella kakadua saimme peräämme varsin anelevan metelin. Mikä tapaus!


Kuopus on vielä aika arka eläinten kanssa, joten hän useinmiten tyytyi katselemaan. Kaveri löytyi hänellekin. Nimittäin sievä kili jolla oli pohjaton nälkä. Kuopus nautti vuohen syöttämisestä. Niin kauan kuin kuopus jaksoi hakea lisää ruokaa, parivaljakko oli erottamaton :)


Jaahas - se ahmatti vei taas koko kupin :D

Minäkin söisin niin mielelläni!

imutesti

Minipossut

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin piikkisian. Vaikuttavan ja sympaattisen näköinen eläin. Tosin eihän tuo muistuta lainkaan sikaa.


Syötin piikkisikaakin. Hiukan varuillaan se tuli aidan luokse kohti kättäni. Piikit osoittivat tiukasti minua kohti ja niistä muutama kevyesti hipaisikin kättäni. Pidin käteni paikallaan ja kas piikit vaihtoivatkin nopeasti suuntaa ja piikkisika nappasi leipäpalan kädestäni. Ruokailutapana on kuulemma pitää ruokaa tiukasti etutassujen välissä.

Lähestyn täältä piikit sojossa kohti tuota vierasta kättä. Pitää tässä olla varuillaan. Ei noista Kepposista ikinä tiedä. 

Jaahas, piikit takakenoon. Herkkua tulossa!

Esikoisen ehdoton suosikki oli vapaana kulkeva jättiläiskilpikonna. Sopivaa kokoa halattavaksi!

Kuvaamieni eläinten lisäksi Lomamäessä on poneja, aasi, pupuja, kanoja tepastelemassa vapaana pihalla, kesy orava ja poro.

Paikka sijaitsee Inkoon Degerbyssä, vajaa 50km Helsingistä. Espoosta paikalle tullut äiti kertoi häneltä matkaan menneen tasan 30min. Paikassa toimii kioski ja siellä voi syödä omia eväitä. Meillä vierailuun meni aikaa noin kolme tuntia. 

Ihana Lomamäki!

15 kommenttia:

  1. heippa, kiva postaus. Pääsevätkö kaikki tekemään noin läheistä tuttavuutta eläimien kanssa vai oliko tuo vain bloggareille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki pääsevät tekemään läheistä tuttavuutta eläinten kanssa, toki huomioiden eläinten halukkuuden siihen. Pihalla oleville eläimille, joita saa syöttää on varattu mm. siemeniä. pähkinöitä ja hedelmiä. Pienten papukaijojen häkkiin mahtuu isompikin seurue ja niitä on helppo ruokkia pienenkin lapsen. Kilpikonna, kanat ja vuohi ovat alueella vapaana. Ilmeisesti kaikkein ahneimmat vuohet olivat kuitenkin aitauksessa. Käärmeitä henkilökunta esittelee mielellään ja tuo kaullaan katseltavaksi ja jopa pideltäväksi. Undulaatti lentelee sisällä vapaana ja siellä on kuulemma usein myös kilpikonna vapaana. Piikkisika lymyilee pesässään suurimman osan päivästä, mutta hoitaja kyllä yrittää houkutella se nähtäville -tosin huonoon säähän piikkisika ei kuulemma uskaltaudu. Yksi suurimmista Lomamäen asiakasryhmistä on päiväkotivierailut. Siellä siis osataan ottaa huomioon pienetkin lapset.

      Poista
  2. Ihanat kuvat!!! Kuvista näkee kuinka paljon koko perhe on nauttinut eläinten tapaamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Koko perheemme tosiaan piti paikasta paljon.

      Poista
  3. Kivalta paikalta näytti;) mä en kyllä ikimaailmassa koskisi mihinkään käärmeeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomamäki oli todella kiva paikka. Ei minullakaan ollut suunnitelmia koskea käärmeen :) Pojat pitivät sitä viljakäärmeen poikasta innokkaasti käsissään ja sanoivat kuinka mukavalta se tuntuu. Pitihän sitten sitä kokeilla itsenikin. Se pieni oli viehättävä. Siitä se rohkeus kasvoi sen aikuisen viljakäärmeen pitelyyn.

      Poista
    2. Poistin kommenttisi, joka oli tullut kahdesti. Ensin tumpelona poistin vaan tekstin ja kesti tajuta, että kommentti jäi ilman tekstiä. Ei ollut siis sensuuri iskenyt :)

      Poista
  4. Ihania eläimiä, ja siili!!
    Olipa muuten hauskoja kuvia; kun yleensä ei noita kasvokuvia blogista löydy, niin oli tosi hauska katsella nyt oikein mainiosti onnistuneita kuvia teidän poppoosta ja tietysti kivoista eläimistä!

    Mä en pelkää (kauheesti) käärmeitä, mutta vois hetki mennä totutteluun, ennenkuin suostuisin sitä kädelle ottamaan. Mutta ehkä kokeilisin kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomamäen eläimet olivat suurin osa varsin persoonallisia, hauskoja ja suloisia.

      Lapset alkavat olla kaikki sen verran isoja, että enää ei tule samalla lailla kuvattua lapsia arjessa kuin taaperovuosina. Lasten kasvaessa nousee myös kynnys kuvien julkaisuunkin. Voikin käydä niin, että blogini kuvamateriaali keskittyy tulevaisuudessa Hra Kepposeen ;)

      Minusta käärmeet ovat hiukan pelottavia ja jotenkin vastenmielisiä. Siihen nähden oli varsinainen yllätys, kuinka mukavalta se käärmevauva tuntui käsissä. Aikuinen viljakäärme oli hiukan pelottavampi, koska sen vartalon liike tuntuu niin selvänä lihaksen myörintänä. Ei tullut meistä vielä käärmeharrastajia, mutta piikkisika tai kili takapihalla olisi todella cool ;)

      Poista
  5. Ihan mielettömän kuulloinen paikka, melkein voisin harkita poikien kanssa menoa nyt lomalla (joka alkaa 30.6.)!!
    Ja ihana kuva susta!
    Fantastista juhannusta, nautitaan "kesästä"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elisa :)
      Kannattaa poiketa Lomamäellä poikien kanssa, jos he ovat kiinnostuneita eläimistä. Sateisella säällä voi olla, että eläimet ovat "pesissään", joten kannattaa valita sopivampi keli. Mikä voi olla aika mahdotonta lähitulevaisuudessa ainakin sääennusteiden keskellä.

      Mukavaa juhannusta - keleistä huolimatta!

      Poista
  6. Olipa ihana paikka ja hienot kuvat! Tuolla viihtyisi varmasti aikuinenkin! Ihan pakko päästä tuonne vielä joskus. En ollut kuullutkaan paikasta, joten kiitos vinkistä.

    Ja mukavaa juhannusta koko perheelle! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomamäki on kyllä kiva paikka. Minäkään en ollut aikaisemmin kuullut siitä, eikä edes meidän kotieläinpuistokonkari esikoinenkaan.

      Mukavaa juhannusta!

      Poista
  7. ihanan oloinen paikka :D mä haluun kans! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomamäen eläimet ovat ihania ja persoonallisia :)

      Poista