25. maaliskuuta 2014

Sana joka aiheuttaa huimausta

ja kylmää hikeä on

gastroskopia


Puolitoista viikkoa sitten alkoivat rajut ylävatsakivut. Lääkärit epäilevät ruokatorventulehdusta, jonka laukaisi leikkauksen jälkeinen kipulääkitys. Toki pohjat hommalle on pedattu jo 90-luvun vatsakatarrin alun avulla ja sillä kaikella vuosien varrella tankatulla kahvilla, tulisilla curryilla ja käristetyllä ruualla. Oireet eivät ota laantuakseen lääkityksellä, joten ei auta muu kuin alkaa keräillä rohkeutta tuota gastroskopiaa varten. Toivon äkillistä ihmeparantumista ja tutkimusten välttämistä. 

Huikaisevaa onnentunnetta on aiheuttanut työpaikkalääkäri. Enpä olisi uskonut olevani siitä näin onnellinen. Mutta onhan se ihan mahtavaa mennä lääkärille joka puhuu suomea, selostaa tutkimuksensa ja yrittää ihan oikeasti auttaa. Ja sinne pääsee joka arkipäivä. Vähään aikaan en kehtaa valittaa rupusista toimisto-oloista tai siitä puuttuvasta kahvista.

Eiköhän tästä vielä rva Keppos-Rämä ponnista uuteen nousuun. Ainakin on vakaa aikomus :)


Mukavaa alkuviikkoa!


PS. Jos suoriuduit sujuvasti ja ilman traumoja gastroskopiasta, niin mielelläni kuulen kokemuksestasi. Jos oli aivan karmeaa, niin tilitetään sitten yhdessä vasta operaationi jälkeen.

PPS. Kylläpä maistuisi kupillinen kunnon kahvia. Kofeiinivierotusoireet ovat jo jääneet taakse, mutta se kahvin maku, ai että kaipaan sitä.

22 kommenttia:

  1. Hei, minä!! Mulle ei jäänyt pahoja traumoja ko. toimenpiteestä, vaikka mua oli peloteltu (älä lue netistä keskusteluja aiheesta, se vaan pahentaa tilannetta...) ja lähipiirissäkin oli huonoja kokemuksia. Omasta mielestäni olen ollut useissa pahemmissa tutkimuksissa ja toimenpiteissä, ja kyllä jos valita pitää, niin valitsen melkein mieluummin tuon kuin hammaslääkärin :D Toki tiedän, että se epämiellyttävyyden ja kivuliaisuuden kokemus on tosi henkilökohtaista ja ymmärrän, että jollekin voi olla hankalaa. Jos haluat tarkempia kommentteja / kokemuksia tai juttu mietityttää, niin laita mulle sähköpostia (osoite löytyy blogistani!).
    Tsemppiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sinulla meni tähystys hyvin! Olen pysytellyt noista netin keskusteluista mahdollisimman kaukana. Pelkään, että lähtee taju jo lukiessa. Isänikin on selvinnyt traumoitta parista tähystyksestä, mutta hän ei olekaan samanlainen arkajalka-ruikuttaja kuin tyttärestään tuli ;)

      Hammaslääkärihän, jos pitää porata tai tehdä jotain muuta vastaavaa, niin onkin yksi pahimmista operaatioista. Pelkästään se poranääni on karmaiseva. Huh!

      Poista
  2. Hei,
    lohdutukseksi voin myös kertoa, että minun mummuni (yli 80 v.) kävi toimenpiteessä vasta ja voisi kuulemma mennä milloin vain uudestaan. Kertaakaan ei ollut edes yökkäyttänyt.

    Jospa sinullakin käy noin iloisesti!

    Maikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maikki viestistä. Toivon, että minulle käy yhtä hyvin kuin mummullesi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kovasti toivon niin. Ajanvarauksen täti heti markkinoi minulle, että heillä on uusimmat ja ohuimmat tähystimet. Koitan silti olla aktiivisesti ajattelematta heidän uusinta teknologiaansa. Yöks!

      Poista
  4. Autch, ei kiva. Mutta loistavaa, että olet hyvissä käsissä ja asia tutkitaan! Varmasti kaikki menee hyvin! Tsemppiä 100 kiloa!

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä! Ei se satu, mutta on epämiellyttävää ja oksennusrefleksiltä ei voi välttyä... mutta koska minä selvisin, niin sinäkin selviät! T. Lauruska :-)

    VastaaPoista
  6. Oot vaan kuvauksellinen oma itsesi, niin hyvin se menee! Onpas hyvä että tutkitaan ja selvitetään, sen tutkimuksen jälkeen olen täysin vakuuttunut, että seuraava kupillinen kahvia on lähempänä kuin arvaatkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tutkimus etookin jo valmiiksi, niin olen kyllä tyytyväinen siihen, että pääsen tutkittavaksi. Yritän sillä motivoida itseni, jos vaikka selviäisi, että mikä on vikana ja löytyisi sopiva hoitokin.

      Poista
  7. Mun mielestäni gastroskopia oli helppo kokemus, yökkäsin ehkä kerran tai pari. Kysy jos puuduttaisivat nielun suihkutettavalla puudutteella (elleivät nykyään tee sitä jo rutiinisti). Auttaa kuulemma, vaikka itse selvisin helpolla ilmankin. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä :)
      Mukava kuulla, että sinulle tutkimus oli helppo. Toivottavasti minulle jää samanlainen kokemus! Jonohoitaja kertoi, että heillä on tapana rutiinisti puuduttaa nielu suihkeella ennen operaatiota. Toivottavasti se auttaa.

      Poista
  8. Minä olen käynyt useamman kerran, viimeksi 3 vuotta sitten. Eihän se nyt oikeasti mikään kiva hetki ole mutta tosissaan, se on vain sen hetken. Putki ei ole sisällä kuin muutaman minuutin. Toimenpidehuoneessa olen ollut maksimissaan vartin ja siinä on siis mukana kaikki valmistelut ja jälkipuheet.

    Minulla on aina mennyt putki sisään yhdellä yökkäsyllä eli kun ekan kerran osuu kurkkuun ja tulee se tyhjä yökkäsy niin lääkäri on jo saanut putken perille, kun hengitys rauhoittuu. Tutkimus itsessään ei tunnu oikeastaan millekään.

    Jos pitää sanoa, mikä on tutkimuksen ikävin puoli niin minusta kurjinta on, kun vatsa pumpataan ilmaan täyteen ja sitä saa sitten röyhtäillä/yskiä loppupäivän. Myös kurkkuun jää sellainen karheus kuin olisi kurkku tulossa kipeäksi. Mutta ei siis mitään muuta. Kun olen käynyt jo useamman kerran niin viimeisten kertojen jälkeen olen mennyt suoraan tutkimuksesta töihin. Ekalla kerralla pyysin jo ennalta vapaapäivän töistä.

    Jos jännittää niin tutkimukseen on mahdollista saada erilaisia "helpotuksia". Itse pyysin ensimmäisellä kerralla puudutetta suuhun mutta se maistui niin pistävän pahalle ja pisti yskittämään, että sen jälkeen en ole sitä pyytänyt. Rauhoittavaa lääkitystä on mahdollista saada, osalle on tehty nukutuksessa jos ajatus tutkimuksesta tuntuu mahdottomalta. Sano rohkeasti hoitajalle tuntemuksista ennen tutkimuksen alkua niin saat varmasti oikeanlaista tukea ja apua.
    - Mirkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Mirkka!

      Toivon, että minullakin menisi ekalla yökkäyksellä putki kurkusta lävitse, eikä tarvitsisi pitkään kakoa. Luinkin tuosta ilman pumppaamisesta vatsalaukkuun. Esitteessä tosin sanottiin, että suurin osa ilmasta saadaan imettyä pois kuvauksen päätteeksi. Mutta hyvä tietää varautua siihen, että ilmaa jää vatsalaukkuun.

      Olin alustavasti ajatellut, että yritän selvitä operaatiosta sillä puudutteella. Saas nähdä, että kallistunko rauhoittavaan lääkitykseen siinä vaiheessa, kun pitää astua operaatiohuoneeseen.

      Poista
  9. Aika kliseistä mutta oikeasti auttaa, jos osaa rauhoittaa itsensä eli lähinnä hengitellä ja yrittää nieleskellä rauhallisessa tahdissa. Monta kertaa on tähystys tehty ja tuon olen oikeasti todennut toimivimmaksi :-)!

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä :)
      Kuulin sellaisenkin vinkin, että oksennusrefleksiä voisi hillitä syvällä sisäänhengityksellä. Saas nähdä, että kuinka rauhallisena pysyn.

      Poista
    2. Syvä ja ennen kaikkea rauhallinen hengitysrytmi on kyllä ehdottomasti paras vinkki. Ja se puudutesuihkaus helpottaa operaation alkua. Yritä pysyä rauhallisena ja ajattele jotain mukavaa. Se ei kuitenkaan ole mikään leikkaus tms. riskialtis operaatio. Käytännössä nielet vain putken. Ei kuulosta pahalta, eihän :)

      Poista
    3. Yritän pitää kuvauksesi mielessä "nielaisen vain letkun pätkän" ja rauhallisen hengityksen! Eihän tuo operaatio tosiaan ole vaarallinen eikä kivulias ja on vielä aika nopeakin. Pahin skenaario lienee, että sitä letkua pitää yrittää tyrkkitä kurkusta läpi muutaman kerran tai että tulee oksennus.

      Poista
  10. Hei,
    mäkin olen selvinnyt, ja olen sentään tyyppi joka joskus on kärsinyt tukehtumisfobiasta :) Hyvin menee, olet mitä ilmeisemmin kolme kertaa synnyttänyt, tavalla tai toisella, tämä on pikkujuttu siihen verrattuna :) (itse nielin ensin letkun ja sitten synnytin, en samalla kertaa ;) ) terv.ingrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä!
      Selvisin gastroskopiasta. Operaatio oli todella nopea, kivuton, mutta erittäin epämielyttävä. Olenkin tässä miettinyt, että jos pitäisi valita hammaslääkärin (joku kunnon paikkaus ja hammaskiven poisto), synnytyksen ja gastroskopian välillä, niin on kyllä vaikea valinta. Voisin ehkä kallistua kuitenkin vihaamaani hammaslääkäriin.

      Poista